Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?
En ymmärrä. Miten löydätte ihmisen johon oikeasti rakastutte ja ihastutte puolin ja toisin?
t. ikisinkku
Kommentit (357)
Epäsuosittu mielipiteeni: joitakin kiinnostaa vain harvat. Mutta heistä, jotka ei oikeasti ikinä kiinnostu kenestäkään on tosi monet läheisyystraumaisia jollain tavoin. Voi olla hyvin huono vanhempisuhde, tai voi olla kiusaamista. Ihan kuin kroppakin voi suojakrampilla estää vahingoittuneen kohdan liikkeen, niin käy läpi se vahvin "mua ei enää torjuta" refleksi.
Jos tunnistaa trauman ja tunne-elämä on kärsinyt, voi olla hyvä käydä hakemassa siihen apua, elämä voi mennä sen kanssa painiessa. Tai yrittää itse tutkia sitä parisuhteiden ulkopuolisena asiana.
Mut voit olla myös vaan niitä, että käyny huono tuuri eikä oo sopivia käynyt vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ovat luonteeltaan sellaisia, että ihastuvat helposti. He näkevät toisessa ihmisessä ne puolet, joiden takia he voisivat olla tämän kanssa yhdessä. Tästä seuraa huumaava ihastumis/rakastumisvaihe, joka häivyttää ei-täydellisiä ominaisuuksia taka-alalle ja huonotkin puolet ovat joko ihania, ok tai siedettäviä. Ajan kanssa vasta selviää miten huonoista puolista selvitään vai selvitäänkö.
Vaikeasti ihastuva näkee ehkä toisin päin ne huonot puolet, jonka takia hän ei tuosta ihmisestä kiinnostu. Ehkä etsitään liian täydellistä, leffatyyliin kolahtavaa täydellistä tyyppiä. Tai ehkä kyseessä on jo valmiiksi pitäkää tunkkinne-asenne, ei hän kuitenkaan minusta kiinnostu. Helposti ihastuvat ovat ehkä opportunisteja, aina voi vähän flirttailla ja tiedä mihin se johtaa. Vaikeasti ihastuvat tekevät iskujaan harvoin ja silloin on pienempi mahdollisuus osua. Epäonnistuminen voi ruokkia tunnetta, että ei tämä onnistu, jään ikisinkuksi.
Olet oikeassa.tutustuminen on vaikeaa.miksi pitää väkisin vääntää jotain parisuhdetta?on paljon ihmisiä jotka elävät huonoissa suhteissa.ollaan riippuvaisia taloudellisesti ei uskalleta lähteä.täytyy vain sietää toista ihmistä.ei ole mukava elämä tuollainenkaan.kuin olisi myrkkyä ilmassa jatkuvasti.t.läheltä tämän asian nähnyt.
Rakastuminen on helppoa - sopivan ihmisen löytäminen ei välttämättä niinkään
Paluumuuttajana Suomeen oli hankalaa tutustua suomalaiseen deittikultttuuriin.
Angloamerikkalaisissa maissa kun on ihan normaalia ja tavanomaista, että tuttavat ja kaverit järjestävät sokkotreffejä sellaisille tuttavilleen jotka ovat sinkkuja. Tällöin on jo siis käyty esikarsinta kaverien toimesta ja osapuolista ja heidän sopivuudestaan toisilleen tiedetään edes jotain. Deittaaminen on turvallisempaakin kun joku tietää kuka on kenen kanssa ja missä. Suuren luokan pettymyksiä tapahtuu harvoin, vaikka treffeistä ei lähtisikään suhde liikkeelle. Miksi Suomessa ei toimita näin ystävien / työkavereiden / perheenjäsenten kesken ?
Deitin järjestäjän harjoittama esikarsinta huolehtii myös siitä, että treffeille menevillä on yleensä edes jotain yhteistä, kuten arvot, maailmankuva, poliittiste mielipiteet, harrastukset jne., jotka sitten kuitenkin arkipäivässä ovat parsiuhteessa tärkeitä kun vuoden tai pari kestänyt ensi-ihastus on ohitse. Näin rakentuu suhteita joilla on toivoa menestyä. Vaikka seksikin olisi hyvää, ei sekään kanna suhdetta yksin ikuisesti, vaikka tärkeää onkin. Sokkotreffeihin ei tietysti ole pakko osallistua jos haluaa toimia yksin ja ilman sosiaalisten piiriensä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aina ja ikuisesti paras
Se selittävä tekijä ei näissä kuitenkaan ole mies joka harrastaa kulttuuria, vaan sosiaalisesti taidokas mies joka käy siellä missä on naisia.
Ei tuolla Ateneumissa tai Kansallisoopperassa kukaan sen enempää ole flirttaillut kuin lähikaupassakaan, vaikka sielläkin säännöllisesti käyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää tavata paljon ihmisiä. Joko kaveruuden kautta tai sitten on päästy alkuun humalan avulla baarissa tai bileissä. Jälkimmäiset ovat voineet loppua yhtä nopeasti kuin alkaakin, mutta onpa niistäkin joku kestänyt vuosia.
Ei tuo kaikilla auta. Osa ihmisistä kehittää vaan romanttisia tunteita hyvin harvoin vaikka paljon ihmisiä tapaisikin.
No totta kai se auttaa jos tapaa enemmän ihmisiä. Jos et tapaa yhtään ihmistä tai jos tapaat 1000 ihmistä niin kummalla tavalla on todennäköisempää ihastua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa löytää kumppanin, pitää vain laskea rima alas. Sinulla ei saa olla mitään suurempia vaatimuksia toisen suhteen.
Toisekseen pitää olla edes jonkin verran sosiaalinen. Kotoa ei ketään haeta.
Tässäpä mammat hieman erikoisempi rakkaustarina siitä miten voi löytää kaksoisliekkinsä. Ehdin olla 10 vuotta yh-isinä kun myöhään yöllä puhelin soi ja itsensä selvännäkijäksi esittävä naisoletettu ilmoitti että on löytänyt mulle tulevan vaimoni ja että osti jo itselleen mekon tuleviin häihimme. Pitkään harmitteli ääneen että ei vielä ollut löytänyt siihen mekkoon sopivia kenkiä. Vaati että tämä tuleva vaimo tulis mua tapaamaan. Vastasin Että kyllä sopii reffit...hulluja ei pidä suututtaa...ja pääsin eroon siitä sekopäästä. Joku tuntematon soittaa ja alkaa puhua seuraavan kesän häistäni jonkun tuiki tuntemattoman kaa....ihan hullua. No aikaa kului ja unohdin koko jutun...mutta sitten tuli soitto että nyt tämä morsian tulis tapaamaan mua mun kotiin. Sitten saapui morsianehdokas aivan yhtä epäluuloisena kuin alun perin minäkin.... Kävi ilmi että oli henkeä salpaavan fiksu, kaunis ja nuori....en pitänyt potentiaalisena vaimoehdokkaana..liian täydellinen. Mutta ehkä tästä johtuen olin rento ja juttu luisti ja esittelin Kotieläinpihaani ja omavaraisuussuunnitelmiani hänelle. Myöhemmin kävi ilmi että kaikki mitä kerroin oli myös hänen haaveitaan. Hän asui lähellä ja alkoi heti auttamaan minua eläintenhoidossa...kanit olivat tapelleet ja yhden korvaa piti hoitaa. Hän auttoi haavsn puhdistus ja siinä kohtaan kuonasin jäben igaban tuoksubsa joka sai pääni sekaisin lemmenajatuksista.Parin viikon päästä hän melkein jo asui luonani ja kävi ilmi että näinkin nuori ja ja kaunis nainen voi olla musta kiinnostunut. Rakkaus oli ilmeisesti syttynyt molemmin puolin heti ensi katseesta....energiat sopivat toisiinsa. Alun perin harmittelin että miksi pitikin olla näin kaunis - mulle hän olisi kelvannut vaikka noita-akan ulkonäöllä koska rakastuin hänen olemukseensa. Yllätyin kuitenkin kun kelpasin hänelle vaikka myös minulla on korkea status....myös sivistyksellisesti. Mustasukkainen ex-vaimoni - kyllä vielä 10 vuoden jälkeenkin ja yhä vieläkin - hommasin morsiamelleni häädön vuokra-asunnostaan. Exsällä oli salasuhde siihen vuokraisäntään.... Niin ei tainnut mennä exsän suunnitelmien mukaan koska morsiameni muutti nopealla aikataululla sitten mun luo asumaan kun mulla on isot tilukset ja tilaa vaikka kuinka. Seuraavana kesänä oli sitten isot kartanohäät. Se selvännäkijä oli kutsuttuna häihin ja turhaan oli huolehtinut - mekkoon sopivat kengät oli löytyneet. Ja vielä vuosien jälkeenkin rakkaus elää ja kukoistaa....yhdessä olemme toteutelleet unelmiamme. Kun oikea osuu kohdalle niin sitten se on menoa ja meininkiä....siitä sen tietääkin että on oikea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäsuosittu mielipiteeni: joitakin kiinnostaa vain harvat. Mutta heistä, jotka ei oikeasti ikinä kiinnostu kenestäkään on tosi monet läheisyystraumaisia jollain tavoin. Voi olla hyvin huono vanhempisuhde, tai voi olla kiusaamista. Ihan kuin kroppakin voi suojakrampilla estää vahingoittuneen kohdan liikkeen, niin käy läpi se vahvin "mua ei enää torjuta" refleksi.
Jos tunnistaa trauman ja tunne-elämä on kärsinyt, voi olla hyvä käydä hakemassa siihen apua, elämä voi mennä sen kanssa painiessa. Tai yrittää itse tutkia sitä parisuhteiden ulkopuolisena asiana.
Mut voit olla myös vaan niitä, että käyny huono tuuri eikä oo sopivia käynyt vastaan.
Omalla kohdalla niin, etten pidä parisuhdetta enää kuin hetkellisen olotilana, jonka varaan en halua enää elämääni rakentaa.
Kun tänään voidaan olla tosi onnellisia, mennä naimisiin ja ostaa se yhteinen unelmien talo. Ja he elivät elämänsä onnellisenä loppuun saakka ja silleen.
....paitsi sitten kun tulikin päivä, jolloin toinen saapui kotiin kertoen löytäneensä nyt uuden rakkauden. Joskus niin vain käy, hän totesi tyynesti pakatessaan matkalaukkuaan. Talo menisi myyntiin, avioeropaperit odottivat pöydällä allekirjoitusta vailla.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää mitenkään mahdollista, harva livenä missään tapaa ketään. On vaan Tinderit ja muut vastaavat.
Kaiken voi muuttaa,tämäkin tapa,ruvetkaa käymään tapahtumissa ja ravintoloissa lisääntyvissä määrin ja tavatkaa vastakkaista sukupuolta livenä,näin onnistumisen mahdollisuus löytää kumppani paranee,heivatkaa se älylaite vaikka viikoksi sivuun ja menkää arkielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihastun usein. Mutta ongelmana vaan on se, että ne joihin minä ihastun, eivät todellakaan kiinnostu minusta takaisin.
Naiset saa mistä vaan. Miehen pitää olla pitkä, komea ja menestynyt jotta voi edes yrittää yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisen vaikea näyttää tunteita julkisesti, japanilaiseen tapaan.
Mutta miksi joku löytää niin äkkiä uuden, niin mielestäni se liittyy olemuksen viehättävyyteen ja että on monen mielestä kiinnostava, siis vetoaa isoihin joukkoihin (ei liian erikoinen mitenkään mutta silti aika hyvän näköinen), ja lisäksi käy ulkona näyttäytymässä riittävästi.
Ei se pelkästään noinkaan ole, voi sitä olla muiden mielestä kiinnostava ja vetää ihmisiä puoleensa, mutta itse vain ei romanttisesti kiinnostu kenestäkään.
Ei minuakaan kiinnosta 99,9% miehistä. Mutta sitten jotkut kiinnostavat, mutta tunteet ovat kyllä aina heräänneet aika hitaasti. Ei yleensä koskaan ensi tapaamisella eikä vielä toisellakaan. Usein siihen on mennyt 3-4 kuukauttakin tapaamisesta.
Olen ensin tavannut kumppaneita harrastuksissa, kaverin luona kotibileissä, opiskelijabileissä yökerhossa, yöjunan kabinetissa ja työpaikalla. Sitten on mennyt viikkoja tai kuukausia, on käyty treffeillä tai törmäilty ja vältelty ja sitten yllättäen tai sovitusti tavatttu, juotu vähän viiniä ja asiat ovat edenneet.
En tule varmaan ikinä ymmärtämään, miten nämä pariutumisasiat toimivat.
Sanoit että 99,9 % miehistä ei kiinnosta sinua yhtään, ja siitä huolimatta sinulla on ollut pitkä lista seurustelukumppaneita! Mitä ihmettä :D ? Miten tuossa onnistuu?? Olen täysi vastakohtasi: kiinnostun monestakin miehestä, mutta minun on täysin mahdotonta päästä yhtään eteenpäin kenenkään kanssa. En pääse edes yksille treffeille, puhumattakaan mistään parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan siellä bileissä ja otetaan toinenkin mukillinen. Siitä se sitten alkaa rullaamaan kuin Finnairin lentokapteenin esinahka.
Kun minä en ole ikinä bileissäkään ja kännissäkään tavannut ketään johon olisin rakastunut. -ap
En minäkään rakastunut enkä ihastunutkaan, mutta parikin kertaa kyllä ehtinyt kiinnostua mukavasta juttukaverista niin että olen ehdottanut josko nähtäisiin uudemmankin kerran kun juttua kerran riittää. Se kauhistunut ilme kaverin kasvoilla on kyllä kuin saisi avokkaasta tai jäävettä saavillisen niskaansa eikä siinä tarvitse enää erikseen kertoa, että juttelut on juteltu.
No, voi ei. Aika outoa, jos on ollut kivaa, niin sitten käy noin
Minä olen monestikin nauttinut yhteisestä ajasta sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa en ikinä voisi kuvitellakaan seurustelevani tai deittailevani.
Ja nautinhan minä kaverienikin seurasta paljon, vaikka en ole heistä romanttisesti kiinnostunut.
T. Eri
Tuttavani rima on niin alhaalla, että pariutuu tuon tuostakin. Hän on sitä mieltä, että se pitää vaan kestää, jos mies ei huolehdi hygieniastaan eikä pese vaikkapa hampaitaan joka päivä. :D
Löysin työpaikalta. Nyt jo 13vuotta yhdessä (eri työpaikoissa jo) ja edelleen rakastan aivan valtavasti! Lapset ja avioliitto jne.
Mutta kyllä itsekin olin paskassa suhteessa ennen tätä ja lisäksi nuoruuden kokeilut. Eli harvoin se ekalla kerralla sattuu löytymään.
En ole myöskään herkkä ihastumaan, että tuuri kai kävi, kun kultakimpaleen löysin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei kyllä seksikään toimi, jos en koe että henkilössä on älyllistä syvyyttä. Mutta on totta, että on vaikeaa löytää ihmistä, joka kolahtaa kaikilla noilla tavoilla. Itselleni se, että pystyy keskustelemaan monipuolisesti ja syvällisesti eri aiheista on kuitenkin ihan ykkösvaatimuksia kumppanissa.
Samaa mieltä että riittävä äly on tärkeää ja seksikästä. Minulle se merkitsee ehkä lähinnä sitä että pystyn kunnioittamaan toista, että kumppanillani on minuun henkinen ote.
Mutta itselleni tärkeä oivallus nuorempana oli että itselleni sopivan maskuliinen mies on lähtökohtaisesti henkisesti erilainen ja äly on usein suuntautunut eri tavalla. En löydä miehestäni aivan samanlaista sielunkumppanuutta kuin lähimmistä kavereistani, enkä sellaista hakenutkaan. Ja että jotku syvällisimmistä keskusteluista olen käynyt ystävieni kanssa.
Minä olin nuorena ikisinkku, tosi huono ihastumaan keneenkään, vaikka olin sosiaalinen ja jutteleva. Ei vaan napannut suurin osa miehistä sillä tapaa, vaikka monet ovat kivoja, fiksuja, mukavannäköisiä. Oikeastaan ihmettelin, että mikä minussa on vikana kun olen tällainen, kun en kuitenkaan ole ikinä ajatellut olevani aseksuaali tms.
No tapasin sitten tulevan mieheni, ja olemme olleet parikymmentä vuotta yhdessä jo. Sattumaa! Oikeasti ajattelen että saattaisin huonolla tuurilla olla ikisinkkuna edelleen. Tuo älyllinen juttu oli tosi tärkeä - oli kiinnostavia keskusteluja, oikeanlainen asennoituminen minuun ja maailmaan. Ja hänen tuoksunsa vetosi, tämä on tärkeää.
Mutta vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, että hänen miestyypillinen teknisyytensä ja suoraviivaisuutensa on asia joka vetoaa minuun, tuo kivaa erilaisuutta, eikä se ollut este joka voitetaan. Liian samankaltaiset miehet kuin minä eivät vetoa minuun. Mutta siis, en läheskään jokaiseen insinöörimieheen silti ihastu, joten meille hankalille ihmisille kyse on myös tuurista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin löytäminen ole helppoa. On ymmärrettävä että täydellinen ihminen joka vielä olisi vapaana ja juuri sinusta kiinnostunut on matemaattinen mahdottomuus.
Jos haluat sopivan fiksun, sopivan maskuliinisen/ feminiinisen, jollain tavalla tutun, mukavan tai kivan näköisen jonka tuoksu miellyttää ja jonka kanssa kemia / seksi toimii siinä on jo niin monta ominaisuutta ettei enempää voi ihmiseltä enää vaatia.
On vaan hyväksyttävä huono pukeutuminen, tylsät harrastukset ja tyhmät kaverit. Ja on ymmärrettävä että lähtökohtaisesti toisen sukupuolen edustaja on erilainen ja ajattelee usein eri tavalla. Oikein hyvä puoliso/ kumppani ei yleensä ole se paras keskustelukumppanikaan, vanha kaveri on usein parempi. RIittää että vällyjen alla on mukavaa ja hauskaa yhdessä.
Komppaan tätä kyllä. Oma kumppanini on kyllä kaikin tavoin ihana ja huomioiva herrasmies, mutta valitettavasti seksi tökkii. En vain yksinkertaisesti tule hänen kanssaan. Kuulemma jotenkin yleistä, että naiset eivät seksin aikana saa orgasmeja yhtä usein kuin miehet. Onneksi meillä synkkaa muuten todella hyvin. Hän on paras ystäväni.
Kuulostat ihan perussuomalaisten takapenkin koulukiusaajalta.