Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kylläkin ikäviä kokemuksia naisten porukoista. Saunassa katsotaan päästä varpaisiin ja vertaillaan kellä isoimmat tissit. Jatkuva kilpailuasetelma päällä ja puhutaan ikävästi selän takana "On se tuokin Anja taas lihonut ja niin tavallisen näköinen, en tajua mitä se Ari hänessä näkee", jne.

Toisin sanoen miesporukoilla on hauskempaa kun miehet ei jatkuvasti kilpaile keskenään. Naisporukoihin ujuttautuu aina vähintään yksi narttu jolle porukat on vain keino pönkittää omaa egoa. Eli kyllä, olen kateellinen miesporukoille.

Ai miehet ei kilpaile? Tää oli kyl uusi tieto.

Mitä sitten jos joku on narttu. Sehän on puhtaasti hänen ongelmansa. Pitääkö sinun tehdä siitä myös sinun ongelma? Miehissäkin on näitä narttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä niin enpä tiedä. Mies porukoissa on selvät porukan säännöt riippuen porukasta ja yleensä selvä jokin nokkimisjärjestys joka myös vaihtelee eri porukoissa. Ainoastaan 2-3 kaverin kesken mitään tälläistä ei ehkä ole. Monen miehen luonne heti muuttuu jos tulee joku nainen näköpiiriin, ilman tätä naista ovat yleensä paljon rennompia.

Kun nainen tulee porukkaan, draaman mahdollisuus moninkertaistuu. Täytyy valita sanansa ja tekonsa tarkemmin, koska nainen on usein herkkis ja pelokas. Koko dynamiikka menee ihan erilaiseksi, usein huonommaksi miesnäkökulmasta. Mutta jos on herkkis mies niin voi tykätä siitä että naisen tullessa porukkaan ollaan tarkempia käytöksen suhteen.

Mekin tykätään tyttöporukalla naureskella ukkojen pienille katkarav

Meillä ei tulis mieleenkään naureskella miesten millekkään. Jutut voi joskus olla roisia, mutta ikinä ei miehiä haukuta. Eikä kyl yleensä miehistä edes puhuta. Mut tollaset katkarapujutut on ehdoton ei.

Itse pidän työ ja "siviilielämän" täysin erillään. Menen töihin hakemaan palkan, en kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Naisporukoissa on vaikea keskustella oikeen mistään, kun kaikki on samaa mieltä tai hiljenee heti sen kanssa, joka ensimmäisenä mielipiteensä uskaltaa ääneen sanoa. Suurin osa naisista tuntuu alitajuisesti ajattelevan, että on loukkaavaa olla eri mielipide asiasta kuin jollain toisella, mikä on ihan täysin järjetöntä. On todella vaikea oppia oikeasti tuntemaan näitä ihmisiä, kun eivät uskalla tuoda esiin pienintäkään eroavaisuutta esim. Edes musiikkimaun suhteen. Huumori on myös vaikea laji, ettei vaan kukaan loukkaannu on paras olla ikinä vitsailematta mitään missään tilanteessa. Valitettavan moni etenkin nuori nainen on todella epävarma itsestään eikä yhtään pysty suhtautuvan itseensä huumorilla, on niin vakavaa kaikki ja se tuntuu johtavan myös tuntemattomien ihmisten arvosteluun ihan ihmeellisistä pikku asioista.

Oma kokemus toinen, mut ei ollakaan enää nuoria naisia. Heidän kohdallaan ymmärrän kyllä epävarmuuden tuovan sen epävarmuuden mukanaan.

Naisena-mies taitaa olla kateellinen miesten rennoille miesporukoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesporukoissa, ainakin isommissa, on luonnollista se että osa on enemmän johtajia ja toisen luonnostaan antaa heidän olla sitä. Naisporukoissa ei ilmeisesti ole samanlaista, vaan yritetään jotenkin vaikeasti ottaa kaikki huomioon ja siitä tulee ihmeellistä vääntämistä, ainakin miehen näkökulmasta.

Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa! Meillä aina vähän seuraillaan ja pohditaan, onko kaikilla kaikki hyvin. Jos paikalla on ollut mies, hän usein ääneen ihmettelee, miksi otatte ongelmaa...jos sillä on joku olo, antakaa olla. Eikä siis tää mies tarkoita olla tyly sille jollekin. On vaan hänen tapansa suhtautua.

Tollanen on tosi rasittavaa. Muistan teininä miten pahasti minulla meni hermot tyttöihin jotka ei antaneet olla, vaan kulkivat perässä ja yrittivät selvittää jotain missä ei ollut mitään selvitet

Se että huomaa toisen pahan mielen ja kysyy siitä ääneen, EI ole pakkomielteistä toisen rajojen ylittävää pahoinpitelyä. Nuoret saattavat joo vähän draamailla, mut aikuisina se on ihan vaan toisista välittämistä. Omituista saada tästäkin joku ongelma. Kuulostaa just draamailulta.

Vierailija kirjoitti:

Jo antiikin roomalaiset sen sanoivat: femina femini lupus.

Eivät sanoneet eikä pidä paikkaansa muutenkaan vaan on naisvihapropagandaa.

Naiset elää sovussa keskenään mutta miesten on ihan pakko mittailla kikkeleitä, nokitella toisilleen ja vetää toisiaan turpiin. Tämän näkee jokainen joka ei elele pää perseessä manosfäärissä.

Googlaa miehet tappelivat

Googlaa RISE+tilastot

Aivan varmasti olet kateellinen naisille, Veeti. Ja niille terveille miehille, jotka (toisin kuin sinä) on suhteissa naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Naisena-mies taitaa olla kateellinen miesten rennoille miesporukoille.

Sekä naisille, joilla on kivaa keskenään, ihan keskenään, ilman AP:tä ja hänen kikkeliään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesporukoissa, ainakin isommissa, on luonnollista se että osa on enemmän johtajia ja toisen luonnostaan antaa heidän olla sitä. Naisporukoissa ei ilmeisesti ole samanlaista, vaan yritetään jotenkin vaikeasti ottaa kaikki huomioon ja siitä tulee ihmeellistä vääntämistä, ainakin miehen näkökulmasta.

Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa! Meillä aina vähän seuraillaan ja pohditaan, onko kaikilla kaikki hyvin. Jos paikalla on ollut mies, hän usein ääneen ihmettelee, miksi otatte ongelmaa...jos sillä on joku olo, antakaa olla. Eikä siis tää mies tarkoita olla tyly sille jollekin. On vaan hänen tapansa suhtautua.

Tollanen on tosi rasittavaa. Muistan teininä miten pahasti minulla meni hermot tyttöihin jotka ei antaneet olla, vaan kulkivat perässä ja yrittivät

Oho, onko ollut aika, että sinun perässäsi ovat tytöt kulkeneet? Ja juoksit karkuun, raukka :D vaikka olisit päässyt itkemään tuskaasi tytön tissien väliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo, paitsi niihin miesten porukkoihin pääsevät vain miehet, jotka koetaan riittävän samanlaisiksi muiden jätkien kanssa. Miesporukkojen ulkopuolelle jää helposti, jos iho on erivärinen tai sukupuolinen suuntautuminen ei ole sama kuin muilla miehillä. Jne. Naiset on avarakatseisempia eikä naisporukoihin pääsyssä tuollaisella ole väliä.

Mitä tässä on ihmeellistä, ei tämä ole mikään tasa-arvo kysymys. Eikö idea ole juuri siinä, että kaveriporukka ajattelee ja harrastaa samalla tavalla? Miksi ihmeessä metsästysporukkaan pitäisi kuulua esim. vihreää aatetta korostava kasvissyöjä? Se ei taatusti tule viiihtymään samassa ryhmässä. Kyllä kaveripiirit muodostuu samalla tavalla ajattelevista se korostaa  yhteenkuuluvuuden tunnetta, veljeyttä! Ei ne kaveriporukat ole mitään riitelyporukoita. Sen takia naisporukoiden reissut varmaan meneekin riitelyksi.  

No ap tuossa just sanoi, et eri ikäiset ja monenlaiset tyypit heidän työpaikassa pääsevät helposti porukoihin. Eli toisaalta näin, toisaalta sit näemmä pitääkin olla samanlainen ja saman henkinen.

Vierailija kirjoitti:

Hieman on romantisoitu käsitys. Miesten porukoissakin on ongelmansa. Esim siellä on lopulta tietty hierarkinen järjestys ja kuppikuntia samalla tavalla kuin naisillakin. Niistä ei vaan puhuta ääneen, koska se katsotaan akkamaiseksi. Mutta kukot siellä on tunkiolla joita muut sitten peesaa, vaikka ei huvittaisikaan. Miesporukoissa on myös homogeenisempi oletus esim kiinnostuksen kohteista, eli oletetaan että kaikki on kiinnostuneita vaikkapa urheilusta ja sen sellaisesta. Siitä kyllä saadaan ongelma jos ilmenee että jotakin ei kiinnosta. Se ei johda ulos sulkemiseen, mutta jatkuvaan keljuiluun kyllä, mistä on lyhyt matka kiusaamiseen. Kiusaaminen "läpän varjolla" on muuten yleistä ns. kaveriporukoissakin, mutta "akkamaisuuden" pelko estää uhreja avaamasta suutaan. Olen itse todistanut ihan sairasta alistamista, jonka uhri vaan hyväksyi sen koska oletti sen kuuluvan "äijämeininkiin".

Niin että ei se aina niin helppoa ole. Paras on kun löytää oman he

Tässäpä erittäin osuva kuvaus.

Yllä kuvatuissa miesporukoissa ei myöskään ole soveliasta jakaa omia asioitaan tai keskustella mistään henkilökohtaisesta. Muilta ei sovi odottaa tukea tai kannustusta. Jos elämässä on hankaluuksia, katsotaan ne jokaisen omaksi asiaksi joita ei tuoda pilaamaan porukan tunnelmaa.

Keihin miehet sitten tukeutuvat? No naisiin! Kumppaneihin tai naispuolisiin ystäviin. Sitten on taas mukavaa olla niin "rento" miesten porukassa muiden "rentojen jätkien" kanssa.

Naisten porukoissa taas jaetaan asioita ja tuetaan toinen toistaan, koska mieskumppaneista ei useinkaan ole sellaiseen.      

samaa mieltä, itse olen aina viihtynyt mieluimmin  miesten seurassa! Kestänyt myös joskus puolituhmaa vitsiäkin!!

Onhan tuossa sattumaakin taustalla minkälainen työ-, opiskelu- tai harrastusporukka muodostuu. Usein vaatii sen, että on vähintään kaksi samanmielistä ihmistä, joista vähintään toinen on sosiaalinen ja alkaa kerätä muuta porukkaa ympärille.

Meillä on töissä harjoittelijoita ja joinain vuosina heistä muodostuu isompi yhteisö, jotka käyvät lounaalla yhdessä, after workeilla jne. ja joinain vuosina osallistuvat vaan talon yhteisiin harjoittelijamenoihin. 

Omalla kohdalle on osunut yksi työpaikka, jossa tehtiin paljon yhdessä ja josta moni löysi kavereita ja parisuhteita. Eikä siinä ollut eroa naisten ja miesten välillä. Muut työyhteisöt ovat olleet myös oikein mukavia, mutta ihan samanlaista yhteisöä ei ole rakentunut. 

Miehenä tykkään kyllä jutella mieluummin naisten kuin miesten kanssa. Ja siis ilman mitään seuranhakutarkoitusta. Monet miehet tuntee tarvetta esittää jotain ja käyttää sellaista ihme ronskia puhetta, joka ei kuulosta yhtään mukavalta. Tärkeää on auton suuri teho, naisen muodot ja antavuus, palkan suuruus tai juodun viinan määrä. En ole koskaan jaksanut sellaista tympeää  rehentelyä. Naisten kanssa voi jutella tavallisista asioista, ihmisistä, kokemuksista, tunteista eikä tarvi koettaa koko ajan olla joku ihme alfauros.

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan samaa ja olen todennut sen myös. En myöskään yhdy tuohon "Olen yksi jätkistä ja miesten kanssa on rennompaa". Nainen on yksinkertaisesti vaan nainen neuroottisuuksineen ja miehet ovat vaan yksinkertaisesti rennompia.

Itsekin ihailen miesten tapaa olla ja elää. Näkeehän sen. Jos lähden kaverini polttareille, jotka kestävät vaikka ei edes yön yli, niin herään 7 tuntia aikaisemmin ja stressaan ja laittaudun ja stressaan lisää. Polttareissa on stressillinen ilmapiiri ja muilla naisilla sama juttu. Yhteyttä ei pidetä sen koommin. 

Mies pelailee koneellaan rentona varttia ennen polttareita. Huomaa, että oho, vartin päästä lähtö, niin suihkuun, pukee, näyttää valmiiksi jo hyvältä, pakkaa ja lähtee. Parin päivän päästä tulee takaisin kun on ollut kaikilla hauskaa ja paljon randomeja paikalla, mutta silti kaikilla hauskaa. Sopivat, että lähtevät Tuska-festareille muutaman tyypin kanssa kuukauden päästä. 

Joo, onhan se rennompaa, kun suunnitelmassa on: ryypätään. 

Tilanne vähän muuttuu, jos ohjelmassa on ohjelmanumeroita, jotka vaativat aikatauluja ym. Miehesi panostus polttareihin on selkeä, kun ei tartte kuin suihkussa käydä ja vamos!

Asia on vähän niin että ihmiset keräävät kavereikseen sellaisia ihmisiä joiden seurassa viihtyvät ja joilla on samankaltaiset arvot ja kiinnostuksen kohteet. Tämän vuoksi harvoin työ"kaverit" ovat oikeita kavereita. Kertoo APsta aika paljon jos vapaa-ajalla seurana on vain niin ikäviä tylsiä tanttoja että joutuu kadehtimaan kuvittelmiaan miesten kaverikerhoista. Kyllä se syy kurjuuteen vaan taitaa löytyä sieltä peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan samaa ja olen todennut sen myös. En myöskään yhdy tuohon "Olen yksi jätkistä ja miesten kanssa on rennompaa". Nainen on yksinkertaisesti vaan nainen neuroottisuuksineen ja miehet ovat vaan yksinkertaisesti rennompia.

Itsekin ihailen miesten tapaa olla ja elää. Näkeehän sen. Jos lähden kaverini polttareille, jotka kestävät vaikka ei edes yön yli, niin herään 7 tuntia aikaisemmin ja stressaan ja laittaudun ja stressaan lisää. Polttareissa on stressillinen ilmapiiri ja muilla naisilla sama juttu. Yhteyttä ei pidetä sen koommin. 

Mies pelailee koneellaan rentona varttia ennen polttareita. Huomaa, että oho, vartin päästä lähtö, niin suihkuun, pukee, näyttää valmiiksi jo hyvältä, pakkaa ja lähtee. Parin päivän päästä tulee takaisin kun on ollut kaikilla hauskaa ja paljon randomeja paikalla, mutta silti kaikilla hauskaa. Sopivat, että lähtevät Tuska-festareille muutaman tyypin kanssa kuukauden päästä. 

Siis mitä ihmettä te niissä polttareissa oikein stressaatte? Ja miksi sinulla menee laittautumiseen 7 tuntia?

Olen osallistunut viisiin polttareihin, kaksiin niistä kaasona. Ei ollut erityisesti stressiä kenelläkään ja hauskaa oli. En oikein tajua miten olette onnistuneet sössimään juhlimisen noin totaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy joskus jos voisit lähteä miesten matkaan. Olen ollut parilla tuollaisella reissulla ja kerran oli yksi nainenkin matkassa. Hyvin sopi porukkaan. Kirjoituksestasi päätellen sinäkin voisit sopia.

Miesporukassa meno on ihan erilaista silloin kun on yksikin nainen mukana.

Luultavasti sellaista, että sitä ei naiset jaksais katsella, joten hyvä niin. 

Ei vaan yhtäkkiä toisista huolehditaan (eli siitä naisesta...), puheet ja käytös on paljon siistimpiä, ja ylipäätään on rennomman ja mukavamman oloista kuin jos miehet olisivat keskenään.

Niin, ehkä sen naisen mielestä. Miehenä täytyy sanoa, että on paljon varautuneempaa, jäykempää ja tylsempää jos on nainen mukana. Sen takia harmittaa tämä nykyinen tasa-arvoeetos, jossa halutaan kieltää ainoastaan miehille varatut yhdistykset ja tilat.

Mikä - ja missä - tuollainen "miesten rento miesporukka" on?

Kyselee mies