Voiko parisuhteen jotenkin vielä pelastaa, jos mies ei halua koko kesänä viettää perheen kanssa aikaa?
Ja sama oli viime kesänä. Hänellä on viisi viikkoa kesäisin lomaa, ei halua lähteä meidän (lapset ja minä) kanssa millekään matkalle, ei uimarannalle, ei retkelle, ei lasten harrastusjuttuihin joita kesällä nyt paljon on, ei minnekään. Sama oli viime kesänä. Haluaa matkustaa jonkun verran yksin, yhden matkan omien vanhempiensa kanssa kolmin ja lopun aikaa viettää aikaa yksin jossain rannalla tai omilla retkillään. Syksy, talvi ja kevät hänellä menee työhönsä ja omiin harrastuksiinsa keskittyen. Olen asiasta yrittänyt puhua, mutta mitään syytä en tähän häneltä saa muuta kuin että en nyt halua, ei nyt tee mieli, ei ole nyt sellainen olo että tulisin mukaan tai mentäisiin yhdessä. Meidän perheessä on kaksi eri porukkaa, on mies ja sitten on minä ja lapset, ja mies itse on valinnut näin, muu ei häntä kiinnosta niin paljon että haluaisi osallistua. Edes lasten kevätjuhliin ei tullut mukaan, vaikka toisen lapsen kohdalla se oli koulun ensimmäinen kevätjuhla ikinä. Lapset ei enää edes juuri odota isältään mitään, ovat niin tottuneet siihen että isä haluaa vain olla yksin.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsia miehen kanssa joka ei halua olla lasten kanssa?
Ehkäisy on keksitty joten sitä kannattaa käyttää.
Tätä ei valitettavasti näe niistä miehistä etukäteen. Toki jos on oikein lapsirakas yksilö, joka tekee asioita sisarusten lasten ja kummilasten kanssa sen ehkä tietää ennen omia lapsia, mutta monet ihan normaalin oloiset kiltit miehet on sitten omassa perhe-elämässään tuollaisia kuin aapeella.
Miksi haluaisit pelastaa tuollaisen suhteen?
Taitaa olla oman tien kulkija. Anna olla. Liekö saanut kaikesta tarpeekseen.
Niin, elämä on miehelle helppoa, mutta parisuhdetta teillä ei enää ole eikä lapsilla isää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle,että kokeillaan asumuseroa ja lapset on sitten vuoroviikoin teillä. Ehkäpä tämä konkreettinen kokemus voisi hänet herättää. Itse en kyllä usko, että voisin kunnioittaa miestä, joka toimii noin ja eroaisin.
Olen ehdottanut asumiseroa, mutta mies ei sitä halua, ei siihen suostu. En voi sellaista yksin tässä toteuttaa, asumuserot pitäisi sopia ja suunnitella yhdessä. Ap
Lopeta toi kyseleminen, ehdottaminen ja hyysääminen ja tee asialle stoppi, miehestä ei edes siihen ole. Sano hänelle, että SINÄ et halua etkä suostu hänen kikkailuihin ja saamattomuuteen.
Ei tietenkään mies halua eroa, koska palvelut pelaa. Joku hoitaa lapset ja maksaa vielä siitä ilosta, että saa toimia piikana. Ja sinä nielet kiltisti tämän ja näytät lapsillesikin vielä kunnolla sen, että isä voi tehdä mitä lystää ja äiti hoitaa perheen. Kunnon perhemallia siis.
Eroon et tarvitse miehen lupaa ihan vinkkinä. Ajattele edes niitä lapsiasi miltä heistä tuntuu kun oma isä ei halua tehdä heidän kanssaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään mies halua eroa, koska palvelut pelaa. Joku hoitaa lapset ja maksaa vielä siitä ilosta, että saa toimia piikana. Ja sinä nielet kiltisti tämän ja näytät lapsillesikin vielä kunnolla sen, että isä voi tehdä mitä lystää ja äiti hoitaa perheen. Kunnon perhemallia siis.
Eroon et tarvitse miehen lupaa ihan vinkkinä. Ajattele edes niitä lapsiasi miltä heistä tuntuu kun oma isä ei halua tehdä heidän kanssaan mitään.
Eiköhän ap tiedä, ettei tarvitse eroon miehen lupaa. Itse samassa tilanteessa olleena en halunnut erota, koska en halunnut, että lapset joutuu joka toinen viikko tai viikonloppu olemaan isän luona, jota ei kiinnosta, isän luona joka ei tee niiden lasten kanssa mitään eikä kanna vastuuta mistään. Erosin vasta kun nuorempi täytti 12. Silloin lasten ei enää ole pakko mennä isälle jos siellä ei ole hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle,että kokeillaan asumuseroa ja lapset on sitten vuoroviikoin teillä. Ehkäpä tämä konkreettinen kokemus voisi hänet herättää. Itse en kyllä usko, että voisin kunnioittaa miestä, joka toimii noin ja eroaisin.
Olen ehdottanut asumiseroa, mutta mies ei sitä halua, ei siihen suostu. En voi sellaista yksin tässä toteuttaa, asumuserot pitäisi sopia ja suunnitella yhdessä. Ap
Sinä teet siis kaiken mitä mies haluaa etkä mitään mitä hän ei halua?!? Saatana mikä vätys olete. Ei eroamiseen tarvita toisen osapuolen suostumusta eikä sitä tarvitse yhdessä suunnitella. Hankit itsellesi ja lapsillesi oman asunnon, panet avioeron vireille ja varaat ajan lastenvalvojalta. Viime kädessä menette oikeuteen.
Miksi vielä olet miehen kanssa. Ei tuo ole parisuhde jos ei mies halua olla sun ja lapsien kanssa.
Olet saanut paljon hyviä neuvoja.
Lapsillasi ei tosiaan oikeastaan ole enää isää. Jos jatkat suhteessa ja sinulla on tyttäriä, he saattavat valita itselleen aikuisina isänsä kaltaiset välinpitämättömät puolisot koska ovat tottuneet siihen käytösmalliin lapsena. Se on surullisin tulevaisuusskenaario tässä tilanteessa.
Sinä olet itsekin vielä nuori, varmaan nelikymppinen tai allekin. Ansaitset paljon paljon enemmän kuin tulla ignooratuksi sen henkilön toimesta jonka piti rakastaa, kunnioittaa ja suojella sinua.
Eron alullepano on kauheaa aikaa. Kauheampaa on kuitenkin ajatus että jatkat suhteessa.
Olet avannut keskustelua ja saanut vastaukseksi että puolisosi ei HALUA viettää aikaansa sinun ja lasten kanssa. Voiko suurempaa loukkausta oikeastaan olla? Olette hänelle yhdentekeviä.
Taloudelliset asiat kyllä järjestyvät jollain tapaa. Sinua ei voida pakottaa olemaan suhteessa jossa et halua olla.
Jos otat taloudellisesti takkiin, se on sitten hinta mielenrauhasta ja oikeasta valoisasta tulevaisuudesta.
Voimia. Uskalla tehdä päätös jonka sinä ja lapset tarvitsette.
Nyt on huono. Avioero vireille ja lunastat miehesi ulos tai myytte talon ja muutatte omiin osoitteisiin. Näin yksinkertaista. Avioeroon ei tarvitse toisen osapuolen suostumusta. Älä lässytä täällä jos et tee asioille mitään
Ei voi pelastaa koska miehesi ei halua muuttua tai muuttaa elämäänsä. Ja miksi haluaisi, hänhän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa. Ehkä sinunkin on aika alkaa miettimään millaista elämää sinä haluat elää kun otat huomioon ettei mies halua olla osa sitä elämää. Tällä hetkellä mies saa perheellisen statuksen ilman että viettää perhe-elämää. Kelpaisi monelle miehelle. Monella miehellä ei vain ole niin nössöä vaimoa joka suostuu sellaiseen. Siinä suhteessa miehesi on onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin miehelle,että kokeillaan asumuseroa ja lapset on sitten vuoroviikoin teillä. Ehkäpä tämä konkreettinen kokemus voisi hänet herättää. Itse en kyllä usko, että voisin kunnioittaa miestä, joka toimii noin ja eroaisin.
Olen ehdottanut asumiseroa, mutta mies ei sitä halua, ei siihen suostu. En voi sellaista yksin tässä toteuttaa, asumuserot pitäisi sopia ja suunnitella yhdessä. Ap
No nyt alkoi tulla tekosyitä. Ei muuta kuin muutat pois lasten kanssa jollei mies suostu lähtemään. Aivan varmasti voit yksin sen toteuttaa , ala jo suunnitella ja järjestää. Kerrot sitten miehelle, että ellei meno muutu , tulee ero. Ja sitten toteutat sen lyhyellä aikataululla, jollei muutosta tule
Vaikea muuttaa kun olet näköjään sallinut tällaisen käytöksen jo vuosien ajan. Isä hoitamaan lapsiaan, lähde kotoa pois ja jätä lapset isälle. Älä vain kysele ja ole tossu, vaan ole helvetti vihainen, sano että otat eron, et kuulu hänen perheeseen enää, älä kokkaa miehelle ruokaa äläkä pese pyykkejä. Valitettavasti aikuista ihmistä ei voi poistaa omasta kodistaan.
Selvät merkit ilmassa, ap miehellä on toinen nainen ja ap tietää sen. Ei kukaan perheellinen mies käyttäydy noin ilman syytä.
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi ja näyttää käyneen joillekin muillekin tässä ketjussa. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Tee itse miehestäsi ilmoitus lastensuojeluun. Syy: lasten hylkääminen ja hoidotta jättö. Laita paperille miehen toiminta ja teot. Helpottaa asioiden hoitoa. Sinulla on vain tämä 1 elämä ja roikut löysässä hirressä!
Ukollas on toinen akka. 100 varmaa. Sano mun sanoneen.
Olet nyt kysellyt mieheltä aika paljon, eikö? Haluaako hän mukaanne, ei halua. Haluaako osallistua perheenä mihinkään, ei halua. Haluaako olla lastenne kanssa, ei halua. Haluaako olla sinun kanssasi, ei halua. Haluaako erota, ei halua. Ok, hänen kantansa on selvä.
Nyt sitten sinuun. Haluatko elämältä tällaista? Oletko onnellisessa liitossa? Oletteko onnellinen perhe (äiti, isä ja lapset)? Oletko käytännössä yksinhuoltaja? Tyydytkö tähän?
Nimittäin nuo kysymykset itsellesi on tärkeitä. Huomaathan, ettei mies välitä tuon taivaallista sinun onnellisuudestasi. Ei esitä mitään kysymyksiä liittyen sinuun, esim. jaksatko yksin pyörittää lapsiperhearkea. Onko ok, ettei hän tule mukaan? Oletko tyytyväinen liittoonne? Haluatko sinä erota? Hän ei kysy, häntä ei kiinnosta. Haluatko elää näin?
Tuota kutsutaan vastuunpakoiluksi.
Teoillaan osoittaa että ei elämäänsä halua perheen kanssa viettää ja ei myöskään halua erota koska se on niin sotkuista ja mitä ihmisetkin sanoisi kun hän on syypää eroon? Jättää nyt vaimo ja lapset?? Ei ei. Parempi että vaimo ottaa syyt niskoilleen.