Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen naisena kateellinen miesten rennoille miesporukoille
Ja tämä ei nyt ole mikään "olen yksi jätkistä, miehet on parempia" ym tyylinen aloitus, millaisia syytöksiä siis yleensä tulee jos jotain tämänkaltaista sanoo.
Mutta niin, somen tuttujen sekä puolituttujen miesten ja työpaikan miesten elämää sivusta seuranneena olen tullut kateelliseksi. Heidän olemisensa vaikuttaa niin rennolta ja mutkattomalta sekä uudet tyypit otetaan helpolla mukaan "jengiin". Työryhmässäni aloitti vastikään yksi nuori mies ja hetkessä tämä mies kuuluu toisten miesten snäppiporukkaan, käydään katsomassa pelejä vapaa-ajalla, käydään metsällä ja ampumaradalla, pyöräilylenkeillä jne. Ja taas me työpaikan naiset, ehkä kerran vuodessa näen jonkun kanssa vapaa-ajalla ja olen yrittänyt olla se aktiivinen, ei oikein ota tuulta alleen nämä yritykset. Eikä puhettakaan että lähes päivittäin viestiteltäisiin työn lomassa tai vapaa-ajalla, olen yrittänyt mutta tulkinnut sen niin että häiritsen kun eivät erityisesti jatka juttua.
Sitten somessa olen seurannut miten miehet voivat lähteä yhdessä ulkomaanreissuille porukalla, ihan ikähaitarilla 25-45 ja kaikilla on hauskaa. Mukaan mahtuu myös ns uusia tuttavuuksia. Ja sitten siellä reissun päällä porukka pystyy myös jakaantumaan eri aktiviteetteihin tai jos joku ei jaksakaan yöelämään lähteä, sekin on ok. Oma kokemus siis on ettei naisten porukoihin uudet tuntemattomammat pääse, kaikkien pitää lähteä samaan aktiviteettiin, jos joku ei lähde yöelämään, se on hirveä ongelma jne. kenellä on jos mitäkin omia ruokailuaikoja ja muita rutiineja, joista on pidettävä kiinni. Miehet syö sillon millon kenelläkin tekee ruokaa mieli (ainakin siis somen perusteella). Eikä nelikymppiset naiset halua lähteä todellakaan minkään parikymppisten "pimatsujen" kanssa reissuun. Tai vähintään päivitellään kokoajan niitä nuoria, kun ei me silloin nuorena jne jne.
No tässä jotain. Harmittaa. Koska haluaisin itsekin elää naisporukoissa sellaista rentoa arkea puuhasteluineen.
Kommentit (597)
Aika monet miesten ns. kaveribileet sisältävät jonkinasteiseen tappelun jossain vaiheessa. Osalla kun on sitä rähinäviinaa. Sen takia mun mies ei viitsi juurikaan niissä käydä. Ihan tietyn valikoidun sakin kanssa voi kuulemma vaan pitää hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, kyllä minun naisporukoissa on rento meininki ja tehdään kaikenlaista. Tosin nämä ovat pitkäaikaisia kaveruussuhteita, joissa puhutaan myös syvällisiä. Miesten suhteet ovat pinnallisempia, otetaan kaveri helposti mukaan muttei välttämättä muisteta edes sen nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia on todella vaikeaa saada lähtemään minnekään. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ehdottaa naiskavereille, mennä kahville, keilaamaan, hohtominigolfia jne. kokeilemaan. Niin olen saanet kymmeniä kertoja kysellä ennen kuin he suostuvat.
Mieskaverit lähtee melkein samantien. Harmittaa olla yleensä ainut nainen porukassa, kun on neljä miestä ja minä. Kaipaisin oman sukupuolen seuraa. Mutta minkäs teet, kun he eivät halua koskaan tulla.
N30
Ehkä naisia ei kiinnosta sun seura!
Mä olen ainakin kokenut tämän omassa elämässäni. Luulin aina, että tulen vain paremmin toimeen miesten kanssa, mutta aikuistuessani olen ymmärtänyt asian toisin. Naisille pitäisi olla jotakin annettavaa, eli kykyä keskustella ja olla mukavaa seuraa. Miehille riittää se, että olen kiinnostavaa sukupuolta. Ei mitenkään imartelevaa.
3 reissua Sodankylään elokuvajuhlille tehty, 13h bussissa mennen tullen. Leffat yhdistää, suurin osa porukasta aina ventovieraita toisilleen ikähaarukka 20 - 80, miehiä naisia.
Mahtavia reissuja :)
Mut kyllä meidän naisporukkakin rentoilee, saunotaan, ollaan terassilla, karaokessa, myyjäisissä... ehkä näin +60 ei enää 'kannata' nipottaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia on todella vaikeaa saada lähtemään minnekään. Olen yrittänyt vaikka kuinka monta kertaa ehdottaa naiskavereille, mennä kahville, keilaamaan, hohtominigolfia jne. kokeilemaan. Niin olen saanet kymmeniä kertoja kysellä ennen kuin he suostuvat.
Mieskaverit lähtee melkein samantien. Harmittaa olla yleensä ainut nainen porukassa, kun on neljä miestä ja minä. Kaipaisin oman sukupuolen seuraa. Mutta minkäs teet, kun he eivät halua koskaan tulla.
N30
Ehkä naisia ei kiinnosta sun seura!
Totta. Aina pitää syyttää itseään. Kaikesta mahdollisesta. Saitko turpiin? Mitäs annoit lyödä. Saitko puukosta? Olisit ottanut puukon pois. Etkö nähnyt, kuka löi? Hanki silmälasit. Löikö takaapäin? Olisit mennyt jonnekin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naisten porukoissa taas jaetaan asioita ja tuetaan toinen toistaan, koska mieskumppaneista ei useinkaan ole sellaiseen."
Tuollainen mies on pohjasakkaa muiden miesten mielestä. Joten hän on pohjasakkaa myös naisten mielestä. Koska - puheesta ja väitteistä huolimatta - nainen ei tuollaiseen mieheen koske. Joko siksi, että pitää tuollaista miestä nössönä tai siksi, että nainen itse on pelkuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni on päinvastainen, olen siis mies ja enemmistö kavereistani on naisia ja viihdyn heidän seurassaan. Näen kavereitani yksi kerrallaan, sukupuolesta riippumatta, muuten tulee aina jotain riitaa. Ihan umpihetero ja miehekäs olen, eikä kavereiden kanssa ole mitään säpinää. Joskus nuorena kännissä saattoi olla jotain tyhmää testailua. Seurustelukumppanit ovat asia erikseen, ja seurustellessa on ollut tosi harvoin mahdollista tavata kavereita kun on lapset ja töissäkin pitää käydä. Parikymppisenä oli tuollainen kaveriporukka ja siihen kuului molempia sukupuolia.
Juu, varmaan pillun perässä olet.
Usko tai älä, kaikki miehet eivät aina ole! Ja he ovat sitten parasta seuraa.
T: nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on myös yleensä siinä kun nainen saa lapsia., niin katoaa kaikki ystävät kun pieru saharaan.
Eikö muka saisi? Jokainen valitsee itse kenen kanssa viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni on päinvastainen, olen siis mies ja enemmistö kavereistani on naisia ja viihdyn heidän seurassaan. Näen kavereitani yksi kerrallaan, sukupuolesta riippumatta, muuten tulee aina jotain riitaa. Ihan umpihetero ja miehekäs olen, eikä kavereiden kanssa ole mitään säpinää. Joskus nuorena kännissä saattoi olla jotain tyhmää testailua. Seurustelukumppanit ovat asia erikseen, ja seurustellessa on ollut tosi harvoin mahdollista tavata kavereita kun on lapset ja töissäkin pitää käydä. Parikymppisenä oli tuollainen kaveriporukka ja siihen kuului molempia sukupuolia.
Juu, varmaan pillun perässä olet.
Usko tai älä, kaikki miehet eivät aina ole! Ja he ovat sitten parasta seuraa.
T: Erkki
Noin, korjasin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ottanut oppia miesten tavasta olla. Hakeudun ja muodostan rentoja porukoita, otan vapauksia, en huolehdi muiden tarpeista niin paljon enää, juon kaljaa silloin kun mua huvittaa ja täytyy sanoa, että elämänlaatu on noussut kohisten! Minua ei estä mikään ottamasta parhaita paloja.
Oon ikäni juonut kaljaa, viiniä ect., polttanut tupakkaa, tanssinut, matkustellut jne. aina kun olen halunnut. Sit oon huolehtinut ja välittänyt ystävistä, tuntemattomista, lapsista, vanhemmista ja miehestä, kun on ollut tarve. Ei nämä ole toisiaan poissulkevia asioita.
Vierailija kirjoitti:
"Naisten porukoissa taas jaetaan asioita ja tuetaan toinen toistaan, koska mieskumppaneista ei useinkaan ole sellaiseen."
Tuollainen mies on pohjasakkaa muiden miesten mielestä. Joten hän on pohjasakkaa myös naisten mielestä. Koska - puheesta ja väitteistä huolimatta - nainen ei tuollaiseen mieheen koske. Joko siksi, että pitää tuollaista miestä nössönä tai siksi, että nainen itse on pelkuri.
Erikoinen näkemys. Mun aikuisella pojalla on paljon ystäviä molemmista sukupuolista. Tapaa naispuoleisiakin kahden kesken. Yleensä urheilun merkeissä. On haluttua seuraa. Naimisissa ja pienen lapsen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni on päinvastainen, olen siis mies ja enemmistö kavereistani on naisia ja viihdyn heidän seurassaan. Näen kavereitani yksi kerrallaan, sukupuolesta riippumatta, muuten tulee aina jotain riitaa. Ihan umpihetero ja miehekäs olen, eikä kavereiden kanssa ole mitään säpinää. Joskus nuorena kännissä saattoi olla jotain tyhmää testailua. Seurustelukumppanit ovat asia erikseen, ja seurustellessa on ollut tosi harvoin mahdollista tavata kavereita kun on lapset ja töissäkin pitää käydä. Parikymppisenä oli tuollainen kaveriporukka ja siihen kuului molempia sukupuolia.
Juu, varmaan pillun perässä olet.
Usko tai älä, kaikki miehet eivät aina ole! Ja he ovat sitten parasta seuraa.
T: Erkki
Noin, korjasin!
&n
Hei erkki. Ikävä jos näet miehet vain kiimaisina eläiminä. Oma kokemus on toinen.
En koe tavanomaista miesten ystävyyttä rennoksi, koska vain harva heistä uskaltaa olla oma itsensä. Sairaalloisin piirre on se ryhmäpaine olla kova jätkä, joka saa miehet yllyttämään toisensa tekemään jotain typerää, joskus sellaista että käy oikeesti huonosti ja lähtee jopa henki. Riski menettää maine kaveriporukan silmissä on olevinaan pahempi kuin kuolema. Tavallaan omat jääneet jumiin siihen teini-iän hölmöilyyn eivätkä tiedä miten siirtyä siihen aikuiseba olemiseen.
Lisäksi ei saa puhua mistään vaikeasta epäironisesti tai korostamatta että ei ole tilanteestaan huolimatta heikoilla (esim. hu oritellaan exää), ei saa itkeä eikä näyttää että sattuu fyysisesti, ei saa olla liian lähellä, muuten on homo. Sen täytyy olla tosi raskasta.
Ja sitten ollaan ihan suru puserossa kun kukaan ei oikeasti välitä, ja jos sellaista ei ole niin ainakin vaaditaan että elämässä pitäisi olla nainen korvaamassa sitä lämpöä joka kaverisuhteista puuttuu. Miehet kömpivät aina sen naisen viereen palautumaan kuin olisivat tehneet jotain todella raskasta vaikka oikeasti olisivat olleet vain jätkien kanssa baarissa.
Onneksi on toisenlaistakin miehistä ystävyyttä, mutta se on kyllä todella harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koe tavanomaista miesten ystävyyttä rennoksi, koska vain harva heistä uskaltaa olla oma itsensä. Sairaalloisin piirre on se ryhmäpaine olla kova jätkä, joka saa miehet yllyttämään toisensa tekemään jotain typerää, joskus sellaista että käy oikeesti huonosti ja lähtee jopa henki. Riski menettää maine kaveriporukan silmissä on olevinaan pahempi kuin kuolema. Tavallaan omat jääneet jumiin siihen teini-iän hölmöilyyn eivätkä tiedä miten siirtyä siihen aikuiseba olemiseen.
Lisäksi ei saa puhua mistään vaikeasta epäironisesti tai korostamatta että ei ole tilanteestaan huolimatta heikoilla (esim. hu oritellaan exää), ei saa itkeä eikä näyttää että sattuu fyysisesti, ei saa olla liian lähellä, muuten on homo. Sen täytyy olla tosi raskasta.
Ja sitten ollaan ihan suru puserossa kun kukaan ei oikeasti välitä, ja jos sellaista ei ole niin ainakin vaaditaan että elämässä pitäisi olla nainen korvaamassa sitä lämpöä jok
Ja humalassa! Miehet harvoin kestää toistensa seuraa ilman alkoholia. Humalassa jos murtuu ja itkee jotain niin sen voi vielä pistää humalan piikkiin. En tiedä auttaako tuo aitten mitään jos patoaa juttuja sisälleen ja sitten alkoholin turvin kun saa sen ulos niin niiden läheisimpien ystävien reaktio on vain kiusaantunut, eikä asiaan palata enää pään selvittyä psitsi ehkä kiusoittelemalla, naureskelemalla koko jutulle, vaikka se on varmasti yhä kipeä asia sille joka avautui.
Miehenä allekirjoitan isoilta osin AP:n aloituksen. Harvassa on miehet joiden kanssa en pystyisi rennosti lähtemään vaikka lätkämatsiin, juoksulenkille tai risteilylle. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla parhaita kavereita, mutta porukassa tulee kyllä monenlaisten kanssa toimeen.
Vaimolle ja tämän kavereilleen tällainen on silkkaa mahdottomuutta. Yksi erimielisyys miten hoidetaan ruokailut "tyttöjen viikonloppuna" ja koko homma peruuntuu. Kaveriutuminen tuntuu myös naisten välillä olevan helvetisti pidempi prosessi ainakin hänen sosiaalisissa ympyröissä. Miehille riittää että joku kaverin kaveri jonka kerran nähnyt ja vaikutti ihan asialliselta tyypiltä niin tottakai voidaan lisätä ryhmächättiin tai ottaa mukaan mökkiviikonloppuun.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä allekirjoitan isoilta osin AP:n aloituksen. Harvassa on miehet joiden kanssa en pystyisi rennosti lähtemään vaikka lätkämatsiin, juoksulenkille tai risteilylle. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla parhaita kavereita, mutta porukassa tulee kyllä monenlaisten kanssa toimeen.
Vaimolle ja tämän kavereilleen tällainen on silkkaa mahdottomuutta. Yksi erimielisyys miten hoidetaan ruokailut "tyttöjen viikonloppuna" ja koko homma peruuntuu. Kaveriutuminen tuntuu myös naisten välillä olevan helvetisti pidempi prosessi ainakin hänen sosiaalisissa ympyröissä. Miehille riittää että joku kaverin kaveri jonka kerran nähnyt ja vaikutti ihan asialliselta tyypiltä niin tottakai voidaan lisätä ryhmächättiin tai ottaa mukaan mökkiviikonloppuun.
Toki tähän voisi lisätä nyt vielä ketjua enemmän lukeneena, että kaiken maailman tappelija urpot tai jatkuvasti liikaa kuppia ottavat jää kyllä porukan ulkopuolelle sen ekan hölmöilynsä jälkeen. Tuollaiset tappelija miehet yleensä tuntuukin aika tehokkaasti jostain syystä kaveriutuvan keskenään ja jättäytyvät meidän "rentojen" keskuudesta ihan itse pois. Varmaan ollaan niin tylsiä heidän mielestään. :)
Meidän naisten kokoontumisissa etupäässä juorutaan ja puhutaan pahaa poissa olevista. Ikävä kyllä näin se vaan on, siinä mielessä uskon että miesporukka on ainakin reilumpaa.
Ai. No minä olen viettänyt elämässäni aikaa paljon aikaa sellaisissa rennoissa sekasuokupuoliporukoissa, joissa on myös ikähaitariltaan toisinaan suurtakin vaihtelua, joskus ihan parikymppisestä 60-kymppiseen, joskus vanhempaakin. Ollaan oltu reissuissa ja kaikenlaista muuta hauskaa puuhaa tai projektia.
En ihan muutenkaan ymmärrä tuota eri sukupuolten tiukkaan rajattuja omia piirejään. En ole sellaisissa koskaan tainnut aikuisiällä olla, enkä varsinaisesti sellaiseen tiukkaan jakoon ole juurikaan jostain syystä törmännyt edes.
Vierailija kirjoitti:
Meidän naisten kokoontumisissa etupäässä juorutaan ja puhutaan pahaa poissa olevista. Ikävä kyllä näin se vaan on, siinä mielessä uskon että miesporukka on ainakin reilumpaa.
Jaa, me emme puhu toisista, poissa olevista mitään pahaa. Tai mitään. Riittää maailmassa puheenaiheita.
Alue: Aihe vapaa
Olet lapsellinen ja tyhmä, niinkuin monet nuoret. Elämä opettaa kyllä suakin jossain vaiheessa.