Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.
Siis viisi kertaa päivässä vie ne ulos syömään?
Ei meillä syödä viittä kertaa päivässä, joku iltapäivän välipala on täällä Ranskassa täysin tuntematon juttu. Tämä siis ohiksena, ihmettelen, miksi Suomessa pitää syödä niin monta kertaa täyspainoinen ateria munakkaineen ja lukuisine leikkeleineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Minun äiti kyllä on aina päivitellyt nyt minun ja sisarusten aikuisiällä, että ihanaa kun ei tarvitse kokoajan laittaa ruokaa. Itse äitinä myös allekirjoitan, että ruokahuolto on yksi tylsimpiä ja aikaa vievimpiä askareita, ellei sitten tarjoa kokoajan einestä. Ja sitäkin meillä menee runsaasti. Minulla kaksi kouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen, kaikki liikkuvia lapsia, joten syövät paljon.
Ehkä olet trolli tai sitten aika kultaa muistot. Ei muisteta kuinka omat lapset oli leirillä viikon ja mummolassa toisen. Ei muisteta kuinka usein paistettiin vain uunissa ranskalaiset ja nakit. Nykyvanhemmat tekevät kaikkea edellä mainittua vähemmän.
Aika monella kultaa ne muistot. Minun äiti ihmetteli, että miten meillä voi mennä näin paljon rahaa viikossa ruokaan, kun käytiin yhdessä kaupassa. Vastasin, että koska on kesä. Ei hänellä kuulemma mennyt kesäisin sen enempää kuin koulun aikana. No ei kai kun kesäkuusta elokuuhun me oltiin oikeasti kotona ehkä viikonloput. Me oltiin kesäkuussa usein parillakin leirillä ja heinäkuussa meidät tuupattiin mummolaan päivähoitoon. Se pari viikkoa mikä oli vanhemmilla lomaa oltiin kotona, että eihän me oltu kotona syömässä kuin se pari viikkoa ja siitäkin meni viikko toisessa mummolassa ja sitten ehkä käytiin Tallinnassa. Ei me paljoa oltu kotona ruoka laskua kasvattamassa.
Niinhän se on että ajat muuttuu. Vie lapsesi nyt vuorostaan äidillesi mummolaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Mä muistutan, että me ressutyöläisten vaimot ollaan ihan oma rotumme. Me ollaan osattu sisäistää se, että mihin on lähdetty mukaan. Meillä ei ole kuin yksi lapsi, koska tiesin etten jaksa töiden oheen kovin isoa kuormitusta. Mies on myös täällä merityössä. Hän tosin on kuusi viikkoa pois ja kuusi viikkoa paikalla. Silloin kun on paikalla niin tekee osuutensa ja kyllä sen kuuden viikon poissaolon aikana huomaa, ettei mies ollut tekemässä niitä omia miestentöitä ja tukemassa arkea omalla tavallaan. Vaikka tuleekin toisinaan valmiiseen pöytään ja minä hoidan pääasiassa isommat siivoukset. Mies kun on pois niin myönnän, että mulla jää yleensä ruoka liedelle ja sitten menee pilalle. Mies nostaa meillä ruoan jääkaappiin ja astiat pois pöydästä. Minä laitan koneeseen. Kun mies ei ole paikalla niin unohdan aina ruoan. Kun mies on paikalla niin hoitaa pääasiassa lapseen liittyvät asiat eli esimerkiksi hammaslääkärit ja muut. Meillä mies myös hoitaa saunan ja en edes tiedä millä aineilla sen siivoaa ja jos tulee joku ongelma niin miten sen hoitaa. Mies hoitaa myös suodattamien vaihdot, mies hoitaa pihaa (minä vain kastelen kukat kun ei ole paikalla), mies pesee paljon isompaa pyykkiä (kuten sohvan päälliset, petivaatteet, jne), mies siivoaa elektroniikkalaitteet ja raskaampien tavaroiden alueet. Mies tekee paljon tuollaista näkymätöntä hommaa, joka esimerkiksi suurimmalla osalla naisista jää täysin tekemättä, mutta jotka täytyy tehdä. En odota, että mies tekee näitä heti ja pystyn kyllä sitä meidän arkea pyörittämään jos mies on törnin jälkeen niin väsynyt, että haluaa lepäillä ensimmäisen viikon. Tottakai sallin sen hänelle.
Yleensä nämä, jotka vaativat kaiken tasan puoliksi eivät ole ymmärtäneet sitä, että on myös muuta olemassa kuin se oma halu ja tapa toimia ja sitten yritetään se toinen yksilö muuttaa siihen, mitä itse haluaa.
Minulle herää kysymys, että mitä sinä saat tuosta suhteesta? Sinä pyörität käytännössä kaiken yksin ja mies joitain yksittäisiä pikkujuttuja.
Osalle meistä ihmissuhde on jotain muuta kuin jatkuva riita kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Naisethan ne lapsia maailmaan porsivatkin niin naisten tehtävä niitä on hoitaa ja ruokkia.
Pidä sinä kikulisi housuissa tai laita piuhat poikki, niin ei sialle niitä jälkeläisiä synny.
Äkkiä muistuu meillä miehellä miellä mieleen kokaaminen, kun jätän sen tekemättä. Eipä tarvitse sitten uhriutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä laitan harvemmin ruokaa. Ehkä yhden päivän kolmesta. Hoidan kesäisin sen kasvimaan josta saamme perunat, sipulit, porkkanat, kesäkurpitsat, tilliä, retiisiä, persiljaa, mansikoita, punajuuria, kaalia, lanttuja, tomaattia ja kurkkuja. Säilön omenat ja mehut ja teen hillot sekä vaikkapa leivon raparperipiirakan. Käyn keräämässä marjoja ja sienestämässä ja kalastan. Ajan nurmikon sekä kasvatan ja hoidan ja kastelen kukat siinä samalla kun muutkin kasvit. Kaikesta yllä olevasta pidän ja teen sen mielelläni. Siivoamme ja muita kotitöitä teemme yhdessä. Puoliso valmistaa useimmiten ruoan koska hän pitää siitä. Minä en grillaa ikinä sillä sitä inhoan yli kaiken. Matot pesen aina koska se puolisoni inhokki. Kaupassa käy se jolla asioita kaupunkiin ja ruoat mietimme yhdessä ennen kauppamatkaa samoin mitä muuta ostettava. Yleensä edellisenä iltana.
Kesäisin meillä on laiska ateriarytmi ja syömme vain aamupalan ja yhden aterian sekä illalla vielä jotain. Jos nälkä yllättää niin jokainen osaa itse jo tehdä välipalaa. Lapsetkin kouluikäisiä eikä se vaadi heiltä liikoja etenkin kun osaavat jo ruokaakin tehdä. Tänään esimerkiksi lapset söivät vasta hetki sitten aamupalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Kukin tyylillään. Miehelläsi täytyy olla suuri palkka tai muita avuja, jos tuo on mielestäsi hyvä avioliitto tai millään tasolla reilua. Toisekseen jaksan ihmetellä miten jotkut puutarhahommat, talon ja auton huoltaminen on saman verran kuin lasten ja kaikkien muiden hommien hoitaminen yhteensä. Minulla on reilu kymmenen vuotta vanha auto, jota tarvitsee kerran vuodessa käyttää huollossa (varaat ajan, ajat auton paikalle aamulla, haet iltapäivällä) ja kaksi kertaa vuodessa vaihtaa renkaat (15 min homma ja muutama kymppi maksaa). Puutarhahommia on tasan niin paljon kuin niitä viitsii tehdä, mutta lasken sen enemmän harrastukseksi kuin kotityöksi. Mitä ihmeen hoitamisessa talossakin on, jos joka kuukausi pitää huoltaa? Ihme murjuissa sitä ihmiset asuvatkin.
Minullekin ex aikanaan keuli miten hän tekee niin paljon miesten töitä ja miten hänen ei siksi tarvitse mihinkään lastenhoitoon tai ruuan laittoon osallistua. Eron jälkeen tajusin, että minua oli kusetettu pahemman kerran.
Et tainnut ymmärtää viestiä, johon vastasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Joo, onhan niitä yksinhuoltajaäitejäkin, jotka hoitavat kaikki hommat yksin. Se vaan ei muuta sitä, että on aika rasittavaa tehdä kaikki kotityöt yksin, jos perheessä on muita, jotka siihen pystyisivät. Ja todellinen harmitus alkaa siitä, kun nämä muut alkavat valittaa niistä kotitöistä. Silloin tulee mieleen, että olisi helpompi hoitaa kaikki yksin, omassa taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.
Siis viisi kertaa päivässä vie ne ulos syömään?
Ei meillä syödä viittä kertaa päivässä, joku iltapäivän välipala on täällä Ranskassa täysin tuntematon juttu. Tämä siis ohiksena, ihmettelen, miksi Suomessa pitää syödä niin monta kertaa täyspainoinen ateria munakkaineen ja lukuisine leikkeleineen.
Joo, olen syntynyt 1970. En muista että oltais oltu mupeltamassa koko aika. Aamupala, lounas, päivällinen. Päivällisen jälkeen kuppi kahvia ja joku pulla esm.
Urheilin, ei niitten harjotusten jälkeen juotu muuta kun vettä muistaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile sanoa, että arvostaisin jos sinäkin osallistuisit .... / minusta olisi ihanaa jos voisit tehdä huomenna ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Minun äiti kyllä on aina päivitellyt nyt minun ja sisarusten aikuisiällä, että ihanaa kun ei tarvitse kokoajan laittaa ruokaa. Itse äitinä myös allekirjoitan, että ruokahuolto on yksi tylsimpiä ja aikaa vievimpiä askareita, ellei sitten tarjoa kokoajan einestä. Ja sitäkin meillä menee runsaasti. Minulla kaksi kouluikäistä ja yksi alle kouluikäinen, kaikki liikkuvia lapsia, joten syövät paljon.
Ehkä olet trolli tai sitten aika kultaa muistot. Ei muisteta kuinka omat lapset oli leirillä viikon ja mummolassa toisen. Ei muisteta kuinka usein paistettiin vain uunissa ranskalaiset ja nakit. Nykyvanhemmat tekevät kaikkea edellä mainittua vähemmän.
Niinkö luulet. Meillä mummola oli kolmen tuhannen kilometrin päässä ja miehen vanhemmat olivat jo varhain haudassa. Maassa jossa asuin, ei ollut mitään kesäleirejä lapsille. Nakkejakaan ei ollut kaupoissa. Trolli en ole enkä vielä niin iäkäs, että muka aika kultaisi muistot. Nuorin lapsi asuu vielä kotona ja opiskelee. Sinä vaan luulet, että kaikki ovat huonosti organisoituja ja yhtä laiskoja kokkaamaan kuin itse olet.
Jos ruuanlaitto ei tunnu lainkaan vaivalloiselta kesällä useammalle kasvavalle ja liikkuvalle lapselle niin silloin se varmaan joko riittää omaksi kesäaktiviteetiksi/mielen virikkeeksi tai sitten se ruoka mitä tarjoaa on vähäravinteista (tasoa peruna& liemi voittoinen keitto ja kurkkuviipaleet leivän päälle) tai ihan määrällisesti vähäistä.
Meillä mies kokkaa siinä missä minäkin. Usein toinen menee lasten kanssa ulos (jos molemmilla loma) pelaamaan ja pyöräilemään yms. ja toinen tekee kotiaskareet sekä ruokaa, joka hyvällä tuurilla riittää illalliseen. Mitään neljän litran keittoja meillä ei harrasteta, koska pääsääntöisesti tykätään syödä eri päivinä eri ruokaa. Samalla tavalla kuin koulussa/päiväkodissa on eri ruokia eri päivinä niin meilläkin se kuuluu ihan ruokakasvatukseen, että totutaan eri makuihin. Ja toisaalta jos joku ei omaan makuun ole, niin sitten ei tarvi nälissään olla kahta päivää. Se on ihan sitä huolenpitoa, mikä voi olla vierasta sukupolvellesi.
Meillä esim. eilisen ruuat:
-Munakas uunissa, lisänä paprikaa yms. (ei hirveän työläs)
-Makaronilaatikko uunissa (meni 5 hengen perheessä lähes kokonaan)
-Välipalat hedelmiä, leipää, jugurttia jne. Esim. Nektariineja meni koko paketti kerralla noin kuvatakseni kuinka usein ihan hedelmiä pitää ostaa
-Illalla grillattiin, valmistelut (marinadit, vihannekset, salaatti vei kyllä ihan suht hyvin aikaa)
-Puolikas vesimeloni meni sitten ihan illasta koko perheellä vieläTietysti sitä voi kesän elää silläkin tavalla, että tarjotaan kaksi päivää kinkkukiusausta ja kaksi päivää jauhelihakeittoa, mutta suurimmassa osassa perheitä halutaan elää ruuan suhteen eri tavalla. Väitän ainakin ruokien perusteella, että ahkerampi kokki olen kuin sinä. Silti se ajankäyttö siihen harmittaisi, jos toinen ei ottaisi yhtään vastuuta ks. osa-alueesta. Minä haluan tehdä kesällä muutakin.
Muutenkin maailman suurin vitsi, että joku, jonka lapset ilmeiset jo aikuisia (eli äitini ikäinen) tulee väittämään itseään ahkerammaksi äidiksi kuin nykyäidit. Kyllähän me todellakin tiedämme teidän panostuksen vanhemmuuteen ja kodinhoitoon.
Tekispä mies lasten kanssa jotain edes. Ollaan molemmat vielä töissä, koululaiset kotona ja minä sellaisessa työssä jossa voin olla etänäkin, joten tietty mies vaan olettaa että hoidan lasten päiväruokailut/ ennakoinnit silleen että pärjäävät itse. Lapset osaavat tehdä kyllä jotain yksinkertaisia ruokia, mutta ei nyt voi olettaa että alakouluikäiset kaiken kaupassa käynnistä lähtien itse joka päivä. Ei ainakaan mies voi olettaa, kun tuntuu olevan hänellekin vaikeaa.
Lisäksi kun olen etänä, suunnittelen välillä lapsille tekemistä päivän aikana, vien uimaan, koitan tehdä töitä siellä jne. Mitä mies tekee kun pääsee töistä? Ei yhtään mitään. Ehkä laittaa tiskejä tms, mutta ei kyllä silloinkaan keksi lapsille mitään aktiviteettia. Ja mainitsen vielä, että meillä lapset kyllä keksii itsekin ja olen sitä mieltä ettei vanhemman tarvi kokoajan toimia ohjelmatoimistona, mutta voishan sitä kesällä isä jotain koululaisten kanssa tehdä oma-aloitteisesti? Meillä etenkin nuorin pyytää myös isää aktiivisesti esim viemään uimaan jne, mutta siihenkin isä ensisijaisesti koittaa keksiä tekosyitä miksi ei voi viedä. Menette kuitenkin äidin kanssa huomenna. Tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.
Siis viisi kertaa päivässä vie ne ulos syömään?
Ei meillä syödä viittä kertaa päivässä, joku iltapäivän välipala on täällä Ranskassa täysin tuntematon juttu. Tämä siis ohiksena, ihmettelen, miksi Suomessa pitää syödä niin monta kertaa täyspainoinen ateria munakkaineen ja lukuisine leikkeleineen.
Ei täälläkään läheskään kaikki syö iltapäivän välipalaa. Aamiainen 9.30 - 10.30 tänään ja vanhempi lapsista siis vasta juuri lopetteli, ns. lounas noin klo 13 ja päivällinen aikaisintaan klo 18. Lounas tänään salaattia ja lohta. Ei muuta. Ikinä ei olla kotioloissa syöty viittä kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Mä muistutan, että me ressutyöläisten vaimot ollaan ihan oma rotumme. Me ollaan osattu sisäistää se, että mihin on lähdetty mukaan. Meillä ei ole kuin yksi lapsi, koska tiesin etten jaksa töiden oheen kovin isoa kuormitusta. Mies on myös täällä merityössä. Hän tosin on kuusi viikkoa pois ja kuusi viikkoa paikalla. Silloin kun on paikalla niin tekee osuutensa ja kyllä sen kuuden viikon poissaolon aikana huomaa, ettei mies ollut tekemässä niitä omia miestentöitä ja tukemassa arkea omalla tavallaan. Vaikka tuleekin toisinaan valmiiseen pöytään ja minä hoidan pääasiassa isommat siivoukset. Mies kun on pois niin myönnän, että mulla jää yleensä ruoka liedelle ja sitten menee pilalle. Mies nostaa meillä ruoan jääkaappiin ja astiat pois pöydästä. Minä laitan koneeseen. Kun mies ei ole paikalla niin unohdan aina ruoan. Kun mies on paikalla niin hoitaa pääasiassa lapseen liittyvät asiat eli esimerkiksi hammaslääkärit ja muut. Meillä mies myös hoitaa saunan ja en edes tiedä millä aineilla sen siivoaa ja jos tulee joku ongelma niin miten sen hoitaa. Mies hoitaa myös suodattamien vaihdot, mies hoitaa pihaa (minä vain kastelen kukat kun ei ole paikalla), mies pesee paljon isompaa pyykkiä (kuten sohvan päälliset, petivaatteet, jne), mies siivoaa elektroniikkalaitteet ja raskaampien tavaroiden alueet. Mies tekee paljon tuollaista näkymätöntä hommaa, joka esimerkiksi suurimmalla osalla naisista jää täysin tekemättä, mutta jotka täytyy tehdä. En odota, että mies tekee näitä heti ja pystyn kyllä sitä meidän arkea pyörittämään jos mies on törnin jälkeen niin väsynyt, että haluaa lepäillä ensimmäisen viikon. Tottakai sallin sen hänelle.
Yleensä nämä, jotka vaativat kaiken tasan puoliksi eivät ole ymmärtäneet sitä, että on myös muuta olemassa kuin se oma halu ja tapa toimia ja sitten yritetään se toinen yksilö muuttaa siihen, mitä itse haluaa.
Minulle herää kysymys, että mitä sinä saat tuosta suhteesta? Sinä pyörität käytännössä kaiken yksin ja mies joitain yksittäisiä pikkujuttuja.
No voi vee näitä urpoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyky mammojen stressiä lisää sosiaaliset mediat.
Siivottu koti tiptop, ruuat pitää tehdä alusta, elikkä ei eineksiä. Lapset harrastaa, koulumenestystä. Partnerin pitää olla täydellinen. Niiku mammankin.
Enemmän "good enough" peliin niin helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Mä muistutan, että me ressutyöläisten vaimot ollaan ihan oma rotumme. Me ollaan osattu sisäistää se, että mihin on lähdetty mukaan. Meillä ei ole kuin yksi lapsi, koska tiesin etten jaksa töiden oheen kovin isoa kuormitusta. Mies on myös täällä merityössä. Hän tosin on kuusi viikkoa pois ja kuusi viikkoa paikalla. Silloin kun on paikalla niin tekee osuutensa ja kyllä sen kuuden viikon poissaolon aikana huomaa, ettei mies ollut tekemässä niitä omia miestentöitä ja tukemassa arkea omalla tavallaan. Vaikka tuleekin toisinaan valmiiseen pöytään ja minä hoidan pääasiassa isommat siivoukset. Mies kun on pois niin myönnän, että mulla jää yleensä ruoka liedelle ja sitten menee pilalle. Mies nostaa meillä ruoan jääkaappiin ja astiat pois pöydästä. Minä laitan koneeseen. Kun mies ei ole paikalla niin unohdan aina ruoan. Kun mies on paikalla niin hoitaa pääasiassa lapseen liittyvät asiat eli esimerkiksi hammaslääkärit ja muut. Meillä mies myös hoitaa saunan ja en edes tiedä millä aineilla sen siivoaa ja jos tulee joku ongelma niin miten sen hoitaa. Mies hoitaa myös suodattamien vaihdot, mies hoitaa pihaa (minä vain kastelen kukat kun ei ole paikalla), mies pesee paljon isompaa pyykkiä (kuten sohvan päälliset, petivaatteet, jne), mies siivoaa elektroniikkalaitteet ja raskaampien tavaroiden alueet. Mies tekee paljon tuollaista näkymätöntä hommaa, joka esimerkiksi suurimmalla osalla naisista jää täysin tekemättä, mutta jotka täytyy tehdä. En odota, että mies tekee näitä heti ja pystyn kyllä sitä meidän arkea pyörittämään jos mies on törnin jälkeen niin väsynyt, että haluaa lepäillä ensimmäisen viikon. Tottakai sallin sen hänelle.
Yleensä nämä, jotka vaativat kaiken tasan puoliksi eivät ole ymmärtäneet sitä, että on myös muuta olemassa kuin se oma halu ja tapa toimia ja sitten yritetään se toinen yksilö muuttaa siihen, mitä itse haluaa.
Minulle herää kysymys, että mitä sinä saat tuosta suhteesta? Sinä pyörität käytännössä kaiken yksin ja mies joitain yksittäisiä pikkujuttuja.
Just niin, voi luaja, "mies tekee näkymätöntä hommaa" anna mun kaikki kestää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.
Siis viisi kertaa päivässä vie ne ulos syömään?
Ei meillä syödä viittä kertaa päivässä, joku iltapäivän välipala on täällä Ranskassa täysin tuntematon juttu. Tämä siis ohiksena, ihmettelen, miksi Suomessa pitää syödä niin monta kertaa täyspainoinen ateria munakkaineen ja lukuisine leikkeleineen.
Joo, olen syntynyt 1970. En muista että oltais oltu mupeltamassa koko aika. Aamupala, lounas, päivällinen. Päivällisen jälkeen kuppi kahvia ja joku pulla esm.
Urheilin, ei niitten harjotusten jälkeen juotu muuta kun vettä muistaakseni.
Samalla vuosikymmenellä itsekin syntynyt eikä silloin syöty välipalaa kiireesti lounaan jälkeen eikä iltasella ahdettu vielä iltapalaa että jaksaa nukkua täydellä vatsalla. Lauantaisin saunan jälkeen oli erikoisuutena että silloin aina söimme tai joimme jotain iltaherkua. Se saattoi olla pannaria tai vaikkapa suolaista piirakkaa. Joskus vaikka kaakaota mukilliset mikä oli ihan parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asioita tehdä yhdessä? Roolit on varmaan tosi jumittuneet, jos ei voi kumppanille sanoa jotain seuraavista lausesita: Kumpi tekee ruoan ja kumpi tiskaa tänään? Teetkö salaatin, jos minä teen pihvit? Lähdetään kaupaan yhdessä hakemaan grillattavat ruoat tänään. Mitäs syötäisiin tänään vai pidetäänkö pizzapäivä.
Jos se teidän suhteeseen sopii, voi sorretuksi kokemansa osapuoli myös vaihtaa osia. Katot mitä toinen tekee ja teet perässä.
Sanot vaan muille, mitä olen (iskä, äiti, teini) tänään :-)
Tämä. Miten ne roolit on edes ajautuneet noin? Ei mulla ainakaan ikinä ole tollasta ongelmaa. Ihan ääneen voi sanoa, että en muuten jaksa tehdä ruokaa tänään, jaksatsä? Ai et, no mitä sit keksitään? Pizzapäivä? Joo kuulostaa hyvältä. Ja sama sitten kaiken muun kanssa. Sitten kun pizzapäiviä on silleen että alkaa omatunto kolkuttamaan, niin seuraava keskustelu: ei kyllä jotain fiksua pitäis varmaan kyhätä tänään, noi lasten ravintoaineet ja kaikkee. Jos tekis jonkun helpon salden ja protskut? Mä voin tehdä salden niin tee sä proteiinit. Tadaa!
Jos on rahat vähissä, niin ei ole varaa pitää jatkuvasti pitsapäiviä. Lapsiperheessä, etenkin näinä aikoina on usein rahat tiukassa. Hullun kalliiksi tulee tilata useamman lapsen perheessä pitsat aina jostain. Se on aina jostain muusta kivasta lomatekemisestä pois. Mielummin tekisin lomalla jotain muutakin kuin söisin pitsaa.
Tätähän eivät jotkut tuilla eläjät ymmärrä olenkaan. Vaativat vaan lisää rahaa muilta pitsoihinsa ym turhakkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jokavuotinen juttu, että lapsilla on lomaa koulusta kesällä. Jotenkin outoa, ettei jaksaisi omia lapsiaan edes ruokkia. Mä tein aikoinani neljälle lapselle ruokaa, mies oli kerralla aina kolme viikkoa merillä. Joo ei, en ollut kotiäiti vaan ihan koko päivän töissä. Mies oli viikon joka kk kotona, teki puutarhahommat, huolsi taloa ja autot, kävi kaupassa välillä ja teki lapsille aamupalat. Ei minua rasittanut illalla ruokien teko tai valmiiden ruokien ottaminen pakastimesta ja jääkaapista ja lämmittää ne, pyöräyttää salaatit pöytään tai keitellä pottuja ja tehdä uuniruokia.
Kukin tyylillään. Miehelläsi täytyy olla suuri palkka tai muita avuja, jos tuo on mielestäsi hyvä avioliitto tai millään tasolla reilua. Toisekseen jaksan ihmetellä miten jotkut puutarhahommat, talon ja auton huoltaminen on saman verran kuin lasten ja kaikkien muiden hommien hoitaminen yhteensä. Minulla on reilu kymmenen vuotta vanha auto, jota tarvitsee kerran vuodessa käyttää huollossa (varaat ajan, ajat auton paikalle aamulla, haet iltapäivällä) ja kaksi kertaa vuodessa vaihtaa renkaat (15 min homma ja muutama kymppi maksaa). Puutarhahommia on tasan niin paljon kuin niitä viitsii tehdä, mutta lasken sen enemmän harrastukseksi kuin kotityöksi. Mitä ihmeen hoitamisessa talossakin on, jos joka kuukausi pitää huoltaa? Ihme murjuissa sitä ihmiset asuvatkin.
Minullekin ex aikanaan keuli miten hän tekee niin paljon miesten töitä ja miten hänen ei siksi tarvitse mihinkään lastenhoitoon tai ruuan laittoon osallistua. Eron jälkeen tajusin, että minua oli kusetettu pahemman kerran.
Et tainnut ymmärtää viestiä, johon vastasit.
Ai en vai? Viestissä tuodaan esiin miten tämä superäiti, jonka lapset ovat ilmeisesti aikuisia, ei ikinä kuormittunut mistään, vaikka käytännössä hoiti kaiken itse. Miehen osuus tuossa kuviossa on aivan olematon, mutta kai joillekin riittää, että mies osaa edes takapuolensa pyyhkiä itse. Joka tapauksessa mies ei käytännössä osallistu juuri mihinkään. Joko hän kaunistelee totuutta tai sitten miehen poissaollessa on mummo tai joku kompensoinut miehen poissaoloa. Ehkä aika on tosiaan kullannut hänenkin muistonsa.
Lounaaksi käy jugurtti ja leipä. Ei tartte olla kesällä kahta lämmintä ruokaa. Sen voi jo suht nuori lapsi ottaa itte kaapista.
Menee överiksi tämä. Ei ihme että olette stressaantuneita, ihan omaa syytänne.
Oletteko näitä jotka itse jouduitte pärjäämään pienestä? Ja nyt haluatte paapoa seuraavaa sukupolvea ettei saa tramoja, jos joutuu tekemään leivän/ruuan itse.
Meillä on ostettu noin 30 vuotta samoja tarvikkeita, ei ole tarvetta ostaa aamupalapöytään jyväleipää, jota kukaan ei syö tai kinkkuleikettä. Arjesta saa joko helpon tai vaikea, meillä se on helppo. Eksotiikkaa tulee jo siitä, kun vaihtaa ruisleipämerkkiä.