Mitä tällaisessa parisuhdetilanteessa voi tehdä?
Tapasimme +30v ja olemme olleet kuutisen vuotta, nyt olemme 38. Alusta alkaen olleet yhteiset puheet lapsista, talosta ja kaikesta. Lapsen saaminen on ollut suurin haaveeni jo kauan.
Nyt minulle ilmoitetaan, että toinen ei haluakaan lasta, joten tätä on kuulemma "turha odottaa".
Minulla on suorastaan huijattu ja turhautunut olo jo ihan iän puolesta. En jaksa/halua mennä tinderiin, baareihin jne. tms. ja ylipäätään alkaa aloittamaan kaikkea tässä iässä ns. alusta.
Jatkaako "iloisena" ja olla katkera toista kohtaan ikuisesti lapsettomuudesta? Tilanne olisi eri, jos olisi joku lääketieteellinen juttu taustalla, mutta tässä ei tietääkseni ole siitä kyse
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa, ups petti ehkäisy. Kyllä. Se on oikein miehelle tässä kohti. Sinä ansaitset sen lapsen.
Jos ei nyt huomioida rikoslakia, niin:
Miksi lapsi ansaitsisi vastentahtoisen vanhemman ja heti huonommat kortit elämään jo heti syntymästä alkaen?
Todella itsekästä ajattelua.
Hyväksyin, että emme saa yhteistä lasta, kun mies ei halunnut. Myöhemmin petti, jätti ja teki lapsen toisen kanssa.
Sinun tilanteesi on kurja. Ehkä kaikkea toivomaasi et saa samaan aikaan: lasta, taloa ja aviomiestä. Mikä näistä on tärkein?
Puhu miehelle huijatuksi tulemisessa. Missä muussa asiassa hän on kohdellut kaltoin? Sinä olet rakastunut siihen, mitä hän on valehdellut. Hän on osannut miellyttää sinua, jotta jäisit suhteeseen, mutta mitä se on tästä eteenpäin?
Voit myös ilmoittaa, että jätät ehkäisyn pois. Mies tekee omat johtopäätökset ja suhde voi loppua.
Voit etsiä kumppanuusvanhempaa. Saat tukiverkkoja ja lapsen. Voit etsiä myös uutta suhdetta tavoitteena lapsiperhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotit 38-vuotiaaksi, jos haluat lapsen? Olisi pitänyt erota jo 32v, niin olisit ehtinyt hankkia lapsen edes yksin.
Minulle on koko ajan annettu vihjeitä ja toiveita, että tämä tulisi tapahtumaan. Reilua kertoa toki asia enne viimeisiä aikoja, muta olisi ollut reilua sanoa alussa tai paljon aiemmin.
Jos olisin 28, niin mikäs siinä, mutta tilanne on nyt mikä on,
Mies on manipuloinut sua jäämään suhteeseen valheella. Hän tiesi, että jos kertoisi totuuden, olisi todennäköisesti menettänyt sut, joten valitsi jatkaa valehtelua, so manipulointia. Olisin itse niin vihainen miehelle, että lähtisin lätkimään samantien.
Oletteko naimisissa? Veikkaan, että ette ole. Onneksi ette ole.
Mies kertoi tällä erohaluistaan. Jalka ollut/on jo ovesta ulkona. Olet ollut suotuisa kämppäkaveri, hyödyke, kulujenjakaja. Et vaimo.
Ei tuollaiseen "mieheen" voi enää luottaa missään asiassa. Voiko kutsua edes mieheksi.
Kauhea tilanne. Pahoittelut aidosti. Tuota kutsutaan elämän varastamiseksi ja petokseksi.
Sinä olet ollut rehellinen. Lohtusi.
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta yhdessä ja onko mikään noista suunnitelluista asioita toteutunut? Onko taloa? Oletteko naimisissa? Vai oletko oikeasti kuusi vuotta ollut suhteessa ja vain odottanut? Miksi?
Miksi olet antanut vallan elämästäsi miehen käsiin.
Ole hiljaa kyynikko. Ihminen on luottanut ja rakastaa. Et rakkaudesta ymmärrä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla koko lauantai mennyt taas tällä palstalla? Ja illaksikaan ei ole muuta tiedossa kuin näiden samojen tarinoiden väkertelyä? Melko tyhjä elämä.
Tarinan ns. mies kirjuuttaa, kun ei ole taloo, akkaa, lapsia, rakkautta. Rakkautta piti halpana ja itsestäänselvyytenä.
"Taas ollut koko päivän koneella"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta yhdessä ja onko mikään noista suunnitelluista asioita toteutunut? Onko taloa? Oletteko naimisissa? Vai oletko oikeasti kuusi vuotta ollut suhteessa ja vain odottanut? Miksi?
Miksi olet antanut vallan elämästäsi miehen käsiin?
Niinpä. Minäkin laitoin ultimatumin naimisiinmenolle. Sanoin noin parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen, että haluan myös naimisiin ja että suhde varmaankin sitten loppuu, jos toinen ei halua naimisiin minun kanssani. Kovin kauan ei miettinyt, kun hän suostui ja alettiin suunnitella häitä.
Eli sait miehen naimisiin kiristämällä. Ja ihan samalla tavalla on miehiä jotka suostuu lapseen pitääkseen naisen.
Ei, vaan kertomalla faktat. Olisiko se reilua, että toinen olisi kysynyt mennäänkö naimisiin, johon toinen olisi vastannut, että ei, jonka jälkeen toinen olisi häipynyt sanomatta sanaakaan, miksi.
Meillä on oikeus kertoa kumppanillemme, mitä me halutaan, ja jos kumppani ei tähän lähde mukaan, siitä voi tehdä omat johtopäätelmänsä ja poistua suhteesta, josta me ei saada sitä, mitä haluamne tai tarvitsemme. Pakottaa ei voi, mutta voi kertoa, mitä toivoo tai haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta yhdessä ja onko mikään noista suunnitelluista asioita toteutunut? Onko taloa? Oletteko naimisissa? Vai oletko oikeasti kuusi vuotta ollut suhteessa ja vain odottanut? Miksi?
Miksi olet antanut vallan elämästäsi miehen käsiin.
Ole hiljaa kyynikko. Ihminen on luottanut ja rakastaa. Et rakkaudesta ymmärrä mitään.
Rakkaus ei perustu valhelupauksiin, sitä kutsutaan vedättämiseksi. Mies lupaa talon ja perheen, jotta saa naiselta pillua, ei täytä koskaan omaa osuuttaan lupauksesta. Ei ole rakkautta vaan seksuaalista hyväksikäyttöä, r aiskaamista.
Millä mies perustelee, että on valehdellut? Huijaamistahan tuo on. Luultavasti hänellä on joku toinen - ollut jo pitkään. Tekee lapsen sitten hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä uskaltaisi alkaa kumppanuusvanhemmuuteen.
Minulla on lapsia, ja ex teki kiusaa vuosia. Siis lasten oma isä. Kun on nähnyt ja kokenut sen, miten vaikeaa voi olla, ja miten sairaita ihmiset voivat olla, en koskaan uskaltaisi ottaa tuollaista riskiä, mitä kumppanuusvanhemmuus on. Se ihminen on täysin tuntematon! Siitä omasta ex-puolisostakin paljastuu tuntematon puoli, kun erotaan.
Ennemmin lapsi itsellisesti, lahjasoluilla.
Ihan yksinhuoltajana voin näin sanoa.
Kyllä. Arpajaisspermassakin on riski geneettisestä häiriöstä tai esim. psykopatiasta. Mutta sillä välttää jatkuvan häirinnän ja kiusanteon, mihin mies voi sortua kuvitellessaan omistavansa naisen ja lapsen.
Itse en suosittele näistä mitään.
Aika selkeä homma, että jos nainen ei rakasta miestä ja halua tämän lasta, mies ei ole silloin sopiva tämän lapsen isäksi.
Rakastaako nainen arpajaissolumiestä? Tuskin, siksihän tuo mies on jossakin viiden välikäden takana, jotta nainen ei pääse näkemään ja kokemaan tätä, ja voisi antaa pakit.
Rakastaako nainen kumppanuusvanhempaa? Ei, nainenhan ei halua edes koskea tähän.
Lapsettomuuden hyväksyminen on kuin päiväunien ottaminen. Ei huvittaisi, mutta kun ne ottaa, koko maailma on paljon kirkkaampi sen jälkeen. Lapsen tekeminen on samaa jatkumoa ylensyönnin ja seksiaddiktion kanssa. Itsekästä ja eläimellistä käytöstä, jolla helvetilliset seuraukset. Siihen ei yksinkertaisesti kannata ryhtyä kuin aidosta rakkaudesta ja silloinkin miettiä monta kertaa, että onko sen arvoista.
Raamatussa neuvotaan, että jos pystyy vastaanottamaan opetuksen, se tulee vastaanottaa. Jos pystyy hillitsemään itseään, ei tule avioitua. Näin yksinkertaista: jos pystyt elämään ilman lasta, seksiä, perhettä, tee se. Taivasten valtakunta on sinun.
Minulle on koko ajan annettu vihjeitä ja toiveita, että tämä tulisi tapahtumaan. Reilua kertoa toki asia enne viimeisiä aikoja, muta olisi ollut reilua sanoa alussa tai paljon aiemmin.
Jos olisin 28, niin mikäs siinä, mutta tilanne on nyt mikä on,
Mies on manipuloinut sua jäämään suhteeseen valheella. Hän tiesi, että jos kertoisi totuuden, olisi todennäköisesti menettänyt sut, joten valitsi jatkaa valehtelua, so manipulointia. Olisin itse niin vihainen miehelle, että lähtisin lätkimään samantien.
Ero tuosta tulossa. Ennen kuin pikkupoika häipyy kokonaan olisi syytä heittää pa_k.at rumasti - ihan päin näköä. Kaikki kotona ranttaliksi, koska milläänhän ei oikeasti ole eikä koskaan ollutkaan merkitystä. Anna palaa. Ei ikimaailmassa uskoisi sinusta.
Kusettajaukko vaihtoon ja heti. Unelma lapsesta ja sen toteuttaminen on tärkeintä.
Ap:n lapsihalut on vähän niin ja näin, kun +30v. alkaa johonkin roikkumissuhteeseen ja lähes nelikymppisenä herää kyselemään mieheltä haaveensa perään.
Unohda koko juttu.
Tästäkin tulee taas mieleen, tapailin hetken aikaa miestä, joka oli ollut 15 vuotta suhteessa itseään viitisen vuotta vanhemman naisen kanssa. Naisen biologinen kello oli tikittänyt alussa ja mies kertoi silloin hetken aikaa itsekin halunneensa lapsen. Eron jälkeen nainen oli jäänyt katkeraksi siitä, ettei saanutkaan lasta ja koska mies jätti, niin varmaan myös siitä, että lapsettomuudesta ei saanut hyvityksenä edes yhteistä loppuelämää. Kun tapasin tämän miehen ja hän tiesi, että toivoin silloin vielä lasta (nyt on ikä tullut vastaan), hän kuvitteli oppineensa edellisestä suhteesta sellaisen hyödyllisen opetuksen, että hänen tulee mahdollisimman ajoissa painostaa minutkin luopumaan lapsihaaveista. Oli vähän erikoinen mies, mutta tämän perusteella näitä on enemmänkin. Ei tullut mieleen, että älä ala seurustella naisen kanssa, joka haluaa lapsia, jos et halua. Ei se oli mikään ihmisoikeus saada kuka tahansa nainen välittämättä siitä, mitä nainen haluaa.
"Lapsettomuuden hyväksyminen on kuin päiväunien ottaminen. Ei huvittaisi, mutta kun ne ottaa, koko maailma on paljon kirkkaampi sen jälkeen. Lapsen tekeminen on samaa jatkumoa ylensyönnin ja seksiaddiktion kanssa. Itsekästä ja eläimellistä käytöstä, jolla helvetilliset seuraukset. Siihen ei yksinkertaisesti kannata ryhtyä kuin aidosta rakkaudesta ja silloinkin miettiä monta kertaa, että onko sen arvoista.
Raamatussa neuvotaan, että jos pystyy vastaanottamaan opetuksen, se tulee vastaanottaa. Jos pystyy hillitsemään itseään, ei tule avioitua. Näin yksinkertaista: jos pystyt elämään ilman lasta, seksiä, perhettä, tee se. Taivasten valtakunta on sinun"
En ole samaa mieltä tuosta "lapsettomuuden hyväksymisestä". Itse kolmen lapsen äitinä sanoisin, että lapsi tuo elämään jotain niin suurta ja arvokasta, että sitä on lapsettomana vaikea ymmärtää. Tokihan lasten hankkiminen on eläimellistä käytöstä, koska ihminen on yksi "eläin" muiden eläinlajien joukossa. Ihmisen perusbiologiaan kuuluvat vietit, ja lajin säilymisen kannalta on kohtalokasta, jos lapsettomuuden-eetosta paasataan laillasi.
On paljon ihmisryhmiä, joissa lapsia hankitaan järjestetyissä avioliitoissa ja niinhän tehtiin osin Suomessakin "paremmissa piireissä", nuorelle etsittiin puhemiehen voimalla puoliso omasta yhteiskuntaluokasta. Tuolloin ei mietitty niinkään pariskuntien onnellisuutta vaan käytännöllisyyttä, millä tila saatiin menestymään ja laajenemaan ja ennen kaikkea jättämään se jatkossa seuraavan sukupolven hyviin käsiin.
Tuota siteeraamasi Raamatun kohtaa en ymmärrä ollenkaan. Mitä tuo hillitseminen tarkoittaa?
Eikö toisaalta Raamatussa sanota "Lisääntykää ja täyttäkää maa"?
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko sun on ylipäätään lisääntyä. Tuossa iässä lapsi voi olla varmasti jo joku ke har i.
Nykyään lääketietieteen avulla asia voidaan testata etukäteen.
Ja kyllä aivan nuorillekin voi syntyä kehitysvammainen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan seuraavaa:
Nykyinen mies luiskaan ensin.
Sitten teet diilin muumimukimenetelmästä jonkun luotettavan ja asiaan myönteisesti suhtautuvan miehen kanssa. Kirjallinen keskinäinen sopimus todistajien kera, ettei kumpikaan vaadi yhtään mitään toisiltaan mahdollisen lapsen suhteen.
Tai sitten kumppanuusvanhemmuus.
Tämä on oikeasti paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Mutta kannattaa toimia nopealla aikataululla.
Yrittäkää jo ymmärtää että äiti ei voi luopua lapsen oikeuksista, mikään tällainen sopimus vaikka olis koko maailma todistajana ei kumoa elatusvelvollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsettomuuden hyväksyminen on kuin päiväunien ottaminen. Ei huvittaisi, mutta kun ne ottaa, koko maailma on paljon kirkkaampi sen jälkeen. Lapsen tekeminen on samaa jatkumoa ylensyönnin ja seksiaddiktion kanssa. Itsekästä ja eläimellistä käytöstä, jolla helvetilliset seuraukset. Siihen ei yksinkertaisesti kannata ryhtyä kuin aidosta rakkaudesta ja silloinkin miettiä monta kertaa, että onko sen arvoista.
Raamatussa neuvotaan, että jos pystyy vastaanottamaan opetuksen, se tulee vastaanottaa. Jos pystyy hillitsemään itseään, ei tule avioitua. Näin yksinkertaista: jos pystyt elämään ilman lasta, seksiä, perhettä, tee se. Taivasten valtakunta on sinun"
En ole samaa mieltä tuosta "lapsettomuuden hyväksymisestä". Itse kolmen lapsen äitinä sanoisin, että lapsi tuo elämään jotain niin suurta ja arvokasta, että sitä on lapsettomana vaikea ymmärtää. Tokihan lasten hankkiminen on eläimellistä käytöstä, kos
Ihminen ei ole "eläin muiden joukossa" vaan ihminen, jossa palaa myös jumalan kirkkaus. Lapsen tekeminen todellakin alentaa tälle eläinvaistotasolle ja on nautinnollista, sitä en kiellä. Voi olla jopa nautinnoista yksi suurimpia. Lapset ovat lähellä jumalaa ja säteilevät jumalan valoa vanhempiinsa, jotka ovat langenneet alhaiseen eläintoimintaan. Siksi vanhemmat niin kovasti lapsiaan rakastavat. Mutta lapseton voi hyvin etsiä tuon jumalan valon myös itsensä sisältä ja välttää kurjan kohtalon, joka lapsen hankinnasta väistämättä seuraa.
Raamattu koostuu kahdesta osasta: vanhasta testamentista ja uudesta. Vanhan testamentin "jumala" on yaldabaoth, joka ei edusta kristuksen kirkkautta vaan alempaa funktiota. Nuohan ovat nimenomaa eläimellisiä toimintoja: lisääntyminen ja reviirikäyttäytyminen. Jeesus ja puolisonsa maria magdala edustavat korkeampaa tietoisuutta, johon ei kuulu materiaalisten eläinvaistojen noudattaminen vaan niistä luopuminen ja kirkkaaksi kohoaminen.
Niin kauan kun on himokas, halukas, nälkäinen, ei tätä ymmärrä. Puutteenalaisuus on kuitenkin paljon suurempi lahja kuin sinnittely, jos pystyy sen vastaanottamaan.
Sanot, ettei lapseton voi ymmätää lapsen tuomaa nautintoa. Joten päteekö myös, että lapsellinen ei voi ymmärtää lapsettomuuden lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan seuraavaa:
Nykyinen mies luiskaan ensin.
Sitten teet diilin muumimukimenetelmästä jonkun luotettavan ja asiaan myönteisesti suhtautuvan miehen kanssa. Kirjallinen keskinäinen sopimus todistajien kera, ettei kumpikaan vaadi yhtään mitään toisiltaan mahdollisen lapsen suhteen.
Tai sitten kumppanuusvanhemmuus.
Tämä on oikeasti paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Mutta kannattaa toimia nopealla aikataululla.
Yrittäkää jo ymmärtää että äiti ei voi luopua lapsen oikeuksista, mikään tällainen sopimus vaikka olis koko maailma todistajana ei kumoa elatusvelvollisuutta.
Tämä on myös yksi syy miksi nykyaikana ei kannata lisääntyä. Äidillä ei ole keinoja suojata lasta, jos isä päättää haluta erota ja osallistaa lapsen vaikkapa haaremitoimintansa todistajaksi. Lainsäädännön mukaan siittävä koiras omistaa lasta. Tämä voi tuhota lapsen, joten miksi äitikään sijoittaisi lapseen? Kerta kaikkiaan miehen kanssa lisääntyminen ei tässä maailman ajassa ja paikassa kannata.
En ikinä uskaltaisi alkaa kumppanuusvanhemmuuteen.
Minulla on lapsia, ja ex teki kiusaa vuosia. Siis lasten oma isä. Kun on nähnyt ja kokenut sen, miten vaikeaa voi olla, ja miten sairaita ihmiset voivat olla, en koskaan uskaltaisi ottaa tuollaista riskiä, mitä kumppanuusvanhemmuus on. Se ihminen on täysin tuntematon! Siitä omasta ex-puolisostakin paljastuu tuntematon puoli, kun erotaan.
Ennemmin lapsi itsellisesti, lahjasoluilla.
Ihan yksinhuoltajana voin näin sanoa.