Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa mistä vaan. Miehen pitää olla pitkä, komea ja menestynyt jotta voi edes yrittää yrittämistä.

Näin ajatteleva mies on yksi luotaantyöntävimmistä, mitä löytyy. Uhriudutaan ja laitetaan naisten syyksi, kun ei kelpaa. Selvää incel-ainesta.

Oletko siis eri mieltä itse sanomasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää tavata paljon ihmisiä. Joko kaveruuden kautta tai sitten on päästy alkuun humalan avulla baarissa tai bileissä. Jälkimmäiset ovat voineet loppua yhtä nopeasti kuin alkaakin, mutta onpa niistäkin joku kestänyt vuosia.

Ei tuo kaikilla auta. Osa ihmisistä kehittää vaan romanttisia tunteita hyvin harvoin vaikka paljon ihmisiä tapaisikin.

No totta kai se auttaa jos tapaa enemmän ihmisiä. Jos et tapaa yhtään ihmistä tai jos tapaat 1000 ihmistä niin kummalla tavalla on todennäköisempää ihastua? 

Itse ihastun vain oppiessani tuntemaan toisen, joten tuhat ohimenevää ihmistä ei vaikuta suuntaan tai toiseen. Toisaalta parisuhteessa on helppoa pysyä uskollisena kun ei koskaan ihastu kehenkään.

Käykää ulkona tapaamassa ihmisiä tai sitten hommatkaa se Tinderi, ei neljän seinän sisällä voi keneenkään tutustua eikä rakastua jos ei ole netissä. Ihminen rakastuu jos haluaa rakastua, mutta jos ei halua niin ei rakastu ja voi rakastua johonkin asiaan ihmisessä, jotain ominaisuutta tai tapaa voi vaikka inhota, mutta jos on liikaa niitä miinuksia niin sitten suhde kannattaa lopettaa, kukaan ei ole kuitenkaan täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Omat lapseni ovat parikymppisiä nuoria aikuisia. Yksi tapasi nykyisen kumppaninsa opiskelijabileissä, toinen kämppiksensä ystäväpiirissä ja kolmas baarissa. Eli kyllä ihan nykyaikanakin on live-kohtaamisia jotka johtaa parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa mietin...Tullut siihen tulokseeen, että näillä vaan niin kova pelko olla yksin että kaikki kelpaa

Aika surullisen kyyninen mielipide. Oikeasti hyviä suhteita on olemassa

Olin parisuhteessa useamman vuoden, kunnes erottiin. Eron jälkeen en vain ole löytänyt uutta. Exää en mitenkään etsinyt, sattui vain kohdalle ja ajattelenkin,ettei etsimällä löydä. No ei ole tullut kohdalle ketään, muita kuin kiinnostavia varattuja.

Jännä miten sinkkuutta,pidempiaikaista ainakin, ihmetellään. En voisi elää huonon valinnan kanssa, tietenkään. Tiedän kyllä, kun tapaa mielenkiintoisen ihmisen joka saa hyvälle tuulelle ja on fiksu. Joku, joka elää 30 vuotta saman kanssa tyytyväisenä,eikä ole koskaan ollut sinkku,ei vaan ymmärrä.

Ennen mentiin nuorina naimisiin, ei ollut pitkiä tutustumisjaksoja, ja aviopuoliso oli ensimmäinen ja ainoa seksipartneri. Sitten vain sopeuduttiin ja usein olosuhteiden pakosta. Nyt haahuillaan kolme- nelikymppisiksi, koetaan seksielämää monien kanssa. Aikuiselle on kehittynyt omat tavat ja vaatimukset, talouden takia ei tavallisesti enää ole pakko olla parisuhteessa. Somet ja Tinderit näyttää ihmisen mallia ja olemisen keveyttä ja sisältävät myös varoitusta ihmisen arvaamattomuudesta. Ihmisiä ei välttämättä edes tavata enää kovin paljon livenä, poikkeuksena esimerkiksi herätysliikkeet, harrastuspiirit, opinnot ja yöelämä ja miksei työelämäkin. Siinä sitä voi yrittää ymmärtää, millainen ihminen satunnainen pyrkijä on.

Kevytsuhteita on helppo kehittää vieläkin: suostuu vain seksiin. Paremman suhteen saa kärsivällisyydellä, siihen pätee, että nimenomaan koettaa tutustua kuukausia ja vuosiakin ilman fyysistä puolta. Ihmisiin taas yleisesti ottaen tutustutaan alun alkaen ottamalla yhteyttä, juttelemalla, osoittamalla kiinnostusta  - mutta kaikki maltillisesti.  Joku muu on tietysti muuta mieltä, tämä on minun reseptini.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko on äkki-ihastuja. Miehiä tulee ja menee. On 5 lasta, eri miehille kaikki lapset. On kuitenkin ihan normaali hyvätuloinen erikoislääkäri, ei käytä päihteitä, fiksu ja filmaattinen. Ihastuu helposti ja heti pitää muuttaa yhteen, mennä kihloihin, naimisiin tai saada lapsi. En kehtaa edes kertoa montako kertaa on ollut kihloissa tai asunut jonku miehen kans kimpassa. Sori systeri jos luet tän :)

Mulla pari pitkää suhdetta takana. 3 lasta yhdelle miehelle. Sinkkuna ollut nyt muutaman vuoden, minusta tutustuminen uusiin on vaikeaa.

Olisit nyt kertonut vielä siskosi nimenkin. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Omat lapseni ovat parikymppisiä nuoria aikuisia. Yksi tapasi nykyisen kumppaninsa opiskelijabileissä, toinen kämppiksensä ystäväpiirissä ja kolmas baarissa. Eli kyllä ihan nykyaikanakin on live-kohtaamisia jotka johtaa parisuhteeseen.

Parikymppisenä tämä onkin mahdollista ja paljon helpompaa kun ei ole exiä, lapsia, asuntolainoja ym. Monelle parikymppiselle vaan käy nykyään myös niin, että on oltu useampi vuosi jo yhdessä, ehkä jo samassa osoitteessa, kun yhtäkkiä toinen tai molemmat jänistää. Pitääkin vielä "elää" kun ei uskalleta edetä pidemmälle, esim. saada lapsia. Ja en yhtään ihmettele, kun hallitus entisestään vaikeuttaa lapsiperheiden elämää...

Toiset on niin tavallisia ja keskivertoja, että sopii yhteen melkein kenen tahansa kanssa ja melkein kuka tahansa kelpaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapasimme netissä. Minulla oli kauheasti kaikkia kriteerejä, olin nirso. Mies on paljastanut, että hänelle kelpasi kuka tahansa normaali, täyspäinen nainen, ei ollut niin nokonuukaa. Kiva kuulla!😆

Itse en olisi tuon jälkeen jäänyt suhteeseen. En halua olla enää suhteessa se Kuka Tahansa.

Kun jos kuka vaan sopii, niin yhtä helposti luulisi ihastuvat keneen tahansa muuhunkin, ja sitten ero kun "rakastuin, se vaan tapahtui, sori". Niin en todellakaan alkaisi siihen mitään yhteistä elämää rakentamaan. 

Eli olisi pitänyt hylätä ihana mies, joka vei jalat alta? Vain koska hän kertoi olleensa avoimin mielin liikkeellä? Olisi jäänyt pitkä, onnellinen avioliitto ja perhe saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa mistä vaan. Miehen pitää olla pitkä, komea ja menestynyt jotta voi edes yrittää yrittämistä.

Näin ajatteleva mies on yksi luotaantyöntävimmistä, mitä löytyy. Uhriudutaan ja laitetaan naisten syyksi, kun ei kelpaa. Selvää incel-ainesta.

Oletko siis eri mieltä itse sanomasta?

Ovatko kaikki parisuhteessa olevat miehet pitkiä, komeita ja menestyneitä? Ihan KAIKKI? Katsopa vielä ympärillesi. 

Mä olen aina ihastunut helposti. Olen avoin, hymyileväinen, itsevarma. Lähden pieneen flirttiin helposti mukaan. En ole etsimällä etsinyt miestä aina uuden perään, saati tyytynyt keneen vain. Edellisen suhteen jälkeen on luontevasti vain tullut uusi tyyppi vastaan joka vaikuttikin vielä sopivammalta kuin edellinen. 

Kumppanit on löytyneet naapurista, risteilyltä, opiskelijabileistä ja kaverin järjestämästä illanvietosta. 20-vuotiaana oli helppo löytää seuraa kun oli sosiaalinen ja monessa mukana. Löysin aviomiehen 25v. Kaikki ihan livenä siis, jutellessa monien ihmisten kanssa joidenkin kanssa löytyy kemiaa. Mun on ollut helppo löytää sitä jostain syystä.

Jos unelmat ja kriteerit ovat hyvin yleisluontoisia ja tavanomaisia, on helppo löytää niihin sopivia ihmisiä, eikä silloin ole niin valikoiva tai vaativa muuta kuin ehkä ulkonäön ja elämän peruspalikoiden suhteen.

Me tavattiin pikkujoulu risteilyllä 22 vuotta sitten ja edelleen ollaan yhdessä.

Täyspäiset ihmiset yleensä löytää toisen samanlaisen.

Yksi juttu, mitä en tajua, on, että missä luuhaavaat 30 - 40 -vuotiaat vapaat tai avoimessa suhteessa olevat miehet. Olen sosiaalinen ja käyn suhteellisen paljon erilaisissa tapahtumissa ja kemuissa (Helsingissä), ja aina paikallaolijoista joku 75 % on naisia, loput minua yli 10 vuotta nuorempia tai vanhempia miehiä tai sitten miehiä puolison käsikynkässä. Ovatko minun ikäiseni miehet väistämättä aina varattuja? Tinderiä oon kokeillut, hirveää ajanhukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi juttu, mitä en tajua, on, että missä luuhaavaat 30 - 40 -vuotiaat vapaat tai avoimessa suhteessa olevat miehet. Olen sosiaalinen ja käyn suhteellisen paljon erilaisissa tapahtumissa ja kemuissa (Helsingissä), ja aina paikallaolijoista joku 75 % on naisia, loput minua yli 10 vuotta nuorempia tai vanhempia miehiä tai sitten miehiä puolison käsikynkässä. Ovatko minun ikäiseni miehet väistämättä aina varattuja? Tinderiä oon kokeillut, hirveää ajanhukkaa.

Ne on töissä ja harrastuksissa. Ei tuon ikäiset miehet enää pyöri missään kemuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Omat lapseni ovat parikymppisiä nuoria aikuisia. Yksi tapasi nykyisen kumppaninsa opiskelijabileissä, toinen kämppiksensä ystäväpiirissä ja kolmas baarissa. Eli kyllä ihan nykyaikanakin on live-kohtaamisia jotka johtaa parisuhteeseen.

Juuri näin. Muistan lukeneeni että edelleen noin puolet suhteista alkaa kasvokkain tapaamisesta eikä netissä tapaamisesta.