Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Meillä syödään vieläkin noin. Ollaan miehen kanssa 80-luvun lopulla syntyneitä. Lapsia ei tosin ole jakamassa "köyhää" ruokapöytää.
Me söimme purkkihernaria, seitiä, juureksia, puuroa.. salaatti saatiin kouluruoasta tai kesällä omalta pihalta. Ruokaa ei saanut ottaa mielinmäärin, vaan annokset olivat melko niukkoja ja loppuvatsa täytettiin halvalla leivällä. Maidonjuontiakin säännösteltiin.
Vanhempani olivat ihan "hyvässä" työssä, emme olleet köyhiä.
Lapsiperheköyhyys sen sijaan on ihan oikea ongelma. Ymmärrän että Ylen lihavaa elävää elävillä toimittajilla voi olla vaikea hahmottaa oikein elämän realiteetteja, mutta olisi kiva jos valitsisivat haastateltavan jolla on niitä oikeita ongelmia. Ei tulisi lapsiperheköyhyys vähätellyksi itkuna siitä, ettei pöydässä ole lohta.
Näyttää siltä, että nykyihmisille köyhyys tarkoittaa ihan eri asiaa, kuin niille, ketkä ovat sen kokeneet esimerkiksi 70-80-luvuilla.
Joskus ihmetyttää, että joku valittaa köyhyydestä ja kuitenkin hänellä on esim. kaksi omistusasuntoa, tai muuta omaisuutta, minkä voisi realisoida.
Myöskin asunnon pitäisi nykyään olla niin iso, että jokaisella on oma huone. Mieluiten myös perheen koiralla. Lisäksi lemmikkejä on harkitsematta otettu monta, niiden ylläpito on tunnetusti kallista.
Sitten kun nämä elämisen vähimmäisvaatimukset ei toteudu, niin se onkin äärimmäistä köyhyyttä, josta pitää ihan lehdessä valittaa.
Meillä oli salaattia ja hedelmiä ja leivottiin paljon kun olin pieni mutta en koskaan kyllä katsonut miten muilla syödään enkä muista että kukaan olisi ollut kateellinen meidän safkoille, en itsekään kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
Lapsihan ei edes syö mitään ylimääräisiä kasviksia koska geenitasolla tietää niiden sisältävän kasvimyrkkyjä.
Mä oon syntynyt 1971 ja vaikka kuinka yritän muistella, en muista ikinä syöneeni seitikeittioa. Saisikohan tuota jossain, että voisi edes kerran elämässään kokeilla? Ja hedelmiä meillä oli aina kotona tarjolla, vaikka varmasti oltiin köyhempiä kuin tuo kertoja tuoss.
En ikinä syö purkkihernekeittoa. Teen itse, jos siinä paljon tekemistä on.
En myöskään syö ranskalaisia perunoita, enkä nuudeleita. Ovat sen verran kaalliita.
Kuulostaa meidän 90-luvun lapsuudelta sairaanhoitajan ja upseerin perheessä? Meillä syötiin perunavelliä, purkkihernaria, nakkikastiketta, uunipuuroa, kesäkeittoa (pakastevihanneksista) jne. Olin jo omilleen muuttanut kun ensimmäisen kerran ostin ja söin esim. kaupan tuoretta parsakaalia.
50-luvulla syntynyt äitini ei vieläkään luota "ulkomaalaisiin" ruokiin ja syö noita perusruokia. Ei uskaltanut koskea lehtikaaliin kun tein siitä ruokaa vieraillessa.
Kyse on siis tästä YLEn jutusta:
Mysteeriksi jää miten Jenna on onnistunut saamaan ylipainoa jo lapsena, ainakin kotona on jutun perusteella syöty normaalisti ja terveellisesti.
Minulle teki pahaa tuo juttu. 5 kk ei syö niin paljon vielä että se juuri ruuassa näkyy. Siis määrässä. Onhan vastikkeet ja purkit kalliita.
Mutra äiti syö säästääkseen nuudeleita ja ranskalaisia.
Entäpä jos hän ostais kilon porkkanoita samalla rahalla, sijoittaisi punaisiin linsseihin ja yksi sipuli. Saisi porkkanakeiton pariksi päiväksi, voisi ujuttaa keittoon perunankin tms.
Tai kasvisvuokan, perunaa, porkkanaa, sipulia, parsakaalia, purjoa, uunissa kypsennettynänä kasviskermassa, alle euron peruspirkka/kotimaista kerma.
Tai keitetyt perunakin terveellisempiä kuin ranskalaiset. Ja edelleen voisi lapsuuskodin malli mukaan syödä vaikka pakastekasviksia, keittojuures ei ole kallista, hernemaissipaprika alle euron pussi.
Rahattomuus yhdistyy monesti kädettömyyteen.
Tämä oli 2000 luvun kokemus, ei 70-luvun.
En tiedä mitä teidän mielestä köyhän lapsen elämä saisi olla. Tosiasia on se, että 2000 luvun lapset on saaneet monipuolista ruokaa eikä ole tarvinnut olla nälässä eikä ole tarvinnut haaveilla paprikasta. Toisin on tällä Jennalla.
Teille ei toki. Ikään määrä köyhyyttä ole tarpeeksi köyhää. Aina voi verrata pula-aikaan.
Meillä kävi kodinhoitaja kerta viikkoon, siivosi ja teki ostetuista tarpeista jauhelihakeiton.
Ymmärtääkseni tuommoista etuutta ei oikein lapsiperheille enää liikene. Mulla oli äiti siis viikot muualla töissä.
Kun olin lapsi, hernekeitto oli lempiruokaani. Olen syntynyt -74.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.
Se vika ettei ole koskaan muuta, ei salaattia eikä mitään mallia terveellisestä ruuasta. Ruoka oli niukkaa ja yksipuolista.
Ei tietenkään sinun mielestäsi tarpeeksi köyhää.
Hän on 24 eli ei ollut olemassakaan 70-luvulla, luultavasti ei edes vanhempansakaan silloin mitään lapsia olleet.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntynyt 1971 ja vaikka kuinka yritän muistella, en muista ikinä syöneeni seitikeittioa. Saisikohan tuota jossain, että voisi edes kerran elämässään kokeilla? Ja hedelmiä meillä oli aina kotona tarjolla, vaikka varmasti oltiin köyhempiä kuin tuo kertoja tuoss.
Appelsiineja sai pikkurahalla ämpärillisen , tuon muistan. Seitiä syön nykyisinkin, mutta uunissa hyvin maustettuna. Nam nam. Seitikeitosta en saanut oikein maistuvaa mutta kyllä sitä syötiin silti.
Meillä kyllä oli kalaa itse kalastettuna, verkoista ja talvella pilkkinällä, kiitos miehen , ja marjat itse kasattuna. Ja maalta vanhempien pensaista
Ei meillä syöty edes seitikeittoa vaan sitä mitä isä nyt sai kalastettua.
Vierailija kirjoitti:
Me söimme purkkihernaria, seitiä, juureksia, puuroa.. salaatti saatiin kouluruoasta tai kesällä omalta pihalta. Ruokaa ei saanut ottaa mielinmäärin, vaan annokset olivat melko niukkoja ja loppuvatsa täytettiin halvalla leivällä. Maidonjuontiakin säännösteltiin.
Vanhempani olivat ihan "hyvässä" työssä, emme olleet köyhiä.
Lapsiperheköyhyys sen sijaan on ihan oikea ongelma. Ymmärrän että Ylen lihavaa elävää elävillä toimittajilla voi olla vaikea hahmottaa oikein elämän realiteetteja, mutta olisi kiva jos valitsisivat haastateltavan jolla on niitä oikeita ongelmia. Ei tulisi lapsiperheköyhyys vähätellyksi itkuna siitä, ettei pöydässä ole lohta.
Ja minä olen siis elänyt lapsuuteni 90- ja 00-luvuilla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siis tästä YLEn jutusta:
Mysteeriksi jää miten Jenna on onnistunut saamaan ylipainoa jo lapsena, ainakin kotona on jutun perusteella syöty normaalisti ja terveellisesti.
Jutun perusteella ei syöty normaalisti ja terveellisesti.
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.