Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (597)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa huomannut parisuhteissa. Miehenä haluan olla rennosti ja vapaa tekemään ja menemään mieleni mukaan. Suhteissa taas elämä tuntunut rajatulta ja kontrolloidulta. Kaikki pitäisi suunnitella etukäteen, eikä mitään ex tempore hauskoja juttuja voi tehdä, ja jos yksin tai kavereiden kanssa menee, niin nainen närkästyy.
Muutenkin tuntuu että naisen kaikki asiat pitää tehdä jotenkin pakkomielteisen "oikein" tai "hyvin" tai mahdollisimman mediaseksikkäästi toisten mielipiteitä ajatellen. Rentous ja mukavuus kaukana.
Näinhän se on, mies haluaa olla vapaa ja pitää hauskaa, naisen tulee hoitaa koti ja lapset sekä mahdollistaa miehen vapaa hauska elämä.
No mutta eihän sulla ole lapsia tai miestä tai edes kokemusta mistä puhuisit.
Vierailija kirjoitti:
Hieman on romantisoitu käsitys. Miesten porukoissakin on ongelmansa. Esim siellä on lopulta tietty hierarkinen järjestys ja kuppikuntia samalla tavalla kuin naisillakin. Niistä ei vaan puhuta ääneen, koska se katsotaan akkamaiseksi. Mutta kukot siellä on tunkiolla joita muut sitten peesaa, vaikka ei huvittaisikaan. Miesporukoissa on myös homogeenisempi oletus esim kiinnostuksen kohteista, eli oletetaan että kaikki on kiinnostuneita vaikkapa urheilusta ja sen sellaisesta. Siitä kyllä saadaan ongelma jos ilmenee että jotakin ei kiinnosta. Se ei johda ulos sulkemiseen, mutta jatkuvaan keljuiluun kyllä, mistä on lyhyt matka kiusaamiseen. Kiusaaminen "läpän varjolla" on muuten yleistä ns. kaveriporukoissakin, mutta "akkamaisuuden" pelko estää uhreja avaamasta suutaan. Olen itse todistanut ihan sairasta alistamista, jonka uhri vaan hyväksyi sen koska oletti sen kuuluvan "äijämeininkiin".
Niin että ei se aina niin helppoa ole. Paras on kun löytää oman he
Tämä oli mielestäni osuva kuvaus. Itse olen pyörinyt lähinnä sekaporukoissa, mutta sen verran noita miesporukoita on tullut sivuttua, että kyllä sen "rennon äijämeiningin" taustalla on tarkat hierarkiat, kilpailu ja lopulta myös väkivallan uhka. Välillä tuntuu, että miesporukoissa on lopulta sama meininki kuin näissä liivijengeissä, mutta kevyemmässä mittakaavassa. Jos porukkaan tulee uusi mies, hän on aluksi jonkinlainen hang around jota nöyryytetään ja jonka täytyy näyttää kannuksensa ennen kuin hänet noteerataan tasa-arvoisena jäsenenä. Kaverisuhteet tuntuvat olevan myös huomattavasti pinnallisempia kuin naisten väliset ystävyyssuhteet.
Eikä siinä mitään, ihmissuhteita on erilaisia, niin myös kaverisuhteita. Ei kaikkien kaverisuhteiden tarvitse olla mitään syvällisiä ja merkityksellisiä. En silti lähtisi romantisoimaan noita miesporukoita sen perusteella miltä homma näyttää pinnalta katsottuna.
Monet viihtyy näissä porukoissa vallan hulvatonta meno - Sinne vaan menoon mukaan-
Toksiset nais- ja miesporukat ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaisia. Hierarkkisuus, kontrolloivuus ja huono erilaisuuden sietokyky ovat yhdistäviä tekijöitä mutta yleensä ne ilmenevät hieman eri tavoin. Miesporukoissa se on huumoriin verhottua kiusaamista, kukkoilua ja avointa aggressiivisuutta. Naisten kesken on enemmän toisten hienovaraista "opastamista", jo mainittua tarpeetonta huolehtimista ja tunnetason rajattomuutta. Liika homogeenisuus tekee monesti porukasta kuin porukasta myrkyllisen ja sisäänpäinlämpiävän.
Monissa pinnallisemmissa porukoissa on rentoa ja mukavaa niin kauan kuin pysyy menossa mukana. Jos tulee paha olo, nilkka taittuu ja lompakko katoaa, niin sinut jätetään oman onnesi nojaan ja muu retkue jatkaa matkaansa. Naisilla ehkä on herkemmin halua tuntea porukkaan tulevat ihmiset, ihan jo siksikin, että halutaan jokaisen auttavan toista hädän tullen. Mutta on näitä hyviä ihmisiä miehissäkin.
Et ole varmaan ikinä oikeasti ollut tällaisessa "rennossa" miesporukassa. Se on yhtä juorua ja junttimaista wittuilua ja urheilijoiden palvontaa, todella typerää kuunneltavaa. Kaikkein pahimmat tuntemani juoruakat ovat miehiä.
Mua ei, koska yleensä näissä rennoissa porukoissa tyhmyys tiivistyy. Risteilyillä unohdetaan perhe ja sormukset taskuun.
Olen mies ja aina olen ihmetellyt, miten tuollaisia miesporukoita kehkeytyy.
Olen ollut aina yksinäinen ja jäänyt aina ulkopuoliseksi.
No, perheen olen saanut, mutta minulla ei ole kavereita.
Työpaikoilla minusta kuulemma pidettiin, mutta jotenkin jäin aina ulkopuoliseksi. Nyt olen ollut 20 vuotta eninkeinonharjoittaja yksinäisellä alalla ja tunnen olevani autiolla saarella.
Liityin metsästysporukkaankin, mutta jotenkin ulkopuolinen olen siinäkin, läheisimmät kaverit siitäkin kuolivat pois.
Harrastuksista kai niitä kavereita saa, mutta näyttäisi siltä, että itseäni kiinnostavissa asioissa kaikki altiviteetti löytyy Jyväskylän eteläpuolelta.
t: nimim. Assburger
Huomasin tämän jo ala-asteella, että poikien kaveruus oli rennompaa ja hauskempaa kuin tytöillä. Niillä pojilla ystävyys onkin säilynyt vuosikymmeniä, mutta tytöt vaikuttivat enemmänkin olevan yhdessä olosuhteiden pakosta vähän hampaat irvessä. Tytöt eivät myöskään puolustaneet toisiaan kiusaamistilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
No joo, paitsi niihin miesten porukkoihin pääsevät vain miehet, jotka koetaan riittävän samanlaisiksi muiden jätkien kanssa. Miesporukkojen ulkopuolelle jää helposti, jos iho on erivärinen tai sukupuolinen suuntautuminen ei ole sama kuin muilla miehillä. Jne. Naiset on avarakatseisempia eikä naisporukoihin pääsyssä tuollaisella ole väliä.
Mitä tässä on ihmeellistä, ei tämä ole mikään tasa-arvo kysymys. Eikö idea ole juuri siinä, että kaveriporukka ajattelee ja harrastaa samalla tavalla? Miksi ihmeessä metsästysporukkaan pitäisi kuulua esim. vihreää aatetta korostava kasvissyöjä? Se ei taatusti tule viiihtymään samassa ryhmässä. Kyllä kaveripiirit muodostuu samalla tavalla ajattelevista se korostaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, veljeyttä! Ei ne kaveriporukat ole mitään riitelyporukoita. Sen takia naisporukoiden reissut varmaan meneekin riitelyksi.
Vierailija kirjoitti:
Monissa pinnallisemmissa porukoissa on rentoa ja mukavaa niin kauan kuin pysyy menossa mukana. Jos tulee paha olo, nilkka taittuu ja lompakko katoaa, niin sinut jätetään oman onnesi nojaan ja muu retkue jatkaa matkaansa. Naisilla ehkä on herkemmin halua tuntea porukkaan tulevat ihmiset, ihan jo siksikin, että halutaan jokaisen auttavan toista hädän tullen. Mutta on näitä hyviä ihmisiä miehissäkin.
Tämä. Juuri tämä.
"Jokainen vastatkoon itsestään"-asenne on miesporukoissa hyvin yleinen. Paitsi jos johtaja-kukko on pulassa. Silloin täytyy muiden kuunnella sen ulinoita ja olla koko ajan tavoitettavissa kun se haluaa sössöttää tuoppiinsa itse aiheutettuja ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää naisia tekemästä samoin?
Sisäänrakennettu tapa tehdä kaikesta niin helvetin vaikeeta ja draamaa. Se että joku ei vaikka lähde yöelämään otetaan loukkauksena sitä kohtaan joka ehdotti ja porukan petturuutena. Naisissa on jotain pahasti vialla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on reilumpia toisia kohtaan. Ne tappelee nyrkein ja sit ne sopii. Ne ei puhu kakkaa toisista selän takana.
Puhuu. Toi on niin urbaania legendaarinen ettei muka puhuisi
miehet ne vasta kaikkein pahimpia juoruakkoja on
Miesten välinen lojaalisuus tuntuu myös olevan parempaa.
En haluaisi kyllä ikinä olla kaveriporukassa, jossa puhutaan naisista niin kuin miehet puhuvat naisista keskenään. "Kävin suitaisemassa yhtä vosua." jne. Oikeasti hyi hitto, miten oksettavia, naista alentavia juttuja miehet puhuvat keskenään. Ja illanvietto miesporukassa voi olla ihan oikeasti pelkkää sikailua, käydään huorissa ja pettämässä puolisoa ja muut miehet suojelee sitä pettäjää, koska olisivat ilmeisesti itse valmiita myös pettämään tai ovat pettäneet. Vasta oli perhebarometrissä taas tutkimus siitä, miten miehet pettävät paljon enemmän kuin naiset: https://yle.fi/a/74-20123359
Tähän päälle vielä se, että yleensä mieskaverit pitävät optiona sitä, että voisivat tilaisuuden tullen mennä naispuolisen kaverinsa kanssa sänkyyn. Tämän vuoksi minulla on vain harvoja, luotettavia miespuolisia kavereita, joista tulee sellainen fiilis, että suhtaudumme toisiimme sisaruksellisesti tai ikään kuin sukupuolettomasti, sillä vain kaveruus merkkaa, eikä seksuaalista vetovoimaa ole.
Valitsen 100 kertaa mieluummin naisporukan draamat kuin sen, että joutuu kuuntelemaan rasvaisia juttuja, todistamaan sikailua ja varomaan "kavereita", jotka oikeasti haluaa sulta p*llua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää naisia tekemästä samoin?
Sisäänrakennettu tapa tehdä kaikesta niin helvetin vaikeeta ja draamaa. Se että joku ei vaikka lähde yöelämään otetaan loukkauksena sitä kohtaan joka ehdotti ja porukan petturuutena. Naisissa on jotain pahasti vialla
Omituinen näkemys. Me olimme reissussa just. Meillä kaikki tekivät, mitä huvitti. Välillä yksin, välillä vaihtelevilla komboilla. Lauantai-iltana yksi halusi jäädä hotelliin. Totesimme, että on hyvä kun meitä on monta. Kaikille on halutessa seuraa siihen puuhaan, mitä kukin haluaa tai sit saa mennä yksinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet ei ole kivoja eikä ota mukaan, osa miehistä jää ulkopuolelle ja osaa miehistä kiusataan.
Silti: iso osa naisista on hemmetin jäykkiä ja tylsiä. Juurikin sellainen rento sosiaalinen elämä, huumori ja keskustelu muustakin kuin kulloisenkin normin mukaisesta mielipiteestä vaikeaa monille.
Et taida tuntea kovin montaa naista. Tai ehkä he ei sinun seurassasi vapaudu?
Parhaat höpinät on aina ollut naistensaunassa. Niissä jutut seilaa hurtin huumorin ja traagisten kohtaiden välillä. Ammatit, asemat ja iät täysin toisarvoisia. Voisin kuvitella kyl, et miehillä saman kaltaista. Tosin itkeekö miehet yhdessä, jonkun kipeän asian äärellä? Me naiset teemme sitäkin yhdessä. Ja siis täysin tuntemattomien kesken. Huvittavaa on ollut
"Ei ole kyllä tuollaista kokemusta :D Onko tuo sellaisten Hannele Laurin näköisten naisten elämää sitten, kun meikit päällä ei edes tunnista muuten kuin äänestä? :D "
Jollekin yllätys, et naiset meikkaa ja laittaa hiuksiaan? Hannele Laurin kyl tunnistaa saunassakin, vertaus ei ihan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Toki erona myös.
Naiset esim.yöelämässä yleensä katsovat toistensa perään. Ketään ei ole sopiva jättää yksin etc.
Miehet eivät juuri perään katsele, joku häviää ja ne vaan toteaa,että varmaan "saanut pillua" höhhöhhöö vaikka oikeasti makaa sammuneena jossain.
Itse olen nainen,joka pyöri näissä miesporukoissa; ja aina tuntui kuin olisin ollut vahtimassa ettei kenellekään tapahdu mitään, pääsee ehjänä kotiin, ei petä vaimoaan etc.
Ehkä se on tuo tarve vahtia ja valvoa muita mikä tekee naisporukoista niin raskaita.
Naisilla on vahva normi, että kellekään ei saa tulla paha mieli, koska naiset ohjataan jo nuoresta kantamaan huolta toistenkin tunteista. Eikä se ole pelkästään sosiaalisen kasvatuksen t
Onko Purra ollut kanssasi reissussa? Kerro lisää!!
Mietin ihan samaa ja olen todennut sen myös. En myöskään yhdy tuohon "Olen yksi jätkistä ja miesten kanssa on rennompaa". Nainen on yksinkertaisesti vaan nainen neuroottisuuksineen ja miehet ovat vaan yksinkertaisesti rennompia.
Itsekin ihailen miesten tapaa olla ja elää. Näkeehän sen. Jos lähden kaverini polttareille, jotka kestävät vaikka ei edes yön yli, niin herään 7 tuntia aikaisemmin ja stressaan ja laittaudun ja stressaan lisää. Polttareissa on stressillinen ilmapiiri ja muilla naisilla sama juttu. Yhteyttä ei pidetä sen koommin.
Mies pelailee koneellaan rentona varttia ennen polttareita. Huomaa, että oho, vartin päästä lähtö, niin suihkuun, pukee, näyttää valmiiksi jo hyvältä, pakkaa ja lähtee. Parin päivän päästä tulee takaisin kun on ollut kaikilla hauskaa ja paljon randomeja paikalla, mutta silti kaikilla hauskaa. Sopivat, että lähtevät Tuska-festareille muutaman tyypin kanssa kuukauden päästä.
Mies on mies. Miehet ovat rennompia, omaavat rennomman keskustelutyylin tms. Nainen on nainen ja thats it.
Näinhän se on, mies haluaa olla vapaa ja pitää hauskaa, naisen tulee hoitaa koti ja lapset sekä mahdollistaa miehen vapaa hauska elämä.