Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Vierailija wrote:
Mun mies on aina ollut huono muistamaan merkkipäiviä ja surkea lahjojen kanssa silloin harvoin kun olen sellaisia saanut. Ei puhettakaan että ajatuksella valitsisi jotain kaunista juuri minulle, meni aiemmin esim kultakauppaan ja sanoi myyjälle, anna joku timanttikoru, rouva sai vauvan🤣
Itse olen kyllä järjestänyt hänelle erityisyllätyksiä ympäri maailmaa kiinnostuksen ja unelmien mukaan.
Mutta toisaalta, hän on maailman ihanin aviomies ja isä ja antaa mulle vaikka kuun taivaalta jos pyydän. Esim kun olen kärsinyt kovista kivuista vuosia hänen mielestään oli itsestään selvää ostaa meille koti etelästä missä voin paremmin. Olisi tinkinyt mistä vaan jotta saimme sen hankittua. Tai huomaa että mun mieli tekee jäätelöä niin kipaisee heti kauppaan sitä hakemaan. Oikeasti nämä lahjat on niitä tärkeimpiä, viis päivästä!
Niin, miehesi huomioi, ja meni sinne kultakauppaankin lahjaa ostamaan.
Itseäni ei ex muistanut mitenkään kun vauva syntyi. Itsensä kyllä muutamien kuukausien päästä palkitsi satojen eurojen arvoisella harrastevälineellä. Itse en saanut edes kukkia.
Vierailija wrote:
Hankin miehelle lahjoja. Mulla on puhelimessa muistio asioista, joita hän on maininnut, että tykkäisi. Mies (kirjeeni jälkeen) toivoi, että en ostaisi lahjoja. Hänellä oli ajatus siitä, että sitten olisimme sujut, niin sanotusti. Mutta ostan lahjoja miehelleni parhaan taitoni mukaan, koska mulle on tärkeää olla ihminen joka pitää tällaisista asioista kiinni. Jos lopettaisin, niin kokisin kohtelevani puolisoani huonosti, enkä halua olla sellainen ihminen.
ap
Tässä se juju piilee. Et kunnioita miehesi toiveita. Jätä ostamatta lahjat, kuten on toivonut. Katso mitä saat vastineeksi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Hankin miehelle lahjoja. Mulla on puhelimessa muistio asioista, joita hän on maininnut, että tykkäisi. Mies (kirjeeni jälkeen) toivoi, että en ostaisi lahjoja. Hänellä oli ajatus siitä, että sitten olisimme sujut, niin sanotusti. Mutta ostan lahjoja miehelleni parhaan taitoni mukaan, koska mulle on tärkeää olla ihminen joka pitää tällaisista asioista kiinni. Jos lopettaisin, niin kokisin kohtelevani puolisoani huonosti, enkä halua olla sellainen ihminen.
ap
Tässä se juju piilee. Et kunnioita miehesi toiveita. Jätä ostamatta lahjat, kuten on toivonut. Katso mitä saat vastineeksi.
Kyllä. Saat ankeuttamista. Itse olen tehnyt sen rajanvedon, että ankeuttajat eivät ansaitse paikkaa lähipiirissäni.
Miten voi elämä suistua raiteiltaan yhden lahjan vuoksi, että tänne pitää kirjoittaa. Mieheni työporukassa heittävät jo legendaa siitä, että ei kannata unohtaa vaimon merkkipäivää. Ollaan jo toki liki 6 kymppisiä. Aina ei voi muistaa 😅
Vierailija kirjoitti:
En voisi olla yhdessä noin mielikuvituksettoman kumppanin kanssa. Hänhän vetoaa siihen, että ei keksi lahjaa. Todellisuudessa taustalla voi olla monia syitä, yhtenä välinpitämättömyys. Mutta jos se on kekseliäisyydestä kiinni, niin pitäisin miestä vähän yksinkertaisena. Exäni ei muistanut syntymäpäivääni. Minä taas kerran kävin 3 km lastenvaunuja yhteen suuntaan lumessa työntäen kahden pienen lapsen kanssa ostamassa isänpäivälahjan. Hänellä kun oli auto käytössään. Ja aina muistin syntymäpäivät. Kummallisiin parisuhteisiin me naiset tyydytään. Kannetaan kuitenkin usein päävastuuta kotona ja hyväksytään kumppani, joka on vähän kuin yksi lapsista.
MUTTA äidit myös kasvattaa joka päivä, juuri tämäänkin suurin osa vauvan lukijoista, poikia jotka eivät osaa huomioida. Äidit eivät vaadi pojilta OMA-ALOITTEISTA kykyä ilahduttaa ja huomioida muita.
Esim sinä, onko yli 3 vuotias poikasi ilahduttanut viime aikoina muita kuinka monta kertaa? Yli kolme vuotiaista lähitytöistä kekdi paljon esimerkkejä.
Lapsellista juhlistaa merkkipäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa tullut monta "vie mies kauppaan ja näytä mitä haluat lahjaksi/ muistuta miestä ostamaan sinulle kukkia jne".
Niin tuo olisi ilahduttavuudeltaan samaa tasoa kuin lähettäisi itse itselleen kukkia itsekirjoittamallaan kortilla "onnea rakas. T: miehesi".
Pointtini, että ei kyse lopulta ole siitä että saa kukkia tai lahjan. Vaan siitä, kuinka vähän puoliso arvostaa, jos ei halua tätä tehdä ilman että toinen hokemalla hokee muistutuksia vieressä.
Mies muistaa kyllä vapun, oman syntymäpäivän ja juhsnnuksen. Ja itseasiassa vanhempiensakin syntymäpäivät
Miehiä ei merkkipäivät kiinnosta. Jos joku asia ei kiinnosta ei siihen kaikki panosta vaikka tietäisi puolison siitä pitävän. Esim. ei kaikki naisetkaan tee sängyssä asioita miehelleen, joista tietää hänen pitävän.
Olin yhden tollasen pellen kanssa pari vuotta. Täytin 50-vuotta, hain autolla junalta- mies sanoi moi. Siinä oli 50 v päivän huomiointi. On nyt ex, eikä se toki ollut ainoa syy. Enää en seurustele ihmisten kassa, jotka on ihan eri planeetalta. Ihmetteli eroamme, että mikä syy, vastasin vaan että typerä käytöksesi monessakin asiassa. Tunteet viilenivät.