Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Otat kukkakaupan sivun esiin ja näytät mieleistä kimppua. Kerrot kuinka super ihanaa olisi saada sellainen. Kysyt mieheltä voiko hän maksaa sinulle tämän onnittelukimpun. Sitten tilaat kimpun, kun hän suostuu maksamaan. Teet tilauksen valmiiksi ja mies syöttää siihen omat maksutietonsa. Sama homma lahjan kanssa. Esittelet miehelle mieluisia vaihtoehtoja. Kysyt maksaako hän lahjan ja tilaat Sitten sen miehen maksamana. On miehiä joita täytyy avittaa lahjan ostossa. Lahjan saatuasi olet mielin kielin ja onnesta soikea. Ehkä oppii vähitellen itse ostamaan oma-aloitteisesti.
Tuleeko tuollaisesta väkisin ostetusta lahjasta hyvä mieli? Toivottavasti mies tajuaa erota tuollaisesta vaatijasta.
Tiedän monta itänaapurista tullutta naista jotka toimii noin liitossa suomimiehen kanssa. Saa miehen elämään rotia. Mies laihtuu. Pukeutuminen muuttuu tyylikkäämmäksi. Edellisten liittojen lapsista aletaan huolehtia. Samoin huolehditaan miehen vanhemmista. Viinapullon korkki menee kiinni. Mies piristyy. Näyttää ulospäinkin onnellisemmalta, kun joku pukkii eteenpäin. Määrätietoinen nainen on ollut monen miehen pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano, että ap olisi sellainen, mutta on olemassa myös sellainen ihmistyyppi kuin marttyyri. Jos tekee asiat aina paremmin kuin muut, niin voi kietoutua marttyyrin viittaan, kun ei koskaan saa samaa panostusta takaisin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Otat kukkakaupan sivun esiin ja näytät mieleistä kimppua. Kerrot kuinka super ihanaa olisi saada sellainen. Kysyt mieheltä voiko hän maksaa sinulle tämän onnittelukimpun. Sitten tilaat kimpun, kun hän suostuu maksamaan. Teet tilauksen valmiiksi ja mies syöttää siihen omat maksutietonsa. Sama homma lahjan kanssa. Esittelet miehelle mieluisia vaihtoehtoja. Kysyt maksaako hän lahjan ja tilaat Sitten sen miehen maksamana. On miehiä joita täytyy avittaa lahjan ostossa. Lahjan saatuasi olet mielin kielin ja onnesta soikea. Ehkä oppii vähitellen itse ostamaan oma-aloitteisesti.
Tuleeko tuollaisesta väkisin ostetusta lahjasta hyvä mieli? Toivottavasti mies tajuaa erota tuollaisesta vaatijasta.
Ei mulle ainakaan. Etova ajatuskin, ja pakko sanoa, mutta aiheuttaa minussa halveksuntaa tuollaisia naisia kohtaan. Jos tuohon pitäisi mennä, ostaisin kukkani ja lahjani ihan itse itselleni mieluummin. Tai olisin ilman.
Sama. Edellinen ankea suhde venyi yli vuosikymmeneksi, seuraavasta lähdin puolessa vuodessa kun näin, ettei toinen arvosta vaikka kerroin suoraan ja useaan kertaan, mikä mättää. Ja toisen mielestä eron syynä oli, etten ollut valmis vakavaan suhteeseen 🙄
Niinpä. Enkä itse edes hirveästi enää alkaisi opettaa toiselle, miten minua pitää kohdella. Tarkkailen kohteleeko luonnostaan oikein ja jos ei niin se on heippa.
Moni mies kokee naisen elämässään samanlaisena välttämättömyytenä kuin asunto. Jos nainen on miehen mielestä kaupungin vuokra-asunto, niin ei panosta siihen ihan hirveästi. Se on myös vaihdettavissa. Ja siihen saattaa saada jooa asumistukeakin (nainen pitää yksin suhdetta pystyssä hartiavoimin silkkaa tyhmyyttään ja hyväsydämisyyttään). Oikeasti nainen voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta mies kokee hänet näin.
Sitten taas, jos mies kokee naisen miljoonakivitalona hyvällä alueella, mies kyllä on naiselle mieleksi, vaikka nainen olisi mikä luonnehäiriöinen.
Sitten on sellaisia, että ollaan tavallisesti ja turvallisesti omistuspientalossa keskiluokkaisella alueella. Molemmat tietävät arvonsa ja kohtelvat toisiaan hyvin. Elämä parisuhteensa on turvallista ja hyvää ja siihen panostetaan, että se pysyy kunnossa ja sen saavuttaminen on myös vaatinut vähintään sitoutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Exäni oli tuollainen pölkkypää. Ikinä ei muistanut merkkipäiviäni oma-aloitteisesti. Kerran syntymäpäivän iltana yritti pelastaa tilanteen antamalla lounasseteleitä. Syystäkin ex.
Nykyinen mieheni muistaa minua syntymäpäivänä, nimipäivänä, jouluna ja kihlapäivänä ihanin, mietityin lahjoin (kuten minäkin häntä). Juhlapäivät ovat iloisia päiviä. Käymme silloin ulkona syömässä, kakkukahveilla jne.
Minusta toisen huomiotta jättäminen on huonoa käytöstä ja itsekkyyttä, osin myös nuukailua.
Väsyneet hirnikset lounasseteleille 😁
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Antaako ap harkittuja lahjoja siksi, että hän haluaa aidosti ilahduttaa lahjan saajaa, vai siksi, että haluaa tuntea olevansa hyvä ihminen.
Voi vi***, että ihmiset on sairaita. Jos oma mielesi on noin musta niin joo, suurimman osan ei todellakaan ole.
Omituisen vahva reaktio. Tunnen ihmisiä, jotka oikeasti antavat muille lahjoja pohjimmiltaan itsensä vuoksi. Toivovat näin myös saavansa lahjoja takaisin. Kyse ei ole pyyteettömästä ilahduttamisesta ja antamisen ilosta. Lahjat ovat jokin keino pönkittää omaa heikkoa itsetuntoa.
Minun mielestä hänellä ei ole omituisen vahva reaktio.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Antaako ap harkittuja lahjoja siksi, että hän haluaa aidosti ilahduttaa lahjan saajaa, vai siksi, että haluaa tuntea olevansa hyvä ihminen.
Voi vi***, että ihmiset on sairaita. Jos oma mielesi on noin musta niin joo, suurimman osan ei todellakaan ole.
Omituisen vahva reaktio. Tunnen ihmisiä, jotka oikeasti antavat muille lahjoja pohjimmiltaan itsensä vuoksi. Toivovat näin myös saavansa lahjoja takaisin. Kyse ei ole pyyteettömästä ilahduttamisesta ja antamisen ilosta. Lahjat ovat jokin keino pönkittää omaa heikkoa itsetuntoa.
Jos käytösnormi on se, että lähimpiä muistetaan merkkipäivinä niin ei ole mitään itsekkyyttä toimia itse niin ja odottaa myös vastavuoroisuutta toiselta. Jos taas alkaa jotain randomia tuttua
Onko pakko antaa lahjoja läheiselle jos ei halua?
Meillä on lahjoilla ja sanoin sekä teoin muistettu joka vuosi puolisoni kanssa. Aina olen kiitollinen siitä mitä olen saanut vaikka olemme varmasti hutilahjojakin toisillemme antaneet.
Muistan äitini, joka aina muisti minulle huomauttaa jos lahja ei ollut mieleinen ja jos isä ei onnistunut lahjan hankinnassa. Toki perheen ulkopuolelta saadut lahjat olivat aina mahtavia ja ihania. Erityisesti muistan saaneeni tylyn palautteen eräästä lahjaksi aikomastani ja jonka sitten tästä tylytyksestä johtuen jätin kokonaan antamatta. Äiti sai vastaavan lahjan muualta ja voi että kun oli ihana ja ajateltu lahja.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka valittavat ääneen jostain mitä saavat oli kyse lähipiirin antamasta lahjasta tai työpaikalta saadusta. En ihmettele että sellaisille ei helposti sitten halua edes mitään hankkia, vaikka sitten siitäkin saa moitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Antaako ap harkittuja lahjoja siksi, että hän haluaa aidosti ilahduttaa lahjan saajaa, vai siksi, että haluaa tuntea olevansa hyvä ihminen.
Voi vi***, että ihmiset on sairaita. Jos oma mielesi on noin musta niin joo, suurimman osan ei todellakaan ole.
Omituisen vahva reaktio. Tunnen ihmisiä, jotka oikeasti antavat muille lahjoja pohjimmiltaan itsensä vuoksi. Toivovat näin myös saavansa lahjoja takaisin. Kyse ei ole pyyteettömästä ilahduttamisesta ja antamisen ilosta. Lahjat ovat jokin keino pönkittää omaa heikkoa itsetuntoa.
Jos käytösnormi on se, että lähimpiä muistetaan merkkipäivinä niin ei ole mitään itsekkyyttä toimia itse niin ja odottaa myös vastavuoroisuutta
Lainaus ei toimi... ei ole pakko antaa lahjoja, mutta ei toisen ole myöskään pakko niellä sitä reagoimatta. Pitää sitten kantaa se riski, että se vaikuttaa siihen suhteeseen negatiivisesti.
Suomalaiset ovat maailman epäromanttisimpia ihmisiä. Eivät viitsi senkään vertaa panostaa rakkaaseen ihmiseen, että ostaisi lahjan. Tuo on vähimmäisvaatimus, johon pitäisi kyetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
163, mitä ne naiset saavat noista liitoista?
Miehissä on eroja. Itsellä olii ihan tavallinen suomalaismies aviomiehenä vain muutaman vuoden. Muistaa edelleen kaikki merkkipäiväni, synttärin, nimmarin, äitienpäivän, ja lähettää aina sähköpostitse lyhyen mutta sydämellisen onnitteluviestin.
Kyllä minulla on mielikuva, että useimmat miehet muistavat vaimojensa merkkipäivät. Pidän aika moukkamaisena, jos ei edes onnitella. Lahjoista viis, mutta muistaminen on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Antaako ap harkittuja lahjoja siksi, että hän haluaa aidosti ilahduttaa lahjan saajaa, vai siksi, että haluaa tuntea olevansa hyvä ihminen.
Voi vi***, että ihmiset on sairaita. Jos oma mielesi on noin musta niin joo, suurimman osan ei todellakaan ole.
Siis aphan on itse sanonut tässä ketjussa syyn sille, miksi ostaa miehelleen lahjoja: "Mutta ostan lahjoja miehelleni parhaan taitoni mukaan, koska mulle on tärkeää olla ihminen joka pitää tällaisista asioista kiinni. Jos lopettaisin, niin kokisin kohtelevani puolisoani huonosti, enkä halua olla sellainen ihminen." Kuulostaa siltä, että ap haluaa tuntea olevansa hyvä ihminen kun ostaa lahjoja, vaikka tietääkin tekevänsä sen puolison tahdon vastaisesti.
-eri
Vierailija wrote:
163, mitä ne naiset saavat noista liitoista?
Niinpä. Ja haluaisiko mies ottaa projektikseen jonkun naisen kasvattamisen epämäärisestä hortoilijasta hyväksi naiseksi? Nämä miehet ovat lapsia, jotka tarvitsevat äidin. Yyyh.
En kestäisi. En nyt mieheltä mitään suuria merkkipäivämuistamisia odota, mutta tuo synttärinä, ystävänpäivänä ja naistenpäivänä kukkakimpun ihan oma-alotteisesti. Kun mulla alkaa kesäloma, niin ostaa minulle jonkun romaanin/dekkarin lukemiseksi. Muistan yksi kesä, kun minulla alkoi loma, ja mies oli lähtenyt töihin. Kahvit oli keitetty pulloon valmiiksi, ja vieressä oli rikosdekkari, joita rakastan, ja lappu hyvää kesälomaa.
Pieniä asioita, mutta ihania. Osoittaa, että olen tärkeä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Antaako ap harkittuja lahjoja siksi, että hän haluaa aidosti ilahduttaa lahjan saajaa, vai siksi, että haluaa tuntea olevansa hyvä ihminen.
Voi vi***, että ihmiset on sairaita. Jos oma mielesi on noin musta niin joo, suurimman osan ei todellakaan ole.
Siis aphan on itse sanonut tässä ketjussa syyn sille, miksi ostaa miehelleen lahjoja: "Mutta ostan lahjoja miehelleni parhaan taitoni mukaan, koska mulle on tärkeää olla ihminen joka pitää tällaisista asioista kiinni. Jos lopettaisin, niin kokisin kohtelevani puolisoani huonosti, enkä halua olla sellainen ihminen." Kuulostaa siltä, että ap haluaa tuntea olevansa hyvä ihminen kun ostaa lahjoja, vaikka tietääkin tekevänsä sen puolison tahdon vastaisesti.
-eri
Ap ehkä voisi lopettaa, jos mies alkaisi muistaa hänen merkkipäivänsä ja ap vaihtarina tehdä miehelle sitä, mitä mies toivoo. Usein nämä miehet vaan toivovat, ettei mitään tapahdu, ollaan vaan. Siinä ei ole mitään pahaa, että haluaa tehdä toimia suhteen ylläpitämiseksi ja sen osoittamiseksi, että toinen on tärkeä.
Vierailija wrote:
Mulla oli tuollainen mies, joka muka ei muistanut minun syntymäpäiviä tai muitakaan merkkipäiviä. Ei kihlapäivää tai yhtään mitään muutakaan. Yritin hyväksyä asian tyyliin, että mies nyt vaan on sellainen ja hän kuitenkin rakastaa minua blabla.
Totuus paljastui, kun viestintuoja toi ikävän viestin, että mieheni on salasuhteessa toisen naisen kanssa. Sain tämän viestintuojan kautta puolisoni viestittelyjä tämän toisen naisen kanssa. Se mikä satutti eniten niin mieheni oli lähettänyt tälle toiselle jopa nimipäiväonnittelut. Itse en ollut yhteisten vuosien aikana saanut yhtäkään nimipäiväonnittelua mieheltäni.
Tajusin, että olen ollut vain hyvä vaihtoehto, johon on tyydytty, mutta ei aidosti rakastettu. Kun ero tuli niin mies lähti uuden naisen perään, eikä hänestä juurikaan kuulunut mitään sen jälkeen.
Voi että, ja täällä inkkelit itkee päivät pääksytysten sitä miten naisten pitäisi laskea rimaansa ja vaatimustasoaan ja toisaalta miten jalomielisiä inkkelit itse ovatkaan kun tyytyvät naiseen kuin naiseen. Tyytymissuhteilla on taipumus olla juuri sitä, tyytymistä, ei täyttymistä.
Älkää, naiset, ikinä tyytykö mihinkään. Juuri tällä hetkellä tässä maailmanajassa on länsimaissa meneillään mitä suurin ihmissuhteiden isojako, kun naiset eivät ole enää pakotettuja valitsemaan minkäänlaista kumppania, ei selviytyäkseen taloudellisesti eikä yhteiskunnan arvojen pakottamana.
Ja sekös kismittää erikoisesti sellaista mieskunnan alatyyppiä, joka ei kerta kaikkiaan voi pieneen päähänsä mahduttaa, että päästäkseen haluamaansa lopputulokseen täytyy usein nähdä vaivaa ja itse muuttua ja kehittyä - usein läpi eliniän.
Vierailija wrote:
Sama. Edellinen ankea suhde venyi yli vuosikymmeneksi, seuraavasta lähdin puolessa vuodessa kun näin, ettei toinen arvosta vaikka kerroin suoraan ja useaan kertaan, mikä mättää. Ja toisen mielestä eron syynä oli, etten ollut valmis vakavaan suhteeseen 🙄
Niinpä. Enkä itse edes hirveästi enää alkaisi opettaa toiselle, miten minua pitää kohdella. Tarkkailen kohteleeko luonnostaan oikein ja jos ei niin se on heippa.
Moni mies kokee naisen elämässään samanlaisena välttämättömyytenä kuin asunto. Jos nainen on miehen mielestä kaupungin vuokra-asunto, niin ei panosta siihen ihan hirveästi. Se on myös vaihdettavissa. Ja siihen saattaa saada jooa asumistukeakin (nainen pitää yksin suhdetta pystyssä hartiavoimin silkkaa tyhmyyttään ja hyväsydämisyyttään). Oikeasti nainen voi olla kuinka hyvä tahansa, mutta mies kokee hänet näin.
Saa nyt nähdä miltä tämä lainaushirviö näyttää. Mutta niin. Sitä suuremmalla syyllä nostan jatkossakin kytkintä jos toista ei paljoa fiilikseni kiinnosta. Koska silloin olen tälle suhteessa vain "se joku". En se arvokas, jonka takia olisi valmis näkemään vaivaa.
Meillä sama juttu. Olen ottanut se niin että kun on muuten hyvä mies niin en jaksa loukkaantua. Onnittelee jos muistaa ja kehuu kun tuntuu siltä, ei usein. Olen ajatellut myös että olen saanut vapaalipun enkä minäkään muista häntä kun ehkä onnitteluin ja joskus kakkua kahvin kanssa. Yhteisestä sopimuksesta ei osteta myöskään joululahjoja toisillemme, vaan kumpikin saa ostaa itselleen mitä haluaa ja tarvitsee. Näin ei tule pettymyksiä eikä kummankaan rahat mene hukkaan.
On paljon vähemmän stressiä kun ei tarvitse miettiä mitä toiselle ostaa ja kuinka paljon sen pitää maksaa.