Aion elää loppuelämän yksin
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta tulee pian täyteen yksin elämistä kaupunkierakkona. Loppuun asti näin aion mennä. Sielu lepää, ei stressiä. Kesän aion samoilla keskuspuistossa ja meren rannoilla. Oujee.
Ns. kaupunkierakkona itsekin. Alkanut pelkäämään ihmisiä, ihmisten pahatahtoisuutta. Siinä se elämä menikin pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta tulee pian täyteen yksin elämistä kaupunkierakkona. Loppuun asti näin aion mennä. Sielu lepää, ei stressiä. Kesän aion samoilla keskuspuistossa ja meren rannoilla. Oujee.
Ns. kaupunkierakkona itsekin. Alkanut pelkäämään ihmisiä, ihmisten pahatahtoisuutta. Siinä se elämä menikin pilalle.
Kun ei ole ihmisten kanssa tekemisissä niin ei joudu ongelmiin. Yksin on "paras".
Vierailija kirjoitti:
Mitalinko haluat?
En, pillua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitalinko haluat?
En, pillua
Ulkomailla pillukin on maukkaampaa. Jännittävää!
Erittäin hyvä, me muut ihmisetkään emme jää kaipaamaan sinua.
Minäkin, mutta vasten tahtoani. Olisin edes kerran elämässäni halunnut kokea rakkautta.
Täällä kuitenkin roikut muiden ihmisten parissa.
12 vuotta yksin, 14vuotta asunut yksin, näin hyvä. M37
Vierailija kirjoitti:
Minäkin, mutta vasten tahtoani. Olisin edes kerran elämässäni halunnut kokea rakkautta.
Rakkautta on saatu ja annettu. Mutta ei enää. Lempi ja empatia loppui. Olen kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Kuusi vuotta tulee pian täyteen yksin elämistä kaupunkierakkona. Loppuun asti näin aion mennä. Sielu lepää, ei stressiä. Kesän aion samoilla keskuspuistossa ja meren rannoilla. Oujee.
Kaupunkierakkona minäkin olen elänyt jo useita vuosia. Aloitin yksin olemisen vähän ennen koronan alkamista. Seksiä kaipaan jonkin verran mutta en todellakaan yritä naisia kun niiden kanssa on aina jotain draamaa tai muuta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin, mutta vasten tahtoani. Olisin edes kerran elämässäni halunnut kokea rakkautta.
Ootko sää sit kuollu nykyään, vai?
Vierailija kirjoitti:
Täällä kuitenkin roikut muiden ihmisten parissa.
Ei tämä ole mitään sosiaalista kanssakäymistä. Tämä on virtuaalitodellisuus.
Minä vielä harkitsen. Sinkkuna ja selibaatissa olen nyt ollut 9 vuotta. Mutta josko vielä sopiva mies löytyisi jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin, mutta vasten tahtoani. Olisin edes kerran elämässäni halunnut kokea rakkautta.
Ootko sää sit kuollu nykyään, vai?
Olen vanha, ruma, köyhä, katkera ja kipeä enkä millään tavalla rakastettava. Jos en edes nuorena ja nättinä onnistunut löytämään ketään, niin todennäköisyys nyt on aivan olematon.
Viihdyn erittäin hyvin yksin, tapaan ihmisiä harrastuksen parissa. Ainoa lapsi on jo aikuinen ja käy säännöllisesti kylässä kaverinsa kanssa. Olen onnellinen eronnut, tässä iässä en enää tartte miestä mihinkään. Oman ikäiset ovat rasittavia setämiehiä ja puumaksi en rupia. :-D
Kuusi vuotta tulee pian täyteen yksin elämistä kaupunkierakkona. Loppuun asti näin aion mennä. Sielu lepää, ei stressiä. Kesän aion samoilla keskuspuistossa ja meren rannoilla. Oujee.