Lue keskustelun säännöt.
Tabu? Onko uusioperheen lapsesta pakko tykätä?
18.11.2023 |
Meillä on ollut pian 10 vuotta ns. uusioperhe. Puolison 2 vanhempaa lasta ja meidän yksi yhteinen. Puolison 11-vuotias on aina ollut kiltti, kuuliainen, pärjännyt hyvin koulussa jne.
Hänen kanssaan on aina ollut kuitenkin pieniä ongelmia, joihin olen yrittänyt puuttua. Nyt tilanne on se, että minä olen lapselle jokin kamala huutaja ja komentaja, joka raivoaa ja suuttuu turhasta. Lapsi on käynyt jopa kuraattorilla puhumassa ja minusta on tehty lasu- ilmoitus, koska minä kuulemma olen pelottava ja ainoastaan "raivoan".
Lapset kuitenkin asuvat meillä vakaassa kodissa mutta yksi lapsi keksii päästään asioita, kertoo niitä eteenpäin esim. koulussa ja luulee sitä myöten pääsevänsä muuttamaan toisen vanhempansa luo. Tässä taloudessa ei ole sääntöjä tai rajoja.
Minä toivon, että tämä lapsi muuttaisi pois meiltä, se kun on hänen oma toive. Olenko nyt paha ihminen??
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
AP vastaa nyt kaikille yhteisesti:
- Lapsi on peruskiltti, terve, iloinen ja mm. pärjää koulussa. Tällä tarkoitin, että mitään isoja ongelmia, sairauksia, muuta dramaattista ei ole koskaan ollut. Pienemmistä asioista olen kuitenkin joutunut aina lapsen kanssa vääntämään. Siis ihan päivittäiseen elämään liittyvissä asioissa.
- Lapsi muutti meille ollessaan alle 2-vuotias. En tiedä miksi moni ihmetteli tätä "uusioperhe 10-vuotta?" jne
- Tietysti olen aina kohdellut kaikkia lapsiamme samoin; olivat biologisia tai eivät! Samat säännöt pätevät kodissamme, ja samalla tavalla annamme läheisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, turvaa ja yhdessäoloa kaikille lapsille.
- Lapsi siis haluaa muuttaa pois. Tämä prosessi on käynnissä virallisten huoltajien kesken. Minä kun en voi asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, eikä asia minulle kuulu. Siksi en osaa vastata kysymykseen, "miksi lapsi ei muuta pois?"
Toivottavasti muuttaa pois koska itse niin haluaa. Monesti vain käy niin että nopeasti huomaa ettei ruoho ollutkaan vihreämpää aidan takana. Käyttäytyy sinua kohtaan kuten käyttäytyy koska et ole hänen biologinen vanhempansa ja haluaa sen osoittaa. Myös sillå ettei vaikkapa hoida pieniä kotitöitään. Oli miten oli jos lapsi muuttaa toisen vanhemman luo niin teidän elämänne paranee siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle tästä viestistä! <3
Miksi et halua, että hän muuttaisi pois?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko pitää, mutta sinä teit virheen ryhtyessäsi uusioperheen perheenjäseneksi. Lapset ovat lapsia vain hetken, joten olisit odottanut, että kumppanisi lapset ovat aikuistuneet.
Olet melko surkea tapaus.
Eli jos tapaat uuden ihmisen, kaikki menee hyvin ja huomaat löytäneesi ns. loppuelämän kumppanin, niin pitäisi odottaa yli 16 vuotta ennekuin voisi haaveilla yhteisestä asunnosta ja taloudesta?? Odottaa, että lapset ovat aikuisia?
Sinusta tehty lasu?! Milloin te opitte? Tuo aikuisesta tehty lasu on ainoa asia, mikä ärsyttää ja puutun siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko pitää, mutta sinä teit virheen ryhtyessäsi uusioperheen perheenjäseneksi. Lapset ovat lapsia vain hetken, joten olisit odottanut, että kumppanisi lapset ovat aikuistuneet.
Olet melko surkea tapaus.
Eli jos tapaat uuden ihmisen, kaikki menee hyvin ja huomaat löytäneesi ns. loppuelämän kumppanin, niin pitäisi odottaa yli 16 vuotta ennekuin voisi haaveilla yhteisestä asunnosta ja taloudesta?? Odottaa, että lapset ovat aikuisia?
Tällä logiikallasi minä ja puolisoni emme olisi koskaan saaneet yhteistä lasta, jota me molemmat halusimme ja toivoimme. Ja minä omaa lasta ikinä. Aika kovaa puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tehty lasu?! Milloin te opitte? Tuo aikuisesta tehty lasu on ainoa asia, mikä ärsyttää ja puutun siihen.
Huomioisin, että lasun voi tehdä kuka tahansa, ihan vain kuulopuheiden perusteella. Mitään faktaa ei tarvitse olla eikä asianomainen pääse kertomaan omaa kantaansa tai miten asiat oikeasti ovat. Sellaisia tehdään jopa ihan kiusallaan, kun halutaan vaikkapa kostaa ex-puolisolle tai vaikka naapurin lapset ärsyttävät. Minusta on tehty lasu mm. siksi, että olisin kadottanut lapsen kalliin hupparin, jonka sukulainen oli hankkinut! :O Ehkä myynyt ja tienannut sillä rahaa. No huppari löytyi pyykkikorista.
Turhat lasut ovat yksi syy miksi nykyinen lastensuojelu on mitä on. Jatkuvasti ns. turhia ilmoituksia, koska viranomaiset joutuvat tietysti tutkimaan kaikki. Mutta samalla jäävät ne oikeat avuntarvitsijat ja hädässä olevat lapset ilman huomiota. Viranomaisia kun on vain se tietty määrä/kunta tai kaupunki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko tykätä muitten pennuista, keskity omaan lapseesi. Häirikön voi laittaa lastenkotiin tms.
Tuolla asenteella on turhaa ja älytöntä alkaa uusperheeksi. Jokainen täyspäinen sen tajuu. Mitäs jos sun lastas uusi puoliso inhoaa jopa vihaa ja nimittää pennuksi?
Aivan helvetin sama. Kasvattakaa paksumpi nahka
AP tässä vielä viimeisen kerran.
Lapsi on minulle tietysti rakas ja kohtelen häntä kuten kohtelen omaani. Rakastan mutta rajoja pitää myös olla. Ja kodissa on oltava kaikille yhteisiä sääntöjä.
Olen jo ihan alusta asti mm. huolehtinut lapselle päivähoitopaikan, vienyt hänet tarhaan, eskariin ja kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Järjestänyt työni, siten että vien lapsen hammaslääkäriin, menen vanhempainiltoihin, vien lapsen koulun diskoon tai nuorisotalolle. Katson, että lapsi kulkee oikeanlaisissa vaatteissa jne. Nämä kaikki ovat olleet minun "pahan äitipuolen" vastuulla. Kumpikaan biologinen vanhempi ei huolehdi näistä. Että tässä teille, jotka käskette minun jättäytymään sivuun ja olemaan puuttumatta lapsen "komentamiseen".
Nyt lapsi on jo sen verran iso, että ilmeisesti kapinoi murrosikäänsä. Hän haluaa meiltä pois, koska minä "huudan ja suutun" jos yhteisiä sääntöjä ei noudateta. Mielestäni hän kuvittelee, että biologisella vanhemmalla (jolta on lapsia otettu huostaan aiemmin!) olisi helpompaa kun ei tarvitse kuunnella jatkuvaa määräilyä vaan saa tehdä mitä haluaa. Tuossa taloudessa kun ei ole sääntöjä eikä rajoja.
Tämä lapsi vaan "heitti minut bussin alle", kun meni kertomaan, että häntä muka kohdellaan huonosti :( Minä olen helppo kohde, kun ymmärsi, ettei minulla oikeasti lakipykälien mukaan ole oikeuksia ja sananvaltaa. Ja minä olen ainoastaan komentanut ja käskenyt lapsia, ihan kuten normaalisti teinejä joutuukin joskus komentamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä viimeisen kerran.
Lapsi on minulle tietysti rakas ja kohtelen häntä kuten kohtelen omaani. Rakastan mutta rajoja pitää myös olla. Ja kodissa on oltava kaikille yhteisiä sääntöjä.
Olen jo ihan alusta asti mm. huolehtinut lapselle päivähoitopaikan, vienyt hänet tarhaan, eskariin ja kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Järjestänyt työni, siten että vien lapsen hammaslääkäriin, menen vanhempainiltoihin, vien lapsen koulun diskoon tai nuorisotalolle. Katson, että lapsi kulkee oikeanlaisissa vaatteissa jne. Nämä kaikki ovat olleet minun "pahan äitipuolen" vastuulla. Kumpikaan biologinen vanhempi ei huolehdi näistä. Että tässä teille, jotka käskette minun jättäytymään sivuun ja olemaan puuttumatta lapsen "komentamiseen".
Nyt lapsi on jo sen verran iso, että ilmeisesti kapinoi murrosikäänsä. Hän haluaa meiltä pois, koska minä "huudan ja suutun" jos yhteisiä sääntöjä ei noudateta. Mielestäni
Menee vielä oudommaksi. Kiltti ja koulussa hyvin pärjäävät lapsi aloitusviestissä onkin muuttunut tässä viestissä murkuksi, jolle ei kelpaa mikään sääntö ja joka haluaa olla rappiolla.
Miksi olet yhdessä miehen kanssa, jota ei omat lapset kiinnosta ja joka laittaa äitipuolen päävastuuseen lapsestaan? Miksi sinä, joka et pidä lapsesta vaikka lapsi on asunut teillä lähes koko ikänsä, haluat niin tiukasti pitää kiinni lapsesta?
Eikö ole vain hyvä, jos joku viranomainen selvittää ulkopuolisena, mikä olisi lapsen paras? Vähintään kuulostaa siltä, että perheterapiaa ainakin kaivataan, kun lapsesta on päävastuullisena äitipuoli, joka ei lapsesta edes tykkää.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä viimeisen kerran.
Lapsi on minulle tietysti rakas ja kohtelen häntä kuten kohtelen omaani. Rakastan mutta rajoja pitää myös olla. Ja kodissa on oltava kaikille yhteisiä sääntöjä.
Olen jo ihan alusta asti mm. huolehtinut lapselle päivähoitopaikan, vienyt hänet tarhaan, eskariin ja kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Järjestänyt työni, siten että vien lapsen hammaslääkäriin, menen vanhempainiltoihin, vien lapsen koulun diskoon tai nuorisotalolle. Katson, että lapsi kulkee oikeanlaisissa vaatteissa jne. Nämä kaikki ovat olleet minun "pahan äitipuolen" vastuulla. Kumpikaan biologinen vanhempi ei huolehdi näistä. Että tässä teille, jotka käskette minun jättäytymään sivuun ja olemaan puuttumatta lapsen "komentamiseen".
Nyt lapsi on jo sen verran iso, että ilmeisesti kapinoi murrosikäänsä. Hän haluaa meiltä pois, koska minä "huudan ja suutun" jos yhteisiä sääntöjä ei noudateta. Mielestäni
Lapsen palavereihin ei kyllä pääse kun huoltajat ( koulu, sossu mikä vaan muu virallinen) eikä ne terveys tai muut asiat ole kun huoltajien ja lapsen yksityistä tietoa, eli niitä ei työpaikan kahvihuoneessa saa levitellä. Tämän takia lapsen vanhempi on nimetty HUOLTAJAKSI.
Muuta apua tietenkin samassa taloudessa oleva aikuinen antaa, kuten kuulukin. Toisin kuin nämä teinipissikset palstoilla toisinaan provoten väittävät, että lapsen vahtiminen tai kaikki kuuluu vain vanhemmille.
Ilmeisen vaikea joillakin on käsittää näitä tehtäjänjakoja. Minusta luonnollisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ainakin levittelen työpaikan kahvihuoneessa lasten asioita. Jos näen jonkin heitä koskevan kirjeen otan siitä kuvia talteen.
Ristiriitaista jos sanoo tuolla että ei jaksaisi lasta, kun sen muutaman päivän, mitä lapsi on heidän luonaan ja toisaalla väittää lapsen asuvan heillä.Ei ole mahdollista tuo kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
^ Ei tässä ollut mitään outoa tai ristiriitaista, jos luit kaikki viestini. Enkä ole missään väittänyt lasta kapinoivaksi murkuksi, joka haluaa olla rappiolla! :O
Minä haluan vain, että lapsella on hyvä olla ja hyvä koti. Minä en kuulemma ole soveltuva siihen, koska "huudan" ja pidän järjestystä meidän taloudessa. Tämän lapsi on kertonut eteenpäin. Minä tiedän toisaalta, että lapsen oma äiti on epävakaa ihminen, jolta on otettu aiempia lapsia huostaan, eikä hän ole koskaan elänyt normiarkea oman lapsen kanssa. Tällaiselle ihmiselle menisi lapsi.
Kaikki tämä olisi muuten ok eikä ole minun päätettävissä, mutta kaikki tahot tuntuvat pitävän minua pahana! Minä olen lähes ainoa, joka on yrittänyt tehdä kaikkensa kaikkien meidän lasten puolesta ja eteen! Ja nyt minäkin yhtäkkiä olen kusipää ja se, josta tehdä ilmoituksia.
Itse miettisin perheneuvolaa tms.
Eniten nyt ihmetyttää, missä on isän osuus perheessä? Sanoit aiemmassa kommentissa hoitaneesi kaikki asiat yksin.
Naisen lapsista on tykättävä oli ne omia tai ei kun nainen jättää varmasti jos hänen lapset ei ole koko perheen elämän keskipiste. Miehen lapset ei ole niin suuressa arvossa kuin naisen lapset on. Naisilla kun on sen verrannitsekäs luonne että ainoastaan omille lapsille haetaan etuja ja hyötyjä ja muiden lapset on aina kakaroita
Huutaminen on henkistä väkivaltaa. Onko sinulla mitään muita keinoja ratkoa tilannetta, kuin huutamalla? Se ei edes yleensä tuo lisähyötyä normaaliin äänenvoimakkuuteen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
AP vastaa nyt kaikille yhteisesti:
- Lapsi on peruskiltti, terve, iloinen ja mm. pärjää koulussa. Tällä tarkoitin, että mitään isoja ongelmia, sairauksia, muuta dramaattista ei ole koskaan ollut. Pienemmistä asioista olen kuitenkin joutunut aina lapsen kanssa vääntämään. Siis ihan päivittäiseen elämään liittyvissä asioissa.
- Lapsi muutti meille ollessaan alle 2-vuotias. En tiedä miksi moni ihmetteli tätä "uusioperhe 10-vuotta?" jne
- Tietysti olen aina kohdellut kaikkia lapsiamme samoin; olivat biologisia tai eivät! Samat säännöt pätevät kodissamme, ja samalla tavalla annamme läheisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, turvaa ja yhdessäoloa kaikille lapsille.
- Lapsi siis haluaa muuttaa pois. Tämä prosessi on käynnissä virallisten huoltajien kesken. Minä kun en voi asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, eikä asia minulle kuulu. Siksi en osaa vastata kysymykseen, "miksi lapsi ei muuta pois?"
Vaikuttaa siltä, että sinulle ns. normaali lapsi on jotenkin outo tapaus. Kohtelet kaikkia samoin eli yhtä oikein (hänelle sopivalla tavalla) ja kaikki muita samoin. Voi olla yllätys, että 2v ja 11v ovat aika lailla erilaisia lapsia ja kun molemmilla on iltavelli ja nukkumaanmenoaika klo 20, ruutuaikaa tunti viikossa ja vessassa potta, niin voi olla, että se 11v protestoi.
Hienoa, että hän on hiljalleen muuttamassa toiselle vanhemmalleen elämään elämää, jossa rakkaus ei ole tyhjä sana ja jossa omia mielipiteitä ei pidetä vaikeana luonteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin paljon ristiriitaa. Ensin kirjoitat, että lapsi on kiltti ja kuuliainen ja sitten onkin ongelmia, joihin SINÄ olet puuttunut. Ei sinun kuulu puuttua eikä huutaa.
Tämä on syy etten ikinä suostu uusperheeseen. Jos on yhteinen koti ja puolison lapsi tekee jotain ikävää, en voi puuttua, vaan odotan esim. puolison tuloa kotiin, kerron hänelle ja hän puuttuu, jos haluaa. Ei toimi minulla. Siksi ei uusperhettä.
En ymmärrä miksi ei voi puuttua? Ojennan puolison lapsia lähes päivittäin, muistutan koirankäyttövuoroista, pyydän ottamaan kengät pois kun teini lampsii ne jalassa sisällä, muistutan tiskien laittamisesta koneeseen, pyydän olemaan hiljempaa tehdessäni etätöitä jne.
En toki hoida tätä raivoamalla ja huutamalla, vaan hyvässä hengessä. Meillä on yhdessä sovitut säännöt ja taloudessamme on kaksi aikuista, jotka näiden noudattamisesta voivat muistuttaa. Ei ihme jos uusperheet eivät toimi jos ajatus on tuo, että vain biologinen vanhempi voi komentaa ja muistuttaa asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko pitää, mutta sinä teit virheen ryhtyessäsi uusioperheen perheenjäseneksi. Lapset ovat lapsia vain hetken, joten olisit odottanut, että kumppanisi lapset ovat aikuistuneet.
Olet melko surkea tapaus.
Vain hetken eli melkein 20 vuotta. Minun aikuiselämässäni 20 vuotta ei ole mikään hetki vaan todennäköisesti parhaassakin tapauksessa 1/3 aikuiselämästä.
AP vastaa nyt kaikille yhteisesti:
- Lapsi on peruskiltti, terve, iloinen ja mm. pärjää koulussa. Tällä tarkoitin, että mitään isoja ongelmia, sairauksia, muuta dramaattista ei ole koskaan ollut. Pienemmistä asioista olen kuitenkin joutunut aina lapsen kanssa vääntämään. Siis ihan päivittäiseen elämään liittyvissä asioissa.
- Lapsi muutti meille ollessaan alle 2-vuotias. En tiedä miksi moni ihmetteli tätä "uusioperhe 10-vuotta?" jne
- Tietysti olen aina kohdellut kaikkia lapsiamme samoin; olivat biologisia tai eivät! Samat säännöt pätevät kodissamme, ja samalla tavalla annamme läheisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, turvaa ja yhdessäoloa kaikille lapsille.
- Lapsi siis haluaa muuttaa pois. Tämä prosessi on käynnissä virallisten huoltajien kesken. Minä kun en voi asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, eikä asia minulle kuulu. Siksi en osaa vastata kysymykseen, "miksi lapsi ei muuta pois?"