Tabu? Onko uusioperheen lapsesta pakko tykätä?

Miten voit antaa lapselle rakkautta, jos et tykkää lapsesta?

Omia valintoja, kun tällaiseen outoon kuvioon hyppää. Aika harvoin nämä oikeasti toimivat, että kaikki olisi tyytyväisiä.

Kokemuksesta tiedän että ihan omakin lapsi voi murrosiässä muuttua hankalaksi tapaukseksi. Lapsen taustan huomioiden, ihmekkös tuo jos nyt kipuilee. Ja äitipuoli on helppo kohde. Hyvä jos perheneuvolat ym viralliset tahot on mukana. Pahoin pelkään vaan ettei tuon lapsen muutto toiselle vanhemmallee kaikkia ongelmia ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta tehty lasu?! Milloin te opitte? Tuo aikuisesta tehty lasu on ainoa asia, mikä ärsyttää ja puutun siihen. 

Huomioisin, että lasun voi tehdä kuka tahansa, ihan vain kuulopuheiden perusteella. Mitään faktaa ei tarvitse olla eikä asianomainen pääse kertomaan omaa kantaansa tai miten asiat oikeasti ovat. Sellaisia tehdään jopa ihan kiusallaan, kun halutaan vaikkapa kostaa ex-puolisolle tai vaikka naapurin lapset ärsyttävät. Minusta on tehty lasu mm. siksi, että olisin kadottanut lapsen kalliin hupparin, jonka sukulainen oli hankkinut! :O Ehkä myynyt ja tienannut sillä rahaa. No huppari löytyi pyykkikorista. 

Turhat lasut ovat yksi syy miksi nykyinen lastensuojelu on mitä on. Jatkuvasti ns. turhia ilmoituksia, koska viranomaiset joutuvat tietysti tutkimaan kaikki. Mutta samalla jäävät ne oikeat avuntarvitsijat ja hädässä olevat lapset ilman huomiota. Viranoma

Joo joo,  mutta täysi-ikäisestä, eli aikuisesta jollainen ap on, ei lasua voi tehdä perusteettomasti eikä perustellusti. Lasu tehdään lapsesta.

Kyllä meillä ainakin kaikilla lapsilla on samat säännöt ja velvollisuudet, myös samat oikeudet. Jos pyykkään, kokkaan, kuskaan ja istun sossun palavereissa niin ihan tasan myös komennan ja asetan rajoja. 

Sehän se vasta sirkus olisikin kun mun lapsilla on nää säännöt ja sun lapsilla toiset säännöt, sä et puutu mun lasten asioihin ja mä en puutu sun lasten asioihin. Sit varmaan olis on helpompaa asua erillään.

Olen kyllä erittäin kiintynyt miehen lapsiin ja pidän heistä. Mutta kyllä he toisinaan ärsyttävät enemmän kuin omat, enkä voi puhua samanlaisesta rakkaudesta. Olen kuitenkin aikuinen ja osaan purkaa ärsytykseni muihin asioihin kuin lapsiin, ja huolehdin siitä että meillä kaikkia lapsia kohdellaan samalla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Koulussa näitä selvitellään ja harvoin lapset valehtelevat. Paha äitipuoli ei ole satuolento, vaan monessa perheessä lastentuhoaja.

Aloitus on oikein klassikko. Paha äitipuoli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ainakin kaikilla lapsilla on samat säännöt ja velvollisuudet, myös samat oikeudet. Jos pyykkään, kokkaan, kuskaan ja istun sossun palavereissa niin ihan tasan myös komennan ja asetan rajoja. 

Sehän se vasta sirkus olisikin kun mun lapsilla on nää säännöt ja sun lapsilla toiset säännöt, sä et puutu mun lasten asioihin ja mä en puutu sun lasten asioihin. Sit varmaan olis on helpompaa asua erillään.

Olen kyllä erittäin kiintynyt miehen lapsiin ja pidän heistä. Mutta kyllä he toisinaan ärsyttävät enemmän kuin omat, enkä voi puhua samanlaisesta rakkaudesta. Olen kuitenkin aikuinen ja osaan purkaa ärsytykseni muihin asioihin kuin lapsiin, ja huolehdin siitä että meillä kaikkia lapsia kohdellaan samalla tavalla. 

Et kohtele samalla tavalla vaan ärsyynnyt heistä. Sen kyllä huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP vastaa nyt kaikille yhteisesti:

- Lapsi on peruskiltti, terve, iloinen ja mm. pärjää koulussa. Tällä tarkoitin, että mitään isoja ongelmia, sairauksia, muuta dramaattista ei ole koskaan ollut. Pienemmistä asioista olen kuitenkin joutunut aina lapsen kanssa vääntämään. Siis ihan päivittäiseen elämään liittyvissä asioissa.

- Lapsi muutti meille ollessaan alle 2-vuotias. En tiedä miksi moni ihmetteli tätä "uusioperhe 10-vuotta?" jne

- Tietysti olen aina kohdellut kaikkia lapsiamme samoin; olivat biologisia tai eivät! Samat säännöt pätevät kodissamme, ja samalla tavalla annamme läheisyyttä, rakkautta, huolenpitoa, turvaa ja yhdessäoloa kaikille lapsille.

- Lapsi siis haluaa muuttaa pois. Tämä prosessi on käynnissä virallisten huoltajien kesken. Minä kun en voi asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, eikä asia minulle kuulu. Siksi en osaa vastata kysymykseen

Itse en kyllä saanut kuvaa, että lapsia kohdeltaisiin samoin tarkoittaen sitä, että taaperolla ja 11-vuotiaalla olisi täsmälleen samat säännöt ja nukkumaanmenoajat.

AP:n mies on tehnyt hyvän diilin, kun on löytänyt naisen, joka hoitaa hänen lapsensa lähes kokonaan, kun AP kerta sanoi, että hän on hoitanut paljon lapsen asioita, kun äiti ja isä ei siihen pysty . Onko lapsen isä sitten paljon matkatöissä kun Nakittaa arjen pyörityksen vaimolleen eli AP:lle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta tehty lasu?! Milloin te opitte? Tuo aikuisesta tehty lasu on ainoa asia, mikä ärsyttää ja puutun siihen. 

Huomioisin, että lasun voi tehdä kuka tahansa, ihan vain kuulopuheiden perusteella. Mitään faktaa ei tarvitse olla eikä asianomainen pääse kertomaan omaa kantaansa tai miten asiat oikeasti ovat. Sellaisia tehdään jopa ihan kiusallaan, kun halutaan vaikkapa kostaa ex-puolisolle tai vaikka naapurin lapset ärsyttävät. Minusta on tehty lasu mm. siksi, että olisin kadottanut lapsen kalliin hupparin, jonka sukulainen oli hankkinut! :O Ehkä myynyt ja tienannut sillä rahaa. No huppari löytyi pyykkikorista. 

Turhat lasut ovat yksi syy miksi nykyinen lastensuojelu on mitä on. Jatkuvasti ns. turhia ilmoituksia, koska viranomaiset joutuvat tietysti tutkimaan kaikki. Mutta samalla jäävät ne oikeat avuntarvitsijat ja hädässä olevat lapset ilman huomiota. Viranoma

Ei aikuisista tehdä lasuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on 11 v ja sinä olet ollut hänen äitipuolensa 10 v. Vauvasta lähtien siis. Lapsi on "aina ollut kiltti ja kuuliainen", mutta "aina on hänen kanssaan ollut ongelmia, joihin olet joutunut puuttumaan". Kumpi nyt piti paikkansa? Vai pitäisikö lapsen olla täysin näkymätön, kuulumaton, ja kaikin puolin täydellinen kelvatakseen, kun ei ole oma biologinen lapsesi? 11 v on puberteetin kynnyksellä oleva murkku. Se on normaalia ja hänellä on siihen oikeus. Murrosikä on vaikeaa kaikille, osalle enemmän kuin toisille, mutta ilman tukea siitä ei selviä ehjänä kukaan. Aikuisen tehtävä on olla turvallinen aikuinen, ei edellyttää lapselta täydellisyyttä jotta hän kelpaa, tai haluta lapsi hiiteen omasta elämästä jos hänestä onkin vaivaa tai hän ei ollutkaan tarpeeksi hyvä. Aika hurjalta kuulostaa ettei 10 v jälkeen vauvasta asti kasvattamaansa lapseen tunnu olevan sen enemmän tunnesidettä kuin naapurin kis

Minä olen ydinperheen äiti ja voin kertoa, että kaikesta loputtomasta jankuttamisesta huolimatta omaan huoneeseen unohtunut avain haetaan kuraiset kengät jalassa.

Sängyn alta ei imuroida jos en seiso ovella osoittamassa että tuolta vielä. Likavaatteet alkoi mennä pyykkikoriin siinä vaiheessa kun ostin jokaiselle oman korin omaan huoneeseen.

Voi kertoa, että 12-vuotias tyttö koettelee, koettelee ja vielä kerran koettelee. Se on hänen tehtävänsä lapsena (nuorena) hakea etäisyyttä meistä vanhemmista (tai läheisestä aikuisesta). Hänen ikäänsä kuuluu olla hieman taantunut siisteyden kanssa, olla hieman unelias päivälläkin, unohdella asioita, kiukutella. Hänessä jyllää hormonit ja se väsyttää ja kiukuttaa. Aikuisen tehtävä on auttaa tämän yli rakkaudella ja rajoilla. Tunteita saa näyttää, niistä saa puhua, ne saa ilmaista, kunhan ei hajota paikkoja eikä satuta itseään tai muita.

Mikä tässä uusperhejutussa minusta on huolestuttavaa, on se että perheissä asuu kaksi aikuista mutta vain toisella on valta puuttua huonoon käytökseen, ja vain häneltä odotetaan kasvatusta ja rajoja mutta myös rakkautta. Siinä on yksin sekä se vanhempi että lapsi. Minun mielestäni kukaan saman katon alla asuva aikuinen ei voi pestä käsiään lapsen elämästä sanomalla että "ei ole mun: en kasvata, en välitä, en hoida, en auta, en tykkää". 

Lapsi ei ymmärrä aikuisten kieltä, mutta osaa lukea tunteita. Lapsi vaistoaa, että hänestä ei pidetä ja sellainen lapsi se vasta saattaakin kapinoida. Ei hän ymmärrä että se pahentaa hänen asemaansa. Hän hakee hyväksyntää jollain tavalla. Ja sitten kun ei hae, olisin vielä enemmän huolissani. 

Christiiina kirjoitti:

AP:n mies on tehnyt hyvän diilin, kun on löytänyt naisen, joka hoitaa hänen lapsensa lähes kokonaan, kun AP kerta sanoi, että hän on hoitanut paljon lapsen asioita, kun äiti ja isä ei siihen pysty . Onko lapsen isä sitten paljon matkatöissä kun Nakittaa arjen pyörityksen vaimolleen eli AP:lle?

Mitä prinsessoja ne uusperheiden naiset oikein on, kun heidän harteilleen ei voi mitään sälyttää? Ydinperheissäkin on puolisoita (äiti tai isä) joilla on pitkiä työpäiviä, tai työmatkoja. Silloin se jolla ei ole, joutuu tekemään enemmän.

Ei vaikuta hyvältä diililtä yksikään mitä täältä olen viime viikkoina lukenut. Naiset häipyy kun miehen lapsi tulee viikonlopuksi tai viikoksi ja mies on yh:na sen ajan. Ei saa kaivata puolison seuraa vaan pitää antaa tämän mennä. Ei saa kaivata apua lapsen kanssa vaan itse hoidat ja toinen saa vaikka istua silloin sohvalla tekemättä mitään. Tai jos on yhteisiä lapsia, niin heidän hoito on 50/50 ja päälle miehen oma lapsi. Ja varmaan myös naisen omat lapset, koska se on eri asia.

En edes halua ajatella, mitä totaaliyksinhuoltajat näistä ajattelee. Itse normaalin perheen toisena vanhempana mietin, että parempi lapsen olisi olla vain yhden vanhemman perheessä kuin uusperhekuviossa jossa vanhemman puolisolla on suuren yleisön lupa suorastaan inhota lasta. 

Vierailija kirjoitti:

AP tässä vielä viimeisen kerran.

Lapsi on minulle tietysti rakas ja kohtelen häntä kuten kohtelen omaani. Rakastan mutta rajoja pitää myös olla. Ja kodissa on oltava kaikille yhteisiä sääntöjä.

Olen jo ihan alusta asti mm. huolehtinut lapselle päivähoitopaikan, vienyt hänet tarhaan, eskariin ja kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Järjestänyt työni, siten että vien lapsen hammaslääkäriin, menen vanhempainiltoihin, vien lapsen koulun diskoon tai nuorisotalolle. Katson, että lapsi kulkee oikeanlaisissa vaatteissa jne. Nämä kaikki ovat olleet minun "pahan äitipuolen" vastuulla. Kumpikaan biologinen vanhempi ei huolehdi näistä. Että tässä teille, jotka käskette minun jättäytymään sivuun ja olemaan puuttumatta lapsen "komentamiseen". 

Nyt lapsi on jo sen verran iso, että ilmeisesti kapinoi murrosikäänsä. Hän haluaa meiltä pois, koska minä "huudan ja suutun" jos yhteisiä sääntöjä ei noudateta. Mielestäni

Olet jäävi arvioimaan omaa toimintaasi. Ulkopuolinen on parempi arvioimaan.

Kaikki viestisi ovat ristiriitaisia. Aloituksessa kysyt, onko lapsesta pakko pitää. Eli et edes pidä lapsesta. Nyt lapsi onkin sinulle rakas. Etkö huomaa ristiriitaa? Kuulostaa trollilta.

Vierailija kirjoitti:

Onko sen lapsen mikään pakko pitää sinusta? Ei ole.

Antakaa muuttaa äidilleen.

Tämä. Miksi lapsen on pakko asua ap:n luona, missä on paha olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP tässä vielä viimeisen kerran.

Lapsi on minulle tietysti rakas ja kohtelen häntä kuten kohtelen omaani. Rakastan mutta rajoja pitää myös olla. Ja kodissa on oltava kaikille yhteisiä sääntöjä.

Olen jo ihan alusta asti mm. huolehtinut lapselle päivähoitopaikan, vienyt hänet tarhaan, eskariin ja kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Järjestänyt työni, siten että vien lapsen hammaslääkäriin, menen vanhempainiltoihin, vien lapsen koulun diskoon tai nuorisotalolle. Katson, että lapsi kulkee oikeanlaisissa vaatteissa jne. Nämä kaikki ovat olleet minun "pahan äitipuolen" vastuulla. Kumpikaan biologinen vanhempi ei huolehdi näistä. Että tässä teille, jotka käskette minun jättäytymään sivuun ja olemaan puuttumatta lapsen "komentamiseen". 

Nyt lapsi on jo sen verran iso, että ilmeisesti kapinoi murrosikäänsä. Hän haluaa meiltä pois, koska minä "huudan ja suutun"

Onko miesi alkoholisti vai mikä hänellä on? Miksi otit hoitaaksesi 2 lasta ja mieslapsen, joku syy sulla oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on 11 v ja sinä olet ollut hänen äitipuolensa 10 v. Vauvasta lähtien siis. Lapsi on "aina ollut kiltti ja kuuliainen", mutta "aina on hänen kanssaan ollut ongelmia, joihin olet joutunut puuttumaan". Kumpi nyt piti paikkansa? Vai pitäisikö lapsen olla täysin näkymätön, kuulumaton, ja kaikin puolin täydellinen kelvatakseen, kun ei ole oma biologinen lapsesi? 11 v on puberteetin kynnyksellä oleva murkku. Se on normaalia ja hänellä on siihen oikeus. Murrosikä on vaikeaa kaikille, osalle enemmän kuin toisille, mutta ilman tukea siitä ei selviä ehjänä kukaan. Aikuisen tehtävä on olla turvallinen aikuinen, ei edellyttää lapselta täydellisyyttä jotta hän kelpaa, tai haluta lapsi hiiteen omasta elämästä jos hänestä onkin vaivaa tai hän ei ollutkaan tarpeeksi hyvä. Aika hurjalta kuulostaa ettei 10 v jälkeen vauvasta asti kasvattamaansa lapseen tunnu

Olen täsmälleen samaa mieltä, mutta ärsytystä se ei poista että esitetään tyhmää tai valehdellaan. Teinin pitäisi jo osata tietyt asiat, joten jos hän ei niitä viitsi tehdä niin se on silloin laiskuutta ja sitä että yritetään nakittaa omat hommat muiden tehtäväksi. Tämä ärsyttää huolimatta siitä kuka lapsen vanhempi on. Meillä ei kotona perseilty, eikä mieheni kotona vaan omat hommat tehtiin mukisematta ja niitä hommia oli paljon enemmän kuin nykyään. En ole piika enkä palvelija, jos joku muu haluaa olla lapsille sellainen niin siitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

AP:n mies on tehnyt hyvän diilin, kun on löytänyt naisen, joka hoitaa hänen lapsensa lähes kokonaan, kun AP kerta sanoi, että hän on hoitanut paljon lapsen asioita, kun äiti ja isä ei siihen pysty . Onko lapsen isä sitten paljon matkatöissä kun Nakittaa arjen pyörityksen vaimolleen eli AP:lle?

 

Mitä prinsessoja ne uusperheiden naiset oikein on, kun heidän harteilleen ei voi mitään sälyttää? Ydinperheissäkin on puolisoita (äiti tai isä) joilla on pitkiä työpäiviä, tai työmatkoja. Silloin se jolla ei ole, joutuu tekemään enemmän.

 

Ei vaikuta hyvältä diililtä yksikään mitä täältä olen viime viikkoina lukenut. Naiset häipyy kun miehen lapsi tulee viikonlopuksi tai viikoksi ja mies on yh:na sen ajan. Ei saa kaivata puolison seuraa vaan pitää antaa tämän mennä. Ei saa kaivata apua lapsen kanssa vaan itse hoidat ja toinen saa

Ei saa kaivata puolison seuraa? Vai saako vain se lapsen vanhempi kaivata puolison seuraa, mutta entäs kun se puoliso kaipaa seuraa silloin kun lapset on siellä? Ehdi, vain lapset ovat ykkösiä, ja ilmeisesti se lapsen vanhempi joka kaipaa puolison seuraa vaikka hänellä on ne lapset siinä seurana, ja siksi ajaksi se puoliso laitetaan sivuun. Paitsi jos vanhempi kaipaa apua ja seuraa silloin pitää olla hänelle saatavilla. Kun lapset on tehnyt, niin se aika niiden lasten kanssa selvitään vaikka olisi miten seurankipeä. Se puolisohan on siinä kaiken sen ajan sitten kun lapset ovat toisessa kodissaan. Pitäisi riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on 11 v ja sinä olet ollut hänen äitipuolensa 10 v. Vauvasta lähtien siis. Lapsi on "aina ollut kiltti ja kuuliainen", mutta "aina on hänen kanssaan ollut ongelmia, joihin olet joutunut puuttumaan". Kumpi nyt piti paikkansa? Vai pitäisikö lapsen olla täysin näkymätön, kuulumaton, ja kaikin puolin täydellinen kelvatakseen, kun ei ole oma biologinen lapsesi? 11 v on puberteetin kynnyksellä oleva murkku. Se on normaalia ja hänellä on siihen oikeus. Murrosikä on vaikeaa kaikille, osalle enemmän kuin toisille, mutta ilman tukea siitä ei selviä ehjänä kukaan. Aikuisen tehtävä on olla turvallinen aikuinen, ei edellyttää lapselta täydellisyyttä jotta hän kelpaa, tai haluta lapsi hiiteen omasta elämästä jos hänestä onkin vaivaa tai hän ei ollutkaan tarpeeksi hyvä. Aika hurjalta kuulostaa ettei 10 v

11-vuotias on lapsi, ei teini. 

Asenteesi on oksettava. Lapsi on hakenut apua kodin ulkopuolelta. Sen sijaan että miettisit omaa vuorovaikutusta kiltin ja tunnollisen lapsen (omia sanojasi lapsesta) kanssa, kirjoitat hänestä täysin vailla empatiakykyä.

Lapsi todellakin tarvitsee apua. Sitä hän ei sinulta saa, joten hienoa, jos sitä saa muualta. 

Mitä on ne pikkuasiat, joista ap rähjää? Kotitöitä? Voisiko antaa konkreettisia esimerkkejä.

Nyt ap haukkuu lasta laiskaksi. Täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, että hän itse kuvailee lasta aiemmin kiltiksi ja tunnolliseksi.

Se lapsi ei ole mikään robotti vaan todellakin lapsi, joka on keskeneräinen kehityksessään.

En ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä, että mammojen mielestä omaa lasta saa kyllä haukkua laiskaksi, mutta lapsipuolta ei. Lapsipuolta pitää kohdella kultamussukkana.