Lue keskustelun säännöt.
Tabu? Onko uusioperheen lapsesta pakko tykätä?
18.11.2023 |
Meillä on ollut pian 10 vuotta ns. uusioperhe. Puolison 2 vanhempaa lasta ja meidän yksi yhteinen. Puolison 11-vuotias on aina ollut kiltti, kuuliainen, pärjännyt hyvin koulussa jne.
Hänen kanssaan on aina ollut kuitenkin pieniä ongelmia, joihin olen yrittänyt puuttua. Nyt tilanne on se, että minä olen lapselle jokin kamala huutaja ja komentaja, joka raivoaa ja suuttuu turhasta. Lapsi on käynyt jopa kuraattorilla puhumassa ja minusta on tehty lasu- ilmoitus, koska minä kuulemma olen pelottava ja ainoastaan "raivoan".
Lapset kuitenkin asuvat meillä vakaassa kodissa mutta yksi lapsi keksii päästään asioita, kertoo niitä eteenpäin esim. koulussa ja luulee sitä myöten pääsevänsä muuttamaan toisen vanhempansa luo. Tässä taloudessa ei ole sääntöjä tai rajoja.
Minä toivon, että tämä lapsi muuttaisi pois meiltä, se kun on hänen oma toive. Olenko nyt paha ihminen??
Kommentit (185)
Kerron omasta tilanteestani.
Miehellä on kaksi vanhempaa lasta ja meillä yksi yhteinen pieni. Vanhemmat lapset meillä viikko-viikko.
On tehty selväksi, että meillä noudatetaan meidän sääntöjämme ja minä olen yhtä lailla päättävä aikuinen kuin lasten isäkin. Ojennan käytöksessä, keskustelen, kasvatan ja autan tarvittaessa. Olen sitten ilkeä äitipuoli tai en. Tehtäväni aikuisena on tukea lapsia kasvussa ja kehityksessä, VAIKKA en heidän oma vanhempansa olekaan. Kun kerran samassa kodissa asutaan, enkä pystyisi katsomaan mitään p**seilyä omassa kodissani.
Olen siirtänyt töihin paluuni jälkeen enemmän vastuuta lasten omille vanhemmille (esim. koulu, harrastukset), kun itsellä kuitenkin pääpaino pienimmän lapsen hoidossa.
En pidä uusperhe-elämästä ja jos rahatilanne sallisi, hankkisin itselleni oman pakopaikan. Emme halua erota, mutta koen uusperheen ehkä kuormittavimpana elämäni osatekijänä. Yritän muilla järjestelyillä kompensoida, esim. siirtymällä vuorotöistä päivätöihin. Enää muutama vuosi ja isoin siirtyy toivon mukaan omilleen.
Ei tod ole pakko tykätä yhtään kenestäkään, mutta toimeen on pakko jo oman jaksamisenkin takia tulla, kun saman katon alla asutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on 11 v ja sinä olet ollut hänen äitipuolensa 10 v. Vauvasta lähtien siis. Lapsi on "aina ollut kiltti ja kuuliainen", mutta "aina on hänen kanssaan ollut ongelmia, joihin olet joutunut puuttumaan". Kumpi nyt piti paikkansa? Vai pitäisikö lapsen olla täysin näkymätön, kuulumaton, ja kaikin puolin täydellinen kelvatakseen, kun ei ole oma biologinen lapsesi? 11 v on puberteetin kynnyksellä oleva murkku. Se on normaalia ja hänellä on siihen oikeus. Murrosikä on vaikeaa kaikille, osalle enemmän kuin toisille, mutta ilman tukea siitä ei selviä ehjänä kukaan. Aikuisen tehtävä on olla turvallinen aikuinen, ei edellyttää lapselta täydellisyyttä jotta hän kelpaa, tai haluta lapsi hiiteen omasta elämästä jos hänestä onkin vaivaa tai hän ei ollutkaan tarpeeksi hyvä. Aika hurjalta kuulostaa ettei 10 v jälkeen vauvasta asti kasvattamaansa lapseen tunnu olevan sen enemmän tunnesidettä kuin naapurin kissaan.
Puolisoni lapsi on kiltti ja kuuliainen (mitä tuolla nyt siten kukakin tarkoittaa) mutta kyllä minä koen itseäni kuormittavana sen että tämä lapsi ei ole oppinut kuuteen vuoteen viemään likaisia vaatteitaan pyykkikoriin, imuroimaan sänkynsä alta, laittamaan märkää pyyhettä kuivumaan, olemaan kävelemättä rapaisilla kengillä pitkin asuntoa, laittamaan eteisen väliovea (vie kylmään eteiseen, ja viilentää alakerran) kiinni, ja miljoona muuta asiaa jotka mielestäni normaalin ihmisen tulisi jo kuudessa vuodessa oppia.
Onneksi lapsi ei ole meillä kuin joka toinen viikko 3 yötä, koska en todiaankaan jaksaisi mitään viikko-viikkosekoilua hänen kanssaan. Silti lapsi on ihana ja pidän hänestä, eiväthän nämä sulje toisiaan pois!
Jos isä- tai äitipuoli ei osaa muuta lämpöä antaa kuin asettaa sääntöjä, kuvitellen sen yhteyden luomiseksi tai hyväksi sellaiseksi, kannattaa painua vielä itse pois kasvamaan.
Koulussa opitaan sääntöjä ja kotona tulisi saada muutakin, kun pelkkiä määräyksiä. Yhteistä tekemistä, normaalia hyvinvoivaa perhe- elämää.
Jos ei pärjää, hankkii ja kysyy apuja, ei hauku.
Jos ei halua, muuttaa pois pilaamasta lasten lapsuutta - se arki on niiden lasten lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki haluamme, että meidän lapsesta tykätään. Ja me kaikki toivomme, että isä laittaa etusijalle minun lapseni.
tosiasiassa äitipuolen ei tarvitse tykätä bonuslapsesta. Riittää, että häntä kohtaan on asiallinen ja kohtelias. Ystävällisyys on jo enemmän kuin voi vaatia.
Miltähän siitä lapsesta tuntuu, kun hänestä ei pidetä? Isä/äiti on tuonut lapsen kotiin ihmisen, joka ei pidä lapsesta. Sellainen vaurioittaa lapsen vielä kehittyvää psyykettä.
-ohis
miksiköhän vastaukseni on poistettu?
vastasin jo kertaallen tähän, että olet oikeassa. Siksi jokaisen eroa harkitsevan pitää pitää mielessä, että erotessaan altistaa lapsensa uusperheelle. Itse voi vannoa vaikka mitä, mutta eksä voi ottaa millaisen äitipuolen tahansa.
lisäksi mietin, miten yh:n lapsen psyyke on vaarassa, kun yh masentuu yksinolostaan, vaikka todellisuudessa haluaisi perheen.
teet niin tai näin, on se aina väärinpäin.
Lapsi on kiltti, kuuliainen ja menestyy koulussa. Silti ap ei ole tyytyväinen, mutta ei kerro miten kohtelee lasta tarkemmin. Jotainhan on pahasti vialla, kun noin nuori lapsi on joutunut hakemaan apua kodin ulkopuolelta.
Kuvailetko ap tarkemmin, mihin asioihin lapsessa olet puuttunut ja miten? Se jäi kokonaan pois aloituksesta. Voisi olla ongelman ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi on pakko tehdä niitä uusperheytymisiä niin vauhdilla? Uusperheessä KAIKKI keskinäiset henkilökemiat vaikuttavat sen jäsenten hyvinvointiin, ei ainoastaan parisuhteen kemia. Jos ei tykkää toisen lapsista tai vaikkapa yhden täällä kirjoittaneen tavoin ei vaan halua ottaa mitään ekstravanhemman roolia, niin miksi ???? pitää nimenomaan muuttaa yhteen? Ja tuoda samalla lapsen kotiin jatkuvasti olemaan hänelle vieras ihminen, joka selvästi vielä ajattelee huonoa lapsesta.
Lapsella identiteetti on vasta muotoutumassa, on paljon vaikeampaa tehdä se niin että vastassa on koko ajan negatiivisesti katsova hahmo. Jos ei edes tykkää lapsesta tai vanhemmuudesta, niin eikö silloin voi seurustella erillistalouksina? Voin kertoa, sekin on mahdollista, ja lisäksi vapauttaa parisuhteen paljoilta paineilta romanttiseksi aikuisten ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kaikki haluamme, että meidän lapsesta tykätään. Ja me kaikki toivomme, että isä laittaa etusijalle minun lapseni.
tosiasiassa äitipuolen ei tarvitse tykätä bonuslapsesta. Riittää, että häntä kohtaan on asiallinen ja kohtelias. Ystävällisyys on jo enemmän kuin voi vaatia.
Miltähän siitä lapsesta tuntuu, kun hänestä ei pidetä? Isä/äiti on tuonut lapsen kotiin ihmisen, joka ei pidä lapsesta. Sellainen vaurioittaa lapsen vielä kehittyvää psyykettä.
-ohis
miksiköhän vastaukseni on poistettu?vastasin jo kertaallen tähän, että olet oikeassa. Siksi jokaisen eroa harkitsevan pitää pitää mielessä, että erotessaan altistaa lapsensa uusperheelle. Itse voi vannoa vaikka mitä, mutta eksä voi ottaa millaisen äitipuolen tahansa.
lisäksi mietin, miten
Samaa mieltä. Helppoa huudella sivusta, että minä en ikinä tekisi näin. 50 % lapseen vaikuttaa toisen vanhemman toiminta.
Ei tarvitse pitää toisen pilluhedelmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tarvi sinunkaan pennusta tykätä. Tajuutko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi lapsi ei muuta toiselle vanhemmalleen?
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi lapsi ei muuta toiselle vanhemmalleen?
ap taitaa tuntea syyllisyyttä. Kuten hän sanoi aloituksessa, että aihe on tabu. Siksi hän piilottelee tunteitaan.Aivan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sä ikävä ja ymmärtämätön aikuinen. Sä olet itse ryhtynyt äiti/isäpuoleksi.
Nyt valitat ja syyttelet 11-vuotiasta LASTA. Haloo. Hän ei ole sua valinnut. Toivot että lapsi vähäisine ongelmineen muuttaisi pois jotta sinulla olisi helpompaa. Haloo toisenkin kerran!
Kun eläydyn tuon lapsen asemaan, voin vaikka vannoa että hän toivoo ihan samaa: että sä lähtisit pois. Missäs se lapsen vanhempi on, mitä hän tekee tän ongelman hyväksi?
Sen verran kuin olen kuullut, niin yllättävän usein äitipuolten lapsipuolet on "hankalia". Mua säälittää erolapset muutenkin kun reissaavat reppuineen kahden asemapaikan väliä. Se on varmasti rasittavaa.
Niin että kyllä. Olet kamala. Ja itsekäs.
Kertomasi lapsi on lapsi. Sinä olet aikuinen. Sinun tehtäväsi on selvittää lapsen murheet ja ongelmat, tarjota hänelle turvaa, tukea ja hyvä kasvuympäristö. Jos suhtaudut häneen torjuvasti, puolueellisesti tai vihamielisesti, aiheutat lapselle emotionaalisen vajeen sekä kiintymyssuhteeseen kohdistuvan trauman, joka vaikuttaa lapsen kehitykseen ja aikuisikään haitallisesti. Vastuu on sinun. Sinä lähdit tuohon suhteeseen, lasta ei voi syyllistää tapahtuneesta. Aikuiset ovat tehneet ne päätökset, jotka johtivat nykyiseen tilanteeseen.
Voi taivas! Näin vaivaa ja kirjoitin ajatuksella pitkän kommentin.
Moderobotin mukaan se on "a.sia.ton".
Kiitti mulle riitti!
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse pitää toisen pilluhedelmistä.
Ja tämmöset sitten on näköjään asiallisia kommentteja.
Pähkä.hu.llu palsta!
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä olet ottanut roolin, mikä sinulle ei kuulu? Olet isän puoliso, sinulla ei ole auktoriteettia eikä sinulle kuulu lapsen ojentaminen. Pysy omalla tontillasi.
Tietysti minun pitää aikuisena ja vanhempana ottaa omassa kodissa tietty rooli; vanhemman "rooli"! Kaikilla lapsilla on oltava samat, järkevät säännöt olivat he biologisia tai eivät.
Vai mitä tulisi, jos yksi lapsista saisi itse valita mitä tekee, ilman että minä puuttuisin siihen? Saisi jättää menemättä kouluun jos väsyttää, ruoaksi kävisi karkki, hampaita ei tarvitsisi pestä, läksyjä ei tarvitsisi tehdä, kokeisiin ei olisi pakko valmistautua jne jne.
Tottakai minun ihan jo velvollisuuksiin kuuluu olla vanhempi ei-biologiselle lapselle, joka kuitenkin asuu kotona yli 20 päivää kuukaudessa.
Miltähän siitä lapsesta tuntuu, kun hänestä ei pidetä? Isä/äiti on tuonut lapsen kotiin ihmisen, joka ei pidä lapsesta. Sellainen vaurioittaa lapsen vielä kehittyvää psyykettä.
-ohis