Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Toiset eivät ole niin tarkkoja kumppanin laadun suhteen. Itse kävin treffeillä ennen kumppanin löytymistä yleensä  1-3 kertaa vuodessa, vaikka olin suht aktiivinen netttitreffailija. Suurin osa keskusteluista tyrehtyi mielenkiinnon lopahtamiseen ennen kuin tapaaminen oli ajankohtaista.

Minusta tuo on väärin sanottu. Ei se, että pitää useammanlaisista naisista/miehistä kerro "laadun" puutteesta. Itse pidän monenlaisista ihmisistä. Ei minulle ole ongelmaa jos toinen on vakava, iloinen, lyhyt, pitkä jne. Lähes kaikissa on jotain hyvää. Osassa on sitten sitä jotain enemmän ja tällöin suhteesta voisi tulla syvempikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Kaiken voi muuttaa,tämäkin tapa,ruvetkaa käymään tapahtumissa ja ravintoloissa lisääntyvissä määrin ja tavatkaa vastakkaista sukupuolta livenä,näin onnistumisen mahdollisuus löytää kumppani paranee,heivatkaa se älylaite vaikka viikoksi sivuun ja menkää arkielämään.

Boomerien neuvo. Nykyään ei juurikaan tutustuta livenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Kaiken voi muuttaa,tämäkin tapa,ruvetkaa käymään tapahtumissa ja ravintoloissa lisääntyvissä määrin ja tavatkaa vastakkaista sukupuolta livenä,näin onnistumisen mahdollisuus löytää kumppani paranee,heivatkaa se älylaite vaikka viikoksi sivuun ja menkää arkielämään.

Boomerien neuvo. Nykyään ei juurikaan tutustuta livenä. 

Korjaan. Varatun boomerin neuvo. Maailma on muuttunut siitä kun sinä olit sinkku.

Vierailija kirjoitti:

Paluumuuttajana Suomeen oli hankalaa tutustua suomalaiseen deittikultttuuriin.

Angloamerikkalaisissa maissa kun on ihan normaalia ja tavanomaista, että tuttavat ja kaverit järjestävät sokkotreffejä sellaisille tuttavilleen jotka ovat sinkkuja. Tällöin on jo siis käyty esikarsinta kaverien toimesta ja osapuolista ja heidän sopivuudestaan toisilleen tiedetään edes jotain. Deittaaminen on turvallisempaakin kun joku tietää kuka on kenen kanssa ja missä. Suuren luokan pettymyksiä tapahtuu harvoin, vaikka treffeistä ei lähtisikään suhde liikkeelle. Miksi Suomessa ei toimita näin ystävien / työkavereiden / perheenjäsenten kesken ?

Deitin järjestäjän harjoittama esikarsinta huolehtii myös siitä, että treffeille menevillä on yleensä edes jotain yhteistä, kuten arvot, maailmankuva, poliittiste mielipiteet, harrastukset jne., jotka sitten kuitenkin arkipäivässä ovat parsiuhteessa tärkeitä kun vuoden tai pari kestänyt ensi-ihastus on ohitse

Vaikea uskoa, että kaverit ja tuttavat tai jopa perheenjäsenet osaisivat tehdä oikeanlaista esikarsintaa. Tietysti nuo arvomaailmat ja kiinnostuksenkohteet on helposti todettavia asioita, mutta eikö ole vaan helpompaa itse tehdä tuo esikarsinta? Miksi ulkoistaa se jollekin kaverille, joka ei kuitenkaan oikeasti tiedä, mitkä kaikki asiat painavat vaakakupissa - kun kaikea ei tiedosta itsekään. Ja ei kukaan kaverini tiedä, millainen on romanttinen ja seksuaalinen puoleni, eli ei heistä kukaan osaisi etsiä minule sopivaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Toiset ovat luonteeltaan sellaisia, että ihastuvat helposti. He näkevät toisessa ihmisessä ne puolet, joiden takia he voisivat olla tämän kanssa yhdessä. Tästä seuraa huumaava ihastumis/rakastumisvaihe, joka häivyttää ei-täydellisiä ominaisuuksia taka-alalle ja huonotkin puolet ovat joko ihania, ok tai siedettäviä. Ajan kanssa vasta selviää miten huonoista puolista selvitään vai selvitäänkö.

Vaikeasti ihastuva näkee ehkä toisin päin ne huonot puolet, jonka takia hän ei tuosta ihmisestä kiinnostu. Ehkä etsitään liian täydellistä, leffatyyliin kolahtavaa täydellistä tyyppiä. Tai ehkä kyseessä on jo valmiiksi pitäkää tunkkinne-asenne, ei hän kuitenkaan minusta kiinnostu. Helposti ihastuvat ovat ehkä opportunisteja, aina voi vähän flirttailla ja tiedä mihin se johtaa. Vaikeasti ihastuvat tekevät iskujaan harvoin ja silloin on pienempi mahdollisuus osua. Epäonnistuminen voi ruokkia tunnetta, että ei tämä onnistu, jään ikisinkuks

Threads on täynnä näitä vaikeasti ihastuvia. En nyt nimimerkkejä mainitse, mutta tietäjät tietää. Joka päivä silti jaksavat sinkkuuttaan siellä itkeä.

Luonnollinen pariutumisikä on parikymppisenä.  Hittoon kaikki tasot, pisteytykset ja kriteerit.

Olen itse (37n) ollut melkein koko aikuisikäni parisuhteessa. Ja olen katsonut maailmaa myös sinkkuystävieni kautta. Tuurilla on äärettömän suuri merkitys asiassa. Minulla kävi tuuri kun törmäsin hyviin ihmisiin ja kaikki meni hyvin. Joskus ei sen suurempaa syytä tarvi. Tietenkin on muitakin syitä miksi ei löydä ketään mutta tämän olen ainakin elämässäni todennut. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet ihminen, muistatko. Sinä olet aava ja rannikko. Ap kirjoittaa aivan kuin ei olisi itse ihminen, ja ihmettelee ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Oletko reptiliaani? Vai muuten asetat itsesi muiden ihmisten ulkopuolelle? Ja samalla elät ajatusharhassa, että kaikki muut ihmiset tekevät tietyllä tavalla, ja sinä olet ainoa, joka ei tee näin.

Onnea elämääsi näiden haasteidesi kanssa.

Suurin osa ihmisistä nyt vaan näyttää olevan parisuhteessa. Ja kun suhde kaatuu niin suurin osa löytää vielä uudenkin kumppanin. Monella tämä parisuhderuletti käy helposti kuin heinän teko. -ap

Vierailija kirjoitti:

Naiset saa mistä vaan. Miehen pitää olla pitkä, komea ja menestynyt jotta voi edes yrittää yrittämistä.

Näin ajatteleva mies on yksi luotaantyöntävimmistä, mitä löytyy. Uhriudutaan ja laitetaan naisten syyksi, kun ei kelpaa. Selvää incel-ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on eri motiivit suhteisiin. Olen 5- kymppinen nainen ja erosin väkivaltaisesta ja pettävästä miehestä viisi vuotta sitten, olimme yhdessä 25 vuotta. 

 

Exällä oli naisia jo avioliiton aikana ja näyttää vaihtuvan edelleen vaikka hän ei ole mitenkään hyvän näköinen ja ikääkin 50. Hän on ottanut aina eron jälkeen heti jonkun luokseen asumaan ja omasta kokemuksesta tiedän että haluaa vakiseksiä ja kodinhoitajan, koska ei suostu kotitöihin ja haluaa seksiä vähintään kerran päivässä. Ex bongaa naisia työpaikalta ja netin törkypalstoilta (siis pahimmat palstat). Aina sieltä joku yh löytyy.

Minä löysin viime talvena miehen Tinderistä ja tämä on eka suhde eron jälkeen. En ole erityisemmin etsinyt, koska olen onnellinen sinkkunakin. Mutta nyt löytyi helmi ja tästä pidän kaksin käsin kiinni. On ollut oikea shokki huomata, että on ihan tavallisia miehiä, jotka ei hauku koko ajan, petä, huutoraivoa,

Huh huh, miten kestit tuollaista hullua 25 vuotta!

Sattuman kauppaa. Tähdet olivat oikeilla kohdillaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa.tutustuminen on vaikeaa.miksi pitää väkisin vääntää jotain parisuhdetta?on paljon ihmisiä jotka elävät huonoissa suhteissa.ollaan riippuvaisia taloudellisesti ei uskalleta lähteä.täytyy vain sietää toista ihmistä.ei ole mukava elämä tuollainenkaan.kuin olisi myrkkyä ilmassa jatkuvasti.t.läheltä tämän asian nähnyt.

Totta, en tosiaan tuollaista suhdetta kaipaa ja mieluummin olen sinkkuna kuin vain jonkun kanssa huonossa suhteessa. Olisi kuitenkin ihanaa oikeasti rakastua ja löytää hyvä suhde. -ap

Love is only for the bald and shaved.

Minä tapasin edellisen kumppanin kun kaikkein vähiten sitä odotin. Olin juuri eronnut 10 vuotta kestäneestä erittäin huonosta suhteesta ja olin päättänyt 37-vuotiaana elää loppuelämäni yksin. No, meni kuukausi kun tapasin miehen johon rakastuin/ihastuin tulisesti ja onneksi tunne oli molemminpuolinen. Olimme yhdessä 5 vuotta. 

Parisuhde on šeksuaalinen suhde, muunlaiset suhteet eivät vaan toimi evätkä edes käynnisty.

Ihmisillä, kuten muillakin eläinlajeilla, on pariutumisrituaali joka menee niinpäin, että ensin mies havaitsee itseään miellyttävän (šeksikkään, kauniin, nuoren, hoikan, tatuoimattoman) kaunottaren, eli mies hyväksyy hänet alustavasti, siis ihastuu. Sitten mies liittyy soidinmenoihin, muiden kaunotarta piirittävien miesten joukkoon ja lopulta kaunotar hyväksyy piirittelijöistä parhaimmaksi katsomansa miehen, antautuen tälle, alustavasti. Siitä käynnistyy seurustelujakso, jossa yhteensopivuutta arvioidaan tarkemmin, hetekalla, jolloin mies yleensä rakastuutuohin satumaiseen olentoon joka hänelle ehdoitta antautui.

Naisen šeksuaalinen vetovoima heikkenee nopeasti, harva mies katsoo yli 35v ikäisiä naisia sillä silmällä. Moni mies myös tietää että suhde niin vanhan naisen kanssa päättyy lyhyeen, sillä vaihdevuosivaivat keskimäärin alkavat kun nainen on 45v ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on šeksuaalinen suhde, muunlaiset suhteet eivät vaan toimi evätkä edes käynnisty.

Ihmisillä, kuten muillakin eläinlajeilla, on pariutumisrituaali joka menee niinpäin, että ensin mies havaitsee itseään miellyttävän (šeksikkään, kauniin, nuoren, hoikan, tatuoimattoman) kaunottaren, eli mies hyväksyy hänet alustavasti, siis ihastuu. Sitten mies liittyy soidinmenoihin, muiden kaunotarta piirittävien miesten joukkoon ja lopulta kaunotar hyväksyy piirittelijöistä parhaimmaksi katsomansa miehen, antautuen tälle, alustavasti. Siitä käynnistyy seurustelujakso, jossa yhteensopivuutta arvioidaan tarkemmin, hetekalla, jolloin mies yleensä rakastuutuohin satumaiseen olentoon joka hänelle ehdoitta antautui.

Naisen šeksuaalinen vetovoima heikkenee nopeasti, harva mies katsoo yli 35v ikäisiä naisia sillä silmällä. Moni mies myös tietää että suhde niin vanhan naisen kanssa päättyy lyhyeen, sillä vaihdevuosivaivat kesk

Näin varmasti sinun fantasioissasi, mutta entäs tosielämässä?

Niitä elämän asioita. Itse monen monta vuotta juoksin parisuhteen perässä kuvitellen että siitä saisin jonkun merkityksen ja sisällön elämään, no harhaluulo se ja nyt tässä ollaankin aika tyhjän panttina että mikäs itu tässä touhussa sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, miten jotkut heti erottuaan löytävät uuden kumppanin? Itse en koskaan löydä ketään, vaikka olen normaali, nätti nainen. Ainoastaan ulkomaalaiset lähestyvät, mutta en ole heistä kiinnostunut. Tosin en ole tinderissä, enkä aio siihen liittyäkään. Olenko liian tylsä, tykkään viihtyä kotona, asun pienessä mökissä, hoidan puutarhaa, kasvatan vihanneksia ja osaan pienet remontit. Osaan vaihtaa autoon renkaat. Eikö ole enää miehiä, jotka haluaisivat suhteen osaavan naisen kanssa?

Olet määrätynlainen ja tietysti ihastuisit todennäköisesti johonkin samanhenkiseen kuin sinä, kun olet kotona viihtyvä, asut mökissä ja hoidat puutarhaa, niin missä sinä sen samanhenkisen voisit koskaan tavata edes? Hekin kun ovat siellä omassa mökissään tekemässä samoja juttuja kuin sinä. 

Sen sijaan ihmiset jotka vaikka tykkäävät tanssia ja pitävät urheilullisista tyypeistä, niin heillähän on vaikka kuinka paljon paikkoja, joissa niitä samanhenkisiä tyyppejä pyörii ja kun kymmeniä potentiaalisia tyyppejä näkee niin joku saattaa olla myös fyysisesti mieleinen. Ihan kuten vaikka nämä nettipelaajat, moni joka tykkää siitä pelaamisesta on löytänyt sen puolison sieltä netistä. Muusikot bändeistä, koiraihmiset niistä piireistä jne. Heillä nyt on vaan harrastuksia joissa tapaa ihmisiä. Mutta nämä yksilötekemisetl, jollet leireile, niin ei sitä keneenkään tutustu. Ja se on juuri se suurin ero miksi toiset löytävät heti uuden kumppanin. Koska sinkkuja on kyllä tarjolla vaikka kuinka paljon. Eikä kaikki ihmiset nyt oikeasti mitenkään kauheita ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää mitenkään mahdollista,  harva livenä missään tapaa ketään.  On vaan Tinderit ja muut vastaavat.

 

Kaiken voi muuttaa,tämäkin tapa,ruvetkaa käymään tapahtumissa ja ravintoloissa lisääntyvissä määrin ja tavatkaa vastakkaista sukupuolta livenä,näin onnistumisen mahdollisuus löytää kumppani paranee,heivatkaa se älylaite vaikka viikoksi sivuun ja menkää arkielämään.

Boomerien neuvo. Nykyään ei juurikaan tutustuta livenä. 

Tietysti tutustutaan, jos haluaa. Koulutuksissa, matkoilla, juhlissa, baarissa, leireillä, kisoissa, lentokoneessa, rannalla jne. Mutta jos itsellä on asenne, että muiden lähestyminen häiritsee, niin silloin ei tietenkään tutustu keneenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet ihminen, muistatko. Sinä olet aava ja rannikko. Ap kirjoittaa aivan kuin ei olisi itse ihminen, ja ihmettelee ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Oletko reptiliaani? Vai muuten asetat itsesi muiden ihmisten ulkopuolelle? Ja samalla elät ajatusharhassa, että kaikki muut ihmiset tekevät tietyllä tavalla, ja sinä olet ainoa, joka ei tee näin.

Onnea elämääsi näiden haasteidesi kanssa.

Suurin osa ihmisistä nyt vaan näyttää olevan parisuhteessa. Ja kun suhde kaatuu niin suurin osa löytää vielä uudenkin kumppanin. Monella tämä parisuhderuletti käy helposti kuin heinän teko. -ap

Saman olen havainnut.