"Miten sä kuvittelit että sä pärjäät?" Onko tämä sinusta neutraali kysymys teini-ikäiselle?

Ois kiva tietää mikä oli aihe kun tuon lausui 

Onko kyseessä siis lapsen isä?

jos kyllä, niin mun mielestäni OK. Lapsi tulee kuulemaan paljon pahempia juttuja aikuisena kuin tuo. Toki vanhemman pitää antaa myös ratkaisuja pärjäämiseen. Koulut tulee käydä ja töitä tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva tietää mikä oli aihe kun tuon lausui 

Kokeisiin lukemisesta oli kyse. Mutta usein mies puhuu tuolla tyylillä, mikä minusta on aika kamala. Ap

En pidä tyylistä

Eli teini yrittää luistaa vastuistaan ja kun mies yrittää saada häntä tekemään sen mikä hänen kuuluu tehdä, se on sinusta väärin? No miten tilannetta sitten pitäisi mielestäsi lähestyä? Jos teini ei siis esimerkiksi lue kokeisiin, ei ne sinunkaan "voisitko kultapieni nyt vähän lukea" -keinosi ole toimineet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois kiva tietää mikä oli aihe kun tuon lausui 

 

 

Kokeisiin lukemisesta oli kyse. Mutta usein mies puhuu tuolla tyylillä, mikä minusta on aika kamala. Ap

Kokeisiin valmistumisen tilanteessa ymmärrän pointin miksi hän sanoi, mutta voisi pehmentää vähän kun kyseessä on lapsi. Autismin kirjoa tai empatian puute mahdollista

Sinähän voi pehmentää tuota tylytystä selittämällä että isänsä ei pysty ilmaisemaan kritiikkiään rakentavammin. Voi olla tärkeäkin sun roolisi ettei jää noiden sanojen vangiksi.

Vanhemmat voivat olla hirveän kovia siinä mitä lapsilleen laukovat ja usein samat unohtavat antaa kiitosta kun siihen olisi aihetta.

Vähän erikoinen sanavalinta. Jos teini olisi muttamassa kesken lukion johonkin kolumbiaan viljelemään kokaiinia niin siinä tapauksessa ihan ymmärrettävä kysymys olosuhteet huomioon ottaen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä siis lapsen isä?

jos kyllä, niin mun mielestäni OK. Lapsi tulee kuulemaan paljon pahempia juttuja aikuisena kuin tuo. Toki vanhemman pitää antaa myös ratkaisuja pärjäämiseen. Koulut tulee käydä ja töitä tehtävä. 

"kuulee pahempia juttuja aikuisena" miten toi liittyy mihinkään? Aikuisena sitten mutta juuri nyt on lapsi. Sinullakin autismin kirjoa tai empatian puutetta jessus

"Kuvittelet" ei todellakaan ole neutraali sanavalinta. Sama kysymys toisilla sanoilla voisi olla ihan asiallinen kysymys. 

Riippuu asiayhteydestä. Jos lapsi on lähdössä puolipukeisena pakkaseen niin täysin asiallista. Tai jos lapsi ei viitsi lukea kokeisiin, silloinkin ok, kyllä teinille voi puhua ihan suoraan. Jos taas lapsi yrittää ja on lukenut ja tehnyt parhaansa niin silloin tuo on kyllä vaan ilkeää ja lannistamista. 

Vähän äänensävystäkin kiinni. Tietyllä äänellä viesti on aika halveksiva, toisella äänensävyllä (ja pienellä pehmennyksellä) se voi olla ihan uteleva.

"Miten sä kuvittelet, että sä pärjäät? (Kun oot tuollainen laiska, tyhmä ja saamaton)"

Vs.

"Miten sä kuvittelet, että sä pärjäät? (Oletko mielestäsi oppinut asiat hyvin, onko luottavainen olo osaamisen suhteen?)"

Kyllä teinejä jo pitää herätellä siihen, että maailma on karu ja ei pärjää ilman työtä ja yrittämistä, jos teini meinaa laiskotella. Ihan asiallista minusta. 

Jos lapsen isä puhuu aina noin niin kyllähän lapsi siihen tottuu ja pitää normaalina. Toki on hyvä muistaa myös kehua ja äitinä voit huolehtia että lapsi kokee saavansa tukea ja rakkautta. Lapselle voi myös kertoa ettei isä pahalla tarkoita, se on vaan hänen tapansa sanoa. 

Toisaalta jos lapsi laiskottelee ja kiukuttelee kokeisiin lukemisesta niin kyllä voi sanoa vähän napakamminkin, ei tuo nyt niin pahasti sanottu ole. Jos siis on aihetta sanoa. 

Kokemuksesta sanon, että vanhemmiten tollanen puhetapa lapselle tuotti ainakin mulle sitä, että epäilen omia kykyjä. Pelkään epäonnistumisia niin paljon, että vaikee edes yrittää mitään uutta ainakaan ilomielin. Tottakai oon rohkeutta vanhetessa saanut. Mun isän mielestä oli kanssa hassua, jos epäonnistuin ja aina piti piikitellä, jos näytin hassulta tai tyhmältä. En silloin lapsena tietenkään tajunnut, että joku liike tai sana olisi hassun näköistä/kuuloista. Nyt julkisille paikoille meneminen on välillä sitä, että sressaan mitä muut musta ajattelevat, näytänkö tyhmältä tai kuulostanko tyhmältä. Monet kaverit ihmettelee tätä, koska oon kuitenkin sanavalmis ja hyvä puhumaan. Kauniskin oon, niin eivät ymmärrä miksi stressaan miltä näytän. Mutta toisaalta ehkä ton piikittelyn takia osaan käyttäytyä ja oon oppinut hyvät sosiaaliset taidot. Noi ei vaan vie ahdistusta pois. Kiitti iskä.

Todella lannistavaa. Kuvitteleeko mies, että negaamalla saa nuoren lukemaan enemmän? Vaikutus on tasan päimvastainen, nuori ei tule yrittämään edes sitä vähää. 

Nuorien kanssa pitää olla kannustava aina uupumukseen saakka 😁 He ovat niin vaikutuksille alttiita, että uskovat jos joku sanoo, ettei tule pärjäämään.

Tyyli on alentava. Olen huolissani pärjäämisestäsi, mielestäni sinun pitäisi valmistautua kokeeseen huolellisemmin, voisi olla sanamuoto, mitä itse käyttäisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teinejä jo pitää herätellä siihen, että maailma on karu ja ei pärjää ilman työtä ja yrittämistä, jos teini meinaa laiskotella. Ihan asiallista minusta. 

Tämä. Omalla teinillä on paras kaveri, joka lintsaa koulusta paljon, eikä häntäkään kiinnostaisi mennä aina, kun kaveri ei ole paikalla. Olen sanonut ihan suoraan että kaveri ei tule tuolla menolla pärjäämään, eikä pysty opiskelemaan lukiossa, johon ovat haaveilleet yhdessä menevänsä, kun jää nyt niin paljon jälkeen. Kyllä teineille pitää kertoa elämän realiteeteista, koska heidän aivonsa eivät ole vielä tarpeeksi kehittyneitä ymmärtämään vaikkapa miksi pitkällä tähtäimellä kokeisiin pitää lukea tai kouluun mennä joka päivä, ellei joku sitä heille väännä rautalangasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän äänensävystäkin kiinni. Tietyllä äänellä viesti on aika halveksiva, toisella äänensävyllä (ja pienellä pehmennyksellä) se voi olla ihan uteleva.

"Miten sä kuvittelet, että sä pärjäät? (Kun oot tuollainen laiska, tyhmä ja saamaton)"

Vs.

"Miten sä kuvittelet, että sä pärjäät? (Oletko mielestäsi oppinut asiat hyvin, onko luottavainen olo osaamisen suhteen?)"

No tuossa jälkimmäisessä tilanteessa sanotaan kyllä yleensä, että miten ajattelet, että pärjäät. Mutta joo, tosiaankin riippuu äänensävystä ja tilanteesta. Ei ne pelkät sanat, vaan miten se sanotaan. Voisin hyvin kuvitella itsekin käyttäväni noita sanoja jos lapsi per seilee jotain, vaikka pidän kyllä itseäni ihan kannustavana ja empaattisena kasvattajana (ja sellaista palautetta olen myös lapsiltani saanut). 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen isä puhuu aina noin niin kyllähän lapsi siihen tottuu ja pitää normaalina. Toki on hyvä muistaa myös kehua ja äitinä voit huolehtia että lapsi kokee saavansa tukea ja rakkautta. *Lapselle voi myös kertoa ettei isä pahalla tarkoita, se on vaan hänen tapansa sanoa.*

Toisaalta jos lapsi laiskottelee ja kiukuttelee kokeisiin lukemisesta niin kyllä voi sanoa vähän napakamminkin, ei tuo nyt niin pahasti sanottu ole. Jos siis on aihetta sanoa. 

Tuosta yhdestä kohtaa olen eri mieltä. Minulle selitettiin tätä kuusivuotiaasta lähtien: "ei äiti pahaa tarkoita, hänellä on vaan itsellään ollut vaikea lapsuus, jne." Kuuntelin siis kritiikkiä ja loukkauksia mukisematta pari vuosikymmentä, koska pitäähän äitiä ymmärtää.

Vasta aikuisena tajusin, että kyllä se on vanhemman tehtävä suodattaa sanojaan eikä lapsen tehtävä kuunnella *ittuilua. Aikuinen on aina vastuussa sanoistaan.