Lue keskustelun säännöt.
Kadun lapsen saamista
09.12.2023 |
Älkää pliis poistako tätä ja pidetään keskustelu asialllisena.
Tästä ei kukaan oikein koskaan uskalla puhua. Mutta itse kadun sitä että lapsen tein. Synnytyksestä jäi pysyvää haittaa ja koskaan en ole nauttinut äitiydestä. En ollut alun alkaenkaan kovin innostunut asiasta mutta mies kovasti lapsia halusi ja ajattelin jospa sittenkin ja kyllä hormonit pitävät asiasta huolen ja äidiksi kasvaa. Niin ei käynyt.
Lapsi on nyt aikuinen enkä tätä koskaan hänelle tule kertomaan ja ei sitä koskaan tule tietämään koska hoidin kuitenkin velvollisuuden, äitiyden kuten minkä tahansa työn eli hyvin.
Katkera olen siitä kun elämästäni meni hukkaan 18 vuotta, näin siis koen. Miehestä erosin heti kun lapsi muutti pois kotoa. Kauhulla odotan lapsenlapsia ja yritän vedota siihen että omani jo tein enkä ainakaan halua kovin tiiviisti heitä hoitaa.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että mun äidillä täysin sama tapaus. Olen ainoa lapsi, jonka hän sai 39-vuotiaana. On aina ollut mua kohtaan kylmä ja välittämätön, joo katto pään päällä, ruokaa ja rahaa, muttei koskaan pitänyt sylissä, pussannut, sanonut "rakastan sua". Väkivaltaa myös.
Mun eka lapsuudenmuisto on isästäni - kuinka isä vei mua rattaissa kylillä - ja olin NIIN helpottunut kun sain olla vain isän kanssa.
Olen tasavarma, että äite ei suostu kertomaan mulle ikinä, että katuu eikä pidä musta, mutta varmasti niin ajattelee - se on aistittavissa, aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä vaihtoehto muakin mietityttää, kun joskus pohdin lapsiasiaa, että pitäisikö sitä kuitenkin. Jotkut sanovat, että kyllä tunteet muuttuvat kun lapsi syntyy, mutta ilmeisesti kaikille tällaista ei tapahdu. Ei voi ottaa sellaista riskiä.
minä tiesin jo 16-vuotiaana että haluan lapsen
Miten voi äiti olla noin sydämetön?! Ihan suruksi pistää. Lapsiparka...
Todennäköisesti sun vanhemmat sun saamista. Mietipä sitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä vaihtoehto muakin mietityttää, kun joskus pohdin lapsiasiaa, että pitäisikö sitä kuitenkin. Jotkut sanovat, että kyllä tunteet muuttuvat kun lapsi syntyy, mutta ilmeisesti kaikille tällaista ei tapahdu. Ei voi ottaa sellaista riskiä.
minä tiesin jo 16-vuotiaana että haluan lapsen
Samoin. Mutta sain lapsen vasta kolmekymppisenä koska luotettavaa miestä ei löytynyt:( Jäi sitten yhteen lapseen ja mieskin lähti menemään. Harmitti, jos olisin tiennyt ettei ne miehet pysy rinnalla niin olisin tehnyt ensimmäisen lapsen jo alle 20 vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni hukkaan 32 vuotta työssä, josta en pitänyt. Kaverini hukkasi tulevaisuutensa huumeisiin. Känniääliöt hukkaavat työn, perheen, terveyden. Sinä ap pääsit aika vähällä. Lapsellasi toki huonompi tuuri, tunnekylmää äitiä ei millään huumella korvata.
ap ei ole nähnytkään lasta, osaa kyllä kirjoittaa, siis lukutaitoinen. Lapsi, jo vauva huomaa katseesta ja kosketuksesta vihan ja inhon, vammautuu ja jopa kuolee pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap ei ole nähnytkään lasta, osaa kyllä kirjoittaa, siis lukutaitoinen. Lapsi, jo vauva huomaa katseesta ja kosketuksesta vihan ja inhon, vammautuu ja jopa kuolee pois.
Höpöhöpö. Aikuisiakin voidaan huijata rakkaudella. Ei lapset ja vauvat ole mitään taikaolentoja
Vierailija kirjoitti:
Miten voi äiti olla noin sydämetön?! Ihan suruksi pistää. Lapsiparka...
Niin, ei tunteitaan voi pakottaa 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Komppaan muuten kaikkea sanomaasi, mutta vierastan ajatusta, että jos nainen ei halua lapsia, siihen pitäisi hakea ammattiapua, ikään kuin silloin hänessä on pakko olla jotakin vikaa. Ihmiset on erilaisia ja usein lapsia haluamattomat tietää jo kun ovat vielä itsekin lapsia, että äitiys ei ole heitä varten. Heitä vain kiinnostaa muut asiat. "
Hyvä huomio. Tarkoitin siis niitä tapauksia, kun lapsentekoa joka tapauksessa syystä X harkitaan.
Itsekään en tunne hinkua äidiksi, todennäköisesti oman huonon äitisuhteeni vuoksi. En luonnollisesti tarvitse kallonkutistajaa tuntojeni tarkasteluun, kun en ole hankkimassa jälkikasvua kärsimään traumoistani.
Mutta jos oikeasti harkitsee lapsen hankkimista, vaikka into ei ole palava, on mielestäni perusteellinen keskustelu tarpeen. Kaikki kun eivät tosiaan väitteistä huolimatta ala rakastaa lastaan automaattisesti.
Njääh. Ap n oma äiti ei häntä rakastanut. Hän on itse tämä lapsi ja kaipaa sääliä ja ymmärrystä lapsen osassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ei ole nähnytkään lasta, osaa kyllä kirjoittaa, siis lukutaitoinen. Lapsi, jo vauva huomaa katseesta ja kosketuksesta vihan ja inhon, vammautuu ja jopa kuolee pois.
Höpöhöpö. Aikuisiakin voidaan huijata rakkaudella. Ei lapset ja vauvat ole mitään taikaolentoja
Ei voi, aikuinen voi näytellä aikansa, jos tarpeeksi maksetaan.
On tehty tutkimuksia kuinka orpokodeissa vauvat elävät, mutta heillä on pahoja ongelmia kosketuksen, katseen, rakkauden ja hellyyden puutteesta. Pelkkä ruoka ei ravitse, riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap ei ole nähnytkään lasta, osaa kyllä kirjoittaa, siis lukutaitoinen. Lapsi, jo vauva huomaa katseesta ja kosketuksesta vihan ja inhon, vammautuu ja jopa kuolee pois.
Höpöhöpö. Aikuisiakin voidaan huijata rakkaudella. Ei lapset ja vauvat ole mitään taikaolentoja
Ei voi, aikuinen voi näytellä aikansa, jos tarpeeksi maksetaan.
On tehty tutkimuksia kuinka orpokodeissa vauvat elävät, mutta heillä on pahoja ongelmia kosketuksen, katseen, rakkauden ja hellyyden puutteesta. Pelkkä ruoka ei ravitse, riitä.
Ap kirjoitti että rakkautta kodissa on ollut ,läheisyyttä. Sekoitat nyt varmaan noihin toisiin tässä keskustelussa jossa kertovat että äiti ollut alkoholisti yms. Ap myös kirjoitti että välit ovat lapseen hyvät. Voit jatkaa noita fantasioita huonosti kohdelluista lapsista ihan oman pääsi sisällä, ei kuulu mielestäni nyt tähän keskusteluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän sadun pahis on mies joka halusi lapsen mutta oli aina töissä
Ikävää, että Ap: lle on jäänyt fyysisiä vammoja synnytksestä. On vaikea varsinkin nuorena hyväksyä sellaista. Mietin kuitenkin ap, miten lapsen saaminen esti sinua 18 vuoden ajan tekemästä mitä halusit? Mitä olisit tehnyt, ellei lasta olisi ollut?
Kiitos tärkeästä avauksesta. Omat vanhempani eivät minua myöskään halunneet ja uskokaa pois, sellaisessa elämässä ei ole juuri mitään kaunista.
Lasten tekemistä ja perheen perustamista pitäisi mielestäni käsitellä yhteiskunnassa huomattavan kriittisemmin eikä kohdella koko asiaa kuin jotain pyhää lehmää.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tärkeästä avauksesta. Omat vanhempani eivät minua myöskään halunneet ja uskokaa pois, sellaisessa elämässä ei ole juuri mitään kaunista.
Lasten tekemistä ja perheen perustamista pitäisi mielestäni käsitellä yhteiskunnassa huomattavan kriittisemmin eikä kohdella koko asiaa kuin jotain pyhää lehmää.
Miten tämä vaikutti sinun suhtautumiseen perheen perustamiseen, halusitko lapsia?
Oli aloitus provo tai ei niin ei poista sitä tosiasiaa että kyllä jotkut katuvat lapsiaan. Mielestäni tilanne on varmasti tuskallisempi silloin kun niitä lapsia todella haluaa mutta huomaakin että minkäänlaista sidettä tai kiintymystä ei heihin tule. Tällöin voi tulla se katumuksen tunne että pitikin mennä tekemään. Ja tässä kohdin pitäisi olla sallittua että asiasta saa ja voi puhua varhaisessa vaiheessa. Ei saisi olla tabu tämä aihe.
Tällaisia ketjuja on jo.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1137582/ketju/kadun_lastani
https://www.vauva.fi/keskustelu/1679265/ketju/ma_niin_kadun_vauvaani_mi…
https://www.vauva.fi/keskustelu/2472511/kadun_etta_tein_lisaa_lapsia
https://www.vauva.fi/keskustelu/4875848/kadutteko-lasten-tekemistanyt-r…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4481627/ketju/sina_joka_kadut_lasten_ha…
Hirveää luettavaa, ettet halua lapsen kanssa vielä nytkään juuri viettää aikaa. Minusta tässä ei ole kyse vain äitiyden ongelmista, vaan syvemmistä ongelmistasi.
T. Lapseton
Mitä noita lasten syntymiä katumaan. Ehkä jos helpommalla haluaisi päästä, niin pitäisi katua omaa syntymää. Sehän tässä suurin ongelma on.