Lue keskustelun säännöt.
Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
01.12.2023 |
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.
Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.
Eli köyhät lapset saa harrastaa kävelyä ja käpylehmiä. Eikä saa tuntea alemmuutta eikä traumatisoitua köyhyydestään. Menevät sitten isona marttakouluun ja ottavat lakin pois päästään.porvarin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.
Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.
Eiköhän useimmilla ole niitä myöskin. Ehkä on niin, että monet kaipaisivat lisäksi muuta. Itsekin kuulun niihin, onneksi on sen verran rahaa, että on mahdollsita, vaikka köyhä olenkin.
Koko harrastuksen ideahan on, että että se on jotain, josta aidosti pitää. Miksi harrastaisi jotain epämieluista? (Ja ei, en tarkoita, että köyhille pitäisi kustantaa golf- tai ratsastusharrastuksia ym. todella kallista, joten ei tarvitse sellaisista tulla irvailemaan.)
Vierailija kirjoitti:
Nämä iltapäivälehtien ja Ylen esille tuomat tapaukset voisi melkein kannella jonnekin julkisensananneuvostoon tai journalistien eettiseen lautakuntaan tai johonkin muuhun median itsevalvontaelimeen, koska niiden sosiaali''''':n aste vain vaihtelee. Nämä toimittajat EIVÄT osaa tehdä sellaisia juttuja, joissa heillä on aidosti tärkeä yhteiskunnallinen asia käsiteltävänä ja joissa he olisivat valinneet haastateltavan, jonka kautta voitaisiin nimenomaan käsitellä sitä yhteiskunnallista asiaa niin, että sen asian yhteiskunnallisuus nimenomaan korostuisi. Viime joulun alla oli iltapäivälehdistössä kaksi "köyhyys"-juttua, jotka aiheuttivat paitsi "keskustelua" (täälläkin palstalla) myös ja ennen kaikkea someraivoa. Yksi oli se "köyhä Suvi" (tmv.), joka osti pikkutomaatteja ja haukkui porsaanlihaa ulosteeksi. Toinen oli jättiperheen äiti, jolla ei näyttänyt olevan oikein mikään kunnossa.
Mikä siinä on, että toimittajat oikeastaan suorastaan v
Miksi köyhä ei saisi valittaa? Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että noihin juttuihin valikoituu tietynlaisia ihmisiä, ja siinä media voisi vähän katsoa peiliin ja miettiä, mitä artikkeleilla oikein haetaan. Sinänsä en pidä pikkutomaattien ostamista aina huonona asiana - joskus ne voivat olla tarjouksessa ja kilohinnaltaan suunnilleen samaa kuin tavalliset tomaatit, ja ainakin meillä pikkutomaattien ostaminen lisää lasten kasvisten syömistä. Tavallisia tomaatteja eivät syö paitsi salaatissa, mutta pikkutomaatteja napsivat mielellään. Ja esim. pikkulasten kohdalla pikkutomaatit "upposivat" paremmin. Mutta edelleen kysyn, miksi köyhä ei saisi valittaa esim. sitä, jos raha ei riitä, tai jos kokee arkensa liian kuormittavana? Eikö sekin olisi omituista, jos media tekisi juttuja köyhistä, joilla ei riitä raha ruokaan, ja he vain hymyillen sanoisivat, että ei se haittaa, kun onhan sitä ruokaa kuitenkin suurimman osan kuukaudesta. Kuulostaisi joltain Venäjän lehdistöltä tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kehittyvissä maissa paljonkin köyhiä, jotka eivät pysty tekemään mitään oman toimeentulonsa eteen siksi että ovat traumatisoituneita ja näköalattomia?
Uskon, ettei traumat ole ainakaan hellemmin kohdelleet vaikkapa Eritrealaista kuin suomalaista nuorta äitiä tai näköalat ole laajempia ainakaan Brasilialaisessa Favelassa kuin Helsinkiläisessä lähiössä. Jääköhän siis edellämainituissakin moni nuori äiti tai isä kotiin istumaan kädet suorana, odottaen, että joku tai jokin pelastaisi ja kertoisi mihin suuntaan lähteä`? Tai antaisi edes lisää rahaa.
Jos ei jää, niin osaatteko kuvitella miksi? Onko oikea apu siis tukisumman korotus vai päinvastoin?
Kiitos, tämä oli tärkeä ja keskustelua avartava kommentti. Itse kirjoitin aiemmin, miten alkaa vaikuttaa siltä, että alkaa olla faktisesti liikaa nuoria ja aikuisia, jotka näkevät asiat erittäin k
Sinulle siis laajasti tutkittu ja syrjäytymistä aiheuttava lapsiperheköyhyys ei johdu lainkaan rahasta.
No juupa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä varmasti pinttynyt ajatusmaailma osin. Seiti on halveksuttavaa koska sitä oli usein. Lohi mitä ei saanut olisi jotain todella hyvää. Marttojen ruokakursseilla on taloudellisuus yksi lähtökohta ja se ei sopisi silloin Jennalle lainkaan. Marttojen penninvenyttäjän kokkikirja olisi hyvää lukemista hänelle mutta tuskin edes koskisi siihen. Kuitenkin tänä päivänä esimerkiksi valtaosa perheistä laskee taas ruokamenot hyvin tarkkaan. Osa aivan pakon edestä ja osa vain siitä syystä että ruoka on fiksu kohde säästää.
Martat on kyllä kovin keskiluokkaisia ainakin tänä päivänä. En tiedä, mikä on penninvenyttäjän kokkikirja, mutta monet ohjeet nykyisin sellaisia, että kaikkein köyhimmillä tuskin on varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli yksinhuoltaja, silti meillä ei koskaan syöty purkkihernaria ja seitiä. Meillä oli ihan hyvät sapuskat 70-80-luvulla. Hedelmiä ja vihanneksia oli. Sunnuntaisin paistettiin kokonainen broileri. Lisäksi jauheliharuokia, perunalaatikkoa, lihakeittoa, makkarakeitto, uunilenkkiä, karjalanpaistia. Hernekeitto valmistettiin itse. Eno oli innokas kalastaja, antoi usein haukia ja ahvenia. Kaupasta ei ostettu kalaa. Jälkiruokana oli erilaisia kiisseleitä ja suklaapuuroa. Tietenkin kauppojen valikoima oli suppeampi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihan utopistinen koko juttu. Nuo ruuat ovat ihan normaaleja, joita muutkin syövät, ei mitään syytä dramatisoida johonkin köyhyyden mittariin niitä. Ja mitä tämä horina vaarallisesta asuinalueesta oli, ymmärrän jos asuisimme jossain Meksikossa?
Kyse oli siitä ettei muuta ollut. Haaveena vaikkapa kurkku ja paprika. Ja nälkä oli.
Miten ihmeessä tämä on näin vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.
Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.
Sanon rumasti, mutta sanon silti. Usein näiden juttujen taloudelliseen köyhyyteen liittyy aivan olennaisena osana asia, jota minä sanon henkiseksi köyhyydeksi.
Siinä ajattelu on kapeaa ja ajatellaan, että kaikki muut vain saavat kaiken kutakuinkin tekemättä mitään. Siihen sitten aimo annos kateutta mukaan. Ja nähtävästi sekä media yleisesti että perheet yksilöllisesti suorastaan lyövät bensaa liekkeihin.
Toki on
Miksi tämä on niin vaikea joillekin ymmärtää mitä köyhyys lapselle tekee? Se ei selittämällä mihinkään poistu. Miten sinun ajattelusi on noin kapeaa?
Lukeminen auttaisi tähän. Adoaa on tutkittu hyvin paljon eikä asian kieltäminen tai ihmisten arvostelu auta mitään.
Tmä ei ole mikään uusi asia.
"Se Tukii ei ole mitään kuvaamaasi opettelee pärjäämään eli toisen haukkumista ja sormella osoittamista.
Tuki lähtee siitä mitä.ihminen tarvitsee ja mikä on hänen tavoitteensa. Ei niin, että sinä päätät holhota ja osoittaa ylemmyyttäsi."
Mitä ihmettä tuo nyt on? Onko luetun ymmärtämisessä ongelmaa? Tasan tarkkaan sanoin aiemmissa kommenteissani, että mihinkään uudelleenkoulutusleireille ei ihmisiä olla lähettämässä ja että meillä yliopiston käyneet psykologit ja sosiaalityöntekijät tasan tarkkaan tietävät, kuinka ihminen kohdataan ja että ihmisen oma motivaatio ja tavoite on kaiken tuen ja avun lähtökohtana.
MINÄ en ole sosiaalityöntekijä enkä psykologi, enkä minä ole holhoamassa yhtään yksilöä minnekään. Minä käyn tällä palstalla yhteiskunnallista keskustelua siitä, mitä voitaisiin ja mitä EHKÄ pitäisi tehdä jutun "Jennan" kaltaisille ihmisille, jotta he voisivat paremmin, selviytyisivät lapsuuden traumoistaan ja osaisivat laittaa muutakin ruokaa kuin ranskalaisia perunoita ja nuudeleita.
Sanoin myös, ja toistan sen nyt kysymyksenä: eikö ihmiselle, jolla on jonkunlainen puute ja josta puutteesta hän kärsii, pitäisi jollakin tavalla korvata tuo puute? Joillekin vitamiineja ja rautalisää, joillekin sitten sitä lapsuudenaikaisen holhouksenpuutteen korvaamista?
Jos ihminen elää "boheemisti" menemään pienillä yhteiskunnan antamilla tuilla ja tekee vaikka taidetta, musiikkia tai muuta luovaa, tai ihan mitä tahansa kunhan on tyytyväinen elämäänsä, niin en minä sellaista ihmistä lähtisi "holhoamaan" tai edes väittämään, että häneltä puuttuu mitään. Uskon jopa, että tuollainen kliseinen taiteilijatyyppi saattaa voida paremmin ja elää parempaa ja enemmän itsensä näköistä elämää kuin suurin osa suomalaisista keskiluokkaisista.
Mutta jos ihminen tuodaan median kautta esiin, hänen taustansa kerrotaan ja samalla "köyhyyden" ylisukupolvisuus, ja hän itse kärsii sekä lapsuutensa köyhyydestä yhä edelleen ja on itsekin köyhä yhä edelleen, ja koko se viitekehys on alusta loppuun pohjattoman negatiivinen, jopa toivottomuutta henkivä, niin mitä muuta lukija voi ajatella kuin että tuolta ihmiseltä on jäänyt jotain puuttumaan? Ja että jos sen puutteen jälkikäteinen täyttäminen on holhoamista, niin haittaako se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.
Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.
Eli köyhät lapset saa harrastaa kävelyä ja käpylehmiä. Eikä saa tuntea alemmuutta eikä traumatisoitua köyhyydestään. Menevät sitten isona marttakouluun ja ottavat lakin pois päästään.porvarin edessä.
Hehe, aiemmin jo epäilin tuolla, että luokkasotaa täällä lietsotaan kun "martoissa" on jotain aivan lähtökohtaisesti väärin. Jos tässä porvareita aletaan haukkumaan, niin kertoisiko arvon kommentoija, miksi vasemmisto ei tee mitään muuttaakseen "Jennojen" tilannetta?
Kuten sanottua, pidin itse ehdotustani valtiojohtoisesta ryhtiliikekampanjasta (johon kuuluisi kolmannen sektorin mukaan otto) ja ihmisten auttamisesta pikemminkin sosialistisena kuin orpolaisena aloitteena. Ongelma esityksessäni taisi sitten olla se, että esitin mm. marttaliikkeen mukaan ottamista. Joo-o, porvareitahan ne siellä.
Kelpaisiko edes anarkistimartat?
Meillä syötiin 70-luvulla nakkikeittoa, makkarakeittoa, jauhelihakeittoa, herneistä liotettua hernekeittoa ja kalakeittoa milloin saatiin haukea tai madetta. Illalla saattoi olla makaronivelliä tai kauravelliä tai pinaattikeittoa. Viikonloppuisin oli lihapullia tai kyljyksiä ja joskus karjalanpaistia. Arkisin saattoi olla ruskeaa kastiketta ja perunoita tai valkokastiketta kananmunilla ja perunoita. Ennen syötiin enemmän perunoita ja juureksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.
Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.
Eiköhän useimmilla ole niitä myöskin. Ehkä on niin, että monet kaipaisivat lisäksi muuta. Itsekin kuulun niihin, onneksi on sen verran rahaa, että on mahdollsita, vaikka köyhä olenkin.
Koko harrastuksen ideahan on, että että se on jotain, josta aidosti pitää. Miksi harrastaisi jotain epämieluista? (Ja ei, en tarkoita, että köyhille pitäisi kustantaa golf- tai ratsastusharrastuksia ym. todella kallista, joten ei t
Tuo on erittäin hyvä kysymys, pitääkö/kannattaako harrastaa jotain itselleen epämieluista. Itse harrastin lapsena ja nuorena silloin mielestäni aivan liian pitkään erään instrumentin soittamista. Minulla ei ollut lahjoja eikä kiinnostusta, ei siihen instrumenttiin eikä kamalasti musiikkiin ylipäätään (poppia ja rockia kuuntelin, siinä se). Eivätkä vanhemmat pakottaneet. Itse ajattelin, että ehkä harmittaisi, jos lopettaisin.
No, muutama vuosi sitten uutisoitiin tutkimuksista, joiden mukaan lapsuudessa ja nuoruudessa harrastettu musiikin soittaminen (ehkä laulaminenkin, en muista) on todettu kognitiota, oppimista ja muistia parantavaksi, ja ties mitä kaikkea hyvää ja kaunista ja mahtavaa muutakin. Tuli hieman erikoinen olo: siksikö koulunkäynti oli suhteellisen helppoa yliopistoon asti, sen tympäännyttävän pakkopulla-soittamisen vuoksi? Mikä sitten on muna ja mikä kana, mutta uskon, että omassa tapauksessani myös epämieluisan asian harrastamisesta (useampi tunti viikossa) saattoi olla arvaamatonta hyötyä.
Ja niin, tähän keskusteluun liittyen, tulin köyhästä perheestä, jossa tosin oli aiempaa varakasta sukutaustaa ja mm. vanhemman isovanhempi oli ollut musiikinopettaja. Soittotuntini ehdottomasti rasittivat perheeni taloutta, ja siksikin olisi ollut "järkevää" lopettaa heti, kun "siltä tuntui". Mutta loppupeleissä se typerä ja tylsä harrastus saattoikin olla arvaamattomaksi hyödyksi. Olen myös kuullut kommentteja siitä - en tiedä, ovatko miten päteviä - että jokaisella lapsella tulisi olla koulutyön lisäksi yksi pitkäaikainen ja pitkäjänteisyyttä tavalla tai toisella kehittävä harrastus. Olisihan se plussaa, jos se olisi myös ns. intohimo tai että siihen olisi lahjoja, mutta tuon oman kokemukseni ja sattumalta juuri siihen liittyvien tutkimustulosten näkökulmasta voikin olla niin, että on ihan sama, mikä se harrastus on ja mitkä sen alan lahjat ovat, jos/kun siitä ei aio itselleen ammattia tehdä.
Ja edelleen, miksi ylipäänsä yhteiskunnassa pidetään nykyään harrastuksina vain sellaisia asioita, joihin suorastaan pitää kuluttaa rahaa? Itselläni harrastuksina olivat lapsuudessa pitkään mainittu soittaminen, lukeminen, musiikin kuuntelu ja kirjeenvaihto (joista viimeinen tosin vei jonkun verran rahaa mutta oli etenkin kansainvälisten kirjeenvaihtotoverien myötä hyvin avartavaa, ja englantikin siinä parani).
Lienevätkö urheiluseurojen tyypit onnistuneet markkinoimaan itsensä konsulttityyliin aivan ehdottoman välttämättömiksi yhteiskunnallisiksi toimijoiksi - jotta heillä säilyisi työt ja palkka tulisi keskeytymättä?
Kouluruokailusta otettiin juustokolmio tinapaperissa taskuun ja näkkileipää. Koulun jälkeen jaksoi sitten pelata ulkona kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi tässä hyvin, että näissä jutuissa ongelma on pohjimmiltaan joku muu kuin raha.
Tunnen ihmisen, jolta on aina rahat loppu. Ei ole väliä, vaikka nettoaa useamman tuhatta euroa ja asuu edullisesti. Ei lapsia eikä lemmikeitä. Mutta se talouden hallinta. Se on aivan olematonta.
Mitään kivaa ei voi jättää välistä vaan sitten lainataan kavereilta. Kun palkka tulee, niin laskujen lisäksi on kavereilta vipatut rahat maksettava takaisin. Ja kun summa nousee isoksi, niin sitä hän yrittää paikata sitä uhkapelaamisella. Kun rahaongelmat alkaa kunnolla painaa, niin hän tarttuu pulloon.
Tiedän näin tarkkaan, koska kyseessä on exäni.
Onko se ihme, että tulee tällaisia järjettömiä kommentteja, kun pitkän aikaa on luotu kuvaa, että köyhyys alkaa jostain ulkofileestä ja enintään vuoden vanhasta puhelimesta? Monien mielestä keskiluokallekin kuuluisi jo kokit ja muut tuollaiset aatelisten hienoudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelin samaa. Mikä ihmeen vika on seitikeitossa, se on hyvää. Ja olen hyvätuloinen toimihenkilö. Toinen mikä pisti silmään oli tuo "vaaralliset alueet" joissa ei voi asua.
Yksi juttu näissä on harrastukset.Näille "köyhille" näyttää kelpaavan vain maksullinen toiminta,mikään ilmainen aktiviteetti ei ole näille oikea harrastus.
Eli köyhät lapset saa harrastaa kävelyä ja käpylehmiä. Eikä saa tuntea alemmuutta eikä traumatisoitua köyhyydestään. Menevät sitten isona marttakouluun ja ottavat lakin pois päästään.porvarin edessä.
Me olemme hyvätuloinen perhe eikä lapsemme harrasta mitään. Toinen lukee paljon ja toinen on talvet pulkkamäessä tai luistelemassa ja muun ajan skuuttailemassa tai pyöräilemässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi köyhä ei saisi valittaa? Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että noihin juttuihin valikoituu tietynlaisia ihmisiä, ja siinä media voisi vähän katsoa peiliin ja miettiä, mitä artikkeleilla oikein haetaan. Sinänsä en pidä pikkutomaattien ostamista aina huonona asiana - joskus ne voivat olla tarjouksessa ja kilohinnaltaan suunnilleen samaa kuin tavalliset tomaatit, ja ainakin meillä pikkutomaattien ostaminen lisää lasten kasvisten syömistä. Tavallisia tomaatteja eivät syö paitsi salaatissa, mutta pikkutomaatteja napsivat mielellään. Ja esim. pikkulasten kohdalla pikkutomaatit "upposivat" paremmin. Mutta edelleen kysyn, miksi köyhä ei saisi valittaa esim. sitä, jos raha ei riitä, tai jos kokee arkensa liian kuormittavana? Eikö sekin olisi omituista, jos media tekisi juttuja köyhistä, joilla ei riitä raha ruokaan, ja he vain hymyillen sanoisivat, että ei se haittaa, kun onhan sitä ruokaa kuitenkin suurimman osan kuukaudesta. Kuulostaisi joltain Venäjän lehdistöltä tuollainen.
Kiitos, tuo oli hyvä kommentti. Olen tuo, jolle vastaat. Ymmärrän pointtisi ja sen, että kommenttini saattoi tosiaan ymmärtää vähän väärin. En todellakaan kiellä köyhiltä oikeutta valittaa, myöskään mediassa. Mutta kuten sinäkin totesit, median pitäisi katsoa peiliin. Kaikki köyhät, joista tehtyjä haastatteluja itse olen lukenut ja joista on kehkeytynyt suuria keskusteluja sekä ko. mediaan että tänne, ovat kärsineet myös muista ongelmista kuin köyhyydestä. Kritisoin sitä. Etupäässä siitä syystä, että silloin se ihminen omine valintoineen tulee framille ja keskustelun aiheeksi.
Pikkutomaateissa ei minustakaan ole mitään vikaa, pidän niistä, ja olen sitä mieltä, että "köyhä" saa niitä myös ostaa. Mainitsin ne siksi, että sain sillä kohdistettua muistelmani ns. oikeaan tapaukseen: koska näissä nettikeskusteluissa jostakin syystä juuri ne pikkutomaatit herättivät suunnattoman raivon. Itsestäni tuntui pahalta se, että sianlihaa haukuttiin ulosteeksi. Vastuuntuntoinen toimittaja olisi jättänyt tuon kohdan ainakin jutustaan pois. Tuossa pikkutomaatti-jutussa kyse oli myös siitä, että jutun haastatellulla oli ilmeisen pahoja neurologisia ongelmia myös. Tällöin herää kysymys, ovatko kaikki köyhät mielenterveysongelmaisia tai muuten sairaita. Koko se potentiaali, jota yksikin oikeasti laadukkaasti tehty lehtijuttu (tai Ylen tapauksessa nettijuttu) voisi sisältää, saadaan vesitettyä sillä, että suuri osa lukijoista reagoi juttuun ja sen pääosassa olevaan ihmiseen aina samalla tavalla kuin tässä tämänpäiväisessä "Jenna"-jutussakin.
Mitä tarkoitusta nämä jutut lopulta sitten palvelevat? Ne pikemminkin herättävät raivoa ja epäilyksiä kuin myötätuntoa ja yhteiskunnallista halua auttaa. Siksi kirjoitin tuon ruman kommenttini ja toiveeni, eikö olisi mahdollista kirjoittaa toisenlaista juttua suomalaisesta köyhyydestä?
Antaako haastateltu ihminen todella "kasvot" sille yhteiskunnalliselle kysymykselle, jota juttu olevinaan käsittelee?
Itsekin kiinnitin ensimmäisenä huomiota siihen, että kaksi ilmeisesti työtöntä nuorta tekee lapsen tuohon tilanteeseen ja sitten valittaa, että lohta pitää olla kun seiti ja pakastevihannekset on köyhäilyruokaa. Kyllä köyhyys on niin suhteellista nykyään.
"Sinulle siis laajasti tutkittu ja syrjäytymistä aiheuttava lapsiperheköyhyys ei johdu lainkaan rahasta.
No juupa."
Sanoinko minä noin? Todellako? Jos kommenttini luetaan noin, niin pyydän anteeksi: en tarkoittanut sitä.
Kysyn vain sitä, onko kertakaikkisesti mahdotonta löytää mediaan haastateltavaksi "köyhyys" tai "lapsiperheköyhyys" -nimisestä yhteiskunnallisesta kysymyksestä sellaista ihmistä tai perhettä, jossa ei olisi haasteita mielenterveyden tai elämänhallinnan kanssa?
Kysyn tämän siksi, koska kaikki lukemani jutut ja eritoten ne jutut, jotka herättävät tämäntyyppisen keskustelun, sisältävät kaikki joko jommankumman tai molemmat nuo aspektit: mt-ongelmia tai elämänhallinnan haasteita.
Minä voin olla tässä arviossani myös aivan väärässä: saatan olla päätynyt lukemaan vain niitä juttuja, joissa haastateltavilla on mt- ja/tai elämänhallinnan ongelmia. Mistä tiedän, ettei alitajuntani jostakin itselleni vielä tuntemattomasta syystä aja minua lukemaan VAIN noita juttuja, vaikka yritän muka mielestäni lukea näitä köyhyysjuttuja hyvin monipuolisesti. Olen myös aikoinaan lukenut noin puoleenväliin sen lähes 400-sivuisen kirjan suomalaisesta köyhyydestä, noin vuodelta 2007, jonka kirjan toimittajat lähettivät kaikille 200 kansanedustajalle tuolloin. Koen siis seuraavani tätä aihetta ehkä keskimääräistä monipuolisemmin.
Pyytäisinkin, kun tätä keskustelua moni aiheesta kiinnostunut ehkä edelleen seuraa, laittamaan tänne linkkejä niihin median juttuihin, joissa köyhyys-teemaa käsitellään suomalaisessa mediassa niin, että mukana on ihminen tai perhe, joka on köyhä mutta jossa ei kärsitä mt- tai elämänhallinnan ongelmista. Minä lupaan lukea kaikki ne tähän ketjuun linkitetyt jutut ja olla avoimin mielin ja silmin ja valmiina muuttamaan sitä, minulle jo näköjään mieleen pinttynyttä ajatusta, että valtaosassa näistä median esiin nostamista jutuista ihmisillä on oikeasti muitakin ongelmia kuin se köyhyys.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että niin kauan kuin niitä muita ongelmia on, ne kannattaa hoitaa pois. Yhteiskunnan avustuksella ja varoin. Asiasta saa luonnollisesti olla eri mieltä.
Minä myös. Parasta kalaa on vaalealihainen kala. Turska esimerkiksi. Esimerkiksi ranskalaisten kanssa ihan parasta.
Suomessa hoetaan nykyään "lohi" kaikkialla, aivan kuin muita kaloja ei edes olisi.
20 vuotta sitten se oli "konjakki". Mikään muu kuin konjakki ei ollut mitään. Sekin täysin väärin.
Suomalaiset katsoo aina että mikä on kalleinta juuri nyt, ja sitten hokevat sitä kuin papukaijat.