Kadutteko lasten tekemistä,nyt rehellisesti?
Kommentit (168)
En kadu. Rehellisesti. Mun kolme lasta on paras asia elämässäni. Parisuhde tosiaan tulee vasta lasten jälkeen kyllä.
Av.llä on useita ketjuja aiheesta.
En, kadun sitä etten osannut nauttia pikkulapsiajasta jotenkin enemmän. Kaipaan sitä aikaa nyt kun lapset on isompia, eivätkä enää kaipaa seuraani. Se on ollut parasta aikaa elämässä, mutta sen ymmärtää vasta myöhemmin.
En kadu, että olen pyrkinyt harjoittelemaan lasten tekemistä mahdollisimman monen naisen kanssa.
Kyllä kadun. Oikeastaan kaikki aika kuluu lasten asioiden hoitamiseen, kadehdin muutamia lapsettomia ystäviäni jotka matkustelevat ja opiskelevat uutta ammattia ja tuntuvat muutenkin nauttivat aikuisesta elämästään. Itsellä kaikki energia menee lasten kanssa, eikä samalla tavalla aikaa rentoutua tai tehdä omia mieluisia juttuja kuin ennen. Arki on muuttunut suorittamiseksi. Ei sitä oikein ymmärtänytkään kuinka paljon lapset vaativat, eikä se elämä ole vaaleanpunaista höttöä ja ruusuilla tanssimista niin kuin mainosten romantisoidut kuvat antavat ymmärtää. Rakastan kuitenkin lapsiani, ei siinä. Nyt kuitenkin valitsisin toisin.
En kadu. Enkä kadu varsinkaan sitä, että sain ensimmäisen hyvin nuorena, halutusti. Siinä meni osa ystävistä, mutta lapsiani en kadu, en lainkaan!
Elämä tuntuu nyt juuri sellaiselta, että näin on hyvä. Koko alkuaikuisuuden elin etsien omaa paikkaani, nyt sitä tunnetta ei ole enää.
En kadu, ihana asia elämässä. Mutta ihanaa että ovat jo aikuisia ja omillaan.
En ole katunut. Ovat nyt jo aikuisia.
Itse nautin kolmesta lapsestani.
Surullista katsoa vierestä ystävää, joka on kahden lapsen äiti. Ensimmäisen vauva-aika oli rankka, samoin synnytys oli traumaattinen. Hän ei koskaan kokenut mitään vauvakuumetta ja perheessä mietittiin pitkään tehdäänkö toista lasta. Tukiverkkoja ei ollut ja lapsiarki koettiin liian rankkana. Lapsisuunnitteluasia venyi ja toinen tehtiin vain sillä perusteella, että onpahan esikoiselle sisarus. Virhe. Lapsi oli hankala, vanhemmat masentui, tukiverkot edelleen nollassa, parisuhde koetuksella. Ja niin, sisarukset eivät edes ole tulleet läheisiksi.
Jos NYT saisin valita, EN tekisi lapsia. En nauti äitiydessä yhtään mistään, enkä tykännyt perhe-elämästä. En tykkää siitä, että lasten kavereita ramppaa heillä koko ajan enkä mistään.
En asu lasteni kanssa, koska viihdyn yksin niin paljon paremmin ja mies onneksi oli ok sen kanssa, että asuu lasten kanssa. Huh!
Minun elämässä lapset ovat ainoa rakkauteni, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. En ikinä katuisi heidän saamistaan, vaikka aina ei olekaan ollut helppoa yksin heidän kanssaan. Edelleen odotan joka päivä, että kuulen heistä ja seuraan tarkalla korvalla, että kaikki on hyvin. Minun mielestä lapset eivät pilaa parisuhdetta vaan vanhemmat jotka ovat itsekkäitä ja laiskoja.
Olen 45 vuotias nainen ja eniten kadun elämässäni sitä, etten saanut lapsia. Tekisin mitä vaan että voisin vaihtaa paikkaa kanssasi Minullakin meni parisuhde ja nyt olen ihan yksin
En kadu, upeat lapset sain. Olihan se välillä rankkaa lasten ollessa pieniä, mutta siitä se helpotti. Matkustelin suht paljon teinien kanssa ja ne reissut oli mahtavia. Lapset oli mitä parasta matkaseuraa ja niistä matkoista oli lapsille hyötyä myöhemmin. Nyt lapset ovat aikuisia ja asuvat omillaan, mutta ovat meidän elämässä mukana. Nykytekniikalla on helppo pitää yhteyttä mistä päin maailmaa tahansa.
Yleisesti ottaen en. Lapset ovat parasta, tärkeintä ja rakkainta mitä mulla on. Mutta toki on päiviä jolloin juolahtaa mieleen, että kannattiko? Mutta ne on vaan hetkiä ja ne menee ohi. Parisuhde meni myös, mutta se jouti mennäkin. N43
En todellakaan. Kolme uskomattoman ihanaa lasta ja olen vain iloinen ja tyytyväinen, että saimme heidät juuri silloin kun saimme, tavallista nuorempina. Parisuhde on ollut miehen kanssa kyllä koetuksella välillä, mutta ei itse asiassa lastenhoitoon liittyvän vaan eniten töihin ja opiskeluun liittyvän stressin vuoksi. Meillä on kuitenkin hyvä suhde ja oon kyllä täysin tyytyväinen tähän miesvalintaankin. Välillä kaipaan enemmän aikaa miehen kanssa, mutta sitä kuitenkin on ja on tulossa ehkä liikaakin.
En kadu. Ovat parasta elämässäni, vaikka ovat vaatineet venymistä ja pitkää pinnaa varsinkin pieninä. Toisaalta ovat kasvattaneet minua eniten elämäni aikana.
Itsellenikin tuli ero ja sitä enemmän tuntuu että lapset on suunnilleen ainoa asia miksi mennyt elämä ei tunnu aivan turhalta. Muuten tuntuisi että se koko 20 vuotta sen miehen kanssa oli hukkaan heitettyä. Lisäksi eron jälkeen on ollut pakko jaksaa ja jatkaa elämää, eikä ole tarvinnut olla yksin. Lapset tekee kaikesta merkityksellisempää.
En kadu. Lapset ovat ihania ja tekotapa vieläkin ihanampi.
En tippaakaan, vaikka heidän isästä olen eronnut. Lapset on parasta mitä olen elämässä saanut aikaan.
N34