Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (597)
Näin miehenä jos lähtee naisten kansss reissuun, koko reissun ajan ahdistaa. Joku on aina huolenaiheena. Jos ei muuta, niin kuun asento on väärä.
Miesten kansss joku saattaa meinata hukkua tai sammua jonnekin pusikkoon, mutta huolenaiheita ei ole. Reissu on jopa mukava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy joskus jos voisit lähteä miesten matkaan. Olen ollut parilla tuollaisella reissulla ja kerran oli yksi nainenkin matkassa. Hyvin sopi porukkaan. Kirjoituksestasi päätellen sinäkin voisit sopia.
Miesporukassa meno on ihan erilaista silloin kun on yksikin nainen mukana.
Luultavasti sellaista, että sitä ei naiset jaksais katsella, joten hyvä niin.
Ei vaan yhtäkkiä toisista huolehditaan (eli siitä naisesta...), puheet ja käytös on paljon siistimpiä, ja ylipäätään on rennomman ja mukavamman oloista kuin jos miehet olisivat keskenään.
Niin, ehkä sen naisen mielestä. Miehenä täytyy sanoa, että on paljon varautuneempaa, jäykempää ja tylsempää jos on nainen mukana. Sen takia harmittaa tämä nykyinen tasa-arvoeetos, jossa halutaan kieltää ainoastaan miehille varatut yhdistykset ja tilat.
Niin, vähän tätä ajoinkin takaa. Että jos joku nainen väittää miesten porukoiden olevan paljon rennompia ym, niin hänellä on tosiaan kokemus näistä porukoista nimenomaan naisen, ei miehen roolissa.
Voi teitä. Minulla on montakin rentoa naisporukkaa, kylläpä te liikutte erikoisissa piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Miesten porukoissa se "frendimeininki" ja toisen kunnioitus perustuu lopulta hyvin yksinkertaiseen asiaan: väkivallan uhkaan ja kykyyn puolustaa itseään. Jos sitä ei ole, alkaa kiusaaminen.
Miehet eivät ole mitään kivoja tyyppejä luonnostaan.
Ei pidä paikkaansa. Mitään todellista väkivallan uhkaa ei ole, mutta miehet rakentavat ystävyyttä naisten näkökulmasta omituisella tavalla vittuilemalla toisilleen. Jos ei osaa tätä taitoa (kuten minä), porukkaan on vaikeampi päästä. Mitään väkivallan uhkaa en ole koskaan kohdannut, vaikka porukoiden ulkopuolelle usein jään.
Vierailija kirjoitti:
No joo, paitsi niihin miesten porukkoihin pääsevät vain miehet, jotka koetaan riittävän samanlaisiksi muiden jätkien kanssa. Miesporukkojen ulkopuolelle jää helposti, jos iho on erivärinen tai sukupuolinen suuntautuminen ei ole sama kuin muilla miehillä. Jne. Naiset on avarakatseisempia eikä naisporukoihin pääsyssä tuollaisella ole väliä.
Ei ole ainakaan 80-90-lukujen taitteessa syntyneillä miehillä tuollaista. En sitten tiedä merkittävästi vanhemmista tai nuoremmista.
Liittyy hormoneihin, testosteroniin, estrogeenin ja oksytosiiniin. Hormonitoiminta ja sitä myötä mm.stessin käsittely eroaa toisistaan. Naiset uskoutuu hyvälle ystävälle, miehet rauhoittuu toisten miesten kanssa.
Men suffer less anxiety and feel more protected surrounded by other men
Scientists studied Barbary macaque apes who show human-like behaviour
Found stress hormones were lower when male apes were with other men
This was compared to time with their partner or family members
With partner or family stress levels rocketed when faced with threats
But with other men the stress levels in the same situations were lower
Scientists said bravado of being around other males prevents stress
https://www-dailymail-co-uk.cdn.ampproject.org/v/s/www.dailymail.co.uk/…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo antiikin roomalaiset sen sanoivat: femina femini lupus.
Eivät sanoneet eikä pidä paikkaansa muutenkaan vaan on naisvihapropagandaa.
Naiset elää sovussa keskenään mutta miesten on ihan pakko mittailla kikkeleitä, nokitella toisilleen ja vetää toisiaan turpiin. Tämän näkee jokainen joka ei elele pää perseessä manosfäärissä.
Googlaa miehet tappelivat
Googlaa RISE+tilastot
Tämä ominaisuus annettiin jo evoluution alussa. Urokset mittailevat maskuliinisuutta keskenään. Parhaan geenit levitetään kaikkiin naaraisiin ja jatkavat sukupuussa eteenpäin. Naaraiden tehtävä on näyttää haluttavalta, odottaa alfauroksen saapumista kehän ulkopuolella ja olla antelias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten porukoissa se "frendimeininki" ja toisen kunnioitus perustuu lopulta hyvin yksinkertaiseen asiaan: väkivallan uhkaan ja kykyyn puolustaa itseään. Jos sitä ei ole, alkaa kiusaaminen.
Miehet eivät ole mitään kivoja tyyppejä luonnostaan.
Ei pidä paikkaansa. Mitään todellista väkivallan uhkaa ei ole, mutta miehet rakentavat ystävyyttä naisten näkökulmasta omituisella tavalla vittuilemalla toisilleen. Jos ei osaa tätä taitoa (kuten minä), porukkaan on vaikeampi päästä. Mitään väkivallan uhkaa en ole koskaan kohdannut, vaikka porukoiden ulkopuolelle usein jään.
Kyllä se väkivallan uhka siellä taustalla aina on. Onkin taitolaji kuinka vittuilla niin ettei toinen suutu tosissaan.
Minun kokemukseni on päinvastainen, olen siis mies ja enemmistö kavereistani on naisia ja viihdyn heidän seurassaan. Näen kavereitani yksi kerrallaan, sukupuolesta riippumatta, muuten tulee aina jotain riitaa. Ihan umpihetero ja miehekäs olen, eikä kavereiden kanssa ole mitään säpinää. Joskus nuorena kännissä saattoi olla jotain tyhmää testailua. Seurustelukumppanit ovat asia erikseen, ja seurustellessa on ollut tosi harvoin mahdollista tavata kavereita kun on lapset ja töissäkin pitää käydä. Parikymppisenä oli tuollainen kaveriporukka ja siihen kuului molempia sukupuolia.
En tunnista tällaista. Itse jätkäilen rennosti mies-porukoissa, suurin osa ystäväpiiristä ns. sekaporukoita. Ihailen suuresti myös naisten kahdenvälisiä ystävyys-suhteita, naisten solidaarisuutta ja sosiaalisuutta. Kyse kai lienee yksilöistä.
Okei, miehet käyvät ehkä enemmän fudismatseissa ja naiset shoppailemassa, mutta muuten stereotypiat ovat tarpeetttomia ja tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tällaista. Itse jätkäilen rennosti mies-porukoissa, suurin osa ystäväpiiristä ns. sekaporukoita. Ihailen suuresti myös naisten kahdenvälisiä ystävyys-suhteita, naisten solidaarisuutta ja sosiaalisuutta. Kyse kai lienee yksilöistä.
Okei, miehet käyvät ehkä enemmän fudismatseissa ja naiset shoppailemassa, mutta muuten stereotypiat ovat tarpeetttomia ja tylsiä.
Hormonitoiminnan vaikutus ei ole varsinaisesti stereotypia, eikä todellakaan tarpeetonta ja tylsää.
Miehenä mulla ei ole koskaan ollut mitään tuollaista rentoa miesporukkaa enkä ole sellaista kyllä kaivannutkaan. Töissä toki kun vielä kävi (nykyään 100% etänä) niin oli luonaalla yleensä tietty porukka jne. mutta ei mulla ole mitään intoa nähdä työkavereita vielä vapaallakin, näen heitä ihan riittävästi töissä (nykyään etänä en sentään näe).
Naisporukoissa en ole tietenkään pyörinyt koska olen mies, harrastuksessa toki niitä vähän sivusta nähnyt.
Naisia on todella vaikeaa saada lähtemään minnekään. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ehdottaa naiskavereille, mennä kahville, keilaamaan, hohtominigolfia jne. kokeilemaan. Niin olen saanet kymmeniä kertoja kysellä ennen kuin he suostuvat.
Mieskaverit lähtee melkein samantien. Harmittaa olla yleensä ainut nainen porukassa, kun on neljä miestä ja minä. Kaipaisin oman sukupuolen seuraa. Mutta minkäs teet, kun he eivät halua koskaan tulla.
N30
Ongelma on myös yleensä siinä kun nainen saa lapsia., niin katoaa kaikki ystävät kun pieru saharaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä te niissä polttareissa oikein stressaatte? Ja miksi sinulla menee laittautumiseen 7 tuntia?
Olen osallistunut viisiin polttareihin, kaksiin niistä kaasona. Ei ollut erityisesti stressiä kenelläkään ja hauskaa oli. En oikein tajua miten olette onnistuneet sössimään juhlimisen noin totaalisesti.
Komppaan! Paritkymmenet polttarit koluneena, kahdesti kaasona ja kerran morsiamena mulla on kokemus yksistä nihkeistä stressipolttareista, kaaso ja pari muuta olivat suunnitelleet kaiken ominpäin ja ignooranneet morsiamenkin toiveet. Kallis ja ankea viikonloppu. Muuten on ollut aina hauskaa ja rentoa.
Vierailija kirjoitti:
Naisia on todella vaikeaa saada lähtemään minnekään. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ehdottaa naiskavereille, mennä kahville, keilaamaan, hohtominigolfia jne. kokeilemaan. Niin olen saanet kymmeniä kertoja kysellä ennen kuin he suostuvat.
Mieskaverit lähtee melkein samantien. Harmittaa olla yleensä ainut nainen porukassa, kun on neljä miestä ja minä. Kaipaisin oman sukupuolen seuraa. Mutta minkäs teet, kun he eivät halua koskaan tulla.
N30
Ehkä naisia ei kiinnosta sun seura!
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni on päinvastainen, olen siis mies ja enemmistö kavereistani on naisia ja viihdyn heidän seurassaan. Näen kavereitani yksi kerrallaan, sukupuolesta riippumatta, muuten tulee aina jotain riitaa. Ihan umpihetero ja miehekäs olen, eikä kavereiden kanssa ole mitään säpinää. Joskus nuorena kännissä saattoi olla jotain tyhmää testailua. Seurustelukumppanit ovat asia erikseen, ja seurustellessa on ollut tosi harvoin mahdollista tavata kavereita kun on lapset ja töissäkin pitää käydä. Parikymppisenä oli tuollainen kaveriporukka ja siihen kuului molempia sukupuolia.
Juu, varmaan pillun perässä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo antiikin roomalaiset sen sanoivat: femina femini lupus.
Eivät sanoneet eikä pidä paikkaansa muutenkaan vaan on naisvihapropagandaa.
Naiset elää sovussa keskenään mutta miesten on ihan pakko mittailla kikkeleitä, nokitella toisilleen ja vetää toisiaan turpiin. Tämän näkee jokainen joka ei elele pää perseessä manosfäärissä.
Googlaa miehet tappelivat
Googlaa RISE+tilastot
Tämä ominaisuus annettiin jo evoluution alussa. Urokset mittailevat maskuliinisuutta keskenään. Parhaan geenit levitetään kaikkiin naaraisiin ja jatkavat sukupuussa eteenpäin. Naaraiden tehtävä on näyttää haluttavalta, odottaa alfauroksen saapumista kehän ulkopuolella ja olla antelias.
Ei pidä paikkaansa lainkaan.
Itse olen ottanut oppia miesten tavasta olla. Hakeudun ja muodostan rentoja porukoita, otan vapauksia, en huolehdi muiden tarpeista niin paljon enää, juon kaljaa silloin kun mua huvittaa ja täytyy sanoa, että elämänlaatu on noussut kohisten! Minua ei estä mikään ottamasta parhaita paloja.
Johan tuon huomaa jo koululaisista. Pojat on porukoissa ja tytöille kelpaa vaan joku harva kaveriksi.