Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä ihmiset rakastuvat ja löytävät sopivia ihmisiä suhteeseen?
En ymmärrä. Miten löydätte ihmisen johon oikeasti rakastutte ja ihastutte puolin ja toisin?
t. ikisinkku
Kommentit (357)
Minun ongelmani on se, että toiveeni jo tapailun kohdalla ovat 'vanhanaikaisia'. Haluan tutustua hitaalla tahdilla ja rauhassa. Intiimipuolen haluan mukaan vasta, kun tunnen toista paremmin ja ollaan jo seurusteluvaiheessa. Kaipaan toiselta henkistä kypsyyttä ja sen mukaista käytöstä, ei siis ghostauksia tms. nykyajan kuvioita. Deittisivustollakin pitäisi minun mielestäni keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan, jos jonkun kanssa on keskustelu lähtenyt hyvin käyntiin.
Hassuinta on, että en ole mikään tiukkapipo, tai muuten mitenkään tavoiltani tai ajatuksiltani 'vanha', päinvastoin. Odotan vain, että minua kunnioitetaan ja arvostetaan ja samalla tavalla olen valmis kohtelemaan toista osapuolta.
Minusta ollaan kiinnostuneita, se ei ole ongelma. Mutta törmään kerta toisensa jälkeen käytöstapojen puutteeseen tai siihen, että mies tarvitsee terapeuttia tai äitihahmoa. Ja yhtään ei kuunnella, kun kerron heti alussa, että haluan tutustua rauhassa. Miehillä on hirveä kiire ja jos ei edetä kiireellä, niin mies kiukuttelee kuin lapsi. Ja se seksin ottaminen puheeksi heti alkuvaiheessa on todella tylsää ja epäkohteliasta, jos olen tehnyt oman periaatteeni selväksi.
Olisi mahtavaa rakastua ja löytää se oma ihminen. Mutta vaikka tiedän, että kriteerini ovat hiukan haastavia tänä päivänä, olen mieluummin itsekseni kuin huonossa suhteessa. Kyllähän suhteeseen pääsee, helpostikin, jos ei halua/uskalla olla yksin. Mutta kuinka moni seurustelevista on oikeasti sen oikeanlaisen ihmisen kanssa ja kuinka moni 'rakastuu' vain välttääkseen yksinolon? Harvoin tapaa sellaisia pareja, joista huokuu keskinäinen arvostus ja aito välittäminen. Sellaista odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minun ongelmani on se, että toiveeni jo tapailun kohdalla ovat 'vanhanaikaisia'. Haluan tutustua hitaalla tahdilla ja rauhassa. Intiimipuolen haluan mukaan vasta, kun tunnen toista paremmin ja ollaan jo seurusteluvaiheessa. Kaipaan toiselta henkistä kypsyyttä ja sen mukaista käytöstä, ei siis ghostauksia tms. nykyajan kuvioita. Deittisivustollakin pitäisi minun mielestäni keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan, jos jonkun kanssa on keskustelu lähtenyt hyvin käyntiin.
Hassuinta on, että en ole mikään tiukkapipo, tai muuten mitenkään tavoiltani tai ajatuksiltani 'vanha', päinvastoin. Odotan vain, että minua kunnioitetaan ja arvostetaan ja samalla tavalla olen valmis kohtelemaan toista osapuolta.
Minusta ollaan kiinnostuneita, se ei ole ongelma. Mutta törmään kerta toisensa jälkeen käytöstapojen puutteeseen tai siihen, että mies tarvitsee terapeuttia tai äitihahmoa. Ja yhtään ei kuunnella, kun kerron heti alussa, että haluan tutustua rauhassa. Miehillä on hirveä kiire ja jos ei edetä kiireellä, niin mies kiukuttelee kuin lapsi. Ja se seksin ottaminen puheeksi heti alkuvaiheessa on todella tylsää ja epäkohteliasta, jos olen tehnyt oman periaatteeni selväksi.
Olisi mahtavaa rakastua ja löytää se oma ihminen. Mutta vaikka tiedän, että kriteerini ovat hiukan haastavia tänä päivänä, olen mieluummin itsekseni kuin huonossa suhteessa. Kyllähän suhteeseen pääsee, helpostikin, jos ei halua/uskalla olla yksin. Mutta kuinka moni seurustelevista on oikeasti sen oikeanlaisen ihmisen kanssa ja kuinka moni 'rakastuu' vain välttääkseen yksinolon? Harvoin tapaa sellaisia pareja, joista huokuu keskinäinen arvostus ja aito välittäminen. Sellaista odotellessa..."
Ja minulla on juuri sama ongelma naisten kanssa. Haluan tutustua rauhassa. Vaikka siihen menisi vuosia. Haluan nimenomaan selvittää, onko mahdollisuutta elää vaikka se loppuelämä sen toisen kanssa, eikä mikään lyhyt juttu kiinnosta pätkääkään. Käytännössä kaikki vastaan tulleet naiset ovat tehneet sen päätöksen sekunnissa.
Siksi onkin huvittavaa (ja surullista, osittain jopa säälittävää) lukea, kuinka "naiset haluavat jotain syvempää ja nimenomaan tutustua toiseen rauhassa". Se todellisuus kun on ollut jotain ihan muuta. Hetimullekaikkinyttaivedäpervokäteen -tyyliä.
Se ainoa toinen saamani reaktio onkin sitten täydellinen hiljaisuus.
Katsotaan silmiin ja suudellaan. Voi myös esittäytyä ja jutellakin muttei pakko 😍 riippuu miehestä.
No eihän ne löydäkkään, siksi erotaan tai ei seurustella lainkaan. Ei nykyään kohdata toista sukupuolta. Esim. insinöörikoulussa oli 1-2 naista per 800 miestä. Sairaanhoitajilla varmaan samajuttu toisinpäin. Tää on ihan yhteiskunnallisestikkin todella iso ongelma.
Naisena kannattaisi mennä nyt EM korismatsien aikaan Riikaan, Latviaan. Komeita, pitkiä miehiä kaupunki täynnä. Eilenkin suomalaisia faneja n 5000, eikä kaikki ole ryyppääviä huligaaneja. Tiedän, kun tulin juuri oman mieheni kanssa sieltä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää kaikki pariskunnat jotka ovat löytäneet toisensa niin helposti. Ilmeisesti ihan mistä tahansa voi löytää jonkun, mutta omalle kohdalle ei vaan koskaan osu.
Mitä teet eritavalla kuin mainitsemasi pariskunnat? Tai miten erotut heistä?
En oikeasti tiedä. Missään deittiäpeissä en ole, mutta kai sitä nyt sopivan ihmisen jostain muualtakin voisi löytää, kun vaan elää ja tapaa ihmisiä.
Nykyään vaikeampaa kuin ennen. Missä nämä muut tapasivat toisensa? Tiedätkö?
Olen eri, mutta myös yksi meistä jotka ihmettelee kuinka helposti toiset / muut tapaa sopivan ihmisen josta kiinnostuu ja johon ihastuu ja rakastuu eikä nämä tuntemukset ole edes yksipuolisia (kuten itsellä). Olen vierestä seurannut sitäkin, enkä vain kerran vaan kolmesti kuinka kaksi ihmistä tapaa minun kauttani toisensa vähän sattumaltakin ja se onkin sitten siinä. Yhdessä tapauksessa meni kaksi vakiintunutta parisuhdettakin vaihtoon eikä käsittääkseni kummallakaan edes ollut mitenkään haku päällä tai suhde erityisemmin väljähtynyt, mutta sen sattuma tapaamisen myötä kuviot meni uusiksi.
Näistä on siis tullut varsin pitkäikäisiä parisuhteita eikä vain jotain yhdenillan huumaa ja kaksi paria kolmesta on edelleen yhdessä vielä reilun 20 vuoden jälkeen.
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Vierailija kirjoitti:
Naisena kannattaisi mennä nyt EM korismatsien aikaan Riikaan, Latviaan. Komeita, pitkiä miehiä kaupunki täynnä. Eilenkin suomalaisia faneja n 5000, eikä kaikki ole ryyppääviä huligaaneja. Tiedän, kun tulin juuri oman mieheni kanssa sieltä kotiin.
Jep, kendossa ihan eri menoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisena kannattaisi mennä nyt EM korismatsien aikaan Riikaan, Latviaan. Komeita, pitkiä miehiä kaupunki täynnä. Eilenkin suomalaisia faneja n 5000, eikä kaikki ole ryyppääviä huligaaneja. Tiedän, kun tulin juuri oman mieheni kanssa sieltä kotiin.
pitää muuten paikkansa! Latviassa on ihanan näköisiä miehiä jolla on vielä sitä vanhajan tavat. Suomalainen mies tarvii vierellään siskon, terapeutin tai äitihahmon.
Vierailija kirjoitti:
Epäsuosittu mielipiteeni: joitakin kiinnostaa vain harvat. Mutta heistä, jotka ei oikeasti ikinä kiinnostu kenestäkään on tosi monet läheisyystraumaisia jollain tavoin. Voi olla hyvin huono vanhempisuhde, tai voi olla kiusaamista. Ihan kuin kroppakin voi suojakrampilla estää vahingoittuneen kohdan liikkeen, niin käy läpi se vahvin "mua ei enää torjuta" refleksi.
Jos tunnistaa trauman ja tunne-elämä on kärsinyt, voi olla hyvä käydä hakemassa siihen apua, elämä voi mennä sen kanssa painiessa. Tai yrittää itse tutkia sitä parisuhteiden ulkopuolisena asiana.
Mut voit olla myös vaan niitä, että käyny huono tuuri eikä oo sopivia käynyt vastaan.
niin mikä siinä on et löytää aina täydellisen ihanan tyypin mut ei vaa tunne mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tarkoitin lähinnä tolla Riikaan menolla sitä, että paljon eri kansallisuuksia tuolla, myös oikein kiinnostavia suomalaisia bongasin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ongelmani on se, että toiveeni jo tapailun kohdalla ovat 'vanhanaikaisia'. Haluan tutustua hitaalla tahdilla ja rauhassa. Intiimipuolen haluan mukaan vasta, kun tunnen toista paremmin ja ollaan jo seurusteluvaiheessa. Kaipaan toiselta henkistä kypsyyttä ja sen mukaista käytöstä, ei siis ghostauksia tms. nykyajan kuvioita. Deittisivustollakin pitäisi minun mielestäni keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan, jos jonkun kanssa on keskustelu lähtenyt hyvin käyntiin.
Hassuinta on, että en ole mikään tiukkapipo, tai muuten mitenkään tavoiltani tai ajatuksiltani 'vanha', päinvastoin. Odotan vain, että minua kunnioitetaan ja arvostetaan ja samalla tavalla olen valmis kohtelemaan toista osapuolta.
Minusta ollaan kiinnostuneita, se ei ole ongelma. Mutta törmään kerta toisensa jälkeen käytöstapojen puutteeseen tai siihen, että mies tarvitsee terapeuttia tai äitihahmoa. Ja yhtään ei kuunnella, kun kerron heti alussa, että haluan tutustua rauha
Olen uskovainen mies joka haluaa odottaa seksiä avioliittoon asti. Mielestäni se yhteensopivuus kyllä selviää monella tapaa jo ennen sitä harrastamatta seksiäkin. Muutenkin kaikki tuossa tekstissäsi olisi voinut olla kirjoittamaani. Jatketaan etsintöjä
Vierailija kirjoitti:
Ei kumppanin löytäminen ole helppoa. On ymmärrettävä että täydellinen ihminen joka vielä olisi vapaana ja juuri sinusta kiinnostunut on matemaattinen mahdottomuus.
Jos haluat sopivan fiksun, sopivan maskuliinisen/ feminiinisen, jollain tavalla tutun, mukavan tai kivan näköisen jonka tuoksu miellyttää ja jonka kanssa kemia / seksi toimii siinä on jo niin monta ominaisuutta ettei enempää voi ihmiseltä enää vaatia.
On vaan hyväksyttävä huono pukeutuminen, tylsät harrastukset ja tyhmät kaverit. Ja on ymmärrettävä että lähtökohtaisesti toisen sukupuolen edustaja on erilainen ja ajattelee usein eri tavalla. Oikein hyvä puoliso/ kumppani ei yleensä ole se paras keskustelukumppanikaan, vanha kaveri on usein parempi. RIittää että vällyjen alla on mukavaa ja hauskaa yhdessä.
Ei se sukupuolesta kiinni ole, ihan samanlaisia ongelmia olen homonakin kohdannut. Voisi sanoa, että ihmiset ovat erilaisia, sukupuoleen katsomatta.
Rakastuminen ja sopiva ihminen eivät aina kuulu samaan lauseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt, miten jotkut heti erottuaan löytävät uuden kumppanin? Itse en koskaan löydä ketään, vaikka olen normaali, nätti nainen. Ainoastaan ulkomaalaiset lähestyvät, mutta en ole heistä kiinnostunut. Tosin en ole tinderissä, enkä aio siihen liittyäkään. Olenko liian tylsä, tykkään viihtyä kotona, asun pienessä mökissä, hoidan puutarhaa, kasvatan vihanneksia ja osaan pienet remontit. Osaan vaihtaa autoon renkaat. Eikö ole enää miehiä, jotka haluaisivat suhteen osaavan naisen kanssa?
Ne ovat joko ihmisiä jotka ihastuvat helposti tai sitten he eivät niin odotakaan mitään kummempia tunteita vaan heille riittää että on vaan joku.
Olen seurustellut miehen kanssa, jolla oli vaikeuksia tunnistaa ja ilmaista tunteitaan. Suhde kaatui lopulta siihen, että yllättäen tämä mies olisi odottanut kokevansa suuria tunteita, vaikka minulle olisi lopult ariittänyt, että on "vaan joku". Joskus voivat osat vaihtuakin kesken suhteen.
Kohtalo, kaikille on juuri se yksi ja vain se yksi.
Vierailija kirjoitti:
Kohtalo, kaikille on juuri se yksi ja vain se yksi.
Ja jos "se yksi" eli sata vuotta sitten? Tai ei ole vielä edes syntynyt?
Olen tosi valikoiva kavereiden suhteen ja helpommin lähden ihmisten ilmoille vaikka yksin kuin puolitutussa porukassa, jossa tarttis miettiä puheenaiheita ja kevyesti rupatella. Kaksi pitkää vuosikymmenen ja risat kestänyttä parisuhdetta on, molemmissa myös iso rakastuminen ja rakastaminen (jälkimmäisessä suhteessa olen edelleen).
Molemmat suhteet ovat alkaneet netissä, mutta sillä periaatteella, että ihan parin viestin jälkeen on jo tavattu ja alettu treffailla oikeassa maailmassa. Minusta tämä on suunnilleen ainoa oikea tapa, jos etsii suhdetta Tinderistä tai muualta netissä. Jos viesteilee vaan monta viikkoa/kuukautta, niin eihän siinä oikeasti tutustu toiseen, siinä saa merkitystä kaikki ihan typerä (miten nopeasti toinen vastaa tms). Samalla kehittelee mielikuvia, jotka eivät välttämättä ole yhtään todellisia.
Ja jos ei millään kukaan sytytä, niin tiedätkö nyt oikeasti, mitä etsit? Etsitkö vain sen takia, että pitäisi seurustella? Tai etsitkö vääränlaista ihmistä, koska kuvittelet, että sun pitäisi - miehistä miestä, vaikka sua oikeasti viehättääkin vähän semmoiset sukupuolten kanssa leikkivät tyypit? Vai pelottaako sinua ihastua/rakastua, etkö uskalla päästää ihmistä lähelle? Ei oikein voi rakastua, jos on koko ajan suojamuurit päällä.