Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.

Meillä syötiin käytännössä jatkuvasti perunoita ja sianlihakastiketta tai sitten lihakeittoa, joka oli tehty sianlihasta, perunoista, porkkanoista ja lantusta. Nyt kun olen aikuinen, niin en syö perunaa tai sianlihaa ikinä.

Mun äiti on syntynyt 1938. Eli kasvanut pula-ajalla. Silloin lapsille ja äidille lihaa ei riittänyt viikolla.He saivat perunan kanssa lihalientä. Ainoastaan isä joka teki ruumiillista työtä sai yhden viipaleen per päivä .

Sunnuntaina saivat hiukan paistia koko perhe.

Mun äiti muutti 60 luvulla Ruotsin ja siellä ekaa kertaa kävi kahvilassa ja maistoi kermaa kahvin kanssa. Ylellistä oli hän ajatellut.

Mä oon syntynyt 1971 ja meillä oli just perunaa joka päivä ja säännösteltiin paljon lihaa per ateria. Liha oli särpimenä ei pääosassa.

Äiti valmisti hyvinkin pienistä aineksista ruuan. Tämän taidon olen oppinut äidiltä ja se tulee nykyään tarpeeseen kun kaikki maksaa niin paljon . Välillä joutuu rakentamaan ruuan ns jämä aineksista. 

Olen alkanut olemaan siitä ylpeä. Aina ei tarvitse olla kallista ja viimeisen trendin mukaista ruokaa.

Minkälainen se ruokalista pitäisi oikein olla? Kovat oli kyllä vaatimukset mun lapsilla, kun lihamakaronilaatikko ei ollut oikeata ruokaa eikä hernekeitto. Sama vinkuminen oli lasten isällä, joka ei arvostanut naudanlihapihvejäkään.

Puuroruuat oli ihan nou nou heille.

Ihan selvästi lapset ottivat oppia faijaltaan, että mitkä ruuat on ihan nou nou. Nythän he kaikki saavat tehdä itse ruokansa.

Meillä kyllä nykyisen puolison kanssa syödään ihan joka päivä aamulla kaurapuuro. Tölkkihernaria on aina kaapissa, ja sitä syödään usein.

Nötkötti kelpaa ja ihan kaikenlainen ruoka. Joskus keitän makaronivelliäkin.

Kommentointi menee tämän sivustouudistuksen jälkeen monimutkaiseksi. Joku tuossa edellä mainitsi, että paprikat yleistyivät vasta 1980-luvulla kaupoissa. Ottamatta kantaa paprikan tuloon suomalaisiin ruokakauppoihin (itse muistan paprikoita olleen kaupoissa koko 80-luvun), todettakoon, että tämänpäiväisen jutun "Jenna" on syntynyt noin vuonna 1998.

Itse vietin vuosituhannen vaihteessa ja 2000-luvun alkupuolella opiskelijaelämää pk-seudulla ilman opintolainaa, ja tasan tarkkaan oli varaa paprikaan, kurkkuun ja halutessani tuorejuustoon. Kun oli varaa silloin tällöin käydä pizzallakin, ja aika harvoin piti olut jättää juomatta rahapulan takia. Jutun perusteella vaikuttaa siis siltä, että opintotuella ja opintotuen asumislisällä elävä sinkkuopiskelija saattoi pk-seudullakin elää ruhtinaallisemmin kuin yksinhuoltajalapsiperhe samaan aikaan.

Tuon jutun "Jennan" lapsuus on osunut 2000-luvulle, jolloin Suomessa euroon liittyminen toki saattoi nostaa esim. elintarvikkeiden hintoja mutta jolloin esim. 1980-luvulle verrattuna oli todella paljon edullista EU:sta tullutta tuontiruokaa. LIDL taisi tulla Suomeen 2002. Ja se oli silloin halpa. Sen ajan opiskelijana muistan tuon tarkkaan.

Kyllä se on ollut priorisointikysymys tuolta vanhemmalta, että ei voi suostua lapsen toiveeseen saada kurkkua, paprikaa ja tuorejuustoa edes joskus leivän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ihan utopistinen koko juttu. Nuo ruuat ovat ihan normaaleja, joita muutkin syövät, ei mitään syytä dramatisoida johonkin köyhyyden mittariin niitä. Ja mitä tämä horina vaarallisesta asuinalueesta oli, ymmärrän jos asuisimme jossain Meksikossa? 

Kyse oli siitä ettei muuta ollut. Haaveena vaikkapa kurkku ja paprika. Ja nälkä oli.

Miten ihmeessä tämä on näin vaikea ymmärtää.

Mutta väkisin on pitänyt pitää huoli että elämä olisi taas mahdollisimman kurjaa. Ei vaan riitä ymmärrys näille. Luultavasti sukulaisetkin kyllästyvät jossakin vaiheessa elättämään.

Vierailija kirjoitti:

Purkkihernekeitto oli herkkua ja samoin jossain vaiheessa oli sellaisia lihasäilykkeitä. Niitä käytettiin mökeillä eväänä, kun ei ollut kylmälaitteita muun lihan säilyttämiseen.

Joskus siitä säilykelihastsas oli muotia valmistaa Vorsmakkia (marskin lempiruokaa), siihen sekoitettiin muistaakseni valkosipulia ja anjovista. (oikea tehdään kai jostain lampaanlihasta ja paistetaan päiväkausia).

Nötkötti! Nötkötti on hyvää. Ruisleivän päälle kun laittaa, niin vie kyllä makumuisto lapsuuden marjametsiin ja nuoruuden partioreissuille. Se on myös käsittämättömän energiatehokasta, huomasin kun reilun vuosikymmenen tauon jälkeen päätin kokeilla. 1/4 purkista ja pari palaa ruisleipää riittää lounaaksi. Se vain, että jos yksinään syö, niin se purkin loppuosa tahtoo jäädä pakkosyönniksi. Ei viitsi neljänä päivänä peräkkäin oikein samaa lounasta syödä, enkä ainakaan vielä ole tajunnut nötköttiä ruveta pakastamaan. Tuo vorschmack oli hyvä idea, kiitos!

Ja siis, en ole köyhä tai puutteenalainen. Ja olen kiitollinen siitä. Kuten myös nötkötistä. Ja tiedostan, että tilanteeni on onnellinen, kun saan valita, syönkö nötköttiä vai jotain muuta. Ainoana ruokana tai pakollisena halpana ruokana nötkötti ei minullekaan varmasti maistuisi näin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että nykyihmisille köyhyys tarkoittaa ihan eri asiaa, kuin niille, ketkä ovat sen kokeneet esimerkiksi 70-80-luvuilla. 

Joskus ihmetyttää, että joku valittaa köyhyydestä ja kuitenkin hänellä on esim. kaksi omistusasuntoa, tai muuta omaisuutta, minkä voisi realisoida. 

Myöskin asunnon pitäisi nykyään olla niin iso, että jokaisella on oma huone. Mieluiten myös perheen koiralla. Lisäksi lemmikkejä on harkitsematta otettu monta, niiden ylläpito on tunnetusti kallista. 



Sitten kun nämä elämisen vähimmäisvaatimukset ei toteudu, niin se onkin äärimmäistä köyhyyttä, josta pitää ihan lehdessä valittaa. 

Toisaalta juuri näin.

Toisaalta kuitenkin on ihan ymmärrettävää, että kipukynnys ei pysy loputtomiin samassa paikassa, kun asiat muuttuvat. Tuskin kukaan pitäisi hyvänä, jos vaikka äidille, joka on lapsensa kuoleman takia täysin hajalla, sanottaisiin kylmästi, että "älä valita, vielä alle sata vuotta sitten melkein kaikilta kuoli ainakin yksi lapsi, ja silti pystyttiin elämään ja olemaan onnellisia".

V

Vi

Näyttää siltä, että nykyihmisille köyhyys tarkoittaa ihan eri asiaa, kuin niille, ketkä ovat sen kokeneet esimerkiksi 70-80-luvuilla. 

Joskus ihmetyttää, että joku valittaa köyhyydestä ja kuitenkin hänellä on esim. kaksi omistusasuntoa, tai muuta omaisuutta, minkä voisi realisoida. 

Myöskin asunnon pitäisi nykyään olla niin iso, että jokaisella on oma huone. Mieluiten myös perheen koiralla. Lisäksi lemmikkejä on harkitsematta otettu monta, niiden ylläpito on tunnetusti kallista. 



Sitten kun nämä elämisen vähimmäisvaatimukset ei toteudu, niin se onkin äärimmäistä köyhyyttä, josta pitää ihan lehdessä valittaa. 

Köyhyys on aina suhteellista. Köyhinkin suomalainen elää paremmin kuin ylellisyydestä tunnettu aurinkokuningas muutama sata vuotta sitten. Köyhyys on silti kamalaa.

KALLIS ASUMINEN ON SUOMESSA PAHIN ONGELMA!

 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Mä oon syntynyt 1971 ja vaikka kuinka yritän muistella, en muista ikinä syöneeni seitikeittioa. Saisikohan tuota jossain, että voisi edes kerran elämässään kokeilla? Ja hedelmiä meillä oli aina kotona tarjolla, vaikka varmasti oltiin köyhempiä kuin tuo kertoja tuoss.

Ei ole kokeilemisen arvoista. Kouluissa syödään vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1980. Meillä oli ihan hyvätuloinen perhe mutta ruoka oli ihan yksinkertaista ja oikeastaan melko yksipuolista.

Aika usein ateria koostui liha, peruna, riisi -makaroni -linjasta.  Jauhelihaa, kanaa, lihakeittoa, kalakeittoa, lihamureketta, jauhelihapullia/pihvejä, makaronilaatikkoa, hernekeittoa, spagettia (suomalaisittain). Parempina päivinä oli kyljyksiä tai poronkäristystä (pohjoisessa asuttiin). 

Leipänä syötiin ranskanleipää näkkileipää, hapankorppua ja jälkiuunileipää. 

Ensin oli kevytmaitoa. Sitten kun tuli rasvatonmaito markkinoille halusin juoda sitä ja sitä ostettiin. Muu perhe joi kevytmaitoa.

Salaatiksi oli kiinankaalia, kurkkua ja tomaattia (joskus ananasta).

Porkkanaa, banaania ja omenoita välipalaksi.

Riisimuroja maidon kanssa.

Kaakaota paljon.

Kananmunia.

Herkkuina usein:

Lettuja ja pannukakkuja. Yakki -makupaloj

Hyvät ruuvat sulla on ollu. Itse olen syntynyt 1967 ja meillä oli usein perunavelliä, makaroonivelliä tai hernekeittoa. Sekin maistui valjulta kun yhdestä purkista söi 4 ihmistä, jatkettiin vaan vedellä. Oli toki muitakin ruokia. Jos ei ollu keittoa tai velliä niin silloin sai lautaselle pari viipaletta tomaattia tai kurkkua. Hedelmiä sai syödä vain yhden päivässä, loppunälkään leipää. Aamulla puuroa, joka keitettiin maanantaina ja siitä riitti perjantaille ja oli aika kamalaa lötkäistä seosta. Ai niin, saunan jälkeen saatiin veljen kanssa 0,33 litran limsapullo puokkiin, äiti joi marjamehua ja isä kopallisen kaljaa.

Aina kun luen näitä köyhyysjuttuja tulee tunne, että pitäisi kai sääliä tai hävetä omiakin valintoja ja ruokalistoja. Meillä syödään seitikeittoa ja eikä pakastevihanneksia tai purkkihernekeittoakaan mitenkään vältellä. Asutaan halvassa asunnossa. Ihan keskituloisia olemme.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli 2000 luvun kokemus, ei 70-luvun.

En tiedä mitä teidän mielestä köyhän lapsen elämä saisi olla. Tosiasia on se, että 2000 luvun lapset on saaneet monipuolista ruokaa eikä ole tarvinnut olla nälässä eikä ole tarvinnut haaveilla paprikasta. Toisin on tällä Jennalla.

Teille ei toki. Ikään määrä köyhyyttä ole tarpeeksi köyhää. Aina voi verrata pula-aikaan.

Ei 70-luku ollut pula-aikaa eikä 60-lukukaan. 

Kun vingutaan sitä, että kalakeitossa on seitä, vaikka juurikin pitää olla jotain kalliimpaa kalaa, niin turhasta vinkuu.

Olis tyytyväinen, että on ruokaa, jota syödä.

Minua enemmän kauhistuttaisi, jos ei olisi mitään, millä vatsansa täyttäisi.

Minun parilla tuttavalla (lapsia) oli aamiaiseksi näkkileipä margariinilla ja kuppi kahvia.

Toisen kotona syötiin oikeastaan viljasta tehtyä ruokaa, eli puuroa ja lättyjä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta väkisin on pitänyt pitää huoli että elämä olisi taas mahdollisimman kurjaa. Ei vaan riitä ymmärrys näille. Luultavasti sukulaisetkin kyllästyvät jossakin vaiheessa elättämään.

Sukulaisia voi jossain vaiheessa alkaa sponsorointi sylettämään jos pariskunta haluaa kuitenkin välttämättä asua turhan kalliissa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme hyvätuloinen perhe eikä lapsemme harrasta mitään. Toinen lukee paljon ja toin

Teillä noin. Tuo on oma valintanne. On eri asia, jos ei haluakaan harrastaa mitään, kuin se, jos elämässä jokaikinen toive on aina mahdoton rahattomuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Nämä iltapäivälehtien ja Ylen esille tuomat tapaukset voisi melkein kannella jonnekin julkisensananneuvostoon tai journalistien eettiseen lautakuntaan tai johonkin muuhun median itsevalvontaelimeen, koska niiden sosiaali''''':n aste vain vaihtelee. Nämä toimittajat EIVÄT osaa tehdä sellaisia juttuja, joissa heillä on aidosti tärkeä yhteiskunnallinen asia käsiteltävänä ja joissa he olisivat valinneet haastateltavan, jonka kautta voitaisiin nimenomaan käsitellä sitä yhteiskunnallista asiaa niin, että sen asian yhteiskunnallisuus nimenomaan korostuisi. Viime joulun alla oli iltapäivälehdistössä kaksi "köyhyys"-juttua, jotka aiheuttivat paitsi "keskustelua" (täälläkin palstalla) myös ja ennen kaikkea someraivoa. Yksi oli se "köyhä Suvi" (tmv.), joka osti pikkutomaatteja ja haukkui porsaanlihaa ulosteeksi. Toinen oli jättiperheen äiti, jolla ei näyttänyt olevan oikein mikään kunnossa.

Mikä siinä on, että toimittajat oikeastaan suorastaan v

Kirjoitit tosi hyvin!!! Toimittajia joilla on jonkinlainen realiteettitaju on harvassa. Yleensä ovat vain toimittelijoita, eikä heiltä muunlaista voi edes odottaa, eivät he viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon syntynyt 1971 ja vaikka kuinka yritän muistella, en muista ikinä syöneeni seitikeittioa. Saisikohan tuota jossain, että voisi edes kerran elämässään kokeilla? Ja hedelmiä meillä oli aina kotona tarjolla, vaikka varmasti oltiin köyhempiä kuin tuo kertoja tuoss.

Osta kaupasta paketti pakasteseitä, perunoita, porkkanoita, sipulia, maitoa/kermaa ja Googlaa seitikeitto tai kalakeitto seiti ja sitten vaan tekemään sitä.

Olen ilmeisesti noin neljä vuotta tätä Jennaa vanhempi. Meillä puolison kanssa myös pieni lapsi eli kohta 2v. Kahden työssäkäymättömän tilanteeseen emme koskaan olisi lasta hankkineet vaan minäkin olin työelämässä ennen lapsen syntymää. Siltikään ei rahaa ylimääräiseen. Tarkasti eläen pärjäämme. Lohta syömme välillä mutta emme usein ellei hyvässä tarjouksessa. Normaalia edullista kotiruokaa. Tänään lounaaksi eilisen makaronilaatikon loppu ja porkkanaraaste ja päivällisellä lihapullia ja perunoita sekä salaattia. Huomiseksi keittoruokaa.  Me asumme ns. halvemmalla alueella mutta ei siltikään  mitään vaarallista seutua. Eri kaupunki siis kuin Jennan perheellä. 

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi tässä hyvin, että näissä jutuissa ongelma on pohjimmiltaan joku muu kuin raha.

Tunnen ihmisen, jolta on aina rahat loppu. Ei ole väliä, vaikka nettoaa useamman tuhatta euroa ja asuu edullisesti. Ei lapsia eikä lemmikeitä. Mutta se talouden hallinta. Se on aivan olematonta.

Mitään kivaa ei voi jättää välistä vaan sitten lainataan kavereilta. Kun palkka tulee, niin laskujen lisäksi on kavereilta vipatut rahat maksettava takaisin. Ja kun summa nousee isoksi, niin sitä hän yrittää paikata sitä uhkapelaamisella. Kun rahaongelmat alkaa kunnolla painaa, niin hän tarttuu pulloon. 

Tiedän näin tarkkaan, koska kyseessä on exäni.

Otan osaa.

Minä tiedän myös tapauksen, ihan mukavan perheen, jossa rahankäyttö etenkin toisen osapuolen osalta holtitonta. Jolta esikoinen ilmiselvästi peri taipumuksensa. Parikymppinen nuori hankki itselleen parinkymmenentuhannen euron pikavippivelat. Ilmeisesti ihan vaan "elämiseen", ainakaan huumeita ei ole kuvioissa. Onneksi vanhemmat tuossa tapauksessa olivat sen verran vastuullisia (vanhempina, mutta etenkin kansalaisina), että ottivat lapsensa velat maksettavakseen. Pelastivat lapsensa siis. Hiljaisesti, ja häveten. Mutta varsinkin se fiksumpi vanhempi selkeästi kauhuissaan, miten noin saattoi käydä. Masentui. Aikuinen lapsi siis ajoi vanhempansa velkavankeuteen. Koko suku on kauhuissaan, tekeekö se sen uudestaan. Ja nuoren holtittomampi vanhempi syyttää yhteiskuntaa, miten ei yhteiskunta valvo niitä pikavippien ottamisia, että miksi niin annetaan ihmisen tehdä, ottaa määrättömästi velkaa. Kyllä yhteiskunnan pitäisi jotakin tehdä.

Se voi olla, että 5-10 vuoden päästä näet tuon eksäsi ylen tai iltapäivälehtien "Köyhyys yhteiskunnallisena ongelmana"-teemaisessa jutussa. Jossa hän valittaa tilannettaan. Että miten huono tuuri hänellä onkaan ollut. Ja miksei yhteiskunta auta.

Sinänsä olen sitä mieltä, että yhteiskunta voisi kieltää pikavippien mainostuksen kokonaan. Ihan järkevinä pitämäni ihmisetkin näyttävät sortuneen niihin, kun jatkuvalla syötöllä mainoskanavilla niiden ottamista "normalisoidaan". On ihan eri asia mainostaa tarjousjauhelihaa tai uutta hammastahnaa tai vaikka kuntosalin jäsenyyttä kuin noin tuhoisaa käyttäytymismuotoa.

Vierailija kirjoitti:

Bouillabaisse-kalakeitto on hyvää. En toki laita siihen niitä  etanoita ja simpukoita ym outoja olioita, vain kalaa.

Eli se on kalakeittoa. Miksi nimität sitä Bouillabaisseksi?? Maistuuko kalakeitto paremmalta kun on ranskalainen nimi, siis täh?