Lue keskustelun säännöt.
Kadun lapsen saamista
09.12.2023 |
Älkää pliis poistako tätä ja pidetään keskustelu asialllisena.
Tästä ei kukaan oikein koskaan uskalla puhua. Mutta itse kadun sitä että lapsen tein. Synnytyksestä jäi pysyvää haittaa ja koskaan en ole nauttinut äitiydestä. En ollut alun alkaenkaan kovin innostunut asiasta mutta mies kovasti lapsia halusi ja ajattelin jospa sittenkin ja kyllä hormonit pitävät asiasta huolen ja äidiksi kasvaa. Niin ei käynyt.
Lapsi on nyt aikuinen enkä tätä koskaan hänelle tule kertomaan ja ei sitä koskaan tule tietämään koska hoidin kuitenkin velvollisuuden, äitiyden kuten minkä tahansa työn eli hyvin.
Katkera olen siitä kun elämästäni meni hukkaan 18 vuotta, näin siis koen. Miehestä erosin heti kun lapsi muutti pois kotoa. Kauhulla odotan lapsenlapsia ja yritän vedota siihen että omani jo tein enkä ainakaan halua kovin tiiviisti heitä hoitaa.
Kommentit (139)
En ole katunut lasten saamista, mutta tuo lapsenlapsi asia. Sitä monet ajattelee että lapsista "pääsee eroon" kun muuttavat pois kotoa tai tulevat täysi-ikäisiksi. Mutta kyllä se on loppuelämän työ ja useimmilla jatkuu juurikin lapsenlapsien hoitamisessa. Itselläni on kolme lasta ja jokainen ilmoittanut että eivät omia lapsia halua. Oloni on helpottunut vaikka en tätä ääneen kaikille sano, monilla on käsitys että jos ei saa lapsenlapsia niin se on surullinen asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP jos et olisi hankkinut lastasi, niin nyt katuisit sitä, että et saanut kokea äitiyttä.
Tiedän tunteen, kaduttaa koiran hankkiminen. En tajunnut miten paljon sitoo kotiin kun on koira. Harkitsen uuden kodin hankkimista, mutta mietin että katuisinko sitten sitä jos pois annan, kiintynyt kuitenkin tuohon vaikka enimmän ajan ärsyttää
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaduttaa koiran hankkiminen. En tajunnut miten paljon sitoo kotiin kun on koira. Harkitsen uuden kodin hankkimista, mutta mietin että katuisinko sitten sitä jos pois annan, kiintynyt kuitenkin tuohon vaikka enimmän ajan ärsyttää
laita se vaikka viikoksi pariksi hoitoon johonkin, jos olosi on helpottunut etkä juurikaan ikävöi, niin vastaus on selvä. Kaikki koirat ja omistajat eivät vain sovi luonteeltaan yhteen eikä sitä voi etukäteen ennustaa. Itsellänikin on ollut hyviä koiria ennen ja nyt sellainen yksilö että ärsyttää nähdäkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen, kaduttaa koiran hankkiminen. En tajunnut miten paljon sitoo kotiin kun on koira. Harkitsen uuden kodin hankkimista, mutta mietin että katuisinko sitten sitä jos pois annan, kiintynyt kuitenkin tuohon vaikka enimmän ajan ärsyttää
laita se vaikka viikoksi pariksi hoitoon johonkin, jos olosi on helpottunut etkä juurikaan ikävöi, niin vastaus on selvä. Kaikki koirat ja omistajat eivät vain sovi luonteeltaan yhteen eikä sitä voi etukäteen ennustaa. Itsellänikin on ollut hyviä koiria ennen ja nyt sellainen yksilö että ärsyttää nähdäkin..
Tässähän olisi ideaa, kiitos!
T.Se jolla koira
Nyt tietysti tyhmää näin jälkikäteen mutta olisithan ap voinut erota miehestä ja niin että miehelle olisi jäänyt lapsen huoltajuus, kun hänhän sen lapsen alunperin oli halunnut. Ei olisi sinun tarvinnut uhrata elämääsi äitiydelle, olisit maksanut vaan elatusmaksut. Toki synnytyksen aiheuttamia vaivoja tuo ei olisi korjannut ja luulen että suututtaisi itseänikin jos lapsi olisi pilannut kehoni toiminnan lopullisesti. Varmasti katkeroittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienee myöhäistä katua....mutta kiva että jaoit tämän tiedon kanssamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Vierailija kirjoitti:
Putin kehotti venäläisiä elvyttämään vanhan suurperheperinteen, ja hankkimaan seitsemästä kahdeksaan lasta
Suomessa Venäjän propaganda taas jauhaa, kuinka Suomalaisten ei pidä lisääntyä. Kuinka Suomen pitää näivettyä.
Tehkää niitä lapsia!!!
Eli mistään sodista tai koronasta ei ole mitään hyötyä - päinvastoin, kun saavat liikakansoituksen lisääntymään entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tunteissa ei ole mitään väärää etkä ole ainoa. Minulla ei ole muuta neuvoa kuin keskittyminen tähän hetkeen. Koita tehdä elämästäsi nyt mahdollisimman itsesi näköinen. Moni ihminen katuu asioita, joku pienempiä, joku isompia. Katumuksen tunnekin kuuluu elämään.
ihmisiä koitetaan kannustaa ja painostaakin lastentekoon. Minusta tämä on väärin. Päinvastoin, vain oikeasti lasta haluavan kannattaa ryhtyä siihen. Kuka haluaa enemmän katkeria vanhempia ja ei-toivottuja lapsia tähän maailmaan? Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu.
Se on nyt myöhäistä katua. Paitsi ymmärrän tuon 18 vuotta hukkaan, koska muillakin menee aina elämä johonkin "hukkaan" osaksi. Ehkä voi elää tästä hetkestä eteenpäin omaa elämää suureksi osaksi. Eivät kaikki ole lastenlasten kanssa tekemisissä paitsi rahallinen apu ja muu sellainen hätäapu. Eiköhän lapsilla ole omakin äiti ja toisen puolen sukua etc. Jospa poika soittelee joskus tai sä, ei mitään kummallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsen elämällä on kuitenkin suuri merkitys lapselle itselleen ja muille. Ehkä voit siis keskittyä nyt omaan elämään välillä. Johonkin kivaan ja mukavaan.
No ei sulla ainakaan äidilliset tunteet ole heränneet. Jos olisi, tietäisit että se 18 v ikä ei ole mikään rajapyykki jolloin sulla ei ole enää lasta.
Lapsesi vaistoaa että kadut häntä.
Kiitos vastauksista. Olenkin nyt keskittynyt siihen omaan elämään ja vaikka olen katkera tietyistä asioista niin eivät onneksi nämä tunteet ole päivittäisiä. Terapialle ei ehkä vielä ole tarvetta. Lapsen kanssa välit ihan hyvät, hänellä työ vie todella ison osan ajasta ja en pistä pahakseni jos emme niin usein juttelekaan.
Ehkä olen vihainen eniten eksälleni kun sai suostuteltua perheen perustamiseen. Loppujen lopuksi hän pääsi todella vähällä ja jouduin tuntemusteni kanssa olemaan todella yksin koko äitiyden ajan. Mutta toisaalta, enpä olisi hänellekään voinut puhua kuinka inhosin joka sekuntia sitä kuinka piti pitää huolta jostain toisesta ihmisestä.
Olen nyt onnellinen kun olen vihdoin "vapaa". Monelle uudelle tuttavuudelle en edes mainitse että minulla on lapsi, haluaisin unohtaa kokonaan että olen äiti.
Voi katua valintojaan ja kärsiä niiden seurauksista loppuelämänsä.
Tai voi hakea lääketieteellistä apua vaurioihinsa.
Mutta toisen ihmisen olemassaoloa ei voi katua.
Kun lapsi on syntynyt, hänellä on täysin samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin. Vanhempi ei millään tavoin omista lastaan, vaikka kärsisikin synnytysvaurioista tai mitä nyt elämä tuokin mukanaan.
Olethan ap sinäkin pilannut vanhempiesi elämän.
Niin me ihmiset kadumme joskus asioita mitä tullut tehtyä. Kurjaa että olet katkeroitunut:( Jos asia kovasti vaivaa niin vertaistuen hakeminen tai ihan terapiassa käyminen voi auttaa käsittelemään tunteitaan.
Katkeruus madaltaa tosi paljon elämänlaatua