Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tällaisessa parisuhdetilanteessa voi tehdä?
25.10.2025 |
Tapasimme +30v ja olemme olleet kuutisen vuotta, nyt olemme 38. Alusta alkaen olleet yhteiset puheet lapsista, talosta ja kaikesta. Lapsen saaminen on ollut suurin haaveeni jo kauan.
Nyt minulle ilmoitetaan, että toinen ei haluakaan lasta, joten tätä on kuulemma "turha odottaa".
Minulla on suorastaan huijattu ja turhautunut olo jo ihan iän puolesta. En jaksa/halua mennä tinderiin, baareihin jne. tms. ja ylipäätään alkaa aloittamaan kaikkea tässä iässä ns. alusta.
Jatkaako "iloisena" ja olla katkera toista kohtaan ikuisesti lapsettomuudesta? Tilanne olisi eri, jos olisi joku lääketieteellinen juttu taustalla, mutta tässä ei tietääkseni ole siitä kyse
Kommentit (81)
Miten ihmeessä odotit yli kolmekymppisenä noin pitkään?
Ja ei, parisuhde ei selviä tuollaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan seuraavaa:
Nykyinen mies luiskaan ensin.
Sitten teet diilin muumimukimenetelmästä jonkun luotettavan ja asiaan myönteisesti suhtautuvan miehen kanssa. Kirjallinen keskinäinen sopimus todistajien kera, ettei kumpikaan vaadi yhtään mitään toisiltaan mahdollisen lapsen suhteen.
Tai sitten kumppanuusvanhemmuus.
On olemassa sellainen nettisivusto kuin kumppanuusvanhemmuus josta voi etsiä sopivaa miestä lapsen isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan seuraavaa:
Nykyinen mies luiskaan ensin.
Sitten teet diilin muumimukimenetelmästä jonkun luotettavan ja asiaan myönteisesti suhtautuvan miehen kanssa. Kirjallinen keskinäinen sopimus todistajien kera, ettei kumpikaan vaadi yhtään mitään toisiltaan mahdollisen lapsen suhteen.
Tai sitten kumppanuusvanhemmuus.
Tämä on oikeasti paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Mutta kannattaa toimia nopealla aikataululla.
Mikä pakko sun on ylipäätään lisääntyä. Tuossa iässä lapsi voi olla varmasti jo joku ke har i.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajua nyt sille miehelle edes sanoa, että suhteenne voi päättyä eroon, koska lapsettomuusasiaa on sinun niin vaikea sulattaa. Jos et edes koita saada miestä muuttamaan mieltään, niin se vasta tyhmää on. Se, että jätät asian vain sikseen, tarkoittaa miehen päätökseen tyytymistä ilman, että edes yrität sitä päätöstä muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet 38 v. Se on todella korkea ikä lapsen yrittämiseen. En tiedä pääseekö niin vanhana edes hoitoihin sinkkuna. Adoptioonkin on ikäraja 35 v. Elät mielestäni fantasiamaailmassa, jos luulet, että sinulla olisi aikaa.
Miten niin adoptioon on ikäraja 35v?
Olin jonkin aikaa adoptiojonossa Helsingissä 30+ v ja jäi tosiaan tällainen käsitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on koko ajan annettu vihjeitä ja toiveita, että tämä tulisi tapahtumaan....
Vihjeet ja toiveet ei riitä. Toimintaakin pitäisi olla. Miksi haluaisit jäädä tällaisen kumppanin luokse? Mitä hän tuo tähän suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi odotit 38-vuotiaaksi, jos haluat lapsen? Olisi pitänyt erota jo 32v, niin olisit ehtinyt hankkia lapsen edes yksin.
Minulle on koko ajan annettu vihjeitä ja toiveita, että tämä tulisi tapahtumaan. Reilua kertoa toki asia enne viimeisiä aikoja, muta olisi ollut reilua sanoa alussa tai paljon aiemmin.
Jos olisin 28, niin mikäs siinä, mutta tilanne on nyt mikä on,
Mies on tavannut toisen ja muutti mielensä.
Tai sitten hänellä on ollut elävää oppimateriaalia ympärillään, että varmin tapa pilata suhde on hankkia siihen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta yhdessä ja onko mikään noista suunnitelluista asioita toteutunut? Onko taloa? Oletteko naimisissa? Vai oletko oikeasti kuusi vuotta ollut suhteessa ja vain odottanut? Miksi?
Miksi olet antanut vallan elämästäsi miehen käsiin?
Niinpä. Minäkin laitoin ultimatumin naimisiinmenolle. Sanoin noin parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen, että haluan myös naimisiin ja että suhde varmaankin sitten loppuu, jos toinen ei halua naimisiin minun kanssani. Kovin kauan ei miettinyt, kun hän suostui ja alettiin suunnitella häitä.
Eli sait miehen naimisiin kiristämällä. Ja ihan samalla tavalla on miehiä jotka suostuu lapseen pitääkseen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan seuraavaa:
Nykyinen mies luiskaan ensin.
Sitten teet diilin muumimukimenetelmästä jonkun luotettavan ja asiaan myönteisesti suhtautuvan miehen kanssa. Kirjallinen keskinäinen sopimus todistajien kera, ettei kumpikaan vaadi yhtään mitään toisiltaan mahdollisen lapsen suhteen.
Tai sitten kumppanuusvanhemmuus.
Tuollaiset sopimukset eivät päde, kun on eräs henkilö jonka etu menee sen edelle. Osaatko edes arvata kuka hän on?
Vierailija kirjoitti:
Tajua nyt sille miehelle edes sanoa, että suhteenne voi päättyä eroon, koska lapsettomuusasiaa on sinun niin vaikea sulattaa. Jos et edes koita saada miestä muuttamaan mieltään, niin se vasta tyhmää on. Se, että jätät asian vain sikseen, tarkoittaa miehen päätökseen tyytymistä ilman, että edes yrität sitä päätöstä muuttaa.
Ei tuollaista miestä kannata alkaa pakottamaan isäksi, ei niistä ole siihen vaikka lapsen siitettyä saisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa sellainen nettisivusto kuin kumppanuusvanhemmuus josta voi etsiä sopivaa miestä lapsen isäksi.
Tässä on sitten aivan helvetinmoinen riski, jos lähdet väsäämään lasta tuntemattoman kanssa. Hän voi olla vaikka pedo. Lapsi perii geneettisen muistin ja mies voi pyörtää lupauksensa ja muuttaa mielensä matkan varrella.
Vierailija kirjoitti:
Tajua nyt sille miehelle edes sanoa, että suhteenne voi päättyä eroon, koska lapsettomuusasiaa on sinun niin vaikea sulattaa. Jos et edes koita saada miestä muuttamaan mieltään, niin se vasta tyhmää on. Se, että jätät asian vain sikseen, tarkoittaa miehen päätökseen tyytymistä ilman, että edes yrität sitä päätöstä muuttaa.
Miehellä on jo ovi raollaan.
Lopeta suhde ja ala pyöriä baareissa ja raahaa miehiä kotiin nussimaan ilman kondomia. Jos raskaudut, niin edes yritä selvittää kuka on isä.
Aidosti rehellinen vinkkini on, vaikka se voi tuntua tässä vaiheessa hieman hankalalta. Että älä hanki lasta. Hankkiudu eroon miehestä ja lähde tutkimaan elämää filosofisesta tai hengellisestä näkövinkkelistä. Rukoile.
Olen itse tehnyt yhden lapsen maailmaan ja jälkikäteen ajatellen se oli virhe. Asia ei mennyt kuten strömsössä muutenkaan, mutta perehtyessäni aiheeseen olen tullut siihen lopputulokseen, että kenenkään, kuka pystyy elämään ilman lasta, ei kannata lasta tehdä. Se ei ole elämän tarkoitus eikä ihmisyyttä, vaan alhaista eläinvaistoa. On paljon tärkeämpää pyrkiä kasvamaan noiden alhaisten vaistojen yläpuolelle. Vain sitä kautta voi löytää aidon tyydytyksen ja päästä eroon elämän kahleista.
Lapsen tekeminen on vain alusta aloittamista, eikä se muuta hirveästi mitään, onko lapsella vähän enemmän rahaa tai vähän vähemmän väkivaltaa lapsuudessaan, kuin mitä itsellä oli. Se ei yksinkertaisesti muuta mitään.
Lapsettomuus on käytännössä suuri uhraus, jolla ostaa pääsylippunsa taivaaseen. Sitä ei kannata surkutella tai miettiä sen enempää, vaan todeta, että joskus on onni onnettomuudessa ja luottaa siihen, että se on parempi tie.
Se mitä mies teki sinulle on tietysti väärin, siitä ei ole puhettakaan. Ja saat kokea siitä surua, katkeruuttakin. Mutta älä missään nimessä hätiköi lapsiasian kanssa tai tee lasta lapsen vuoksi - odota aitoa rakkautta. Jos sellaista ei tule, ei ole syytä tehdä lastakaan.
Vierailija kirjoitti:
Reilua, että sentään kertoi.
Hän valehteli asiasta vuosia. Ei todellakaan reilua.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Ei olisi pitänyt odottaa noin kauan. Eroaisin nyt heti ja hankkisin lapsen yksin. Se voisi vielä onnistua.
Ap, tekee lapsen yksin tai jää lapsettomaksi ja mies jonkun toisen naisen kanssa. Näinhän se klassisesti menee.
Se on ihan sama mitä mies tekee, jos ap eroaa. Tärkeintä on se, että ap kiinnittyy takaisin itseensä eikä mieheen, sillä se ei selvästi hänelle ole hyväksi.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Minäkin laitoin ultimatumin naimisiinmenolle. Sanoin noin parin vuoden yhdessä asumisen jälkeen, että haluan myös naimisiin ja että suhde varmaankin sitten loppuu, jos toinen ei halua naimisiin minun kanssani. Kovin kauan ei miettinyt, kun hän suostui ja alettiin suunnitella häitä.