Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Mun puoliso ei aina muista merkkipäiviä, mutta hän muistaa muuten. Kaupassa käydessään saattaa tulla kukkapuskan ja suklaan kanssa takaisin. Mulle sopii hyvin näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Tuo akkojen jatkuva huomiohuoraaminen on sairasta
Tällaisten urpojen on sitten turha ihmetellä kun seksiä ei tipu.
Vierailija wrote:
Oikeastaan olen epäillyt, että mieheni kouluttaa musta aikuismaisempaa naista tällä muistamisdeprivaatiolla. Ehkä hänestä on nolon lapsellista, että tulen onnelliseksi huomiosta ja hän haluaisi toisenlaisen puolison. Itse haluaisin puolison, jolle olisi tärkeää tehdä minut lapsellisen onnelliseksi. Varsinkin, jos se onnistuu 3e:n ruusukimpulla.
Tässä voi käydä niin, että ajan myötä alan kokemaan, että lahjat ovat lapsellisia ja idioottimaisia. Ja se puoli minusta kuolee, joka haluaa muistaa ja tulla muistetuksi. Mutta epäilen, että sen mukana kuolee jotain muutakin minusta.
ap
Oma ex-mieheni oli samanlainen. Kerroin, että muistamiset minulle tärkeitä, ja voi olla vaikka lähimarketista ostettu suklaalevy, ei sen ihmeempää. Tai kukkia, kesällä vaikka itse poimitut olisivat enemmän kuin ihanat.
Mutta ei, mies käytti energiansa hokemaan, ettei ole sellainen ihminen, eikä aio näitä toteuttaa. Lakkasin lopulta itsekin muistamasta mitään merkkipäiviä, enkä ostanu miehelle enää lahjoja. Joku havahtuminen ehkä silloin tuli, ja alkoi antaa lahjoja, mutta vähän myöhässä tuo tuli. Ero tuli myös lopulta.
Nyt eron jälkeen (lapsen takia tekemisissä) on antanut jonkun pienen lahjan merkkipäivinä, ja äitienpäivänä kukkia.
Logiikkaa en ihan ymmärrä, mutta toivottavasti ulottaa tavan myös uuteen suhteeseensa jos ja kun sellaisessa vielä joskus on.
Vierailija wrote:
Hankin miehelle lahjoja. Mulla on puhelimessa muistio asioista, joita hän on maininnut, että tykkäisi. Mies (kirjeeni jälkeen) toivoi, että en ostaisi lahjoja. Hänellä oli ajatus siitä, että sitten olisimme sujut, niin sanotusti. Mutta ostan lahjoja miehelleni parhaan taitoni mukaan, koska mulle on tärkeää olla ihminen joka pitää tällaisista asioista kiinni. Jos lopettaisin, niin kokisin kohtelevani puolisoani huonosti, enkä halua olla sellainen ihminen.
ap
Et sinä nyt voi tomppeli vaatia miestäsi tekemään niin kuin sinä haluat ja samalla itse tehdä päinvastoin kuin hän haluaa! Äly hoi! Si kohtelet häntä huonosti, kun annat lahjoja.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Kaikista ihan hyvistä ja kunnollisista miehistä ei ole muistamaan puolison merkkipäiviä. Se pitää ymmärtää. Eri asia jos olet KUNNOLLA vihjaissut muutama päivä sitten, ja mitään ei tapahdu. Silloin kyse on silkasta välinpitämättömyydestä jota ei pidä hyväksyä.
Miksi hyvä ja kunnollinen mies on kykenemätön? Mikä se asia on, mikä pitää ymmärtää, kun ilmiö on kaikella tapaa järjen vastainen?
Varsinkin, kun joka hiton ukolla on nykyään se älyluuri kädessä, niin voi naputella kalenteriin muistuksen puolison syntympäivistä vaikka seuraavat 50 v eteenpäin. Ja sen itse muistamisen ei tarvitse olla välttämättä sen kummoisempaa kuin vaikka aamupalan laitto. Kai niitäkin naisia on, joille pitää olla timantit, ulkomaanmatkat ja luksuslaukut, mutta suurin osa tainatavallisista on varmasti onnellisia pienestäkin huomioimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lidlistä saa alle kympillä näyttävän kukkakimpun. Se ilahduttaa. Ei kannata uskoa ettei mies tiedä tai osaa tai ei varaa.
Netti täynnä keskustelupalstoja joissa mies voisi kysyä myös apua. Ei tee koska ei sitä kiinnosta kuin omat tarpeet
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Oikeastaan olen epäillyt, että mieheni kouluttaa musta aikuismaisempaa naista tällä muistamisdeprivaatiolla. Ehkä hänestä on nolon lapsellista, että tulen onnelliseksi huomiosta ja hän haluaisi toisenlaisen puolison. Itse haluaisin puolison, jolle olisi tärkeää tehdä minut lapsellisen onnelliseksi. Varsinkin, jos se onnistuu 3e:n ruusukimpulla.
Tässä voi käydä niin, että ajan myötä alan kokemaan, että lahjat ovat lapsellisia ja idioottimaisia. Ja se puoli minusta kuolee, joka haluaa muistaa ja tulla muistetuksi. Mutta epäilen, että sen mukana kuolee jotain muutakin minusta.
ap
Oma ex-mieheni oli samanlainen. Kerroin, että muistamiset minulle tärkeitä, ja voi olla vaikka lähimarketista ostettu suklaalevy, ei sen ihmeempää. Tai kukkia, kesällä vaikka itse poimitut olisivat enemmän kuin ihanat.
Mutta ei, mies käytti energiansa hokemaan, ett
Itsekin toivoisin semmoista pientä hassuttelua ja muistamista, ei mitään kallista. Mutta kun kaikki sellainen tuntuu olevan turhaa, niin sitä lopettaa itsekin huomioimisen. Muiden juhlissa kyllä käydään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea ketjua. On narsistit ja kusipäät, jotka tahallasn haluavat aiheuttaa vähimmillään pahaa mieltä ja pahimmillaan pilata tyystin toisen merkkipäivät ja juhlat.
Kun kirje ei ole auttanut, se on merkki että miestä ei kiinnosta aiheuttaa hyvää mieltä eikä koe pahana aiheuttaa pahaa mieltä.
Minä nykykokemuksillani osaisin jättää miehen heti, ja jätinkin edellisen.
Ainoa muu vaihtoehto on se, että varaat itsellesi hotellin, kylpylän, laivamatkan, etelänmatkan tms. Ja lähdet sinne yksin tai ystävän kanssa ja miehen nähden pakkaat meikkejä ja kauniita vaatteita ja olet innoissasi lähtemässä viettämään synttäriä ilman miestä. Näin on saatu yksi puolipaha tapaus raiteilleen. Narsistiin tuokaan ei toimi. Kevytversio on meikata ja pukeutua nättiin mekkoon synttärinä ja lähteä ovesta ulos. Jos mies kysyy, olet menossa juhlimaan synttäriä. Tämä puolipaha tapaus istui yöllä portailla odottamassa minua kotiin eikä enää lähtenyt itse samoin.
Jos oikeasti välittää toisesta, niin voi toisen mieliksi yrittää tehdä jotakin, josta tämä pitää. Silloinkin, kun tapa tuntuu itsestä vieraalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkällä ihmiset eroo jos tosiaan sen takia ettei saa lahjoja.
Tuon ei pitäisi tulla yllätyksenä enää 20v liiton jälkeen.
Sinun pitää hyväksyä mies kuten hän on.
Et voi vaatia häntä muuttumaan, se on varma. Pää menee piiloon heti jos alat vaatimuksia ladella. Säikähtää.
Sellaisia monet vaan on.
Ehkä kannattaisi itse miettiä omia motiiveitaan saada niitä lahjoja jne. Miksi ne on niin tärkeitä sinulle?
Itse en haluaisi kukkia tms satunnaisesti, sitä en ymmärrä, onko mies käynyt vieraissa jos tuo randomisti kukkia? Herääpä kysymys.
Mulle riittää arjen teot ja muunlainen huomioiminen. Ei ne lahjat ole ainoa keino.
Jos hän ei vaan osaa esittää itseään oikein?
Luulen niin.
Anna kun arvaan kavereidensa kanssa kyllä juhlistaa erilaisia asioita: käyvät syömässä, saunomassa, tapahtumissa, varmaan imee niiden kullejakin. Kyllä se niin on, että jos on selkeästi KERRAN sanottu, että tämä olisi minulle merkityksellistä ja tärkeää ja vinkuu jostain osaamattomuudesta, niin silloin ei vain kiinnosta, et ole merkityksellinen ja tärkeä. Olet itsestäänselvyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Herkällä ihmiset eroo jos tosiaan sen takia ettei saa lahjoja.
Tuon ei pitäisi tulla yllätyksenä enää 20v liiton jälkeen.
Sinun pitää hyväksyä mies kuten hän on.
Et voi vaatia häntä muuttumaan, se on varma. Pää menee piiloon heti jos alat vaatimuksia ladella. Säikähtää.
Sellaisia monet vaan on.
Ehkä kannattaisi itse miettiä omia motiiveitaan saada niitä lahjoja jne. Miksi ne on niin tärkeitä sinulle?
Itse en haluaisi kukkia tms satunnaisesti, sitä en ymmärrä, onko mies käynyt vieraissa jos tuo randomisti kukkia? Herääpä kysymys.
Mulle riittää arjen teot ja muunlainen huomioiminen. Ei ne lahjat ole ainoa keino.
Jos hän ei vaan osaa esittää itseään oikein?
Luulen niin.
Pointti ei ole aina näissä se raha tai arvo. Vaan se asenne. Kaikkien muiden päivät hoidetaan ja viedään lahjat, mutta omalle puolisolle ei voi edes korttia ostaa.
Onko ap miehelläsi muita narsismiin viittaavia piirteitä? Onko välillänne arjessa skismaa, valtataistelua tai muuta sellaista josta voisi vetää sen johtopäätöksen että hän "kostaa" tällä tavoin sinulle jotain?
Tai onko muuten ns "tossun alla perheessä" ja on hoksannut tämän omaksi vallankäytön aseekseen, jääkö jostain sellaisesta paitsi jota itse toivoo /tarvitsee ja kokee että tasoittaa tilannetta tällä tavalla = hän ei saa jotain, niin ei anna sinulle jotain mitä sinä haluat.....
Vaikkei miehesi varsinaisesti olisi narsistinen, niin yksi sellainen piirre on juurikin toisen tahdon tarkoituksellinen sivuuttaminen, narsisti ei anna toiselle sitä mitä toinen haluaa. Narsistisia käytösmalleja omaavalle ihmiselle tällainen toimintamalli voi olla ikäänkuin peliä tai vallankäytön ase. Siksi ei koskaan kannattaisi sanoa ihan suoraan mitä haluaa (niin kamalalta kuin se kuulostaakin).
Uskoisin (tilannetta tuntematta) että juurisyy on jossain syvemmällä kun vain viitseliäisyydessä ja älyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Aika silmiä avaava ketju. En itsekään ollut ajatellut, että monille merkkipäivien muistaminen lahjoilla olisi noin tärkeää ja etenkin parisuhteessa ilmeisesti etenkin naisille tärkeä rakkaudenosoitus.
Omassa parisuhteessani emme juuri harrasta lainkaan toistemme lahjoista tavaroilla. Se ei kai vain ole meidän kummankaan tapa osoittaa rakkautta,vaan enemmänkin rakkautta osoitetaan arjen teoissa ja läheisyydellä.
Minusta on aina ollut kiusallista saada lahjoja ja olen itse kokenut lahjojen antamisen hankalana etenkin siksi, että minusta on vaikea keksiä mitä lahjoja pitäisi antaa ja usein myös taloudellinen tilanteeni on ollut jokseenkin heikko, mutta kyllä nyt aina sen verran on pystynyt, että omia ja esim. sukulaisten lapsia pystyn jollain muistamaan syntymäpäivinä tai jouluna.
Minustakin synttäri- ja joululahjat ovat erityisesti lapsille. En ihan ymmärrä lahjojen tärkeyttä aikuisille, vaikka ehkä mun pitäisi. Ties vaikka
Ihan hyvä kommentti. Kuitenkin haluan klommentoida takaisin, että kyse ei välttämättä ole lahjasta sinänsä vaan muistamisesta ylipäätään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Hankin miehelle lahjoja. Mulla on puhelimessa muistio asioista, joita hän on maininnut, että tykkäisi. Mies (kirjeeni jälkeen) toivoi, että en ostaisi lahjoja. Hänellä oli ajatus siitä, että sitten olisimme sujut, niin sanotusti. Mutta ostan lahjoja miehelleni parhaan taitoni mukaan, koska mulle on tärkeää olla ihminen joka pitää tällaisista asioista kiinni. Jos lopettaisin, niin kokisin kohtelevani puolisoani huonosti, enkä halua olla sellainen ihminen.
ap
Et sinä nyt voi tomppeli vaatia miestäsi tekemään niin kuin sinä haluat ja samalla itse tehdä päinvastoin kuin hän haluaa! Äly hoi! Si kohtelet häntä huonosti, kun annat lahjoja.
Ehkä olet oikeassa. Mutta jos mun rakkaudenosoitus on toisen pahoinpitelyä, niin olemme väärässä suhteessa mieheni kanssa. Printtaan tämän ketjun. Luulen, että meistä kumpikin ansaitsee parempaa, mutta epäilen, että minun täytyy tehdä tähän liittyvät ajatustyöt ja aloiteet. Tässä ketjussa on kuitenkin jotain, jonka avulla voin ajatuksiani selventää.
ap
Vierailija wrote:
Menkää yhdessä kauppaan. Osoitat, että nuo kukat tuosta. Sitten menette kahville (mies maksaa). Iloinen tunnelma mukaan reissuun! Joskus pitää kädestä pitäen opastaa mitä haluaa.
Itse en ainakaan saa revittyä minkäänlaista hyvää fiilistä tällaisesta, että toista pitää raahata puoliväkisin mukana ja käskeä ostamaan ja tekemään. Sama sitten ihan yksin omilla rahoilla ostaa ne kukat ja käydä hörppäämässä kahvit. Se että toinen toimii vain kukkarona ei tuo mitään lisäarvoa tilanteeseen.
Vierailija wrote:
Herkällä ihmiset eroo jos tosiaan sen takia ettei saa lahjoja.
Tuon ei pitäisi tulla yllätyksenä enää 20v liiton jälkeen.
Sinun pitää hyväksyä mies kuten hän on.
Et voi vaatia häntä muuttumaan, se on varma. Pää menee piiloon heti jos alat vaatimuksia ladella. Säikähtää.
Sellaisia monet vaan on.
Ehkä kannattaisi itse miettiä omia motiiveitaan saada niitä lahjoja jne. Miksi ne on niin tärkeitä sinulle?
Itse en haluaisi kukkia tms satunnaisesti, sitä en ymmärrä, onko mies käynyt vieraissa jos tuo randomisti kukkia? Herääpä kysymys.
Mulle riittää arjen teot ja muunlainen huomioiminen. Ei ne lahjat ole ainoa keino.
Jos hän ei vaan osaa esittää itseään oikein?
Luulen niin.
Eihän ne lahjat itsessään ole pointti, vaan se ajatus niiden taustalla. Pieni muistaminen tarkoittaa sitä, että ajattelin juuri sinua. Muistaminen voi olla siis jotain konkreettista (se kukkakimppu tai suklaalevy tms) tai vaikka sitä, että tekee aamupalan valmiiksi.
Ja btw, aika erikoinen ajatusmalli sinulla, että kukkien tuominen tarkoittaisi pettämistä :D
No himputti! Käy kukkakaupasta tilaamassa itsellesi hieno ja romanttinen kukkalähetys. Pyydä kauppiasta kirjoittamaan siihen onnitteluviesti nimettömänä. Kun kukkalähetys saapuu sinulle, ole iloinen, mutta yllättynyt ja ihmettele, kuka sen on voinut lähettää, kun ei kortissa lue lähettäjän nimeä.
No et sinäkään tee oikein. Vaatimalla vaadit lahjoja ja sitten ostat lahjoja miehelle vaikka hän ei niitä halua. Kyllä sinä olet melkoinen päällepäsmäri.
20 vuotta sitten olimme mieheni kanssa nuoria, vähissä varoissa ja pieni vauva juuri syntynyt.
Äitienpäivänä mieheni ei muistanut minua millään lailla, ei kahveja, kukkia, lahjoista puhumattakaan. Koko äitienpäivästä ei puhuttu mitään.
Istuin vauvan kanssa pihalla ja itkeskelin hiljaa, mietin mitä hittoa tämä on. Ensimmäinen äitienpäivä pienen vauvan kanssa ja tällaista meillä on.
Joskus myöhemmin jonkun riidan yhteydessä purin pettymystä myös tästä äitienpäivästä. Mieheni selitys oli että häntä nolotti kun ei ollut rahaa ostaa minulle mitään lahjaa.
Ihankuin lahja olisi ollut se pääasia. Kauniit sanat, halaus, pihalta poimitut kukat, kahvi olisi ollut sata kertaa ihanampaa kuin joku kallis lahja.
Mutta ei, eihän mies sellaista tajua, mieluummin vaikenee ja pakenee kuin olisi rehellinen ja näyttäisi tunteensa.
Jälkeen päin olen miettinyt että tässäkin asiassa minun naisen kuului ymmärtää miestäni eikä päinvastoin.