Lue keskustelun säännöt.
Sanoin miehelle, kun lapset jäi lomalle koulusta, että en jaksa yksin hoitaa kesän ruokahuoltoa ja ohjelmaa
22.06.2023 |
Mitä on mies tähän mennessä tehnyt Käynyt pari kertaa kaupassa, on laittanut ruokaa tasan kerran.
Nyt kun keskusteltiin tai pikemminkin riideltiin aiheesta, kun mies tuli hyvällä ruokahalulla syömään taas laittamaani iltaruokaa, niin sanoin miehelle, että olis kiva jos hänkin joskus suunnittelis ja laittais jotain hyvää iltapalaa/ruokaa, niin mies alkoi vaan vittuilla: Niin enhän mä koskaan, kun olen niin paska mies.
Ei vitsi miten ärsyttävää. Riitahan siitä sitten tuli, eikä se edennyt mihinkään suuntaan koska mies on käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa (kerran). Aivan itsestäänselvyytenä pitää. Ja jos jotain kehtaan huomauttaa, niin alkaa vaan ilkeillä.
Kommentit (494)
Outoa valitusta kun tekee lapsia tekee ruokaa lomilla voi käydä ulkona syömässä ei tarvi kuin istua pöytään koko perhe yhdessä.Voi tilata kotiin valmiit ruuat juomat kukaan ei valita.Ensin tehdään yhdessä suunnitelmat miten maksetaan laskut tehdään yhdessä ruuat siivotaan miten hoidetaan siivous lapset yhdessä miten työ ajat kauppa käy yhdessä sitten vasta aletaan miettiä muita kuten mistä tilaa kotiin valmiit ruuat ja siivoojan.Miehet hoitaa useimmin auto asiat myös talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se mies voi olla aina vaan äidin apulainen. Pitää hänenkin vurollaan hoitaa koko viikko taloutta ja käydä kaupat silloin. Älä ala kouluttamaan miestä. Netissä on ruokaohjeita.
Kesällä ollaan ulkona syömässä jäätelöllä ja retkillä uimassa eikä sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
On todella äärettömän vaativaa suunnitella, että jääkaapissa on aina jugurttia, levitettä, juustoa ja kurkkua, kaapissa leipää ja banaania. Voi ei, miten rasituinkaan tästä suunnittelusta!
Juu ja samaa voisi sanoa:
-Onpa vaikeaa ajaa vain nurmikkoa samalla kuunnellen äänikirjaa ihan yksin
-Onpa vaikeaa ajaa auto huoltoon ja juoda kahvit siinä odotellessa
-Onpa vaikeaa putsata rännit ihan yksin siinä samalla kun vaimo kokkaa ja katsoo lasten perään
-Onpa vaikeaa miettiä, milloin se 1x vuodessa auton huolto kannattaa hoitaa
-Onpa vaikeaa käännellä grillissä lihoja kun vaimo on kaiken marinoinut ja pilkkonut kaiken valmiiksi
-Onpa vaikeaa vahtia lapsia, kun laittaa niille vain piirretyt/pelit ja on kännykällä itse tuon ajan
Sitten jos oikeasti aletaan katsomaan sitä vaimon vastaavaa listaa, niin huomataan, että vaikka itse asiat ei ole vaikeita niin se on vähintään kymmenen kertaa pidempi kuin miehen lista ja käsittää aina ne lapset siihen samaan pakettiin. Nainen pakkaa reissuun - lasten kanssa. Nainen kokkaa - samalla vahtien lapsia. Nainen vahtii lapsia - leikkien ja askarrellen heidän kanssa. Kaikki se aika, mitä nainen voisi käyttää itsensä ja oman ammattitaidon kehittämiseen (tai ihan omaan hyvinvointiin) menee perheelle. Miehellä ei mene. Ei edes niissä tasa-arvoisissa perheissä, jossa mies pitää hoitovapaita ym.
Toivottavasti et ole lainaamani nainen, sillä edustat naisten alinta kastia. Sitä joka pitää naiset palkkaluokkien alapäässä vähättelemällä sitä työn määrää mitä nainen tekee perheen eteen ja vähättelemällä kaikkea feminiinistä (hoiva, huolenpito).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asioita tehdä yhdessä? Roolit on varmaan tosi jumittuneet, jos ei voi kumppanille sanoa jotain seuraavista lausesita: Kumpi tekee ruoan ja kumpi tiskaa tänään? Teetkö salaatin, jos minä teen pihvit? Lähdetään kaupaan yhdessä hakemaan grillattavat ruoat tänään. Mitäs syötäisiin tänään vai pidetäänkö pizzapäivä.
Jos se teidän suhteeseen sopii, voi sorretuksi kokemansa osapuoli myös vaihtaa osia. Katot mitä toinen tekee ja teet perässä.
Sanot vaan muille, mitä olen (iskä, äiti, teini) tänään :-)
Tämä. Miten ne roolit on edes ajautuneet noin? Ei mulla ainakaan ikinä ole tollasta ongelmaa. Ihan ääneen voi sanoa, että en muuten jaksa tehdä ruokaa tänään, jaksatsä? Ai et, no mitä sit keksitään? Pizzapäivä? Joo kuulostaa hyvältä. Ja sama sitten kaiken muun kanssa. Sitten kun pizzapäiviä on silleen että alkaa omatunto kolkuttamaan, niin seuraava keskustelu: ei kyllä jotain fiksua pitäis varmaan kyhätä tänään, noi lasten ravintoaineet ja kaikkee. Jos tekis jonkun helpon salden ja protskut? Mä voin tehdä salden niin tee sä proteiinit. Tadaa!
Jos on rahat vähissä, niin ei ole varaa pitää jatkuvasti pitsapäiviä. Lapsiperheessä, etenkin näinä aikoina on usein rahat tiukassa. Hullun kalliiksi tulee tilata useamman lapsen perheessä pitsat aina jostain. Se on aina jostain muusta kivasta lomatekemisestä pois. Mielummin tekisin lomalla jotain muutakin kuin söisin pitsaa.
Mun mielestä valmispitsa ei ole oikeaa ruokaa.
Kun lapset oli pieniä, tehtiin silloin tällöin pellillinen pitsaa. Pohja täysjyväjauhoista ja päälle ruokaisasti täytteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mikä ihmeen iltaruoka? aamupala, lämmin ruoka ja iltapala, meillä lapset kirmaa ulkona ja helteillä ei jaksa 5 ateriaa syödä. Tee iso keitto / uunivuoka ruokaa ja siitä saa syödä. Jos haluaa lisää niin tekee itse.
kasvavat lapset, aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Laita ukkos tekemään ruokaa ja miksi et oo aiemmin laittanut. Huom! kesälomien jälkeen alkaa ero buumi myös joululomien jälkeen. Voi olla että korona vuodet yhdistäneet, Ukrainan sota ja koron nousut jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko asioita tehdä yhdessä? Roolit on varmaan tosi jumittuneet, jos ei voi kumppanille sanoa jotain seuraavista lausesita: Kumpi tekee ruoan ja kumpi tiskaa tänään? Teetkö salaatin, jos minä teen pihvit? Lähdetään kaupaan yhdessä hakemaan grillattavat ruoat tänään. Mitäs syötäisiin tänään vai pidetäänkö pizzapäivä.
Jos se teidän suhteeseen sopii, voi sorretuksi kokemansa osapuoli myös vaihtaa osia. Katot mitä toinen tekee ja teet perässä.
Sanot vaan muille, mitä olen (iskä, äiti, teini) tänään :-)
Tämä. Miten ne roolit on edes ajautuneet noin? Ei mulla ainakaan ikinä ole tollasta ongelmaa. Ihan ääneen voi sanoa, että en muuten jaksa tehdä ruokaa tänään, jaksatsä? Ai et, no mitä sit keksitään? Pizzapäivä? Joo kuulostaa hyvältä. Ja sama sitten kaiken muun kanssa. Sitten kun pizzapäiviä on silleen että alkaa omatunto kolkuttamaan, niin seuraava keskustelu: ei kyllä jotain fiksua pitäis varmaan kyhätä tänään, noi lasten ravintoaineet ja kaikkee. Jos tekis jonkun helpon salden ja protskut? Mä voin tehdä salden niin tee sä proteiinit. Tadaa!
Jos on rahat vähissä, niin ei ole varaa pitää jatkuvasti pitsapäiviä. Lapsiperheessä, etenkin näinä aikoina on usein rahat tiukassa. Hullun kalliiksi tulee tilata useamman lapsen perheessä pitsat aina jostain. Se on aina jostain muusta kivasta lomatekemisestä pois. Mielummin tekisin lomalla jotain muutakin kuin söisin pitsaa.
Mun mielestä valmispitsa ei ole oikeaa ruokaa.
Kun lapset oli pieniä, tehtiin silloin tällöin pellillinen pitsaa. Pohja täysjyväjauhoista ja päälle ruokaisasti täytteitä.
ikinä oo tehnyt pellistä pitsaa ja lapseni ei edes tykännyt pitsasta. Eli ei käyty pitseriassa, silloin tällöin mäkkärissä kun oli pieni ja sai lelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.
Siis viisi kertaa päivässä vie ne ulos syömään?
Ei meillä syödä viittä kertaa päivässä, joku iltapäivän välipala on täällä Ranskassa täysin tuntematon juttu. Tämä siis ohiksena, ihmettelen, miksi Suomessa pitää syödä niin monta kertaa täyspainoinen ateria munakkaineen ja lukuisine leikkeleineen.
No Ranskassa ei nyt ole edes leikkipuistoja, missä lapset voisivat liikkua ja touhuta. Maalla on isoja pihoja, mutta kaupungeissa lapset ovat enimmäkseen sisällä. Päiväkodeissa ei ulkoilla kunnolla, sillä pihan tila ei yksinkertaisesti riitä siihen. Ranskassa syödään myös sokerinen aamupala, energiamäärä tulee jo sitäkin kautta. Esimerkiksi Espanjassa lapset syövät myös sen neljä kertaa päivässä, mutta lapset saavat herkkuja pitkin päivää. Siellä on hieman paremmin lapsille suunnattuja puistoja, mutta sielläkään ei ole pohjosimaalaisille tyypillistä ulkoilun&liikunnan periaatetta. Meidän perheessä syödään suomalaisesta tavasta poiketen illallinen klo 19-20 ja tykkään tavasta. Lapset syö kuitenkin viisi kertaa päivässä, sillä liikkuvat. Espanjassa ja Ranskassakin tuo illallinen syödään yleensä vielä myöhemmin ja lapset nukkuvat huomattavan paljon vähemmän. Siis siinä missä suomalainen nukkuu 10h yöunet niin Etelä-Euroopassa lapsi nukkuu 8h unet.
Kyllä se vain niin on, että kaikki mitä ulkomailla tehdään ei ole aina paremmin.
T. Euroopassa nuorempana asunut.
Vierailija kirjoitti:
Lounaaksi käy jugurtti ja leipä. Ei tartte olla kesällä kahta lämmintä ruokaa. Sen voi jo suht nuori lapsi ottaa itte kaapista.
Menee överiksi tämä. Ei ihme että olette stressaantuneita, ihan omaa syytänne.
Oletteko näitä jotka itse jouduitte pärjäämään pienestä? Ja nyt haluatte paapoa seuraavaa sukupolvea ettei saa tramoja, jos joutuu tekemään leivän/ruuan itse.
se on koko ajan välipalaa jos ei oo lounasta, varsinkin jos lapset eläväisiä ja potkivat palloa ulkona, fillaroivat, käyvät uimassa jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukahan niitä Saarioisten valmisruokia oikein ostaa? Nähtävästi ei kukaan mutta kauppojen hyllyistä ne häviää.
Höllää vähän Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä ihmeen iltaruoka? aamupala, lämmin ruoka ja iltapala, meillä lapset kirmaa ulkona ja helteillä ei jaksa 5 ateriaa syödä. Tee iso keitto / uunivuoka ruokaa ja siitä saa syödä. Jos haluaa lisää niin tekee itse.
kasvavat lapset, aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Laita ukkos tekemään ruokaa ja miksi et oo aiemmin laittanut. Huom! kesälomien jälkeen alkaa ero buumi myös joululomien jälkeen. Voi olla että korona vuodet yhdistäneet, Ukrainan sota ja koron nousut jne.
Tuossa on ihan liikaa ruokaa. Välipala pois vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av mammojen kouluikäiset kakarat ei saa itse itselleen kaapista väli/ilta/aamupalaa? Ihan voi metatyömarttyyrit itseään syyttää 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
On todella äärettömän vaativaa suunnitella, että jääkaapissa on aina jugurttia, levitettä, juustoa ja kurkkua, kaapissa leipää ja banaania. Voi ei, miten rasituinkaan tästä suunnittelusta!
Jos se on niin helppoa, niin miksi mieskin ei voisi joskus tehdä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
On todella äärettömän vaativaa suunnitella, että jääkaapissa on aina jugurttia, levitettä, juustoa ja kurkkua, kaapissa leipää ja banaania. Voi ei, miten rasituinkaan tästä suunnittelusta!
Juu ja samaa voisi sanoa:
-Onpa vaikeaa ajaa vain nurmikkoa samalla kuunnellen äänikirjaa ihan yksin
-Onpa vaikeaa ajaa auto huoltoon ja juoda kahvit siinä odotellessa
-Onpa vaikeaa putsata rännit ihan yksin siinä samalla kun vaimo kokkaa ja katsoo lasten perään
-Onpa vaikeaa miettiä, milloin se 1x vuodessa auton huolto kannattaa hoitaa
-Onpa vaikeaa käännellä grillissä lihoja kun vaimo on kaiken marinoinut ja pilkkonut kaiken valmiiksi
-Onpa vaikeaa vahtia lapsia, kun laittaa niille vain piirretyt/pelit ja on kännykällä itse tuon ajanSitten jos oikeasti aletaan katsomaan sitä vaimon vastaavaa listaa, niin huomataan, että vaikka itse asiat ei ole vaikeita niin se on vähintään kymmenen kertaa pidempi kuin miehen lista ja käsittää aina ne lapset siihen samaan pakettiin. Nainen pakkaa reissuun - lasten kanssa. Nainen kokkaa - samalla vahtien lapsia. Nainen vahtii lapsia - leikkien ja askarrellen heidän kanssa. Kaikki se aika, mitä nainen voisi käyttää itsensä ja oman ammattitaidon kehittämiseen (tai ihan omaan hyvinvointiin) menee perheelle. Miehellä ei mene. Ei edes niissä tasa-arvoisissa perheissä, jossa mies pitää hoitovapaita ym.
Toivottavasti et ole lainaamani nainen, sillä edustat naisten alinta kastia. Sitä joka pitää naiset palkkaluokkien alapäässä vähättelemällä sitä työn määrää mitä nainen tekee perheen eteen ja vähättelemällä kaikkea feminiinistä (hoiva, huolenpito).
Halleluja! Juuri näin. Aikoinaan ex tykkäsi luetella asioita mitä jonkun pitäisi tehdä. Hän oli itse niin kiireinen omissa hommissaan mihin ei tietenkään lapset sopineet. Kun ei kuulema lasten kanssa mistään tule mitään. Hän sitten teki hommansa rauhassa, kun minä samaan aikaan tein omia asioita JA huolehdin lapsista. Paras oli kun mies alkoi puhua, että sauna pitää siivota. Sanoin, että ok, mutta lapset eivät voi siinä olla mukana. No, jäi se sauna pesemättä, koska mies ei sitten lapsia voinut sen vertaa katsoa. Onneksi nyt on jo ex. Asun rivitalossa, minulla on auto ja koira ja huolehdin yksin kaikista lasten asioista. Ex ei todellakaan huolehdi mistään hammaslääkäreistä tai koulukeskusteluista. Jos unohdan jonkun niin hän kyllä jaksaa moittia miten jonkun pitäisi se hoitaa, mutta ei vahingossakaan tee itse mitään asian eteen. Silti olen nykyään paljon vähemmän kuormittunut kuin aikoinaan exän kanssa, kun ei tarvitse odottaa ja pettyä, että toinen käyttäytyisi kuin aikuinen ja vanhempi.
No mita jos laitat rajat ihan itse? Perheen jokainen aikuinen kokkaa ihan itse n. 3 kertaa viikossa, vuoropaivin tai miten itse sen sovitte. Tietty jos on kesamenoja tms niin tasta voi joustaa mutta ymmarrat varmaan idean?
Sita ruokaa voi myos laittaa sen verran, etta seuraavana paivana voi lammittaa lounasta tai vetaa jamia. Ihan turhaan itseaan vetamaan piippuun ylimaaraisen kokkailun takia. Kylla ne lapsetkin selviaa hengissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa mies vie omalla ruuanlaittoviikollaan lapset ulos syömään eli pizzeria, mäkkäri, ABC on tuttuja paikkoja. Naisen mielestä on väärin, että hän joutuu ostamaan kotiin kaiken ruuan, mies puolestaan toteaa, että ei ole tarkoituskaan täyttää kaappeja kaikenlaisella, mitä ehkä tarvitaan. Lapset on ihan normaalipainoisia.
Siis viisi kertaa päivässä vie ne ulos syömään?
Ei meillä syödä viittä kertaa päivässä, joku iltapäivän välipala on täällä Ranskassa täysin tuntematon juttu. Tämä siis ohiksena, ihmettelen, miksi Suomessa pitää syödä niin monta kertaa täyspainoinen ateria munakkaineen ja lukuisine leikkeleineen.
No Ranskassa ei nyt ole edes leikkipuistoja, missä lapset voisivat liikkua ja touhuta. Maalla on isoja pihoja, mutta kaupungeissa lapset ovat enimmäkseen sisällä. Päiväkodeissa ei ulkoilla kunnolla, sillä pihan tila ei yksinkertaisesti riitä siihen. Ranskassa syödään myös sokerinen aamupala, energiamäärä tulee jo sitäkin kautta. Esimerkiksi Espanjassa lapset syövät myös sen neljä kertaa päivässä, mutta lapset saavat herkkuja pitkin päivää. Siellä on hieman paremmin lapsille suunnattuja puistoja, mutta sielläkään ei ole pohjosimaalaisille tyypillistä ulkoilun&liikunnan periaatetta. Meidän perheessä syödään suomalaisesta tavasta poiketen illallinen klo 19-20 ja tykkään tavasta. Lapset syö kuitenkin viisi kertaa päivässä, sillä liikkuvat. Espanjassa ja Ranskassakin tuo illallinen syödään yleensä vielä myöhemmin ja lapset nukkuvat huomattavan paljon vähemmän. Siis siinä missä suomalainen nukkuu 10h yöunet niin Etelä-Euroopassa lapsi nukkuu 8h unet.
Kyllä se vain niin on, että kaikki mitä ulkomailla tehdään ei ole aina paremmin.
T. Euroopassa nuorempana asunut.
Kuitenkin Suomessa lapset ovat nykyisin yhä useammin reippaasti ylipainoisia vaikka heillä mahdollisuus liikkua. Heidät syötetään lihaviksi ja ei ole mitenkään harvinaista että koululuokalla normaalipainoiset lapset jo vähemmistö. Vanhemmat vain hokevat tenavilleen että ota nyt paksu vielä vähän pullaa välipalaksi että jaksat tunnin päästä olevaan ruokailuun asti. Eikä laske verensokeri liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
On todella äärettömän vaativaa suunnitella, että jääkaapissa on aina jugurttia, levitettä, juustoa ja kurkkua, kaapissa leipää ja banaania. Voi ei, miten rasituinkaan tästä suunnittelusta!
Jos se on niin helppoa, niin miksi mieskin ei voisi joskus tehdä sitä?
Kysy siltä mieheltä, kenestä puhut. T. Eri kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjelmaa? Jos sinä olet kotona ohjelmoimassa arkea, niin siinäpä jatkat.
Tuota asiaa olisi kannattanut ajatella viimeistään ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, kun tilanne paljastui sinulle eikä vasta nyt, kun ovat jo kouluiässä.
Alakouluikäiset lapsetkin osaavat tehdä ruokaa. Ei joka päivä, mutta kysypä lapsilta, mitä ruokaa he haluaisivat tehdä huomenna.
Ai ne huomisen viisi ateriaa? Tässä ketjussa on nyt joku merkillinen hölmö joka luulee että päivässä syödään vain yksi ateria.
Tosiasia on se että koululaisten kesät on ne haastavimmat.
Kun lapset on kotihoidossa ja sitten päivähoidossa, urakka ei ole ollenkaan niin iso.
Pienikin koululainen osaa myös lomalla ottaa jääkaapista jogurttia tai hedelmän ja vaikkapa samoin tehdä voileivän ja juoda vettä tai mehua. Aivan kuten kouluaamuinakin. Tai mitä sitten haluaa aamiaiseksi syödäkin. Ei ole rakettitiedettä ellei ole kasvattamassa seuraavaa toistaitoista sukupolvea.
Aivan, mutta se juuri vaatii sitä suunnittelua, että siellä jääkaapissa ja kaapeissa on mitä ottaa.
On todella äärettömän vaativaa suunnitella, että jääkaapissa on aina jugurttia, levitettä, juustoa ja kurkkua, kaapissa leipää ja banaania. Voi ei, miten rasituinkaan tästä suunnittelusta!
Juu ja samaa voisi sanoa:
-Onpa vaikeaa ajaa vain nurmikkoa samalla kuunnellen äänikirjaa ihan yksin
-Onpa vaikeaa ajaa auto huoltoon ja juoda kahvit siinä odotellessa
-Onpa vaikeaa putsata rännit ihan yksin siinä samalla kun vaimo kokkaa ja katsoo lasten perään
-Onpa vaikeaa miettiä, milloin se 1x vuodessa auton huolto kannattaa hoitaa
-Onpa vaikeaa käännellä grillissä lihoja kun vaimo on kaiken marinoinut ja pilkkonut kaiken valmiiksi
-Onpa vaikeaa vahtia lapsia, kun laittaa niille vain piirretyt/pelit ja on kännykällä itse tuon ajanSitten jos oikeasti aletaan katsomaan sitä vaimon vastaavaa listaa, niin huomataan, että vaikka itse asiat ei ole vaikeita niin se on vähintään kymmenen kertaa pidempi kuin miehen lista ja käsittää aina ne lapset siihen samaan pakettiin. Nainen pakkaa reissuun - lasten kanssa. Nainen kokkaa - samalla vahtien lapsia. Nainen vahtii lapsia - leikkien ja askarrellen heidän kanssa. Kaikki se aika, mitä nainen voisi käyttää itsensä ja oman ammattitaidon kehittämiseen (tai ihan omaan hyvinvointiin) menee perheelle. Miehellä ei mene. Ei edes niissä tasa-arvoisissa perheissä, jossa mies pitää hoitovapaita ym.
Toivottavasti et ole lainaamani nainen, sillä edustat naisten alinta kastia. Sitä joka pitää naiset palkkaluokkien alapäässä vähättelemällä sitä työn määrää mitä nainen tekee perheen eteen ja vähättelemällä kaikkea feminiinistä (hoiva, huolenpito).
Kyllä, edustan naisten alinta kastia eli niitä, jotka eivät ryhdy miehensä eläteiksi. Pystyn maksamaan lastenhoitajalle verokirjalla 18 e/h eli arvostan 19v ikäistä nuorta, joka on elämänsä ensimmäisessä työpaikassa eli tekemässä hoiva- ja huolenpitotyötä. Paljonko sinä maksat lastesi hoidosta, kokonaista 300 e/kk? Arvostatko sinä sitä työtä, mitä päiväkodissa tehdään vai valitatko hoitomaksun kalleutta?
Työstä maksettavalla palkalla ja naisen kotona tekemällä työllä ei ole mitään yhteyttä; työnantajaa ei voi vaatia maksamaan naiselle enemmän, jos mies ei tee kotitöitä.
Ihan itse olette itsenne tuohon jamaan ajaneet. Jos miehelle alusta asti kertoo, että et osaa vaihtaa vaippaa, et osaa röyhtäyttää, älä nyt syötä, kun on uniaika, älä imuroi sillä suulakkeella parkettia, älä tee sitä ja tätä jne., niin miten se mies mystisesti keksii, että nyt hän saakin tehdä kotona jotain ihan itsenäisesti. Tai miksi naisille ei kelpaa se, että miehelle ruuanlaitto on makaronien keittäminen ja eineslihapullat, ei kaikkea tarvitse tehdä itse teurastuksesta alkaen, vaikka nainen niin on tehnyt.
Listaasi voisi lisätä, että laskut on helppo maksaa, kun itse vastaa laskujen aiheuttamisesta, mutta pienipalkkaisen puolison aiheuttaman turhan rahanmenon suitsiminen vaatii suunnittelua.
Kyllä katukuvassa näkyy mitä tämä ikuinen mupeltaminen teettää sitten.