Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenties mies ei halua ap:n lahjoja siksi, että ne lahjat ovat vähän liian hyviä. Mies tietää, että hänen lahjansa eivät voisi koskaan olla yhtä hyviä. Haluaa siis vältellä koko aihetta lahjat. Onko todellisuudessa kyse valtataistelusta tms.
Vierailija wrote:
No et sinäkään tee oikein. Vaatimalla vaadit lahjoja ja sitten ostat lahjoja miehelle vaikka hän ei niitä halua. Kyllä sinä olet melkoinen päällepäsmäri.
Luitko mitä ap kirjoitti? Mies ei halua lahjoja siksi, kun ei osta itsekään, että olisivat sitten sujut tämän asian suhteen. Tosin olen kyllä osittain samaa mieltä, että ap:kin toimii vähän väärin. Hän voisi lakata lahjojen ostamisen, koska mies ei niitä halua, mutta miehen kyllä pitäisi muistaa ap:ta, koska se olisi hänelle tärkeää.
Meitä on moneen lähtöön. Itse olen hyvilläni, jos ei muista eikä kukaan muista. En tykkää lainkaan olla huomion kohteena ja merkkipäivät ovat ehdoton turn off.
Vierailija wrote:
Kenties mies ei halua ap:n lahjoja siksi, että ne lahjat ovat vähän liian hyviä. Mies tietää, että hänen lahjansa eivät voisi koskaan olla yhtä hyviä. Haluaa siis vältellä koko aihetta lahjat. Onko todellisuudessa kyse valtataistelusta tms.
Tuota taas ehkä hyvä käsitellä terapiassa, kuin aloittaa kuviteltua valtataistelua puolison kanssa siksi, että tämä antaa rakkaudella harkittuja lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Herkällä ihmiset eroo jos tosiaan sen takia ettei saa lahjoja.
Tuon ei pitäisi tulla yllätyksenä enää 20v liiton jälkeen.
Sinun pitää hyväksyä mies kuten hän on.
Et voi vaatia häntä muuttumaan, se on varma. Pää menee piiloon heti jos alat vaatimuksia ladella. Säikähtää.
Sellaisia monet vaan on.
Ehkä kannattaisi itse miettiä omia motiiveitaan saada niitä lahjoja jne. Miksi ne on niin tärkeitä sinulle?
Itse en haluaisi kukkia tms satunnaisesti, sitä en ymmärrä, onko mies käynyt vieraissa jos tuo randomisti kukkia? Herääpä kysymys.
Mulle riittää arjen teot ja muunlainen huomioiminen. Ei ne lahjat ole ainoa keino.
Jos hän ei vaan osaa esittää itseään oikein?
Luulen niin.
Kertoo omasta ajatusmaailmastasi tuo että randomisti kukkia saadessa kyse olisi pettämisestä. No, ei kyllä ole.
Vierailija wrote:
Tiedän nuo rakkauden eri kielet. Veikkaan, että kovi perusjamppa ei lähde pohtimaan vaimonsa kanssa rakkauden kieliä ja sitä kautta hoksaa, että jaa vaimoni rakkauden kieli on lahjat.
Sen sijaan olen sitä mieltä, että yksinkertaisimmankin otuksen täytyisi tajuta, että lahja tai muu muistaminen kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin silloin kun on merkkipäivä. Tai jouluna myös, koska se on suomalaisittain se isoin juhla ja lahjat kuuluu kulttuuriin. Jos kykenee katsomaan vierestä, kun oma vaimo ei saa yhtään pakettia jouluna ja lapsille, itselle, anopille ja muille paikalla oleville on avattavaa ja ei tajua että nyt on tapahtunut iso ja todella paha moka, niin sitten on tyhmä. Yksinkertaisesti niin tyhmä, että onko edes oikeustoimikelpoinen.
Kun lapset olivat pieniä niin ostin itselleni aina pari joululahjaa. Ihan tuosta syystä ettei lapset ihmettele, että miksei äiti saa mitään. Laitoin myös lasten isälle, silloiselle miehelleni, muutaman paketin. Hän ei muistanut minua ikinä, ei kukkia tai lahjoja, merkkipäivinäkään. Jotenkin siihen alistui ja ajatteli ettei kai sen sitten pitäisi olla tärkeää. Itse kyllä leivoin kakun miehen merkkipäivinä, mutta mies ei tehnyt edes äitienpäivästä erityistä "koska en ollut hänen äitinsä". Hänelle kyllä kelpasi minun ja lasten tekemä ja leipoma isänpäivä. Itse asiassa se olin minä, joka osti miehen äidillekin kukan äitienpäivänä. Kunnian kyllä otti itselleen kun äitiään muistaa.
Erosin lasteni isästä kun lapset olivat vielä alle kouluiän. Mies oli ihan shokissa kun hän, maailman paras ja huolehtivaisin mies, tuli hylätyksi. Toki tuo alkukirjoitukseni ei ollut eron ainoa syy. En vain enää jaksanut aikuista lasta.
Kun tapasin nykyisen mieheni niin hämmästys oli suuri kun sain joululahjoja! Joulu oli 1. yhteinen "lahjapäivä" ja kyllä oli uskomaton tunne kun joulupukki antoi minulle 2 pakettia, joita en ollut itse paketoinut! Sen jälkeen ei ole tarvinnut tehdä itselleni paketteja.
Kyllä se toisen muistaminen on ihan kunnioitusta toista kohtaan. Jokainen muistaa tavallaan, ja siten kuinka siihen on varaa, mutta ilmaisiakin muistamisia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Muistamiset ja toisen huomioimiset kuuluvat normiarkeen parisuhteessa.
Sivu
Vierailija wrote:
Toihan on henkistä väkivaltaa, itse lähtisin vaikka muuten olisi kuinka kiva mies.
mies tietää, että asia on sinulle tärkeä, ei voi ymmärtää.
Toivottavasti Ap nyt vastaa samalla mitalla. Ei huomioi miehen - tai miehen vanhempien - syntymäpäivää lahjoilla
tai kukilla, ei hanki kakkua, ei onnittele. En yleensä ole "kostamisen" kannalla, mutta näissä tapauksissa
en keksi muuta. Kova kovaa vastaan. Olin joskus naimissa samantapaisen tyypin kanssa. Hänen jälkeläisensä
on antelias ja ihana luonne, mutta on heikossa taloustilanteessa eikä pysty antamaan lahjoja. Monena merkkipäivänä olen saanut lapseltani tekstarin, että anteeksi äiti, kun en pystynyt ostamaan sinulle lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Aika silmiä avaava ketju. En itsekään ollut ajatellut, että monille merkkipäivien muistaminen lahjoilla olisi noin tärkeää ja etenkin parisuhteessa ilmeisesti etenkin naisille tärkeä rakkaudenosoitus.
Omassa parisuhteessani emme juuri harrasta lainkaan toistemme lahjoista tavaroilla. Se ei kai vain ole meidän kummankaan tapa osoittaa rakkautta,vaan enemmänkin rakkautta osoitetaan arjen teoissa ja läheisyydellä.
Minusta on aina ollut kiusallista saada lahjoja ja olen itse kokenut lahjojen antamisen hankalana etenkin siksi, että minusta on vaikea keksiä mitä lahjoja pitäisi antaa ja usein myös taloudellinen tilanteeni on ollut jokseenkin heikko, mutta kyllä nyt aina sen verran on pystynyt, että omia ja esim. sukulaisten lapsia pystyn jollain muistamaan syntymäpäivinä tai jouluna.
Minustakin synttäri- ja joululahjat ovat erityisesti lapsille. En ihan ymmärrä lahjojen tärkeyttä aikuisille, vaikka ehkä mun pitäisi. Ties vaikka
Ei sen huomioimisen tarvitse aina olla lahja. Meidän perheessä syntymäpäivä huomioitiin niin, että mentiin yhdessä syömään johonkin hienoon ravintolaan ja syntymäpäiväsankari sai valita sen ravintolan. Siinä ei tavallaan päivänsankari saanut sen enempää kuin muutkaan, mutta silti tuntui mukavalta, että syntymäpäivä huomioitiin. Lapsi sai toki ravintolaillallisen lisäksi myös jonkun lahjan, mutta se illallinenkin oli tärkeä, koska se oli perheen yhteinen juttu. Jos oli kaverisynttärit, niin sitten ei välttämättä menty lapsen synttäreillä erikseen ravintolaan.
Lapsen poismuuton jälkeen ollaan juhlistettu enimmäkseen kahdestaan ja vähän pienimuotoisemmin. Ollaan voitu käydä vaikka synttärilounaalla. Meillä meni 50-vuotisjuhlatkin niin matalalla profiililla, ettei niistä ole jäänyt kauheasti muistijälkeä muuten kuin että ainakaan paha mieli ei jäänyt. Halauksella ja onnittelusuukolla pääsee jo pitkälle, ei se ole siitä kiinni, onko hankittu joku lahja vai ei. Mutta en minä pane pahakseni, jos mies on ostanut käsintehtyjä belgialaisia suklaakonvehteja.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Muistamiset ja toisen huomioimiset kuuluvat normiarkeen parisuhteessa.
Sivu
Tarviiko se olla juuri jotain tavaraa? Päivittäin voi muistaa muutenkin, halaukset, hellyys jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aikuista käytöstä, että tahallaan panttaa lahjojen antamista tai muistamista, kun tietää sen olevan puolisolle tärkeää. Tässä on kyse jostain syvemmästä kuin lahjoista.
Vierailija wrote:
Miten teillä muuten arki menee? Jos se menee hyvin, niin eikö se ole tärkeämpää kuin merkkipäivät?
Jos arki menee muutoin hyvin, niin kyllä silloin myös se puolison merkkipäivä muistetaan. Oishan se nyt aivan kummallista, että muuten kaikki on hyvin, toinen tulee huomioiduksi arjessa, mutta sitten YKSI PÄIVÄ VUODESSA on tyhjä aukko. Miksi ei silloinkin voisi toista huomioida? Että jos muuten saa itsestään pinnistettyä irti hyvän kumppanin, niin miksi se yksi ainoa päivä vuodessa aiheuttaa ylivoimaista vaivaa?
Onhan se nyt ihan sanomattakin selvää, ettei tuollaisessa suhteessa muukaan ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Toihan on henkistä väkivaltaa, itse lähtisin vaikka muuten olisi kuinka kiva mies.
mies tietää, että asia on sinulle tärkeä, ei voi ymmärtää.
Toivottavasti Ap nyt vastaa samalla mitalla. Ei huomioi miehen - tai miehen vanhempien - syntymäpäivää lahjoilla
tai kukilla, ei hanki kakkua, ei onnittele. En yleensä ole "kostamisen" kannalla, mutta näissä tapauksissa
en keksi muuta. Kova kovaa vastaan. Olin joskus naimissa samantapaisen tyypin kanssa. Hänen jälkeläisensä
on antelias ja ihana luonne, mutta on heikossa taloustilanteessa eikä pysty antamaan lahjoja. Monena merkkipäivänä olen saanut lapseltani tekstarin, että anteeksi
Siis ostaako joku vanhemmilleen tai appivanhemmilleen syntymäpäivälahjoja? Mieshän olisi vain tyytyväinen, jos ei niitä lahjoja saa.
Vierailija wrote:
Kun täytin 50 sain mieheltäni kuohuviinipullon. En juo lainkaan alkoholia vaan tämä lahja meni parempiin suihin. Nyt jo naurattaa.
Tökerö mies! Olisi ostanut edes Korpihillan Kuohuvaa kuusenkerkkää! Ehkäpä ostat sitä miehelle, kun hänellä on merkkipäivä, että pääset vuorostasi nauttimaan.
Vierailija wrote:
Tiedän nuo rakkauden eri kielet. Veikkaan, että kovi perusjamppa ei lähde pohtimaan vaimonsa kanssa rakkauden kieliä ja sitä kautta hoksaa, että jaa vaimoni rakkauden kieli on lahjat.
Sen sijaan olen sitä mieltä, että yksinkertaisimmankin otuksen täytyisi tajuta, että lahja tai muu muistaminen kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin silloin kun on merkkipäivä. Tai jouluna myös, koska se on suomalaisittain se isoin juhla ja lahjat kuuluu kulttuuriin. Jos kykenee katsomaan vierestä, kun oma vaimo ei saa yhtään pakettia jouluna ja lapsille, itselle, anopille ja muille paikalla oleville on avattavaa ja ei tajua että nyt on tapahtunut iso ja todella paha moka, niin sitten on tyhmä. Yksinkertaisesti niin tyhmä, että onko edes oikeustoimikelpoinen.
Lapset ja kesken kasvuiset vaatii lahjoja. Aikuiset ymmärtää huomioimisen muutenkin kuin rahan tuhlauksen ja uusien lelujen kautta niin kuin lapset ymmärtävät
Vierailija wrote:
Miehet ei vaan muista asioita. Tai sit jotku on niin pihejä että eivät halua muistaa. Esmes kerran tulin naistenpäivänä illasta kotiin ja odotin suklaalevyä tai edes suklaapatukkaa niin ex vaan totes että oli naistenPÄIVÄ ja nyt on jo ilta.
Kyllä muistaa. Esim. isäni joka meni kauppaan kolme kertaa ostamaan kolmea eri asiaa, jokainen siis yksitellen kun ei kerralla muistanut, muisti jokaisena äidin nimipäivänä ja synttärinä ostaa hänelle kukkia ja herkkuja, aina!
Varmaan omasta kasvatuksestani ja "itsenäisen omillaan toimeentulevan kovakuorisen naisen" traumasta kärsivänä mulle ei tulisi mieleenkään ruikuttaa lahjoja ja huomiointia vaikka onkin todella mieltä lämmittävää ja herkistävää kun joskus itselle tärkeä ihminen tekisi jotain spontaanisti.
En ole koskaan viettänyt (sitten bilevuosien) synttäreitänikään, en edes 30, 40 tai 50v koska en tykkää olla huomion keskipisteenä.
Jos minulla olisi tilanne että joutuisin pyytämäänkumppaniltani että ostamulle tuo aulakoru tai hommaa meille kylpyläviikonloppu lahjaksi minulle, niin ei se enää tuntuisi lahjalta tai huomioinnista, koska se ei tule toisen aloitteesta.
Itsellä oli aikoinaan (siis jo keski-iässä) miesystävä joka oli niin lapsellinen että aloitti jo muutamaa kk aiemmin kertomaan milloin hänellä on synttärit, toisti moneen otteeseen myöhemminkin eli varmisti että mulle jäi tuo päivä mieleen. Hän myös kertoi miten edellisessä liitossa häntä oli huomioitu ja pohti sitä mitenkähän hänen teini-ikäiset lapset mahta häntä mistaa. Sama jouluna, häntä jänniti kuin 6 vuotiaita mitä sa lahjaksi. Vihjaili mm hotelliviikonlopusta tai kylpyläreissusta.... siis oletti vaan että minun kustannuksella pääsisi tällaiseen koska ei itsellä ois ollu varaa maksaa ees omaansa...
Eli mun oli pakko ostaa äänelle jotain etten tuota hänelle pettymystä. Tosin en kyllä ostanut mitään kallista tai materiaa, pikemminkin vein hänet vaikka syömään jonnekin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miehet ei vaan muista asioita. Tai sit jotku on niin pihejä että eivät halua muistaa. Esmes kerran tulin naistenpäivänä illasta kotiin ja odotin suklaalevyä tai edes suklaapatukkaa niin ex vaan totes että oli naistenPÄIVÄ ja nyt on jo ilta.
Kyllä muistaa. Esim. isäni joka meni kauppaan kolme kertaa ostamaan kolmea eri asiaa, jokainen siis yksitellen kun ei kerralla muistanut, muisti jokaisena äidin nimipäivänä ja synttärinä ostaa hänelle kukkia ja herkkuja, aina!
Ja osti tietenkin kukat äitienpäivänä ja naistenpäivänä, lahjat jouluksi ym.
Kyse ei ole niinkään lahjan saamisesta, vaan että toinen huomioi sinut, ja etenkin että toista kiinnostaa miltä sinusta tuntuu.
Vastedes lähden saman tien suhteesta, jos toiveeni torpataan heti turhina, niin ettei kiinnosta löytää molemmille sopivaa kompromissia.