Mitä tehdä kun kaveriporukassa yksi aina valittaa ettei löydä ketään?

Heittäkää se porukasta pihalle, ei selvästi sovi joukkoon.

Tulee mieleen, että voitteko tukea asiassa jotenkin. Ulkonäölle pystyy kuitenkin jotain tekemään, esim. vaatetyyli yms.

Olen itse ollut aina se "ylimääräinen", joka on ollut yksinään kauniiden kaverien kerätessä ihailijoita. Tosiystävyyttä olisi se, että jos näkee missä ongelma on, niin kertoisi tästä, ja jos vain pystyy, niin auttamaan tämän ongelman ylittämisessä. Ystävyyttä ei ole se, että vilkuillssn toisiaan vaivautuneesti.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että voitteko tukea asiassa jotenkin. Ulkonäölle pystyy kuitenkin jotain tekemään, esim. vaatetyyli yms.

Olen itse ollut aina se "ylimääräinen", joka on ollut yksinään kauniiden kaverien kerätessä ihailijoita. Tosiystävyyttä olisi se, että jos näkee missä ongelma on, niin kertoisi tästä, ja jos vain pystyy, niin auttamaan tämän ongelman ylittämisessä. Ystävyyttä ei ole se, että vilkuillssn toisiaan vaivautuneesti.

Vaatetukseen ja yleensäkin laittautumiseen hän onkin panostanut, minusta näyttää niiden osalta niin hyvältä kuin vain voi näyttää. Sehän tässä onkin että ainakaan mitään ilmiselvää ei ole meidän mielestä tehtävissä ja sellainen on aika musertavaa kuulla. Toisaalta luulisi näiden kaikkien tuloksettomien vuosien jälkeen hänellä itselläkin mietityttävän, että onkohan ongelmana ulkonäkö. Kyseessä kuitenkin ihminen jota kiusattu lapsena, nuorena oli vaikeuksia löytää omaa porukkaa eikä kukaan ole ilmeisesti koskaan osoittanut romanttista kiinnostusta. Hankala tilanne kaikin puolin. ap

Voihan hänkin silti jonkinlaisen parisuhteen löytää joskus. Ei kaikki jotka on parisuhteissa ole tosi kauniita tai komeita vaan parisuhteita on vähemmän viehättävilläkin ihmisillä. Ellei sitten odota saavansa mr finland tasoisen kumppanin.

Kokemuksesta sanoisin, että ei kannata väkisellä tai säälistä roikottaa tällaista mukana. Kyllä hän varmasti itsekin viihtyisi toisenlaisessa porukassa paremmin, esim. jostakin vammais- tai autismiryhmästä voisi löytyä samaistumispintaa ja vertaistukea. Win-win.

Tiedätkö mistä hän on saanut päähänsä tuon parisuhteen löytämisen? Ehkä menee jo obsession puolelle. Erikoista myös siinä mielessä, että yleensä hänen kaltaiset henkilöt orientoituvat jo lapsuuden ja nuoruuden kokemusten (juuri tuo että kiusataan ulkonäöstä eikä kukaan osoita kiinnostusta) perusteella siten, että he eivät enää kuvittele löytävänsä ketään vaan ovat hyväksyneet elävän elämänsä yksin.

Ei teidän tarvitsekaan tuota ongelmaa ratkaista. Ettekö vain voi olla empaattisia ja henkisenä tukena? 

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän tarvitsekaan tuota ongelmaa ratkaista. Ettekö vain voi olla empaattisia ja henkisenä tukena? 

Kyllähän tämä tiettyyn pisteeseen asti toimii, mutta eri asia kun samasta h-vetin asiasta jolle mitään ei voida tehdä, valitetaan aina piiiiitkä tovi jokaisella tapaamiskerralla... se käy pidemmän päälle todella raskaaksi, t. kokemusta on.

Minusta ulkonäöllä tai sillä millainen ihminen on ei pitäisi olla merkitystä (en ymmärrä miksi otit tämän esille), sillä oli se kuka tahansa joka vaan valittaa jatkuvasti yhdestä asiasta on rasittavaa. Okei, jos onkin totta ettet löydä ketään niin ei se varmaan parane jatkuvalla valittamisella. Kerran-pari on ihan ok puhua, jos mieltä askarruttaa tälläinen asia, mutta koen että saman asian jankkaaminen on ärsyttävää. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta ulkonäöllä tai sillä millainen ihminen on ei pitäisi olla merkitystä (en ymmärrä miksi otit tämän esille), sillä oli se kuka tahansa joka vaan valittaa jatkuvasti yhdestä asiasta on rasittavaa. Okei, jos onkin totta ettet löydä ketään niin ei se varmaan parane jatkuvalla valittamisella. Kerran-pari on ihan ok puhua, jos mieltä askarruttaa tälläinen asia, mutta koen että saman asian jankkaaminen on ärsyttävää. 

No haloo, tuossahan luki että kyseinen ystävä valittaa kumppanin löytämättömyydestä ja totta kai "ulkonäöllä tai sillä millainen ihminen on" on väliä kyseisessä asiassa.

Älkää sanoko "kyllä sä löydät jonkun" vaan ennemmin tyyliin "moni elää sinkkuna tosi hyvää elämää" ja tuotte hyviä puolia esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mistä hän on saanut päähänsä tuon parisuhteen löytämisen? Ehkä menee jo obsession puolelle. Erikoista myös siinä mielessä, että yleensä hänen kaltaiset henkilöt orientoituvat jo lapsuuden ja nuoruuden kokemusten (juuri tuo että kiusataan ulkonäöstä eikä kukaan osoita kiinnostusta) perusteella siten, että he eivät enää kuvittele löytävänsä ketään vaan ovat hyväksyneet elävän elämänsä yksin.

Ihan yhtä paljon löytyy niitä, jotka ottavat itsensä kehittämisen elämäntehtäväkseen.

En jaksa jatkuvaa valittamista edes superkauniilta. Jos sitä valitusta tulee, toteaisin että elämä on sitä mitä se on, ja jokaisesta päivästä kannattaa tehdä itselle se paras mahdollinen. 

Eihän ruma tarvitsekkaan kumppania.

Ehkä olette olleet liiankin ymmärtäväisiä ja antaneet liikaa tilaa valittaa. Seuraavalla kerralla, alatte itse heti puhua ihan muista asioista ja kun sama valitusvirsi alkaa, otatte ohjat käsiinne, ja jatkatte entisestä tai otatte uuden puheenaiheen. Ehkä hän pitää teitä terapeuttinaan ja asioiden järjestelijöinä, jolloin on varmaan hyvä kertoa, että ette sellaisia ole. Ei se, että on erilainen, tarkoita sitä, että pitäisi mennä hänen ehdoillaan. Kaveriporukka on kaikkia varten, ei vain tätä yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mistä hän on saanut päähänsä tuon parisuhteen löytämisen? Ehkä menee jo obsession puolelle. Erikoista myös siinä mielessä, että yleensä hänen kaltaiset henkilöt orientoituvat jo lapsuuden ja nuoruuden kokemusten (juuri tuo että kiusataan ulkonäöstä eikä kukaan osoita kiinnostusta) perusteella siten, että he eivät enää kuvittele löytävänsä ketään vaan ovat hyväksyneet elävän elämänsä yksin.

Ihan yhtä paljon löytyy niitä, jotka ottavat itsensä kehittämisen elämäntehtäväkseen.

Kaikkia asioita ei voi kehittää tai jos voikin, ainoastaan tiettyyn rajaan asti. On typerää hakata päätä seinään ja viisautta ymmärtää, että tästä ei vain tule mitään sellaisten ominaisuuksien vuoksi, joita ei itse voi muuttaa. Ehkä ap:n kaverin vielä ymmärtää tämän.

mikään ei aikuiselle oo yhtä tärkeetä kuin nolle toleranssi valittamiselle.

sama vetää naru kaulan ympäri jos nari-nari on elämän filosofiana

Hankala tilanne. Ymmärrän, ettette halua pahoittaa kaverinne mieltä mutta ei silti ole hyvä juttu, jos joudutte rajoittamaan puheenaiheitanne siksi, ettei tämä kyseinen kaveri hermostuisi.

Oletteko koskaan ihan ohimennen kysäisseet häneltä, miksi hän haluaa parisuhteen? Haluaako hän parisuhteen siksi, että kokisi olevansa enemmän samanlainen kuin "kaikki muut"? On mahdollista, että häntä on olemuksensa vuoksi kohdeltu lapsesta saakka jälkeenjääneenä ja holhousta tarvitsevana ja se on saattanut jättää hänelle tunteen, ettei hän ole ns. oikea aikuinen. Parisuhteessa olemista pidetään edelleen kypsän aikuisen merkkinä, mitä se ei tietenkään ole. Kaveri ei välttämättä heti lopeta voivotteluaan aiheesta mutta ehkä hän saattaisi jäädä pohtimaan sitä, haluaako hän löytää oikeasti kumppanin vai olla parisuhteessa vain tavan vuoksi. Nämä kaksi ovat joskus hankalia erottaa toisistaan, jos oma itsetuntemus ei ole hyvä ja jos paineita, ennakko-oletuksia ym. on tullut paljon ympäristöstä.

Hän saattaa olla aivan yhtä kyllästynyt kuuntelemaan teidän "kaunotarten" parisuhdevatvomista.

Sanoisin hänelle että paista haska.