Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää se, että oma mies ei huomioi merkkipäivinä?
22.10.2023 |
Tai muinakaan tärkeinä elämän etappeina? Olen asiasta sanonut ja lähetin kerran kirjeenkin, jossa kerroin mitä tunteita tämä herättää. Ja siksi tiedän, että miehelle on vaikeaa ostaa kortti/kukka/lahja. Ei tiedä millainen sen pitäisi olla, eikä auta vaikka sanon, että ihan mikä vaan. Oikeastaan se, että olen asiasta sanonut näinkin painokkaasti, on pahentanut asiaa. Ennen saatoin kuvitella, että mies ei ymmärrä, että asia on mulle tärkeä, eikä tahallaan loukkaa. Nyt tuo ei ole enää uskottava ajatus.
Ensi kuussa on tulossa yksi sellainen hetki, että tulen saamaan muistamisia muilta. Ehkä kuuluisi varailla pöytä jostain kivasta ravintolasta ja juhlistaa lähipiirin kanssa. Isompia juhlia en kuitenkaan aio pitää. Tiedän jo etukäteen, että mies ohittaa tämän asian. Jos varaan sen ravintolan, niin sinne lähtee kyllä, mutta muutoin ohittaa.
Neuvokaa, miten tätä voisi helpommin sietää? Asian puheeksiottaminen on vain pahentanut tilannetta, joten nyt en enää tiedä, mikä voisi auttaa.
Kommentit (249)
Vierailija wrote:
Tuo akkojen jatkuva huomiohuoraaminen on sairasta
- Minulla (n 54) on ollut 4 merkittävää ja pidempää suhdetta elämän aikana ja kaikissa mies on ollut huomattavasti huomionkipeämpi kuin minä. Ja noista kolmessa olen saanut jopa huomauttelua ja eron hetkellä rankkaakin palautetta siitä kuinka en ole ollut tukemassa, zemppaamassa ja huomioimassa heitä.
Näistä palautteista olen ollut todella yllättynyt, koska en ole tajunnut miten paljon miehet oikeasti olisivatkaan tarvinneet huomiotani. Ja sehän se pas...a homma onkin kun he eivät sano tai tuo julki sitä ennenkun sitten kun ero on käsillä, sitten kyllä osataan syyllistää toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Anteeksi, kun sanon, mutta tuo on henkistä väkivaltaa. Kukaan aikuinen ei ole niin tyhmä, ettei tajuaisi, että on tärkeää muistaa kumppania merkkipäivinä. Ainakin nyt syntymäpäivänä ja jouluna. Muistamatta jättäminen on passiivis-aggressiivinen ja tarkoituksellinen teko. Eksäni harrasti tuota aina, kun oli vähän aiemmin kokenu jonkin narsistisen loukkauksen.
Asiaa on pahentanut se että kirjoitit kirjeen jossa toivoit huomioimista.
Nyt hän ei voi niitä ainakaan tehdä koska muuten tekee sen sinun toiveestasi ja hän on tuolloin tossukka.
Näin miehet ajattelee. Jos käsket tai edes pyydät jotain, se ei ainakaan tapahdu koska miehen pitää saada tehdä kaikki omat päätökset.
Nythän se ei enää ole hänen oma päätös.
Sidoit tietämättäsi hänen kätensä. Ei hän halua olla sätkynukkesi.<
Normaalimiehiä on aika harvassa.
Ja ikäluokassa +40 v se oma lapsuus ja käytösmallit opittuna tuolloin ovat vahvassa ja ihminen noudattaa niitä.
Vanha epänormaali mies ei opi uusia temppuja.
Ehkä ostat itsellesi niitä lahjoja. Jospa mies sitten tajuaa oman tyhmyytensä.
Minun mies on samanlainen, ei muista merkkipäivinä eikä jouluna. Olen asiaan tottunut ja se on minulle ok. Hänen kohdallaan asia johtuu narsistisesta äidistä. Anoppi ei kestä, jos joku muu on päivänsankarina. Hän nostaa hirveän draaman ja riidan perheenjäsenen merkkipäivänä, haluaa että kaikki menee pieleen ja että etenkin sille päivänsankarille tulisi mahdollisimman huono mieli. En ihmettele yhtään, että mies karttelee merkkipäiviä nykyään.
Menkää yhdessä kauppaan. Osoitat, että nuo kukat tuosta. Sitten menette kahville (mies maksaa). Iloinen tunnelma mukaan reissuun! Joskus pitää kädestä pitäen opastaa mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Voisiko tässä olla kyseessä se, että
-mies on pihi, eli ei raski käyttää rahaa tuollaiseen
- hän ei edelleenkään kirjeesi ja sanomisesi jälkeenkään ymmärrä miten aikuiselle voi olla niin tärkeää lahjojen osto tai muu huomiointi, eikä siksi panosta siihen. Onko hän itse huomionkipeä, olettaako saavansa huomiointia tai nauttiiko itse huomiosta?
- tärkein pointti! Oletko itse arjessa vaativa, arvosteletko helposti muiden tekemiä juttuja tai vähätteletkö joskus hänen kuullen muilta saatuja lahjoja? Voi olla että hän pelkää tekevänsä virhevalintoja, ihan vaikka ostavansa liian vaatimattoman tai väärän värisen kukkapuskan tai väärää suklaata. !!! Jotkut ihmiset ei tee mitään koska pelkäävät niin paljon virheitä ja sitä että sitten tulee sanomista. Think!
Meinaatko siis että mies olisi jamahtanyt teinin tasolle? Kun noin p
-- saattaahan se olla....Eipä olisi ensimmäinen mies joka on tunnetasoltaan teinin tasolle jäänyt. Jokuhan tossa mättää! Miettikääpä oikeasti kuinka moni mies ei tee mielellään kotitöitä kun ne ei ikinä oikeesti kelpaa rouvalle vaan joku pikkujuttu on aina jäänyt huomiotta ja siitä tule sanomista, mikään ei siis riitä....think!
Aplle ehdotus: Lopeta odottaminen ja hoida itse se mitä haluat.
Kato sitten mitä tapahtuu, mutta älä ala marttyyriksi tässä.
Korkeintaa voit lähettää hänelle lahjatoiveen vinkkinä ja katsoppa saatko sen. Anna vaihtoehto mutta vapaa valinta sen totuttamiseen.
Jollet saa sitä niin ihan oikeasti tuo peli on pelattu.
Mutta älä vaadi tai pakota mihinkään, se ainakin kusee varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo nyt ihan järjetöntä toisen aliarvostamista ja tarpeiden sivuuttamista.
Itselleni merkkipäivät sun muut eivät ole olleet koskaan tärkeitä ja olen läheisiltäni pyytänyt ettei esim. syntymäpäiviäni huomioida kuin korkeintaan onnentoivotuksella. Miesystäväni sen sijaan rakastaa huomioimista ja lahjoja. Minulle ei ole mikään ongelma hankkia miehelleni lahjaa ja muistaa häntä syntymäpäivinä ja muina juhlina. Kivahan se on itsellekin saada oma rakas hyvälle tuulelle pienellä vaivalla.
Kun täytin 50 sain mieheltäni kuohuviinipullon. En juo lainkaan alkoholia vaan tämä lahja meni parempiin suihin. Nyt jo naurattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloittajana alkaisin juhlimaan omia synttäreitäni oikein kunnolla, mutta jättäisin miehen niistä tyysti ulkopuolelle. Ostaisin itselleni kukkia ja kattaisin vain itselleni juhla-aamiaisen. Sen jälkeen lähtisin ystävien, sukulaisten sun muiden kanssa juhlimaan minne huvittaa ja mies saisi jäädä yksin kotiin.
Vierailija wrote:
Minun mies on samanlainen, ei muista merkkipäivinä eikä jouluna. Olen asiaan tottunut ja se on minulle ok. Hänen kohdallaan asia johtuu narsistisesta äidistä. Anoppi ei kestä, jos joku muu on päivänsankarina. Hän nostaa hirveän draaman ja riidan perheenjäsenen merkkipäivänä, haluaa että kaikki menee pieleen ja että etenkin sille päivänsankarille tulisi mahdollisimman huono mieli. En ihmettele yhtään, että mies karttelee merkkipäiviä nykyään.
Ei kai se anoppi teille tule sinun juhlapäivää katsomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Voithan itsekin lopettaa kaiken huomioimisen hänen tärkeinä päivinään. Katsoa mitä sitten tapahtuu. Tuskin mitään hyvää.
Todennäköisesti on vaan huojentunut, että tämä lahjahösstys loppuu.
Vierailija wrote:
Onhan tuo nyt ihan järjetöntä toisen aliarvostamista ja tarpeiden sivuuttamista.
Itselleni merkkipäivät sun muut eivät ole olleet koskaan tärkeitä ja olen läheisiltäni pyytänyt ettei esim. syntymäpäiviäni huomioida kuin korkeintaan onnentoivotuksella. Miesystäväni sen sijaan rakastaa huomioimista ja lahjoja. Minulle ei ole mikään ongelma hankkia miehelleni lahjaa ja muistaa häntä syntymäpäivinä ja muina juhlina. Kivahan se on itsellekin saada oma rakas hyvälle tuulelle pienellä vaivalla.
Meilläkin tilanne menee niin että itselle lahjat on tärkeitä, toiselle ei.
Se riippuu ihmisestä, ei sukupuolesta ja jollei nämä arvot kohtaa niin tuleehan siinä pettymyksiä.
Pitääkin tuntea se toinen ja tietää mikä on hänen arvojärjestyksensä.
Tuolloin voi löytää sen molemmille toimivan mallin suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Voithan itsekin lopettaa kaiken huomioimisen hänen tärkeinä päivinään. Katsoa mitä sitten tapahtuu. Tuskin mitään hyvää.
Joskus näin onkin. Mutta tämän ketjun ap nimenomaan kertoi, että mies on toivonut ettei ap ostaisi hänellekään mitään. AP ostaa silti, eli toimii puolisonsa tarkasti ilmaiseman toiveen vastaisesti, koska hänen mielestään hänen toimintatapansa (=ostaa lahjoja) on oikea.
AP:n puoliso myös toimii puolisonsa tarkasti ilmaiseman toiveen vastaisesti, koska hänen mielestään hänen toimintapansa (=olla ostamatta lahjoja) on oikea.
Mieleeni tulee, että onko ap:n mies vähän perinteinen suomalainen tuppisuu. Ei saa sanotuksi, kun joku asia vaivaa tai on vaivannut. Hiljaa sietää erinäisiä asioita. On kenties ärsyyntynyt ap:n tavasta kontrolloida ja olla perfektionisti. Ap lähetti sen kirjeen ja ostaa hyviä lahjoja. Mies ei sitten löydä muita keinoja ilmaista tunteitaan kuin osoittamalla mieltään hiljaa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Voithan itsekin lopettaa kaiken huomioimisen hänen tärkeinä päivinään. Katsoa mitä sitten tapahtuu. Tuskin mitään hyvää.
Joskus näin onkin. Mutta tämän ketjun ap nimenomaan kertoi, että mies on toivonut ettei ap ostaisi hänellekään mitään. AP ostaa silti, eli toimii puolisonsa tarkasti ilmaiseman toiveen vastaisesti, koska hänen mielestään hänen toimintatapansa (=ostaa lahjoja) on oikea.
AP:n puoliso myös toimii puolisonsa tarkasti ilmaiseman toiveen vastaisesti, koska hänen mielestään hänen toimintapansa (=olla ostamatta lahjoja) on oikea.
Tämähän tässä on ongelmana, toisen mielestä lahjojen osto on oikein. Toisen ei.
Kumpi on oikeassa?
Molemmat toimii toisen halujen vastaisesti.
Ristiriita tilanne. Nainen suuttunut kun ei saa lahjoja ja mies suuttunut kun niitä saa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Anteeksi, kun sanon, mutta tuo on henkistä väkivaltaa. Kukaan aikuinen ei ole niin tyhmä, ettei tajuaisi, että on tärkeää muistaa kumppania merkkipäivinä. Ainakin nyt syntymäpäivänä ja jouluna. Muistamatta jättäminen on passiivis-aggressiivinen ja tarkoituksellinen teko. Eksäni harrasti tuota aina, kun oli vähän aiemmin kokenu jonkin narsistisen loukkauksen.
Asiaa on pahentanut se että kirjoitit kirjeen jossa toivoit huomioimista.
Nyt hän ei voi niitä ainakaan tehdä koska muuten tekee sen sinun toiveestasi ja hän on tuolloin tossukka.
Näin miehet ajattelee. Jos käsket tai edes pyydät jotain, se ei ainakaan tapahdu koska miehen pitää saada tehdä kaikki omat päätökset.
Nythän se ei enää ole hänen oma päätös.
Sidoit tietämättäsi hän
Ehkä tämä onkin se juttu. Mulla on miehenä epänormaali mies, adhd, yli 40 v. Takana jo yhden perhe-elämän verran vuosia yhdessä. Varsin empaattinen ja oikeudentuntoinen tyyppi, joka ei ole ikinä tarkoituksellisesti pahoittanut vaimonsa mieltä, saati jättänyt vaille huomiota ja arvostusta. Prioriteeteistahan siinä on kyse, kuinka korkealle kukin haluaa puolisonsa tarpeet ja ilahduttamisen laittaa. Minulle puolison huomiointi on yhtä luontaista, ja olen sentään pihi autisti.
Minun kyllä täytyy naisena sanoa, että mikään sellainen lahja tai huomioiminen jota olen joutunut edes vihjaamaan, saati vaatimaan ei tunnu oikealta ja yhtä hyvältä kuin se spontaani ja aidosti miehen omasta tahtotilasta kumpuava huomio.
En ole kyllä koskaan pyytänytkään itselleni mitään huomiota / lahjoja, se tuntuisi itsestäni ehkä hiukan maiivilta "haluan että ostat minulle kukkia, haluan tuollaisen korun joululahjaksi tms..." ei se toimi noin. Mitä iloa siitä lahjasta on kun olen sen itse vaatinut. Mieluummin olen ilman kuin käsken tai painostan kumppaniani huomioimaan.
Toimintamallini ja ajatukset juontaa varmasti juurensa siitä ettemme ole lapsuudessani -70-80 luvulla totuttu saamaan mitään erityistä huomiota, ei arjessa ei juhlana (ehkä muutamat joululahjat tietysti ja synttärini äiti tai mummi leipoi kakun, ei muuta)
Mutta siis ymmärrän ap: ja monen muunkin pettymyksen jos toinen ei huomioi mitenkään. Kärsisin siitä varmasti itsekin. Olen jo 53v ja petyn hiukan kun vanha äitini ei enää laita synttärinäni edes tekstarilla synttäritoivotuksia, vaikken todellakaan enää kaipaa asiaan liittyvää huomiota.
Itsekin ihmettelen, miksi tämän antaa jatkua 20 vuotta ilman, että alkaa itse ratkaista ongelmaa.
Tekisin - ja teenkin- niin, että hankin itselleni ennen joulua muutaman mieluiten joululahjan pakettiin. Mieheni kerää jotenkin liikaa painetta siihen lahjanhankintaan ja on mielikuvitukseton. Näin ollen olet ”vapauttanut” hänet koko taakasta. Hän on oikein ihana ja huomaavainen kaikilla muilla tavoilla, joten miksi häntä pitäisi tällä asialla kiusata. Viime jouluna sain kauniin kahvimukin, kosmetiikkaa ja hyvää suklaata. Itseltäni. Jos olisin sinä, jättäisin miehen lahjat hankkimatta, kun hän ei niitä toivo.
Synttäriasiassa puolestaan, jos miehesi tavallaan kiusaa jättämällä ilman huomiointia, hoitaisin homman itse mahtavasti ja jättäisin hänet totaalisti ilman osallisuutta tai mahdollisuutta tulla mukaan. Eli; varaa ystävien kanssa ravintolapöytä/Pariisin matka/luontoretki ja mies saa tehdä jotain omaa juttuaan silloin. Sulje hänet aktiivisesti suunnittelussa jo ulos, ettei tarvitse erikseen enää milloinkaan pettyä.
Ai että nauroin tolle eskariuhma kommentille 🤣 osui niin hyvin. Loistava kommentti, kuvaa hyvin aiemman kommentin miehen käytöstä