Kokemuksia huoltokiusaamisesta?

Mitä on huoltokiusaaminen? Esimerkki?

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huoltokiusaaminen? Esimerkki?

Luvataan tehdä huollon yhteydessä nelipyöräsuuntaus ja jarrunesteen vaihto mutta jätetään tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huoltokiusaaminen? Esimerkki?

Esimerkkejä:
- Ei noudateta toisen vanhemman kanssa tehtyjä sopimuksia
- Vaikeutetaan viestintää, jotta sopimusten tekeminen olisi mahdotonta
- Vähätellään toisen vanhemman roolia, mustamaalataan toista vanhempaa lapsille
- Tehdään toisesta vanhemmasta perättömiä ilmoituksia viranomaisille
- Aloitetaan jatkuvasti uusia huolto- ja tapaamiskiistoja oikeudessa, ainoana tavoitteena uuvuttaa toinen vanhempi.

Vieraannuttaminen on yksi huoltokiusaamisen vakavimmista muodoista, ja vieraannuttaminen tunnetaankin jo hyvin ja osataan toisinaan tunnistaa. Mutta huoltokiusaamista voi tapahtua monessa muodossa ilman vieraannuttamistakin. Ja jos huoltokiusaaminen ei sisällä vieraannuttamista, niin liian usein sitä ei tunnisteta, vaan tapahtuneista asioista puhutaan vanhempien välisenä riitelynä - vaikka olisi ilmiselvää, että pelkästään toinen vanhemmista on ns. riidan aktiivinen osapuoli, ja toinen yrittää vain kestää.

Eli taas joku asia, jota "kiusaamis" sanalla yritetään vähätellä? 

Vierailija kirjoitti:

Eli taas joku asia, jota "kiusaamis" sanalla yritetään vähätellä? 

Asiaa ei suinkaan pyritä vähättelemään puhumalla siitä kiusaamisena - päin vastoin, asian olemassaolo pyritään tuomaan päivänvaloon, kun sille on keksitty oma termi. Se on toki oma keskustelunaiheensa, saako tuo termi kyseisen asian kuulostamaan tarpeeksi painavalta. Siinä missä puhumme koulukiusaamisesta, eivätkä kaikki ymmärrä tuon termin perusteella, kuinka vakavasta asiasta siinäkin puhutaan.

Mielestäni asiaa vähätellään silloin, kun huoltokiusaamistilanteesta puhutaan vanhempien välisenä riitelynä. Tilanne on saattanut jatkua vuosia, toinen on toistuvasti joutunut pelkäämään esim. että menettää kokonaan omat lapsensa, että joutuu perusteettomasti isoihin taloudellisiin vaikeuksiin, ja että menettää oman terveytensä vuosia jatkuneen ahdistuksen vuoksi. Ainoana toiveena on ollut vain, että toinen vanhempi lopettaisi sen mitä on tekemässä, ja jatkuvana pyrkimyksenä olla tätä kohtaan sovitteleva ja ystävällinen. Mielessä on saattanut jopa käydä lasten luovuttaminen kokonaan toiselle vanhemmalle, jotta tilanne rauhoittuisi, kun omat voimavarat alkavat olla lopussa eikä välttämättä saa enää annettua itsestään täyttä panosta lasten kanssa olemiseen. Sitten kun joku kutsuu tilannetta vanhempien väliseksi riitelyksi, niin se tuntuu kohtuuttomalta. Eniten siinä tilanteessa toivoisi, että tilanne nähtäisiin sellaisena kuin se on, ja että joku voisi auttaa. Jos kyse olisi molemminpuolisesta riitelystä, sen voisi itse lopettaa. Mutta jos vain toinen osapuoli riitelee, niin toinen ei voi tehdä asialle yhtään mitään vaikka haluaisi.

On kokemuksia. Se loppui vasta sitten, kun luovutin täysin huoltokiistassa, ja kieltäydyin kaikista "tukitoimista", viranomaistapaamisista ja pomputuksista. Ilmoitin exälle ja lapselle, että nyt minulle riitti ja että täällä on rakastava vanhempi odottamassa, ja aina ovi auki lapselle, mutta että muuten alan nyt elämään omaa elämää. Alle vuoden päästä siitä oli suhde lapseen kunnossa, vaikken enää voi olla jokapäiväisessä arjessa yhtä paljon mukana.

On kokemusta. Lapset ovat jo aikuisia. Silloin ei tunnettu mitään tällaisia huoltokiistatermejäkään. Lastenvalvoja uskoi supliikki-isän valeita ja lastenvalvoja uhkaili minua vankilalla, jos en päästäisi lapsia tapaamisiin ja maksaisi siitä langetettuja sakkoja. Tämä v 2004 olisi ollut mahdollista. Ei enää nykyään.

Ketäänpä ei kiinnostanut, että mielestäni lapsilla on oikeus säilyttää suhde molempiin vanhempiinsa ja tavata isää eikä mulla ollut suunnitelmissa riuduttaa lapsiani isän ikävässä.

Tällainen ammattilaisten hämääminen ja minusta pahiksen maalaaminen kesti 9 v täysin perättömillä jutuilla( päiväkotiin, kouluun ja petheneuvolaan) Sitten lasten isä halusi meidät perhesovitteluun. Huolella olisi pitänyt käydä läpi se, miten mahdotonta yhteistyö kanssani oli. 

Tähän mennessä lasten elatusmaksut kiersivät jo ulosoton kautta vain koska sellainenkin toiminta oli mahdollista. Nykyään Kelan kautta toimitaan eri tavoin.  Isä piti luonaan tapaamisiin mukaan otetut lempilelut tai -vaateet, jotta lapsi itkisi niiden perään palattuaan kotiin. Isä teki myös lasten luo n 5 minuutin yllätyskäyntejä, jotta saisi heidät itkemään peräänsä. 

Perhesovittelussa toinen sovittelijoista olikin yllättäen henkilö, joka tiesi työnsä kautta perheemme. Lasten isälle tämä yhteytemme oli ok.  Oletti kai taas kuitenkin pystyvänsä kääntämään asetelman toivomaksensa eli järjestämään esityksen, missä vanhemmuuuteni nähtäisiin kyseenalaisena ja minun tarkoitukseni olla mahdollisimman ikävä lasten isää kohtaan paljastettaisiin kunnolla. Nämä motiivit tehdä näin eivät koskaan valjenneet minulle, sillä isä ei kuitenkaan halunnut muutoksia tapaamiskäytäntöön joka toisena viikonloppuna.

Sovittelu meni lopulta kannaltani vihdoin paremmin kuin olisin toivonut. Tuo perheemme tuntenut sovittelija ei langennutkaan valheisiin vaan uskoi omia havaintojaan ja lopputulos oli, että lasten isä taipui siihen, että pidämme yhteyttä vain sähköpostilla. Tähän asti olin saanut haukkumapuheluita jatkuvasti. Myös itse haluamaansa tapaamissopimusta 9 vuoden vääntämisen jälkeen hän alkoi noudattaa. 

Lasten kasvaminen isommiksi myös auttoi, kun oppivat itse näkemään, mistä ongelmat oikeasti johtuvat eivätkä olleet enää puppupuheita uskomassa.

Joskus mietin, mihin olisimmekaan päätyneet, jos tuo yksi työntekijä ei olisi tiennyt millaisia lapsemme ovat ja nähnyt minua useasti arjessa muksujen kanssa. Silloinko vakuuttava ja taitava kiistan kehittäjä olisi ohjaillut sovittelijoita? 

Paljon olen myös siitä kiusaamisesta unohtanut, sillä ei siinä ole mitään hyvää muistettavaa. Oli vain kehitettävä paksu teflonkuori ja yritettävä olla provosoitumatta. On mahdotonta todistaa jokainen vale valheeksi ja se voi tuntua tappiolta, jonka epäoikeudenmukaisuus kirvelee kovasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huoltokiusaaminen? Esimerkki?

Luvataan tehdä huollon yhteydessä nelipyöräsuuntaus ja jarrunesteen vaihto mutta jätetään tekemättä.

😂

Vierailija kirjoitti:

On kokemuksia. Se loppui vasta sitten, kun luovutin täysin huoltokiistassa, ja kieltäydyin kaikista "tukitoimista", viranomaistapaamisista ja pomputuksista. Ilmoitin exälle ja lapselle, että nyt minulle riitti ja että täällä on rakastava vanhempi odottamassa, ja aina ovi auki lapselle, mutta että muuten alan nyt elämään omaa elämää. Alle vuoden päästä siitä oli suhde lapseen kunnossa, vaikken enää voi olla jokapäiväisessä arjessa yhtä paljon mukana.

Tässä kohdassa homma meneekin mielenkiintoiseksi. Eli kun toinen tekee temppujaan, joista on tulkittavissa että hän haluaisi lapsen kokonaan itselleen, niin yllättäen kun hänen tahtoonsa suostutaan, se ei sitten johdakaan siihen että hän oikeasti ottaisi lapsen kokonaan itselleen. Siinä paljastuukin motiivi. Kyse ei ollut siitä, että niitä temppuja olisi tehty siksi, että pidettäisiin toista osapuolta kykenemättömänä vanhemmuuteen. Kyse oli sen sijaan siitä, että toinen halusi tahallaan vaikeuttaa toisen vanhemmuutta ja väsyttää toista. Ja siinä juuri piilee koko huoltokiusaamisen ydin.

Olen iloinen puolestasi siinä, että osasit lopettaa taistelemisen ajoissa, ja että sillä oli kannaltasi myönteisiä seurauksia. Taistelu onkin parempi lopettaa siinä kohdassa kun omat voimavarat eivät enää riitä, mutta se ei ole helppoa, koska silloin joutuu pelkäämään yhteyden menettämistä omaan lapseensa. Kuitenkin, näin se tuppaa juuri huoltokiusaamistapauksissa usein menemään, että kun kiusattu luovuttaa ja antaa huoltokiusaajalle valtuuden ottaa lapsi kokonaan itselleen, niin huoltokiusaaja ei sitten lopulta haluakaan tätä. Toki myös niitä tapauksia on, joissa kiusaaja haluaa nimenomaan lapsen itselleen, jolloin kiusattu voi oikeastaan toivoa vain että yhteys lapseen palautuu lapsen kasvettua aikuiseksi. Silloin asioista pystyy keskustelemaan suoraan lapsen itsensä kanssa, vaikka toki menetettyä lapsuusaikaa sillä ei saa takaisin.

Loppui sillä että lopetin täysin yhteishuollon hirviön kanssa ja lapsi on 100% hänen vastuullaan. Ei kannata itkeä myöskään lapsen puolesta, kyseessä oli r aiskauslapsi ja valtio päätti puolustella r aiskaajan "oikeuksia", joten tässä tulos.

Usein tilanne on se, että ei makseta elareita. Asiaa ei saada sovittua lastenvalvojalla. Kun sopimusta ei ole, ei kelakaan niitä maksa.

On kokemusta. Ex oli tuhlannut erossa saamansa käteiset ja alkoi tarvia lisää rahaa, ilmeisesti uuden tilapäismiehen kanssa rahariitoja. Sitä ennen oli väkisin haalinut lasten vaatehuollon itselleen, lapset eivät enää saaneet säilyttää mun luona vaatteita ja hän halusi päättää yksin mitä ostetaan. Niin kauan toimi kun maksoin mukisematta puolet hänen päättämistään menoista. Mutta kun summa alkoi kasvaa koska hän on holtiton rahankäyttäjä ja se uusi mies kai vaati osansa, niin alkoi vaatia multa lisää. En suostunut koska mielestäni hän tuhlasi liikaa ja vaadin että mun pitää osallistua sit päätöksiin mitä rahoilla tehdään. Hänellä oli hyvät tulot, minulla tiukkaa. 

Silloin meni välit kireiksi ja hän alkoi mm. lipsua sovituista. Otti välillä lapsilisätililtä käyttöönsä rahoja joista oltiin sovittu että minä hankin jotain, kuten joululahjat. Osteli kallista turhaa tavaraa kuten tuliuuden hienon fillarin lapselle joka ei pyöräile. Valitti kun en osallistu vaikka hän itse oli keksinyt uudet säännöt rikkoen sopimukset ja kulutti sumeilematta ja mulla ei vaan ollut varaa moiseen. 

Kun vaihdoin duunia parempipalkkaiseen ihan vaan etten velkaantuisi enää enempää ja selviäisin jotenkin, ahneus ja kateus kävivät ylivoimaisiksi. Lakimies otti yhteyttä ja uhkaili ja vaati isoja elareita. Ex ei suostunut enää kommunikoimaan, ei edes lasten käytännön asioista. Mun piti sopia lasten kanssa kaikesta, mm. kulkemisista kotien välillä ja ihan mistä vaan. Edes lastenvalvojalla ex ei suostunut minkäänlaiseen sovintoon. Vaatimukset kasvoivat aina suuremmiksi sitä mukaa kun tulin vastaan. Mikään ehdotukseni ei periaatteesta kelvannut, ei edes se että saisin lapset luokseni ja vastaisin täysin huollosta. Hän halusi omia lapset saadakseen niistettyä minusta rahaa mahdollisimman paljon. Koska hän vaati mahdottomia eikä suostunut minkäänlaisiin kompromisseihin, juttu meni oikeuteen ja mulle määrättiin tuntuvat elarit. Yhteys lapsiin katkesi koska en enää voi pitää heitä luonani. Olen taloudellisesti ahdingossa, velkaannun koko ajan lisää. Ex reissaa ulkomailla taas uuden kolmannen tai neljännen ukkelin kanssa ja ostelee hienoja autoja ja kalliita rotukoiria. 

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Lapset ovat jo aikuisia. Silloin ei tunnettu mitään tällaisia huoltokiistatermejäkään. Lastenvalvoja uskoi supliikki-isän valeita ja lastenvalvoja uhkaili minua vankilalla, jos en päästäisi lapsia tapaamisiin ja maksaisi siitä langetettuja sakkoja. Tämä v 2004 olisi ollut mahdollista. Ei enää nykyään.

 

Ketäänpä ei kiinnostanut, että mielestäni lapsilla on oikeus säilyttää suhde molempiin vanhempiinsa ja tavata isää eikä mulla ollut suunnitelmissa riuduttaa lapsiani isän ikävässä.

 

Tällainen ammattilaisten hämääminen ja minusta pahiksen maalaaminen kesti 9 v täysin perättömillä jutuilla( päiväkotiin, kouluun ja petheneuvolaan) Sitten lasten isä halusi meidät perhesovitteluun. Huolella olisi pitänyt käydä läpi se, miten mahdotonta yhteistyö kanssani oli. 

 

Tähän mennessä lasten elatusmaksut kiersivät jo ulosoton kautta vain koska sellainenkin toiminta oli mahdollista. Nykyään Kelan kautta toimitaan eri tavoin.  Isä piti luonaan tapaamisiin mukaan otetut lempilelut tai -vaateet, jotta lapsi itkisi niiden perään palattuaan kotiin. Isä teki myös lasten luo n 5 minuutin yllätyskäyntejä, jotta saisi heidät itkemään peräänsä. 

 

Perhesovittelussa toinen sovittelijoista olikin yllättäen henkilö, joka tiesi työnsä kautta perheemme. Lasten isälle tämä yhteytemme oli ok.  Oletti kai taas kuitenkin pystyvänsä kääntämään asetelman toivomaksensa eli järjestämään esityksen, missä vanhemmuuuteni nähtäisiin kyseenalaisena ja minun tarkoitukseni olla mahdollisimman ikävä lasten isää kohtaan paljastettaisiin kunnolla. Nämä motiivit tehdä näin eivät koskaan valjenneet minulle, sillä isä ei kuitenkaan halunnut muutoksia tapaamiskäytäntöön joka toisena viikonloppuna.

 

Sovittelu meni lopulta kannaltani vihdoin paremmin kuin olisin toivonut. Tuo perheemme tuntenut sovittelija ei langennutkaan valheisiin vaan uskoi omia havaintojaan ja lopputulos oli, että lasten isä taipui siihen, että pidämme yhteyttä vain sähköpostilla. Tähän asti olin saanut haukkumapuheluita jatkuvasti. Myös itse haluamaansa tapaamissopimusta 9 vuoden vääntämisen jälkeen hän alkoi noudattaa. 

 

Lasten kasvaminen isommiksi myös auttoi, kun oppivat itse näkemään, mistä ongelmat oikeasti johtuvat eivätkä olleet enää puppupuheita uskomassa.

 

Joskus mietin, mihin olisimmekaan päätyneet, jos tuo yksi työntekijä ei olisi tiennyt millaisia lapsemme ovat ja nähnyt minua useasti arjessa muksujen kanssa. Silloinko vakuuttava ja taitava kiistan kehittäjä olisi ohjaillut sovittelijoita? 

 

Paljon olen myös siitä kiusaamisesta unohtanut, sillä ei siinä ole mitään hyvää muistettavaa. Oli vain kehitettävä paksu teflonkuori ja yritettävä olla provosoitumatta. On mahdotonta todistaa jokainen vale valheeksi ja se voi tuntua tappiolta, jonka epäoikeudenmukaisuus kirvelee kovasti. 

Ajat ovat onneksi muuttuneet. Olet joutunut kestämään paljon epäoikeudenmukaisuutta. Toki hyvä puoli siinä on, että oma kuori kovenee ja on paljon helpompaa kestää jatkossa muitakin tiukkoja tilanteita. Mutta ymmärrän myös oman taustani pohjalta tuntemukset siitä, kuinka uuvuttavaa on kun ei pysty osoittamaan kaikkia toisen valheita valheiksi. Ja että kokemaansa epäoikeudenmukaisuutta ei oikein jaksa myöhemmin enää muistellakaan, koska siitä tulee uudestaan vain paha mieli. Ennemmin keskittyy kiitollisuuteen siitä, että ne ajat ovat menneisyyttä eivätkä enää nykyisyyttä.

On myös hienoa kuulla tarinasi siitä, kuinka yksi tuttu työntekijä, joka näki valheiden läpi, pystyi lopulta auttamaan teitä. Pienestä oli lopulta koko homma kiinni! Ja näin se on monissa muissakin tapauksissa, että tarvitaan se yksi auttava taho, jota toinen ei kykene ohjailemaan. Surullisen usein se on vasta oikeuden tuomari, joka havaitsee toisen puheissa ne ristiriitaisuudet, mutta siitäkään huolimatta oikeus ei silti välttämättä tee sellaisia ratkaisuja jotka toisivat lopullisen helpotuksen tilanteeseen. Eikä mikään oikeuden päätös korvaa niitä vuosia, jotka tämä toinen on joutunut kamppailemaan yksin, kun muut tahot ovat uskoneet kiusaajaa. Aina parempi, jos solmut saadaan aukeamaan jo ennen kuin tarvitsee lähteä oikeussaliin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huoltokiusaaminen? Esimerkki?

Esimerkkejä:
- Ei noudateta toisen vanhemman kanssa tehtyjä sopimuksia
- Vaikeutetaan viestintää, jotta sopimusten tekeminen olisi mahdotonta
- Vähätellään toisen vanhemman roolia, mustamaalataan toista vanhempaa lapsille
- Tehdään toisesta vanhemmasta perättömiä ilmoituksia viranomaisille
- Aloitetaan jatkuvasti uusia huolto- ja tapaamiskiistoja oikeudessa, ainoana tavoitteena uuvuttaa toinen vanhempi.

Vieraannuttaminen on yksi huoltokiusaamisen vakavimmista muodoista, ja vieraannuttaminen tunnetaankin jo hyvin ja osataan toisinaan tunnistaa. Mutta huoltokiusaamista voi tapahtua monessa muodossa ilman vieraannuttamistakin. Ja jos huoltokiusaaminen ei sisällä vieraannuttamista, niin liian usein sitä ei tunnisteta, vaan tapahtuneista asioista puhutaan vanhempien välisenä riitelynä - vaikka olisi ilmiselvää, että pelkästään toinen vanhemmista on ns. riidan aktiivinen osapuoli, ja toinen yrittää vain kestää.

Olen lasten yh ja heidän isänsä tekee tuota kaikkea. Viimeksi eilen kuulin kun hän puhelimessa uhos 10v tytölle miten hän vetää mut takaisin oikeuteen ja minä menetän lapset. Mukavaa joutua lapsen kuuntelemaan. 

Ja kuulin kun sanoi ettei halua olla enää tekemisisdä minun kanssani. No ei varmaan niin, kun jouduin puhelimessa estämään hänet kun on vuosikausia piinannut hirveillä ääniviesteillään minua. 

Jos en ois estänyt niitä ääniviestejä pukkais edelleenkin.

Aivan uskomatonta soopaa se jaksaa omalle lapselleen jauhaa. Vanhempi tytöistä ei enää halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa mutta isänsä ei mieti sekuntiakaan voisko syy olla hänessä itsessään. 

Nyt ollaan muuttamassa kauas ja kumpikin lapsista on kieltänyt minua kertomasta isälleen etukäteen muutosta. 

Hirveä raivo siitä syntyykin kun kuulee että ollaan lähdetty. 

Olenko minä se huoktokiusaaja kun vien lapset kauemmas isästään vai onko isänsä huoltokiusaaja kun puhuu pahaa minusta lapsille ja uhkailee jatkuvasti oikeuteen menemisellä. 

Oikeudessa oltiin jo ja minä sain yksinhuoltajuuden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huoltokiusaaminen? Esimerkki?

Esimerkkejä:
- Ei noudateta toisen vanhemman kanssa tehtyjä sopimuksia
- Vaikeutetaan viestintää, jotta sopimusten tekeminen olisi mahdotonta
- Vähätellään toisen vanhemman roolia, mustamaalataan toista vanhempaa lapsille
- Tehdään toisesta vanhemmasta perättömiä ilmoituksia viranomaisille
- Aloitetaan jatkuvasti uusia huolto- ja tapaamiskiistoja oikeudessa, ainoana tavoitteena uuvuttaa toinen vanhempi.

Vieraannuttaminen on yksi huoltokiusaamisen vakavimmista muodoista, ja vieraannuttaminen tunnetaankin jo hyvin ja osataan toisinaan tunnistaa. Mutta huoltokiusaamista voi tapahtua monessa muodossa ilman vieraannuttamistakin. Ja jos huoltokiusaaminen ei sisällä vieraannuttamista, niin liian usein sitä ei tunnisteta, vaan tapahtuneista asioista puhutaan vanhempien välisenä riitelynä - vaikka olisi ilmiselvää, että pelkästään toinen vanhemmista on ns. riidan aktiivinen osapuoli, ja toinen yrittää vain kestää.

Olen lasten yh ja heidän isänsä tekee tuota kaikkea. Viimeksi eilen kuulin kun hän puhelimessa uhos 10v tytölle miten hän vetää mut takaisin oikeuteen ja minä menetän lapset. Mukavaa joutua lapsen kuuntelemaan. 

Ja kuulin kun sanoi ettei halua olla enää tekemisisdä minun kanssani. No ei varmaan niin, kun jouduin puhelimessa estämään hänet kun on vuosikausia piinannut hirveillä ääniviesteillään minua. 

Jos en ois estänyt niitä ääniviestejä pukkais edelleenkin.

 

Aivan uskomatonta soopaa se jaksaa omalle lapselleen jauhaa. Vanhempi tytöistä ei enää halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa mutta isänsä ei mieti sekuntiakaan voisko syy olla hänessä itsessään. 

 

Nyt ollaan muuttamassa kauas ja kumpikin lapsista on kieltänyt minua kertomasta isälleen etukäteen muutosta. 

Hirveä raivo siitä syntyykin kun kuulee että ollaan lähdetty. 

 

Olenko minä se huoktokiusaaja kun vien lapset kauemmas isästään vai onko isänsä huoltokiusaaja kun puhuu pahaa minusta lapsille ja uhkailee jatkuvasti oikeuteen menemisellä. 

Oikeudessa oltiin jo ja minä sain yksinhuoltajuuden. 

Ja onhan hän turhia lasuilmotuksiakin tehnyt. Siinä vaiheessa kun lasussa tunnistivat hänen käsialansa niin eivät enää reagoineet niihin. Luulen että kun ollaan lähdetty hän tekee uutta lasua perään. 

Ai ei ollut autohuolto.

Taas saman psykopaatti AP:n suoltamaa satua.

0/5