Hanki apua / hakeudu hoitoon
Niin te olette sanoneet ja olen nyt ruvennut miettimään, että pitäisikö oikeasti.
Minulla on ollut traumaattinen lapsuus, josta en kai koskaan toipunut, jos siitä voi edes koskaan toipua. Olen kyllä aina hoitanut opiskelut ja työt, mutta yksityiselämää minulla ei sitten olekaan. Ei ketään toista ihmistä elämässäni. Perheen kanssa en ole tekemisissä. Ei ole kavereita, ei harrastuksia, ei kumppania. Koen olevani melko arvoton. Koulussa ja työelämässä on aina kiusattu, mutta olen ne tehnyt, koska olen kokenut, että niin pitää tehdä. Oikeastaan koen, että menin sinne vain sen vuoksi, että muut saavat kiusata minua.
En haluaisi elää koko elämääni yksin, mutta niin käy, jos jatkan näin. Mutta onko terapiasta minulle apua tai voiko se minua auttaa? Ongelmani ei ole niinkään oma toimintani vaan muiden käyttäytyminen ja muitahan en voi muuttaa.
Minulla ei ole mitään ongelmia päästä sängystä aamuisin ylös tai muita ongelmia toiminnanohjauksessa. Minulla ei vain ole kavereita.
Kommentit (13)
Ja siis en ole koskaan käsitellyt näitä asioita oikein missään vaan padonnut sisälleni. Silloin, kun menimme turvakotiin ja muuta sellaista niin oli pakollisia psykologikäyntejä, mutta en silloin olisi niihin halunnut mennä ja koin niistä olleen enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi tuo psykologi rikkoi luottamukseni ja kertoi nämä asiat eteenpäin. Olisin aikuisena tai lukioiässä kaivannut keskusteluapua, mutta en osannut hakea.
Ap
En lapsena edes oikein ymmärtänyt mitä tapahtuu ja että tämä ei tosiaan ole normaalia, kun ei minulla ollut kokemusta tai tietämystä muusta ja nyt aikuisena olen vasta tajunnut, kuinka hirveää tuo kaikki oikeastaan oli ja miten minua on kohdeltu.
Ap
Minusta vaikuttaa siltä, että keskusteluista terapeutin kanssa voisi olla apua. Voisit oppia suhtautumaan toisella tapaa kertomaasi kiusaamiseen ja lakata pitämästä itseäsi arvottomana.
Kavereita et saa terapiasta, vaan esimerkiksi harrastuksista. Sieltä löytyy samanhenkisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä, että keskusteluista terapeutin kanssa voisi olla apua. Voisit oppia suhtautumaan toisella tapaa kertomaasi kiusaamiseen ja lakata pitämästä itseäsi arvottomana.
Kavereita et saa terapiasta, vaan esimerkiksi harrastuksista. Sieltä löytyy samanhenkisiä ihmisiä.
En niin, mutta en saa niitä mistään muualtakaan. Käyttäydyn kai jotenkin traumatisoituneesti ja tämä ruokkii tietyn tyyppisiä ihmisiä hyökkäämään minua vastaan. Sitten minua pelottaa, kun olen jo tänne asti selvinnyt ilman merkintöjä niin onko järkeä mennä pilaamaan puhtaita papereita? En tiedä onko terapiasta mitään apua. Eihän se mitään muuta enää.
Ap
Jos tiedät jo kokemusasiantuntijana mitä odottaa niin miksi edes kysyt.
Ilmoita aviin paskat terapeutit. Siitä se lähtee.
Jos yksityisyyttäsi on loukattu, kyseessä on narsku/sosiopaatti.
Täälläkin provoilee useampi.
En ikinä antaisi kusipään hoidella mua. En. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tiedät jo kokemusasiantuntijana mitä odottaa niin miksi edes kysyt.
Ilmoita aviin paskat terapeutit. Siitä se lähtee.
Ei minulla tosiaan ole voimia mitään paperisotaa lähteä pyörittämään eikä minulla ole mitään haluja nostaa mitään kanteita. Haluaisin vain oman elämäni kuntoon.
Ap
Älkää nyt keskittykö tuohon psykologiin. Hän rikkoi vaitiolovelvollisuutensa. Se ei nyt ole elämäni suurimpia murheita. En ole häntä haastamassa mihinkään. Tapaus on varmasti vanhentunutkin jo.
Ap
up