Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
121/249
|
22.10.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Toihan on henkistä väkivaltaa, itse lähtisin vaikka muuten olisi kuinka kiva mies.
mies tietää, että asia on sinulle tärkeä, ei voi ymmärtää.
Toivottavasti Ap nyt vastaa samalla mitalla. Ei huomioi miehen - tai miehen vanhempien - syntymäpäivää lahjoilla
tai kukilla, ei hanki kakkua, ei onnittele. En yleensä ole "kostamisen" kannalla, mutta näissä tapauksissa
en keksi muuta. Kova kovaa vastaan. Olin joskus naimissa samantapaisen tyypin kanssa. Hänen jälkeläisensä
on antelias ja ihana luonne, mutta on heikossa taloustilanteessa eikä pysty antamaan lahjoja. Monena merkkipäivänä olen saanut lapseltani tekstarin, että anteeksi
Ankeuttajanarsisti on ihan onnessaan, jos ap lähtee mukaan tuohon ankeutukseen, koska hän on silloin onnistunut ankeuttamaan ja kontrolloimaan tilanteen. Don't wrestle with a pig. Pig likes it and you both get dirty.
Ap, jos miehen kanssa on kurja olo, voisi yksin olla mukavampaa ja myös mahdollisuus joskus jollekin paremmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Jos arki menee muutoin hyvin, niin kyllä silloin myös se puolison merkkipäivä muistetaan. Oishan se nyt aivan kummallista, että muuten kaikki on hyvin, toinen tulee huomioiduksi arjessa, mutta sitten YKSI PÄIVÄ VUODESSA on tyhjä aukko. Miksi ei silloinkin voisi toista huomioida? Että jos muuten saa itsestään pinnistettyä irti hyvän kumppanin, niin miksi se yksi ainoa päivä vuodessa aiheuttaa ylivoimaista vaivaa?
Onhan se nyt ihan sanomattakin selvää, ettei tuollaisessa suhteessa muukaan ole kunnossa.
Ei meillä osteta mitään lahjoja vain tietyn päivän takia ja suhteessa menee oikein hyvin. Kumpikaan ei tykätä vietää mitään merkkipäiviä saatikka muitakaan juhlia. Ap:n olisi pitänyt hommata ihan eri mies, jos joku merkkipäivä on elämääkin suurempi asia.
Aika lapsellista, että aikuinen itkee jonku syntymäpäivälahjan perään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Muistamiset ja toisen huomioimiset kuuluvat normiarkeen parisuhteessa.
Sivu
Pitäisikö naistenkin alkaa siis antamaan noita miehille? S
e ei ole miehen huomioimista että nainen tekee mitä itse haluaa ja valehtelee sen olevan miehen huomioimista varten.
Naisten antamat lahjatkin tulee lähes aina oman edun kautta. Miehille ostetaan lahjaksi vaatteita sen takia että nainen haluaa katsella miestä niissä vaatteissa vaikka miestä itseään ne vaatteet ei juurikaan edes kiinnosta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Jos arki menee muutoin hyvin, niin kyllä silloin myös se puolison merkkipäivä muistetaan. Oishan se nyt aivan kummallista, että muuten kaikki on hyvin, toinen tulee huomioiduksi arjessa, mutta sitten YKSI PÄIVÄ VUODESSA on tyhjä aukko. Miksi ei silloinkin voisi toista huomioida? Että jos muuten saa itsestään pinnistettyä irti hyvän kumppanin, niin miksi se yksi ainoa päivä vuodessa aiheuttaa ylivoimaista vaivaa?
Onhan se nyt ihan sanomattakin selvää, ettei tuollaisessa suhteessa muukaan ole kunnossa.
Tämä. Vaikka kuinka asiaa vähäteltäisiin, niin miettikää hei nyt itse:
On syntymäpäivänne, äitienpäivä (jos teillä lapsia) tms. Saisit onnitteluita kaikilta muilta, mutta puoliso kieltäytyisi edes onnittelemasta, ja pihalta nyhdetyn voikukankin tuominen ylivoimainen tehtävä, koska "en mä vaan oo sellanen ihminen".
Kuulostaako siltä, että toinen ihan hirveästi arvostaa?
Omassakin tapauksessa, jos mies olisi tuonut pihalta poimitun yhden voikukan sanaakaan sanomatta, olisi tuo ollut itselleni mitä romanttisin ele ja olisin onnesta soikeana suukotellut miestä koko illan.
Sen sijaan ei huomioitu, päivä oli kuin mikä tahansa muukin. Olin tuonut toiveeni esiin, joten tiesin ettei kyse ole väärinkäsityksestä, vaan ettei toista kertaa kaikkiaan kiinnosta. Loppupäivän viettäminen eri puolilla asuntoa pahalla mielellä, lopulta nukkumaan eri puolilla parisänkyä.
Kumpi skenaario näistä todennäköisimmin tulee johtamaan eroon? Itselläni tosin jo johtikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on välillä tosi vaikeaa. Mulle myös rakkauden kieli on lahjat. En kaipaa mitään yllätyksiä, jouluna molemmat ostaa jotain ”parempaa” lahjaa, muuten olen sanonut että suklaalevy riittää. Aiemmin yritin kukkia, mutta mieheni ei ymmärrä yhtään kukkien päälle. Siis sitä, että miksi pitäisi ostaa jotain mikä heitetään muutaman päivän päästä pois, kuten leikkokukat.
Nyt kun tuo suklaalevy on mainittu, niin mies on saanut jutun juonesta kiinni, ja muistaa jollain kivalla ja herkullisella. Kerran odotti kotiin tilatut lempiravintolaruuat pöydällä kun tulin syntymäpäivänäni töistä.
Miehelle taas rakkauden kieli on seksi ja kosketus, mikä taas on itselleni hankalaa kun itse en kaipaa kosketusta oikein lainkaan. Mutta kun ottaa selkeät rutiinit asioihin niin molemmilla pysyy hyvä olla.
Kuule ap, olin itsekin yli 20v aviossa miehen kanssa jonka käytöstä selittelin parhain päin. Täällä kun joku kyseli miten voi olla mahdollista niin voi olla. Onnekkaita ovat he jotka lopettavat suhteen heti kun ilmenee jotain kökköä. Meitsi selitteli etten tajua tai vaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kaikista ihan hyvistä ja kunnollisista miehistä ei ole muistamaan puolison merkkipäiviä. Se pitää ymmärtää. Eri asia jos olet KUNNOLLA vihjaissut muutama päivä sitten, ja mitään ei tapahdu. Silloin kyse on silkasta välinpitämättömyydestä jota ei pidä hyväksyä.
Miksi hyvä ja kunnollinen mies on kykenemätön? Mikä se asia on, mikä pitää ymmärtää, kun ilmiö on kaikella tapaa järjen vastainen?
Millä tavalla järjenvastainen. Jotkut ovat kasvaneet perheessä, jossa ei ole muistettu synttäreitä, se on siis heille vierasta kulttuuria. Toki jos, tietää, että puoliso odottaa huomioimista, fiksu ihminen yrittäisi muistaa häntä merkkipäivänä onnitella.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Jos arki menee muutoin hyvin, niin kyllä silloin myös se puolison merkkipäivä muistetaan. Oishan se nyt aivan kummallista, että muuten kaikki on hyvin, toinen tulee huomioiduksi arjessa, mutta sitten YKSI PÄIVÄ VUODESSA on tyhjä aukko. Miksi ei silloinkin voisi toista huomioida? Että jos muuten saa itsestään pinnistettyä irti hyvän kumppanin, niin miksi se yksi ainoa päivä vuodessa aiheuttaa ylivoimaista vaivaa?
Onhan se nyt ihan sanomattakin selvää, ettei tuollaisessa suhteessa muukaan ole kunnossa.
Ja haluan tähän lisätä vielä sen saman, mitä muutkin ovat sanoneet, että sen muistamisen ei tarvitse olla tavara. Ja jos toiselle se jonkun tavaran saaminen on ainoa oikea lahja, niin tällaisen puolison voi varmaan viedä kauppaan valitsemaan sen haluamansa tavaran. Monella toimii sekin, että puolisolle lähetetään linkki siihen tiettyyn asiaan minkä haluaa, eikä toisen tarvitse stressata että meniköhän oikein. Itse en ole tavaralahjojen perään, tykkään saada hyvää ruokaa olipa se sitten ravintolassa tai kotona tehtyä. Kunhan voin yhden päivän olla pois patojen ja tiskien ääreltä. Kerran varasin myös pienen hotelliloman erään tapahtuman yhteyteen ja lahja oli se, että mies lähti mukaan seuraksi, vaikkei itse ollut siitä tapahtumasta kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Kun täytin 50 sain mieheltäni kuohuviinipullon. En juo lainkaan alkoholia vaan tämä lahja meni parempiin suihin. Nyt jo naurattaa.
Tässä on hyvä esimerkki lahjasta, jonka ei ole tarkoitus ilahduttaa saajaa.
Jos mies haluaa antaa synttärilahjaksi vaikka hyvää seksiä ja hieronnan, niin kelpaisiko se?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä ketju. Kiitoksia ap:lle sen aloittamisesta.
Hyvin ongelmallisessa lapsuudenperheessäni äidin ja isän välit kiteytyivät näihin muistamisiin tai muistamatta jättämisiin. Silloin kun olin alle kouluikäinen, äitienpäivät olivat yhtä helvettiä, koska pihi, putkiaivoinen ja välinpitämätön isä osti omalle äidilleen ruukkuruusun ja vaimolleen,äidilleni, krysanteemin. Äidin tämä suisti raiteiltaan.
Mielestäni isä jatkoi tätä hankintatapaa aivan kiusallaan. Mikään ei kelpaa koskaan, hän sanoi äidistä. Äiti ei todellaakn ollut tasapainoinen mutta syytä voi etsiä tasapainottomasta aviosuhteesta, jossa toisen tarpeita ei pienissäkään asioissa otettu huomioon. Muistamistapa kiteytti sen suoranaisen halveksunnan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Toihan on henkistä väkivaltaa, itse lähtisin vaikka muuten olisi kuinka kiva mies.
mies tietää, että asia on sinulle tärkeä, ei voi ymmärtää.
Toivottavasti Ap nyt vastaa samalla mitalla. Ei huomioi miehen - tai miehen vanhempien - syntymäpäivää lahjoilla
tai kukilla, ei hanki kakkua, ei onnittele. En yleensä ole "kostamisen" kannalla, mutta näissä tapauksissa
en keksi muuta. Kova kovaa vastaan. Olin joskus naimissa samantapaisen tyypin kanssa. Hänen jälkeläisensä
on antelias ja ihana luonne, mutta on heikossa taloustilanteessa eikä pysty antamaan lahjoja. Monena merkkipäivänä olen saanut lapseltani tekstarin, että anteeksi
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi muutenkaan huolehtia puolison vanhempien lahjoista? Ilmeisesti useissakin parisuhteissa tapana että vaimo hoitaa miehen sukuun yhteydenpidon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minä aloittajana alkaisin juhlimaan omia synttäreitäni oikein kunnolla, mutta jättäisin miehen niistä tyysti ulkopuolelle. Ostaisin itselleni kukkia ja kattaisin vain itselleni juhla-aamiaisen. Sen jälkeen lähtisin ystävien, sukulaisten sun muiden kanssa juhlimaan minne huvittaa ja mies saisi jäädä yksin kotiin.
Me ollaan ekaa vuotta parisuhteessa eli opetellaan tuntemaan toisiamme. Olen alusta alkaen sanonut, että mulle on merkkipäivät tärkeitä ja en kaipaa fyysistä lahjaa aina, mutta se muistaminen: hyvää syntymäpäivää, hyvää joulua, hyvää vuosipäivää, hyvää nimipäivää, jne on minulle todella tärkeitä. Se ei ole kuin kaksi sanaa yleensä ja ei haastavaa. Lähinnä on vain se vaiva, että muistaa ja se on minulle tärkeää parisuhteessa.
Matkustin omilla synttäreilläni miehen luo. Mitä teki mies? Veti edellisenä iltana kunnon kännit ja syntymäpäivänäni oli krapulassa. Kännissä jutteli, että tekee minulle kakun ja ostaa kukkia. Oikeasti odotin tätä, koska yksikään mies, isääni lukuunottamatta, ei ole tälläistä tehnyt. He eivät edes muista syntymäpäiviäni. Kun pääsen paikalle illalla niin mies makaa krapulassa sohvallaan, ei viitsi edes nousta antamaan hei-pusua, ei halaamaan tervehdykseksi, ei mitään muuta kuin pyytää, että käyn kaupassa. Käännyin ovella takaisin ja ilmoitin, että olen yötä hotellissa. Mies ei ihmetellyt asiaa vaan suuttui siitä kun lähdin ja jätin hänet yksin kotiinsa. Annoin täyslaidallisen hänelle seuraavana päivänä. Hän suuttui minulle vastavuoroisesti ja sanoi sydämettömäksi kun ”sanomatta sanaakaan” vain lähden.
Seuraavan kerran kun näimme vetäsi hän taas kunnon kännin viimeisenä yhteisenä iltanamme ja vietti illan kavereidensa kanssa. Tiesimme, että emme tule tapaamaan seuraavaan neljään kuukauteen. Mies mönkii yöllä kotiinsa muutaman tunnin ennen minun lähtöä. Raivostuin taas ja ilmoitin, että jos noin kiinnostaa mun olemassaolo niin en ole tulossa hänen luo enää, vaan tapaillaan sitten kun hän näkee vaivan tulla luokseni. Riitti aivan totaalisesti hänen typerä käytöksensä.
itselleni tämä käytös ei osoita mitään muuta kuin miehen itsekeskeisyyden ja minun paikkani hänen elämässään. Ei mua enää pahemmin kiinnosta hänen toiveensa jos mun toiveet pystytään noin hyvin ohittamaan. Sainkin hänet suuttumaan tällä viikolla kun hän ei kuulemma kuin harvoin minulta pyydä mitään ja nyt en hänen pyyntöään edes kuunnellut, vaan ohitin sen. No kokipa sen, että mitä on kun pyynnöt ja toiveet ohitetaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Minä aloittajana alkaisin juhlimaan omia synttäreitäni oikein kunnolla, mutta jättäisin miehen niistä tyysti ulkopuolelle. Ostaisin itselleni kukkia ja kattaisin vain itselleni juhla-aamiaisen. Sen jälkeen lähtisin ystävien, sukulaisten sun muiden kanssa juhlimaan minne huvittaa ja mies saisi jäädä yksin kotiin.
Me ollaan ekaa vuotta parisuhteessa eli opetellaan tuntemaan toisiamme. Olen alusta alkaen sanonut, että mulle on merkkipäivät tärkeitä ja en kaipaa fyysistä lahjaa aina, mutta se muistaminen: hyvää syntymäpäivää, hyvää joulua, hyvää vuosipäivää, hyvää nimipäivää, jne on minulle todella tärkeitä. Se ei ole kuin kaksi sanaa yleensä ja ei haastavaa. Lähinnä on vain se vaiva, että muistaa ja se on minulle tärkeää parisuhteessa.
Matkustin omilla synttäreilläni miehen luo. Mitä teki mies? Veti edellisenä iltana kunnon kännit ja
Sä et tuossa menettänyt muuta kuin alkoholistin, hyvä päätös.
Jaahas, kirjoitin sitten jotain asiatonta tänne... 🙄
"Parempi yksin kuin huonossa suhteessa" ja siitä huolimatta kulutat ainutlaatuista elämääsi ihmisen kanssa jonka kanssa sinulla on huono olla. Voisiko joku selittää tämän logiikan?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
AV:llä on paljon naisia jotka ovat suhteessa tuollaisen miehen kanssa ja kutsuvat tätä jopa hyväksi mieheksi 🤔 meitä on moneen junaan, itse en tuollaista sietäisi
No kaikille ei ole merkkipäivät tärkeitä, jos arki muuten sujuu.
Tämä on minusta niin kummallinen ajatus, muut päivät saa sujua mutta ei merkkipäivät. Muina päivinä huomioidaan puolisoa mutta ei missään nimessä merkkipäivänä.
Vierailija wrote:
Jaahas, kirjoitin sitten jotain asiatonta tänne... 🙄
Sama. Kahdesti yritin kirjoittaa, että viimeisimmät lahjat miehelle ovat olleet perhons i d o n t a v ä l i n e e t ja savustuspönttö, johan oli hurjaa.