Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Ihme lynkkausta täällä APn miehelle. Onko kenellekään tullut mieleen että ehkä se mies ei ajattele että merkkipäivät olisi niin hirveän tärkeitä? Jos naiselle on noin tärkeää niin silloin laitat jääkaapin oveen lapun, isoilla kirjaimilla, päivämäärä ja tavara jonka haluat sekä selkeät ohjeet mistä sen saa. Tämä sama tekstarina miehen kännykkään. Monesti tää ”ihan mitä vaan” ei toimi.
Vasta tämän jälkeen jos ei mitään tapahdu niin ottaisin puhutteluun.
Ei välttämättä ole muuta kuin eri näkökulma pariskunnalla. Ei tarkoita, että kumpikaan olisi väärässä/oikeassa. Liitossa tarvitaan kommunikaatiota.
N 43 (16 vuotta avioliittoa takana)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ei oltu oltu yhdessä kovin kauaa. Tuli ensimmäinen synttäri eikä lahjaa. Se oli todella vahva merkki miettiä suhteen todellinen taso uudelleen ja avata silmät todellisuuteen.
No ei teillä tainnut muutenkaan mennä hyvin. Ei kai kukaan yhden synttärin takia laita suhdetta poikki.
Jos jo alkusuhteessa, jossa kuitenkin yleensä yritetään antaa hyvin kiillotettu kuva itsestään, ignooraa toisen merkkipäivän niin kyllä se sen verran antaa osviittaa tulevasta, etten itsekään olisi suhdetta jatkanut.
Vierailija wrote:
Ihme lynkkausta täällä APn miehelle. Onko kenellekään tullut mieleen että ehkä se mies ei ajattele että merkkipäivät olisi niin hirveän tärkeitä? Jos naiselle on noin tärkeää niin silloin laitat jääkaapin oveen lapun, isoilla kirjaimilla, päivämäärä ja tavara jonka haluat sekä selkeät ohjeet mistä sen saa. Tämä sama tekstarina miehen kännykkään. Monesti tää ”ihan mitä vaan” ei toimi.
Vasta tämän jälkeen jos ei mitään tapahdu niin ottaisin puhutteluun.
Ei välttämättä ole muuta kuin eri näkökulma pariskunnalla. Ei tarkoita, että kumpikaan olisi väärässä/oikeassa. Liitossa tarvitaan kommunikaatiota.
N 43 (16 vuotta avioliittoa takana)
Eikös ap ollut puhunut ja jopa kirjoittanutkin miehelle?
Tuntematta asiaa tarkemmin, veikkaan, että miestä ketuttaa jokin. Kenties seksin puute, kontrollointi, en tiedä mikä, mutta jokin. Lahja-asia on seuraus siitä ketutuksesta. Oli miten oli, niin asiasta pitäisi pystyä keskustelemaan. Jos kommunikointi ei onnistu, niin eihän se ole hyvä merkki.
Vierailija wrote:
Sitä saa mitä tilaa kun nainen ei huomioi ja lahjoja miestä niin miksi mies huomioisi ja lahjoisi naista.
Eikö naiset tosiaan tiedä että syy minkä takia te ette saa lahjoja ja huomiota on se että te ette niitä ansaitse?
Nainen joka ansaitsee huomiota ja lahjontaa saa niitä kyllä ja sitä ei määrittele nainen itse että ansaitseeko vai ei
Omassa jo kariutuneessa liitossani muistin miestä jatkuvasti esim. tuomalla kaupasta pyytämättä herkkuja joista piti, antamalla merkkipäivänä harkittuja lahjoja, tuomalla aamuisin kahvin sänkyyn jne.
Ja minua oli liian kova vaiva muistaa merkkipäivänä edes suklaapatukalla.
Mutta elän jatkossa ohjeesi mukaan ja katkaisen suhteen, mikäli ignoorataan yksikin merkkipäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ja ketutuksesta kärsivän miehen luo ei kannata jäädä, koska se olotila ei tule siitä miehestä ikinä poistumaan, se on hänen ominaisuutensa. Aina löytyy jotain eikä toista osata rakastaa aidosti.
Ja sille miehelle, joka kehoitti toista ansaitsemaan arvostuksensa niin tiedätkö, suurin osa ihmisistä arvostaa sitä naista ihan omana itsenään ilman mitään sirkustemppuja. Todella toivon, ettei yksikään nainen jäisi työskentelemään saadakseen rakkautta ja arvostusta kohteelta, joka on kyvytön rakastamaan ja arvostamaan.
Vierailija wrote:
Ihme lynkkausta täällä APn miehelle. Onko kenellekään tullut mieleen että ehkä se mies ei ajattele että merkkipäivät olisi niin hirveän tärkeitä? Jos naiselle on noin tärkeää niin silloin laitat jääkaapin oveen lapun, isoilla kirjaimilla, päivämäärä ja tavara jonka haluat sekä selkeät ohjeet mistä sen saa. Tämä sama tekstarina miehen kännykkään. Monesti tää ”ihan mitä vaan” ei toimi.
Vasta tämän jälkeen jos ei mitään tapahdu niin ottaisin puhutteluun.
Ei välttämättä ole muuta kuin eri näkökulma pariskunnalla. Ei tarkoita, että kumpikaan olisi väärässä/oikeassa. Liitossa tarvitaan kommunikaatiota.
N 43 (16 vuotta avioliittoa takana)
Joo ja miehen voisi palkita vaikka kivalla tarralla jos lopulta muistaisi 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottuuhan siihen. Viimeisin ei ostanut minulle koskaan mitään. Viimeksi synttäreinäni puhui jopa tilaavansa jotain ovelleni, mutta kielsin, kallistahan se olisi, ehtisi myöhemmin jotain kun tavataan, vaikka viinipullo tms. Ja oikeassa olin, pari päivää myöhemmin oli rahat loppu, joten sepä siitä taas.
Härskisti viime jouluna sanoi vanhemmilleen että minä tarvitsen kerraston, ja vanhemmat olivat kalliin sellaisen käskystä ostaneet. Myöhemmin mies puhui vähän kuin olisi itse hankkinut.
En voisi olla tuollaisessa suhteessa. Merkkipäivien huomioiminen kuuluu ihan peruskäytöstapoihin ja ne pitää oppia jo lapsuudenkodissa. Mikään ei ole hyvä syy olla huomioimatta merkkipäivää edes jotenkin.
Meillä puolin ja toisin huomioidaan merkkipäivät ja juhlistetaan arjen keskellä muitakin kalenteripäiviä, vaikka vain pienesti: esim. ystävänpäivänä jompikumpi vanhemmista ostaa suklaata koko perheelle (yleensä molemmat yllättävät perheen jollain tavoin), naisten-/miestenpäivänä perheen nais-/miespuolisille vaikka lakupatukat, jos ei muuta, nimipäivänamut, Runebergin tortut, laskiaispullat jne. Syntymäpäivinä ja äitien-/isänpäivänä aamiainen vuoteeseen ja joku lahja, jouluna tietenkin lahjat jokaiselle perheenjäsenelle.
Lapset ovat oppineet saman mallin, että huomioidaan vuoden juhlat ja osoitetaan samalla, miten tärkeitä perheenjäsenet ovat. Eikä merkkipäivien huomioiminen vie pois arjen halauksia, kauniita sanoja ja tekoja, vaan on vain lisä toisten huomioimisessa.
En ymmärrä, miten niin monen mielestä on ok elää ankeuttajan kanssa yhtä ja samaa arkea, ilman mitään pientä, arjen juhlaksi kohottavaa huomioimista. Kuten sanottu, ei tarvita suuria lahjoja, mutta ihan vaan, että halutaan ilahduttaa rakkaita perheenjäseniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
En voisi olla tuollaisessa suhteessa. Merkkipäivien huomioiminen kuuluu ihan peruskäytöstapoihin ja ne pitää oppia jo lapsuudenkodissa. Mikään ei ole hyvä syy olla huomioimatta merkkipäivää edes jotenkin.
Meillä puolin ja toisin huomioidaan merkkipäivät ja juhlistetaan arjen keskellä muitakin kalenteripäiviä, vaikka vain pienesti: esim. ystävänpäivänä jompikumpi vanhemmista ostaa suklaata koko perheelle (yleensä molemmat yllättävät perheen jollain tavoin), naisten-/miestenpäivänä perheen nais-/miespuolisille vaikka lakupatukat, jos ei muuta, nimipäivänamut, Runebergin tortut, laskiaispullat jne. Syntymäpäivinä ja äitien-/isänpäivänä aamiainen vuoteeseen ja joku lahja, jouluna tietenkin lahjat jokaiselle perheenjäsenelle.
Lapset ovat oppineet saman mallin, että huomioidaan vuoden juhlat ja osoitetaan samalla, miten tärkeitä perheenjäsenet ovat. Eikä merkkipäivien huomioiminen vie pois arjen halauksia, kauniita sanoja j
Ei mulle synttärit ole merkinneet yhtikästä mitään sen jälkeen, kun tulin täysi-ikäiseksi. Minä en edes muista nykyisen kumppanin syntymäpäivää. Kyllä hän varmaan sen alussa sanoi, mutta se on unohtunut jo.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
En voisi olla tuollaisessa suhteessa. Merkkipäivien huomioiminen kuuluu ihan peruskäytöstapoihin ja ne pitää oppia jo lapsuudenkodissa. Mikään ei ole hyvä syy olla huomioimatta merkkipäivää edes jotenkin.
Meillä puolin ja toisin huomioidaan merkkipäivät ja juhlistetaan arjen keskellä muitakin kalenteripäiviä, vaikka vain pienesti: esim. ystävänpäivänä jompikumpi vanhemmista ostaa suklaata koko perheelle (yleensä molemmat yllättävät perheen jollain tavoin), naisten-/miestenpäivänä perheen nais-/miespuolisille vaikka lakupatukat, jos ei muuta, nimipäivänamut, Runebergin tortut, laskiaispullat jne. Syntymäpäivinä ja äitien-/isänpäivänä aamiainen vuoteeseen ja joku lahja, jouluna tietenkin lahjat jokaiselle perheenjäsenelle.
Lapset ovat oppineet saman mallin, että huomioidaan vuoden juhlat ja osoitetaan samalla, miten tärkeitä perheenjäsenet ovat. Eikä merkkipäivien huomioim
*uusi lainaus alkaa tästä*
Ei mulle synttärit ole merkinneet yhtikästä mitään sen jälkeen, kun tulin täysi-ikäiseksi. Minä en edes muista nykyisen kumppanin syntymäpäivää. Kyllä hän varmaan sen alussa sanoi, mutta se on unohtunut jo.
Tässä se ongelman pointti vähän niinkuin tiivistettynä. Merkkipäivät eivät merkkaa sinulle mitään, mutta merkkaako kumppanillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain Suomessa panostetaan näin vähän romantiikkaan, että sitä ei käytännössä yhtään ole. Maailman epäromanttisin kansa. Eikä senkään vertaa viitsitä nähdä vaivaa toisen eteen, että ostettaisiin lahja (mikä on ihan minimihuomioimista ja peruskohteliasuutta). Pusut ja halit eivät ole romantiikkaa, vaan parisuhteeseen kuuluvaa toimintaa.
Välinpitämätöntä touhua!
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Ihme lynkkausta täällä APn miehelle. Onko kenellekään tullut mieleen että ehkä se mies ei ajattele että merkkipäivät olisi niin hirveän tärkeitä? Jos naiselle on noin tärkeää niin silloin laitat jääkaapin oveen lapun, isoilla kirjaimilla, päivämäärä ja tavara jonka haluat sekä selkeät ohjeet mistä sen saa. Tämä sama tekstarina miehen kännykkään. Monesti tää ”ihan mitä vaan” ei toimi.
Vasta tämän jälkeen jos ei mitään tapahdu niin ottaisin puhutteluun.
Ei välttämättä ole muuta kuin eri näkökulma pariskunnalla. Ei tarkoita, että kumpikaan olisi väärässä/oikeassa. Liitossa tarvitaan kommunikaatiota.
N 43 (16 vuotta avioliittoa takana)
Joo ja miehen voisi palkita vaikka kivalla tarralla jos lopulta muistaisi 🤣
Jep!! XD XD Toimintaterapiaa saamattomille nuhjuille! XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vain Suomessa panostetaan näin vähän romantiikkaan, että sitä ei käytännössä yhtään ole. Maailman epäromanttisin kansa. Eikä senkään vertaa viitsitä nähdä vaivaa toisen eteen, että ostettaisiin lahja (mikä on ihan minimihuomioimista ja peruskohteliasuutta). Pusut ja halit eivät ole romantiikkaa, vaan parisuhteeseen kuuluvaa toimintaa.
Välinpitämätöntä touhua!
Jaa mulle romantiikkaa on just pusut, halit, kuinka paljon rakastan sinua, flirttailu, fyysinen läheisyys jne... En välitä lahjoista.
Vierailija wrote:
Sanot nyt selvästi, että x.x. päivänä on sulle merkkipäivä, jota juhlista ravintolassa. Haluat saada kyseisenä päivänä kukkia mieheltäsi, koska se on sinulle tärkeää ja osoitus arvostuksesta, välittämisestä, huomioimisesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta. Ymmärrätkö tämän? Pistä vaikka puhelimeen häläri, etteivät kukat unohdu.
Nimenomaan. Lahja on osoitus välittämisestä. Kun toinen ihminen on tärkeä, häntä haluaa huomioida. Jos ei ole tärkeä, silloin ei halua. Joten mitä iloa olisi pakottaa toinen huomioimaan? Tunteita on yhtä paljon kuin robotilla, jonka ohjelmoit antamaan lahjan.
Ketjussa tullut monta "vie mies kauppaan ja näytä mitä haluat lahjaksi/ muistuta miestä ostamaan sinulle kukkia jne".
Niin tuo olisi ilahduttavuudeltaan samaa tasoa kuin lähettäisi itse itselleen kukkia itsekirjoittamallaan kortilla "onnea rakas. T: miehesi".
Pointtini, että ei kyse lopulta ole siitä että saa kukkia tai lahjan. Vaan siitä, kuinka vähän puoliso arvostaa, jos ei halua tätä tehdä ilman että toinen hokemalla hokee muistutuksia vieressä.
"Jos varaan ravintolan, niin sinne lähtee kyllä" Siis mitä h i t t o a? Loisiiko mies vielä syntymäpäivänä?
Vierailija wrote:
Sanot nyt selvästi, että x.x. päivänä on sulle merkkipäivä, jota juhlista ravintolassa. Haluat saada kyseisenä päivänä kukkia mieheltäsi, koska se on sinulle tärkeää ja osoitus arvostuksesta, välittämisestä, huomioimisesta, kunnioituksesta ja rakkaudesta. Ymmärrätkö tämän? Pistä vaikka puhelimeen häläri, etteivät kukat unohdu.
Tekisin näin kun tässä ehdotetaan ja mielessäni pitäisin sitä hänen vikana mahdollisuutena. Jos ei onnistu niin kaikessa hiljaisuudessa lähtisin menemään ilman selittelyjä (Keskustelu ei auta, he eivät ymmärrä).
Meitä on moneen junaan. Toisille merkkipäivät ovat äärettömän tärkeitä, joillekkin satunnaisesti ja lopuille ei juurikaan merkitystä.
Omalla kohdalla mies muistaa jos muistaa. En anna tämän häiritä itseäni millään tavalla. Enkä edes odota mitään ihmeellistä. Yleensä jos esim. syntymäpäivästä kyse, niin jos vain suinkin mahdollista, se muistaminen on ollut sitä että olemme viettäneet sen lätkämatsissa, ehkä joskus käyty myös syömässä. Sama kuvio kun miehellä on synttärit. Eikä tämä ole jokavuotinen juttu, yleisimmin vietän synttärini yksin. Häääpäivätkin menee niin että saatamme käydä yhdellä lasillisella jossain, jos vaan aika antaa kummallakin periksi. Joulua emme edes vietä. Jotkut naisten- ja miestenpäivät, saati nimipäivät ei kuulu meidän suhteeseen, rehellisesti sanottuna emme edes muista milloin kummallakaan on nimipäivä, saati nämä toiset mainitut. Mutta tämä on meidän tyyli ja sopii mainiosti.
Sitten on taas esimerkiksi ystäväpiirissä pari pariskuntaa, jotka päivittää jatkuvasti faceen mitä saivat lahjaksi nimipäivänä, miesten- tai naistenpäivänä, jouluna, synttärinä, kihlajaisten 3,5 kk päivänä, vaalipäivänä, vaikka kansainvälisenä maksalaatikkopäivänä jnejne. Tämä on heidän tyyli ja sopii heille. Okei, ehkä vähän ääripäätä, mutta kuitenkin.
Mutta kaikenkaikkiaan, jos tuntee ettei tule kuulluksi itselle tärkeissä asioissa jotka kuitenkin toisi sitä hyvää mieltä parisuhteessa, niin kannattanee miettiä, miten voisi sitten piristää edes itseään, jos toinen ei kertakaikkiaan ota vastaan sitä tietoa. Tai sitten voi myös punnita, onko suhteen tulevaisuus mikä, jos jo tiedostaa etukäteen, että pettymys tulee kerta toisensa jälkeen.
Itselläni jäänyt monta asiallista viestiä bittiavaruuteen.