Lue keskustelun säännöt.
Kadun lapsen saamista
09.12.2023 |
Älkää pliis poistako tätä ja pidetään keskustelu asialllisena.
Tästä ei kukaan oikein koskaan uskalla puhua. Mutta itse kadun sitä että lapsen tein. Synnytyksestä jäi pysyvää haittaa ja koskaan en ole nauttinut äitiydestä. En ollut alun alkaenkaan kovin innostunut asiasta mutta mies kovasti lapsia halusi ja ajattelin jospa sittenkin ja kyllä hormonit pitävät asiasta huolen ja äidiksi kasvaa. Niin ei käynyt.
Lapsi on nyt aikuinen enkä tätä koskaan hänelle tule kertomaan ja ei sitä koskaan tule tietämään koska hoidin kuitenkin velvollisuuden, äitiyden kuten minkä tahansa työn eli hyvin.
Katkera olen siitä kun elämästäni meni hukkaan 18 vuotta, näin siis koen. Miehestä erosin heti kun lapsi muutti pois kotoa. Kauhulla odotan lapsenlapsia ja yritän vedota siihen että omani jo tein enkä ainakaan halua kovin tiiviisti heitä hoitaa.
Kommentit (139)
Ap tässä. Ei lapseni huomaa sitä että olen katkera. Hän halusi itse lähteä nuorena opiskelemaan eri paikkakunnalle ja muutenkin hyvin eteenpäin pyrkivä luonne, viitaten tuohon, kun lähti aikaisin pois kotoa. Meillä on aina ollut rakastava koti. Halauksia on ollut ja läheisyyttä. Nämä tunteet jotka tunnen eivät näy ulospäin. Ja en ole ollut koskaan lasta kohtaan kylmä. Ihminen osaa sopeutua asioihin, uskokaa tai älkää.
Joku mainitsi siitä että osallistuiko eksäni lapsen hoitoon. Hyvin vähän ja side lapseen on vahvempi minulla kuin hänellä. Minä olin se kenen kanssa lapsi aina halusi olla. Minä olin se kenet vaati viereen kun näki painajaisia. Olin se kehen turvauduttiin.
Eksä oli aina töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jos et olisi hankkinut lastasi, niin nyt katuisit sitä, että et saanut kokea äitiyttä.
Mistä sinä sen tiedät? Suollat ihan käsittämätöntä potaskaa. Sama kuin minä väittäisin, että sinä taatusti kadut lapsiasi - teeskentelet vaan pitäväsi heistä.
Itse en ikinä ole lapsia halunnut, ja onnittelen itseäni näin 58-vuotiaana, että olen saanut elää omannäköistä elämää.
Ihme uhriutumista ja itsesääliä.
Mitäs teit. Ei sua kukaan pakottanut. Ja jos oli vahinko, niin olisit antanut miehellesi.
Veit myös raukkamaisella tavalla mieheltäsi onnen täyteen perhe-elämään, kun vain odotit, että heti kun 18 vee, niin häivyn.
Onneksi et ole minun äitini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että mun äidillä täysin sama tapaus. Olen ainoa lapsi, jonka hän sai 39-vuotiaana. On aina ollut mua kohtaan kylmä ja välittämätön, joo katto pään päällä, ruokaa ja rahaa, muttei koskaan pitänyt sylissä, pussannut, sanonut "rakastan sua". Väkivaltaa myös.
Mun eka lapsuudenmuisto on isästäni - kuinka isä vei mua rattaissa kylillä - ja olin NIIN helpottunut kun sain olla vain isän kanssa.
Olen tasavarma, että äite ei suostu kertomaan mulle ikinä, että katuu eikä pidä musta, mutta varmasti niin ajattelee - se on aistittavissa, aina ollut.
Sinunkin tapauksessasi varmasti mies painostanut äitiäsi lisääntymään. Säälin näitä äitejä kovasti. Aina pitäisi saada itse valita
Joo, erittäin todennäköistä. Isäni oli myös kolmekymppisten lopussa syntyessäni. Vanhempani o
Oliko vanhempasi uskovaisia? Ajattelin jos käynyt vahinko myöhemmällä iällä. Eihän mikään ehkäisy ole satavarma. Ja vaikka ei uskovainen olekaan niin joillekin abortti on silti ajatuksena väärä. Itselläni näin, siksi menin tekemään sterilisaation, tiesin että en olisi voinut tehdä aborttia ja varmaan kirjoittaisin samoin kuin ap nyt ja olisin katkera elämälle
Ap, kyllä se lapsi vaistoaa tunteesi! Voit luulla itse, ettei asia näin ole...
Äitini on aina inhonnut minua, mutta varmasti ajattelee hoitaneensa äitiyden hyvin ja minun olevan tietämätön hänen tunteistaan. Päällisin puolin meillä olikin ihan normaali perhe. Äidistä huikui sellanen vastentahtoisuus, kun kanssasi piti tehdä jotain. Äitini kyllä velvollisuudesta yritti esim. leipoa kanssani , mutta en halunnut viettää aikaa hänen kanssaan vaistotessani hänen kylmyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se lapsi tiedä itsekin jos et jälkikasvusta niin välitä. Surullista että tällaisia kohtaloita näkyy edelleenkin, vaikka tasa-arvoisempi elämänkuva on antanut mahdollisuuksia myös toisiin päätöksiin jos perhe ei tunnu omalta. Olisi upeaa jos kaikki lapset syntyisivät kotiinsa haluttuina.
Vierailija kirjoitti:
Ihme uhriutumista ja itsesääliä.
Mitäs teit. Ei sua kukaan pakottanut. Ja jos oli vahinko, niin olisit antanut miehellesi.
Veit myös raukkamaisella tavalla mieheltäsi onnen täyteen perhe-elämään, kun vain odotit, että heti kun 18 vee, niin häivyn.
Onneksi et ole minun äitini.
Mistäs tiedät, ettei pakotettu. Ehkä mies ei antanut muuta vaihtoehtoa. Näitäkin on nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyshän on tässä siitä että ap ei olisi varmaan äidiksi ikinä ryhtynyt, ellei mies olisi puhunut häntä siihen. Ja sitten kuitenkin jätti hoidon pitkälti naisen vastuulle kuvauksesta päätellen. Siksi on ihan ymmärrettävää että katuu, koska omaa lapsitoivetta ei ole alunperin ollutkaan. Koskaan ei pitäisi painostaa puolisoa lasten hankintaan
Tärkeä aihe ja edelleen tabu, kuten tämänkin keskustelun tiimoilta näkee. Puolet on kommentteja, että ap on päästään vialla, kaikki rakastavat lapsiaan, kyllä niitä omiaan sitten, t4p4 ittes, mitäs läksit, ihan epistä kun sinä sait lapsia ja muut eivät, porvoosta päivää ja mitähän muuta tuolla nyt tuli vastaan.
Sitten samaan aikaan päivitellään, että miksi se äiti ei nyt hakenut itselleen apua, kun ei jaksanut, ja silleen romahti? No jos yleinen konsensus on, että äidinrakkaus on universaalia, joka tapahtuu kaikille lapsen saaneille naisille, ja jos ei tapahdu sinulle, niin valehtelet - onpa ihan kevyt kynnys lähteä etsimään apua.
Lapsiahan ei ilmeisesti saisi edes harkita sillä ajatuksella, että ehkä minusta ei ole vanhemmaksi. Ei varsinkaan äidiksi. Ei! Pyhä Äitimyytti on edelleen tiukassa ja se mystinen biologinen kello,joka jossain vaiheessa vaatii lapsia ja nainenhan ei heiveröisenä, viettiensä vietävänä olevana pikkuolentona voi sille mitään :)
Hyvä, kun avasit keskustelun, ap. Täällä et varmaan hirveästi saa pääntaputuksia. Tuntuu, että yleensä katujien puolella ovat esim. vapaaehtoisesti lapsettomat ja aidosti fiksut äiti-ihmiset, jotka ymmärtävät vähän suurempiakin kokonaisuuksia kuin ne omat kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se lapsi tiedä itsekin jos et jälkikasvusta niin välitä. Surullista että tällaisia kohtaloita näkyy edelleenkin, vaikka tasa-arvoisempi elämänkuva on antanut mahdollisuuksia myös toisiin päätöksiin jos perhe ei tunnu omalta. Olisi upeaa jos kaikki lapset syntyisivät kotiinsa haluttuina.
Minun tapauksessani tiesin että isä ei lapsia halunnut ja äitini huijasi ehkäisyssä. Onneksi isäni kasvoi isyyteen ja oli hyvä isä. Mutta olen sitä mieltä jos naisen painostaa äidiksi käy huonommin koska äidin osa on raskaampi kuin isän ja jos vastentahtoisesti joutuu kantamaan lasta 9kk ja kestämään kaiken maailman kivut ja muut jälkioireet niin huonoa jälkeä tulee. Tässä tapauksessa sen naisen pitää pystyä sanomaan EI. Mutta moni elää edelleen huonossa suhteessa ja väkivaltaakin, ei auta muuta kuin synnyttää. Ja pakoon ei pääse koska mies voi myös uhkailla lapsen syntymän jälkeen vaikka millä.
Tiedän pariskunnan missä mies painosti naisen tekemään abortin. Tämä johti siihen ettei nainen kyennyt enää saamaan lapsia.
Älkää painostako ihmisiä tekemään asioita vasten tahtoaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karmeaa luettavaa. Ap siis katuu että on synnyttänyt juuri sen yhden ihmisen. Ajatteletko että tämä maailma olisi parempi paikka ilman lastasi? Ja että hänen olisi ollut parempi jäädä syntymättä? Tai että hän olisi joku muu?
Ja mikä sinä olisit ilman tätä lastasi?
Minäkin olen syntynyt äidille joka ei olisi halunnut juuri minunlaistani lasta, ja olen yrittänyt itsemurhaa, koska hänen inhonsa oli niin ilmiselvä. Nyt hän on vanha ja ihmettelee miksi en pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että mun äidillä täysin sama tapaus. Olen ainoa lapsi, jonka hän sai 39-vuotiaana. On aina ollut mua kohtaan kylmä ja välittämätön, joo katto pään päällä, ruokaa ja rahaa, muttei koskaan pitänyt sylissä, pussannut, sanonut "rakastan sua". Väkivaltaa myös.
Mun eka lapsuudenmuisto on isästäni - kuinka isä vei mua rattaissa kylillä - ja olin NIIN helpottunut kun sain olla vain isän kanssa.
Olen tasavarma, että äite ei suostu kertomaan mulle ikinä, että katuu eikä pidä musta, mutta varmasti niin ajattelee - se on aistittavissa, aina ollut.
Sinunkin tapauksessasi varmasti mies painostanut äitiäsi lisääntymään. Säälin näitä äitejä kovasti. Aina pitäisi saada itse valita
Joo, erittäin todennäköistä. Isäni oli myö
Äiti ateisti ja isä tapaluterilainen. Tosin ovat maalta ja äitini on "hienon suurkartanon väkeä" ja siksi kai se velvoittaa et pakko mennä naimisiin ja saada lapsi tai jotain? Äitini on kova perinteiden ja miesten vihaaja eikä lastakaan selvästi halunnut, silti meni naimisiin ja sai lapsen. Ja nyt ku ovat 70v, ovat edelleen naimisissa ja asuvat samassa talossa ja nukkuvat eri huoneissa ja vihaavat toisiaan mutta erota eivät voi (ilmeisesti samasta "hienon kartanon" statussyystä, en kyl tajua miten se nykymaailmassa pätee,mut kai siinä jotkut 50-luvun aivopinttymät on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jos et olisi hankkinut lastasi, niin nyt katuisit sitä, että et saanut kokea äitiyttä.
Mistä sinä sen tiedät? Suollat ihan käsittämätöntä potaskaa. Sama kuin minä väittäisin, että sinä taatusti kadut lapsiasi - teeskentelet vaan pitäväsi heistä.
Itse en ikinä ole lapsia halunnut, ja onnittelen itseäni näin 58-vuotiaana, että olen saanut elää omannäköistä elämää.
Hyvä ettet ole halunnut etkä saanut lapsia. Olet omannäköisesi, mutta oletkohan miettinyt minkänäköisen elämän sinun äitisi on elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme uhriutumista ja itsesääliä.
Mitäs teit. Ei sua kukaan pakottanut. Ja jos oli vahinko, niin olisit antanut miehellesi.
Veit myös raukkamaisella tavalla mieheltäsi onnen täyteen perhe-elämään, kun vain odotit, että heti kun 18 vee, niin häivyn.
Onneksi et ole minun äitini.
Mistäs tiedät, ettei pakotettu. Ehkä mies ei antanut muuta vaihtoehtoa. Näitäkin on nähty.
Juu, et tiedä sinäkään.
Mutta sairasta on katua nyt, kun on päässyt inhoamastaan lapsestaan ja miehestään eroon.
Olisi nyt AP onnensa kukkuloilla.
Raukkis paska on kun syyttää omista valinnoistaan viatonta lastaan, ja puolisoaan, joilta molemmilta riisti onnellisen perhe-elämän mahdollisuuden.
Vinkukoon nyt sitten loppuelämänsä, niinkuin se katumus ja
Ap varmasti elääkin täydellistä elämää kun lapsi joskus tajuaa ettei häntä haluttu ja näin ollen ei tunge niitä lapsenlapsia naamalle väkisin. Toivottavasti ap on vielä suht nuori. Lapseen ei ole pakko pitää yhteyksiä ja elämää on vielä paljon jäljellä jonka voi käyttää juuri kuten haluaa. Hyvä että potki ukon pois, ilmeisesti ei edes ollut koskaan kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että mun äidillä täysin sama tapaus. Olen ainoa lapsi, jonka hän sai 39-vuotiaana. On aina ollut mua kohtaan kylmä ja välittämätön, joo katto pään päällä, ruokaa ja rahaa, muttei koskaan pitänyt sylissä, pussannut, sanonut "rakastan sua". Väkivaltaa myös.
Mun eka lapsuudenmuisto on isästäni - kuinka isä vei mua rattaissa kylillä - ja olin NIIN helpottunut kun sain olla vain isän kanssa.
Olen tasavarma, että äite ei suostu kertomaan mulle ikinä, että katuu eikä pidä musta, mutta varmasti niin ajattelee - se on aistittavissa, aina ollut.
Sinunkin tapauksessasi varmasti mies painostanut äitiäsi lisääntymään. Säälin näitä äitejä kovasti. Aina pitäisi saada itse valita
Joo, erittäin todennäköistä. Isäni oli myö
Äiti ateisti ja isä tapaluterilainen. Tosin ovat maalta ja äitini on "hienon suurkartanon väkeä" ja siksi kai se velvoittaa et pakko mennä naimisiin ja saada lapsi tai jotain? Äitini on kova perinteiden ja miesten vihaaja eikä lastakaan selvästi halunnut, silti meni naimisiin ja sai lapsen. Ja nyt ku ovat 70v, ovat edelleen naimisissa ja asuvat samassa talossa ja nukkuvat eri huoneissa ja vihaavat toisiaan mutta erota eivät voi (ilmeisesti samasta "hienon kartanon" statussyystä, en kyl tajua miten se nykymaailmassa pätee,mut kai siinä jotkut 50-luvun aivopinttymät on
Luonnotonta, synnyttää ja muka kasvattaa, potkaista pellolle 18 vuotiaana ja hakea täältä synninpäästö😏 Ap. Väitä vielä että lapsesi on onnellinen😂
Missä kohdin ap kirjoitti että inhoaa lastaan🤔 Miehestä kirjoitti niin. Ja mitä inhosi oli ÄITIYS, ei lapsi
Itsekin saatan inhota jotain prosessia matkan varrella mutta en sitä itse lopputulemaa
Muuten AP kirjoitit totuuden mutta miehestäsi et eronnut. Koska taidan olla poikasi niin tiedän
Lapsesi eivät ole syyllisiä siihen että ovat syntyneet sinulle. Voit katua omaa syntymääsi. Anna lapsesi pois. Hylkää heidät. Tee Eppu Normaalin jälkiabortti.