Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Hyi, miten ruma asenne aloituksessa.
Uupumus johtuu monesti kyvyttömyydestä rytmittää tekemisiään... ei siitä, että toinen ei jatkuvasti paikkaa uupuneen avuttomuutta, suojele häntä omalta uhrimentaliteetiltaan!
Woke-ideologiaan kuuluu, että uhrius ja luuserius on ihmisoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on varmaan sama ihminen, joka tekee aina näitä aloituksia "kun mies...". :)
Kummallista valittaa, kun itse on ollut ensinnäkin valkkaamassa miehen ja sitten rakentamassa yhteistä arkea ja toimintatapoja. Niin miten se yhtäkkiä onkin pelkästään miehen syy, että arki ei toimi? Naisella on myös vastuunsa yhteisen elämän pelisääntöjen sopimisesta. t. nainen 66 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asioita tehdä yhdessä? Roolit on varmaan tosi jumittuneet, jos ei voi kumppanille sanoa jotain seuraavista lausesita: Kumpi tekee ruoan ja kumpi tiskaa tänään? Teetkö salaatin, jos minä teen pihvit? Lähdetään kaupaan yhdessä hakemaan grillattavat ruoat tänään. Mitäs syötäisiin tänään vai pidetäänkö pizzapäivä.
Jos se teidän suhteeseen sopii, voi sorretuksi kokemansa osapuoli myös vaihtaa osia. Katot mitä toinen tekee ja teet perässä.
Sanot vaan muille, mitä olen (iskä, äiti, teini) tänään :-)
Tämä. Miten ne roolit on edes ajautuneet noin? Ei mulla ainakaan ikinä ole tollasta ongelmaa. Ihan ääneen voi sanoa, että en muuten jaksa tehdä ruokaa tänään, jaksatsä? Ai et, no mitä sit keksitään? Pizzapäivä? Joo kuulostaa hyvältä. Ja sama sitten kaiken muun kanssa. Sitten kun pizzapäiviä on silleen että alkaa omatunto kolkuttamaan, niin seuraava keskustelu: ei kyllä jotain fiksua pitäis varmaan kyhätä tänään, noi lasten ravintoaineet ja kaikkee. Jos tekis jonkun helpon salden ja protskut? Mä voin tehdä salden niin tee sä proteiinit. Tadaa!
Jos on rahat vähissä, niin ei ole varaa pitää jatkuvasti pitsapäiviä. Lapsiperheessä, etenkin näinä aikoina on usein rahat tiukassa. Hullun kalliiksi tulee tilata useamman lapsen perheessä pitsat aina jostain. Se on aina jostain muusta kivasta lomatekemisestä pois. Mielummin tekisin lomalla jotain muutakin kuin söisin pitsaa.
Mun mielestä valmispitsa ei ole oikeaa ruokaa.
Kun lapset oli pieniä, tehtiin silloin tällöin pellillinen pitsaa. Pohja täysjyväjauhoista ja päälle ruokaisasti täytteitä.
Vierailija kirjoitti:
No mita jos laitat rajat ihan itse? Perheen jokainen aikuinen kokkaa ihan itse n. 3 kertaa viikossa, vuoropaivin tai miten itse sen sovitte. Tietty jos on kesamenoja tms niin tasta voi joustaa mutta ymmarrat varmaan idean?
Sita ruokaa voi myos laittaa sen verran, etta seuraavana paivana voi lammittaa lounasta tai vetaa jamia. Ihan turhaan itseaan vetamaan piippuun ylimaaraisen kokkailun takia. Kylla ne lapsetkin selviaa hengissa.
Miksi tehdä lapsia, jos ei viitsi edes heidän ravinnostaan huolehtia? Todella surullista, että joillekin riittävä vanhemmuus on sitä, että lapset saadaan pidettyä hengissä.
Ruokaa voi myös tehdä yhdessä ja kaupassakin voi käydä välillä isommalla porukalla.
Meillä usein lapset ja mies tekee salaatin tai pilkkoo kasviksia wokkiin, kun minä esim. paistan pihvejä tai keitän riisiä.
Kaupassa usein sovitaan, että yksi hakee kasvikset, toinen vaikka makkarat ja kolmas maidot. Näin säästyy aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, miten ruma asenne aloituksessa.
Uupumus johtuu monesti kyvyttömyydestä rytmittää tekemisiään... ei siitä, että toinen ei jatkuvasti paikkaa uupuneen avuttomuutta, suojele häntä omalta uhrimentaliteetiltaan!
Woke-ideologiaan kuuluu, että uhrius ja luuserius on ihmisoikeus.
Woket ovat "mieslapsia" - laskelmoivat, vaativat vaimot (tai trollit) mukaanlukien - jotka tahtovat, että elämä olisi yhtä OIKEUTTA olla holhottu... myös vanhempana, sehän on hyvä tekosyy saada itse holhousta perustuen vaatimuksiin & "oikeuksiin".
PETER PAN is actually a DEMON - The REAL story behind Peter Pan
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa, että arvostaisin jos sinäkin osallistuisit .... / minusta olisi ihanaa jos voisit tehdä huomenna ...
Tää on ihan sama kuin sanoisi että miksi *itussa et ikinä tee yhtään mitään.
Paras tapa on sanoa että tee sinä ruoka tänään/huomenna. Selkeästi ilman mitään syyllistämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mita jos laitat rajat ihan itse? Perheen jokainen aikuinen kokkaa ihan itse n. 3 kertaa viikossa, vuoropaivin tai miten itse sen sovitte. Tietty jos on kesamenoja tms niin tasta voi joustaa mutta ymmarrat varmaan idean?
Sita ruokaa voi myos laittaa sen verran, etta seuraavana paivana voi lammittaa lounasta tai vetaa jamia. Ihan turhaan itseaan vetamaan piippuun ylimaaraisen kokkailun takia. Kylla ne lapsetkin selviaa hengissa.
Miksi tehdä lapsia, jos ei viitsi edes heidän ravinnostaan huolehtia? Todella surullista, että joillekin riittävä vanhemmuus on sitä, että lapset saadaan pidettyä hengissä.
Luulen, että aloituksen tehnyt on trolli, joka levittää rappion sanomaa - samaa tyrkytystä on täällä päivittäin. Tyyli on aina sama. Ja siihen kuuluu, ristiriitaisesti, uhriutuminen & vaativuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile sanoa, että arvostaisin jos sinäkin osallistuisit .... / minusta olisi ihanaa jos voisit tehdä huomenna ...
Tää on ihan sama kuin sanoisi että miksi *itussa et ikinä tee yhtään mitään.
Paras tapa on sanoa että tee sinä ruoka tänään/huomenna. Selkeästi ilman mitään syyllistämistä.
Mutta kun woke tahtoo lietsoa miesvihaa, ruoka on sivuseikka.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ajattelitko lapsia suunnitellessa, että mikä on tilanne, perhe-elämä ja lapsia hoidetaan 24/7. Eikä se lopu, kun lapsi täyttää 18 v.
Vahinkoraskaus ja pakkoavioliitto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mita jos laitat rajat ihan itse? Perheen jokainen aikuinen kokkaa ihan itse n. 3 kertaa viikossa, vuoropaivin tai miten itse sen sovitte. Tietty jos on kesamenoja tms niin tasta voi joustaa mutta ymmarrat varmaan idean?
Sita ruokaa voi myos laittaa sen verran, etta seuraavana paivana voi lammittaa lounasta tai vetaa jamia. Ihan turhaan itseaan vetamaan piippuun ylimaaraisen kokkailun takia. Kylla ne lapsetkin selviaa hengissa.
Miksi tehdä lapsia, jos ei viitsi edes heidän ravinnostaan huolehtia? Todella surullista, että joillekin riittävä vanhemmuus on sitä, että lapset saadaan pidettyä hengissä.
Luulen, että aloituksen tehnyt on trolli, joka levittää rappion sanomaa - samaa tyrkytystä on täällä päivittäin. Tyyli on aina sama. Ja siihen kuuluu, ristiriitaisesti, uhriutuminen & vaativuus.
Aikuisen ihmisen avuttomuus & narina, RUMA mentaliteetti... Itsekeskeisyys, haluttomuus ottaa vastuuta ja rakentavaa otetta elämään.
Lähimmäisenrakkaus olisi se toimiva vaihtoehto, mutta woke tahtoo hyväksynnän antamatta siihen itse yhtikäs mitäön. Hän tahtoi itselleen hyvää VÄKISIN, perustuen keksimiinsä erityisoikeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teethän sinä samalla ruokaa itsellesikin, joten siinä sivussa menee lapsetkin.
"Woke privilege" ei nojaa rakkauteen ja rehellisyyteen, vaan riistoon. Tämän mukaan puolison ei tule olla osa toimivaa perhettä omalla tavallaan, vaan "woke-puolison" apulainen, perustuen "woken" OIKEUKSIIN saada apua uupumukseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ajattelitko lapsia suunnitellessa, että mikä on tilanne, perhe-elämä ja lapsia hoidetaan 24/7. Eikä se lopu, kun lapsi täyttää 18 v.
Vahinkoraskaus ja pakkoavioliitto?
Ei ole tervettä hoitaa täysi-ikäisiä lapsia 24/7.
Meillä on perhemalli mikä saa monet nykyään ärsyyntymään. Siitä huolimatta että se meidän halujen ja toiveiden mukainen. Minä olen kotona ja huolehdin lapsista ja kodista sekä synnytän lisää lapsia. Miehellä tärkein tehtävä on kodin ulkopuolella rahoittaa elämämme sekä osallistua lasten kasvatukseen ja osaan kotitöistä. Ruoan valmistus tai siivoaminen ei niihin kuulu kuin poikkeustapauksissa.
Ruoanlaitto on työlästä, jos ei ole selvää suunnitelmaa mitä tehdä. Homma on alkanut nyppiä viime aikoina eikä miehestä ole juuri apua. Kun kysyin, mitä syödään, niin vastaus oli minulle käy kaikki. Kerran oltiin menossa kauppaan tekemään viikon ruokaostokset, joten kysyin mieheltä tulevan viikon ruokalistaa. Mies äyskäisi, että mitä sitä pitää etukäteen suunnitella, syödään sitä, mitä milloinkin mieli tekee. Mikäs siinä, kyllä puuroainekset on aina kotona, syödään sitten sitä.
Vierailija kirjoitti:
Teethän sinä samalla ruokaa itsellesikin, joten siinä sivussa menee lapsetkin.
Nääh, nyt ei ole kyse lapsista, vaan uupuvan ap:n "oikeuksista" vaatia itselleen etuja liitossa, konstituutiossa (instituutiossa?)... joka ei muka ole kokonaisuus, vaan etujen vaihtokauppa. Hän siis viestii liiton halveksimista, ja tarjoaa tilalle huorain mentaliteettia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Kukin tyylillään. Miehelläsi täytyy olla suuri palkka tai muita avuja, jos tuo on mielestäsi hyvä avioliitto tai millään tasolla reilua. Toisekseen jaksan ihmetellä miten jotkut puutarhahommat, talon ja auton huoltaminen on saman verran kuin lasten ja kaikkien muiden hommien hoitaminen yhteensä. Minulla on reilu kymmenen vuotta vanha auto, jota tarvitsee kerran vuodessa käyttää huollossa (varaat ajan, ajat auton paikalle aamulla, haet iltapäivällä) ja kaksi kertaa vuodessa vaihtaa renkaat (15 min homma ja muutama kymppi maksaa). Puutarhahommia on tasan niin paljon kuin niitä viitsii tehdä, mutta lasken sen enemmän harrastukseksi kuin kotityöksi. Mitä ihmeen hoitamisessa talossakin on, jos joka kuukausi pitää huoltaa? Ihme murjuissa sitä ihmiset asuvatkin.
Minullekin ex aikanaan keuli miten hän tekee niin paljon miesten töitä ja miten hänen ei siksi tarvitse mihinkään lastenhoitoon tai ruuan laittoon osallistua. Eron jälkeen tajusin, että minua oli kusetettu pahemman kerran.
En jaksanut ruveta luettelemaan kaikkea yksitellen mitä mies teki aikoinaan kun eli. Kyllä ok-talossa ja isossa kasvimaassa isolla tontilla oli aika paljon tekemistä, mutta joo, harrastuksena se menikin, teimme sitä ilolla. Talomme ei ole mikään murju vaan remppasimme ja remppautimme sen hyvään kuntoon eli remppaushommia oli ihan pariksi vuodeksikin vielä muuton jälkeen. En ymmärrä miksi ajattelet, että neljän lapsen kanssa asutaan murjussa jossain muussa EU-maassa kuin Suomessa. Sinun mielestäsi kaikki nämä nk. miesten hommat ovat yhtä tyhjän kanssa näköjään. Omasta mielestäni eivät olleet, työtä riitti kummallekin sopivasti eikä narinaa ja nalkutusta työnjaosta ollut. Nyt teen nuorimman lapsen kanssa minkä voin kun mies on kuollut. Apumiestä tarvitaan silloin tällöin kun katolle en sentään nouse enkä nuohoa korsteeneita tai käännä kasvimaata syksyin ja keväisin, näihin eivät voimani enää riitä. Pensasaitojen leikkaukseen ja puiden kaatoon en opetellut koskaan. Voithan sinä vähätellä, ettei niitä hommia ollut miehelle tarpeeksi viikoksi kun oli vapaalla. Itse muistelen lämmöllä avioliittoani ja miestäni, miten puhalsimme aina yhteen hiileen ja hommat hoituivat ilman käskytystä ja nalkutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ruoanlaitto on työlästä, jos ei ole selvää suunnitelmaa mitä tehdä. Homma on alkanut nyppiä viime aikoina eikä miehestä ole juuri apua. Kun kysyin, mitä syödään, niin vastaus oli minulle käy kaikki. Kerran oltiin menossa kauppaan tekemään viikon ruokaostokset, joten kysyin mieheltä tulevan viikon ruokalistaa. Mies äyskäisi, että mitä sitä pitää etukäteen suunnitella, syödään sitä, mitä milloinkin mieli tekee. Mikäs siinä, kyllä puuroainekset on aina kotona, syödään sitten sitä.
Ja suunnitelman vaatiminen toiselta tekee siitä mahdotonta? Raskasta?
Hyi, miten ruma asenne aloituksessa.
Uupumus johtuu monesti kyvyttömyydestä rytmittää tekemisiään... ei siitä, että toinen ei jatkuvasti paikkaa uupuneen avuttomuutta, suojele häntä omalta uhrimentaliteetiltaan!