Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon lähes 70-vuotiaan pitäisi jaksaa?
11.06.2026 |
En tiedä, olenko huonossa kunnossa, mutta en jaksa tehdä kuin pari asiaa päivässä. Esim. kaupassakäynti pyörällä & illemmalla kävelylenkki. Siivousta kotona & tunti pyöräilyä. Auton pesu pihalla & imurointi sisällä. Muuta fyysistä aktiviteettia päivään ei mahdu. En jaksa (vai viitsi, olen vetämätön) kokata ruokaa, en siivota, en hoitaa kasveja/eläimiä (siksi niitä ei ole). Toisaalta myös henkinen aktiivisuus vie hirveästi energiaa; esim. ennen matkalle lähtöä pakattavan tavaran miettiminen ja valikointi on todella uuvuttavaa. Kun menen mökille, en tulopäivänä jaksa muuta kuin purkaa tavarat.
Onko tämä normaalia?
En käytä päihteitä eikä ole liikakiloja, nukkuminen on huonoa, mutta minkäs teet. Ei ole kumppania tai ketään, jonka kanssa jakaa arkea.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla syömiset kunnossa? Ravinnolla on suuri merkitys jaksamiseen
Mä olen 68v. ja sairastan keuhkoahtaumatautia ja jaksan enemmän kuin sinä. (vielä)
Ihan normaalia. Hieman alle 70-v. Aamulla käyn kaupassa, kävelyä ja ulkoilua 1 - 2 h. Pakolliset kotityöt (ruokaa, tiskausta, pyykinpesua, roskien vientiä ym.). Kirpputorihommia pari tuntia koneella (nettikirppis). Sitten ei enää jaksa. Toisaalta itsellä on sairauksia ym, ne ja niiden lääkityskin vaikuttavat jaksamiseen.
Olen ottanut sen linjan, että jollen jaksa - teen joskus... Ei tässä enää mikään ole niin päivän päälle. Tänääkin sain ylimääräisenä jopa lakanat vaihdettua! XD Nyt kaffetta, hyvä kirja ja myöhemmin ruudun tuijottelua.
Minä olen vähän päälle 70v. Onhan se siivous melko ykstoikkoista. Teen kuitenkin nämä perusjutut ruuanlaittoineen. Ongelma on tuo, että viikot ovat samanlaisia. Mitään yllättävää ei tapahdu. En matkusta kuin kotimaassa. Nyt pitää olla vessa aina saatavilla. Onneksi tajusin tehdä reissuja silloin kun olin terveempi. Matkustaminen on todella tyhmää, jos reissun tekee aina johonkin lomaparatiisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)
Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.
Eikös noita tekemisiäsi pitäisi verrata aikaisempaan jaksamiseesi?
Onko tapahtunut lyhyessä ajassa suuri muutos aikaisempaan?
Ja joku kehottikin käymään lääkärillä, onko perusasiat kunnossa?
Itse välillä laiskottelen, ei viitsisi tehdä juuri mitään, mutta sitten taas otan itseäni niskasta kiinni ja teen monenlaista.
Ja ikää itselläni on 75 v ja kyllähän se jaksaminen on laskenut siitä, mitä se oli vielä 10 v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)
Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.
Toivotan mahdollisimman hyvää vointia. :)
Ensin työpäivä eli 8h ja työmatkat päälle. Sitten illalla auttaa lapsia lastenlasten hoidossa ja oman kodin ja kunnon hoito siihen päälle.
T. Milleniaali
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi?
Jos epäilyttää, käy lääkärissä, verikokeet.
Nauti vapaudesta.
Kiitos kiitos. Mutta päivissä tuntuu olevan tosi vähän sisältöä, kun en tee "mitään". Haluaisin siis olla aktiivisempi, mutta en jaksa. En tiedä, mistä jaksamattomuus johtuu. Kävin verikokeissa ja tulokset ok. Siksi mietin, että onko peräti normaalia, ettei tämän ikäisenä vaan jaksa? No, toiset jaksaa vaikka juosta maratonin, mutta en tavoittele tämmöistä överiä.
Ap
Aika paljon, että nuoret saa rauhassa jatkaa lepäilyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia tuo on
Okei. Kiitos.
Ap
Tuo jaksamattomuus voi liittyä tuohon huonoon nukkumiseen. Et ehdi palautua yön aikana kunnolla. Mieti mikä sotkee unesi? Käytätkö alkoholia? Onko unirytmistä epäsäännöllinen? Onko sinulla huolia, jotka valvottavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän alle 70 enkä enää jaksa matkustaa, laittaa ruokaa enkä käydä elokuvissa tai taidenäyttelyiden avajaisissa. Siivoan laiskasti. Teen vain sitä mikä on kivaa: nukun päiväunet, kävelen joka päivä hautausmaalla, luen ja kirjoitan. Ajattelen. (Teen vielä tämän vuoden töitä freelancerina ja sitten lopetan ne hommat.)
Sairastan parantumatonta syöpää ja palliatiivinen lääkitykseni väsyttää, ja siksikin annan itselleni luvan olla jaksamatta suorittaa tämän enempää.
Toivotan mahdollisimman hyvää vointia. :)
Kiitos! Ei meidän tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin jaksamme. Jaksamisen eufemismi on tietenkin viitsiminen, mutta viitsiminen johtuu useimmiten siitä ettei yksinkertaisesti vain enää huvita eikä kiinnosta, koska ei jaksa, ja sen pitäisi riittää itselle ja muille.
Saa olla hidas ja väsynyt.
Vanheminen merkitsee luopumista ja luovuttamista, ja kaiken tämän tiedostamista sanotaan gerotranssendenssiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Hieman alle 70-v. Aamulla käyn kaupassa, kävelyä ja ulkoilua 1 - 2 h. Pakolliset kotityöt (ruokaa, tiskausta, pyykinpesua, roskien vientiä ym.). Kirpputorihommia pari tuntia koneella (nettikirppis). Sitten ei enää jaksa. Toisaalta itsellä on sairauksia ym, ne ja niiden lääkityskin vaikuttavat jaksamiseen.
Olen ottanut sen linjan, että jollen jaksa - teen joskus... Ei tässä enää mikään ole niin päivän päälle. Tänääkin sain ylimääräisenä jopa lakanat vaihdettua! XD Nyt kaffetta, hyvä kirja ja myöhemmin ruudun tuijottelua.
Hei, kiitos vertaistuesta. 🍀
Aika samanlaiselta kuulostaa päiväsi, aktiivisuuden suhteen.
Ei minäkään piiskaa itseäni tekemään, mutta olen jostain saanut päähäni, että aikansa pitäisi käyttää joko a) hyödyksi tai b) terveelliseksi huviksi, mutta minä olen kuin teini joka roikkuu netissä ja somessa suurimman osan valveillaoloajasta. En ole silti nettiriippuvainen, vaan yhtä hyvon voin ratkoa ristikkoja/sudokuja/palapelejä aamun pikkutunneille. Koen, että nämä "harrastukseni" ovat pakoa elämäni tyhjyydestä. Ja elämäni onntyhjää, kun en jaksa tehdä sellaisia asioita, mitä pitäisin mielekkäämpänä ja antaisi toivomaani positiivista sisältöä.
Esim. kaikki remontit on pitänyt unohtaa, ei niiden tekemisestä tule enää mitään. Vielä muutama vuosi sitten olin innokas nikkaroija.
On aika työlle, on aika levolle. :)
Mäpä olen ollut tuollainen aina. Tai no ehkä en ihan lapsena, vaikka olinkin rauhallinen lapsi, mutta jo teininä ja siitä eteenpäin. Rauhallinen, enimmäkseen vain oleskeleva kotihiiri. Joskus joku mieskin jätti minut, koska kuulemma elin kuin eläkeläinen, eikä hän kestänyt sellaista. Olin silloin alta kolmekymppinen. Nyt olen 52 ja täysin mummoutunut. Onneksi saan tehdä työtä kotoa etänä, ei tarvi jaksaa mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Ensin työpäivä eli 8h ja työmatkat päälle. Sitten illalla auttaa lapsia lastenlasten hoidossa ja oman kodin ja kunnon hoito siihen päälle.
T. Milleniaali
Jaksatko? Vai valitatko kiirettä ja väsymystä? Haluatko urhoollisuusmitalin?
Vierailija kirjoitti:
Mäpä olen ollut tuollainen aina. Tai no ehkä en ihan lapsena, vaikka olinkin rauhallinen lapsi, mutta jo teininä ja siitä eteenpäin. Rauhallinen, enimmäkseen vain oleskeleva kotihiiri. Joskus joku mieskin jätti minut, koska kuulemma elin kuin eläkeläinen, eikä hän kestänyt sellaista. Olin silloin alta kolmekymppinen. Nyt olen 52 ja täysin mummoutunut. Onneksi saan tehdä työtä kotoa etänä, ei tarvi jaksaa mennä töihin.
Sinulta ei kysytty. 52-vuotias ei ole läheskään 70.
Miksi pitäisi?
Jos epäilyttää, käy lääkärissä, verikokeet.
Nauti vapaudesta.