Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?
Olisi matkakuumetta ja tekisi mieli lähteä lomalle esim. Italiaan tai Espanjaan joku rantakohde. Yleensä lomaillut perheen kanssa. Mutta nyt ei ole ketään matkakaveriksi. Millaista on lomailla ja matkustaa yksin? Mietin uskaltaisiko lähteä. Tulisiko sitä vaan oltua yksin hotellihuoneessa ja tuntevansa itsensä entistä yksinäisemmäksi..
Kommentit (335)
Yksin matkalla - ja seurasi on kokoajan parasta mahdollista!
Nuorena kävin interrailit yksin, monenlaisia kokemuksia keräämässä ja maailmaan tutustumassa.
Nyt eläkeläisenä reissaan yleensä yksin. Jännitän toki sillai mukavasti, mutta en pelkää. Mitä pelkäisin, en edes ymmärrä sitä? Sillä samaa pelkoa se sitten olisi kotonakin, yhtä pelkäämistä päivästä toiseen.
Hotellin/majapaikan varaan kohteen mukaan; joskus on kivempi mennä hotelliin kohteessa, joskus hostelliin tai airdbd. Suunnittelen ensi talveksi muutaman kuukauden reissua lämpimään maahan, mietin vielä menistkö johonkin vapaaehtoistyöhön osaksi. Mutta junamatkan ainakin teen.
Yksin on aistit paljon valppaampia havannoimaan ympäristöä! Elekielellä pärjää aika hyvin, ja loput google translatea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri Interrailillä yksin kuukauden. Yövyin hostelleissa. Ei ongelmia, vaan uusia ystäviä monesta maasta. Reitti Tukholma-Kööpenhamina-Berliini-Wien-Praha-Budapest-Bukarest-Istanbul-lento Roomaan-Firenze-Geneve-Pariisi-Bryssel-Amsterdam-Kööpenhamina jne. Helsinki. Puhun suomea, ruotsia, englantia, saksaa ja ranskaa, joten oli kiva jutella ihmisten kanssa.
Matkustan mieluiten yksin, enkä koskaan pakettimatkoilla. On hauskempaa suunnitella itse ja poiketa suunnitelmista, jos siltä tuntuu. Illalliselle löytää hostellista aina kavereita, kun uskaltaa avata suunsa ja kysyä. Olen paljon aikuisempi kuin hostellinuoret, mitta se on vain kivaa Hostellit ovat nykyään siistejä ja rauhallisia. Voit myös pestä ja kuivata pyykit ja tavarat säilyvät lukollisissa kaapeissa. Lähden varmasti uudelleen - ja ylsin.
Matkat on usein suunniteltu kahdelle.
Yksin matkustaminen tulee suhteessa kalliimmaksi.
Oma vapaus aikatauluissa hyvä, mutta on se yksin matkustus ikävää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin usealla matkalla ja olen tykännyt koska silloin tulee enemmän tutustuttua paikallisiin tai muihin turisteihin kun ei höpötä vain kaverin kanssa.
Suosittelen, saa tehdä ja mennä mitä/minne haluaa ja milloin haluaa. Juttukavereita ja seuraa löytyy kun on avoimin ja kiinnostunein mielin matkalla.Tämä muihin tutustuminen olisi juurikin toiveena. En tiedä olisiko sitä yksin reissatessa liian pelokas olemaan avoimin mielin.
Ap
Niin, kyllähän yksin matkustaminen on aivan itsestä ja kiinnostuksesta kiinni. Olen ollut kerran yksin viikon matkalla ja se kyllä oli viimeinen kerta. Olin kuolla tylsyyteen. Haluan matkoilla vaihtaa seuran kanssa mielipiteitä kaikesta näkemästä ja kokemasta enkä muutenkaan ole siitä hiljaisimmasta päästä. Samaan paikkaan ei välttämättä satu samanhenkisiä.
Monet kirjoittavat, että parasta on, kun voi tehdä sitä, mitä itse haluaa eikä tarvitse neuvotella kenenkään kanssa. Itsellä tuollainen tilanne koko aika. Matkoilla yksinäisyys vain korostuu.
Nimenomaan haluaisin jutella kaikesta päivän aikana nähdystä ja koetusta. Jos matkustaisin lomille yksin, osallistuisin retkille tai menisin kaupunkeihin, joissa on paljon nähtävyyksiä. Osallistuisin esim. opastetuille kaupunkikävelyille. Taidemuseoissakin saan ajan kulumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
naisten ei tarvitse olla halutessaan missään yksin. miesseuraa löytyy helposti joka puolelta maailmaa
Niin varmasti löytyy, mutta ne harvemmin on turvallisia.
Vierailija kirjoitti:
Matkat on usein suunniteltu kahdelle.
Yksin matkustaminen tulee suhteessa kalliimmaksi.
Oma vapaus aikatauluissa hyvä, mutta on se yksin matkustus ikävää..
Miten niin kahdelle? Onhan perhematkojakin ja Tjareborgilla on sinkkumatkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3v. sitten koronan alkuvaiheissa olin yksin Canariffalla. On siinä omat puolensa, voi käyttää aikansa mihin haluaa tai olla käyttämättä. On se hyvän seuralaisen kanssa kivampi !
Menen aina yksin lomalle ulkomaille; ei ole paljoa kavereita ja niillä muutamalla kaverilla taas on miehet, jotka ei taas pärjää näköjään edes muutamaa päivää yksin. Yksin matkustamisessa parasta on se, että saat varmasti mennä ja kokea aivan omaan tahtiin. Ei tule stressiä aikatauluista tai erilaisista päivärytmeistä. Italiassa on maksullisia lido-rantoja, joissa voit joko jättää henk.koht tavarat avaimella suljettuun lokerikkoon, tai sitten jätät ne oman rantatuolin läheisyyteen ja rannan henkilökunta katsoo niiden perään. On toiminut minulla aina, ei ole toistaiseksi varastettu mitään. Yleensä henkilökunta pyrkii katsomaan tavaroiden perään, koska heidän liiketoiminnalleen taas on aika mainehaitta, jos tavaraa alkaa kadota. Rannalle nyt ei muutenkaan kannata ottaa mitään "liian" tärkeää mukaan. Mulla reisussa yleensä kaksi kännykkää; toinen on halpa vanha malli, jota pidänkin yleensä rannalla mukana, joten ei haittaa, jos se lähtee. Rohkeasti vain reissuun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksin reilaamassa 17-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yksin usealla matkalla ja olen tykännyt koska silloin tulee enemmän tutustuttua paikallisiin tai muihin turisteihin kun ei höpötä vain kaverin kanssa.
Suosittelen, saa tehdä ja mennä mitä/minne haluaa ja milloin haluaa. Juttukavereita ja seuraa löytyy kun on avoimin ja kiinnostunein mielin matkalla.Tämä muihin tutustuminen olisi juurikin toiveena. En tiedä olisiko sitä yksin reissatessa liian pelokas olemaan avoimin mielin.
Ap
Italiassa ei ainakaan tarvitse pelätä. Kunhan et ihan tyhmäksi turistiksi heittäydy.
Valitse sellainen perinteinen rantalomakohde. Jos haluat halvalla niin Emilia Romagna, jos hienompaa, niin Versilian seutu. Jos rauhallista, niin Marchen rannat ja kaupungit. Kaupungit ja varsinkin suuret kaupungit jättäisin kesällä väliin. Ne ovat keväisin ja syksyisin parhaita ja ihan kivoja yksinkin nähtäviksi. Yksinmatkustajalle kuitenkin on minusta parempaa pysyä Italian keskipisteestä ylempänä. Paremmat mahdollisuudet liikkua julkisilla ja junalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kysymys. Tietysti olen ollut yksin matkalla, eikö kaikki ole?
Opastetut kierrokset kannattaa. Pääsee syvemmälle kohteeseen asiantuntevan oppaan kanssa. Ryhmissä on aina myös yksinmatkustavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ja koe, takaisin pääsee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.
Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?
Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.
Aina ei seuraa tosiaan löydy, ainakaan toivottua (tarkoitan epämukavia pöksyihin pyrkijöitä). Kuitenkin oma kokemus on että kun aktiivisesti hakeutuu kontaktiin niin harvemmin yksin tarvitsee olla. Omassa huoneessa yksinäisyydessä rypeminen kannattaa selättää koska sieltä ei kukaan hae.
Ravintolassa alueella jossa paljon yksin matkaavia, olen joskus kysynyt yksin aterioivalta sopiiko liittyä seuraan ja kerran seurasi pitkäkin yhteinen matkantaitto. Vaikka joogatunnit, paikallisen ruuanlaiton kurssit, ryhmäretket ym. avaa myös helpon tilan tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Ja vaikka ei sen pidempää seuraa sieltä löytyisi nuo ovat minusta olleet mukavia yksinäisyyttä torjuvia kokemuksia.
Hymyt ja neutraalit keskustelunavaukset missä vain tilanteissa toimii etelässä kuitenkin usein paljon Suomea paremmin. Ihmettele torilla vieraita hedelmiä niin saatat olla kohta heidän hedelmätarhalla vierailulla. Minua yllätti kuinka erilainen sosiaalinen kulttuuri monessa paikassa on :D Reissufoorumien ja someryhmien kautta ujompikin voi löytää seuraa ilman että tarvitsee aloittaa keskustelua elävässä elämässä jos se tuntuu vaikealta
Introverttimatkaajan painajainen. Seurankipeä hölöttäjä, ehkä narsistista huomiota kaipaava kiusankappale, juuri sellainen jota karkuun on matkalle lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.
Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?
Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.
Majoituksena olen valinnut B&b tyyppistä. Joku pieni hotellin voisi toimia ranta kohteessa tai rannalla tai uima-altaalla. Joillain retkillä. Aina ei ole tullut juttuseuraa, mutta viihdyn myös yksin.
Vierailija kirjoitti:
Mene ja koe, takaisin pääsee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.
Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?
Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.
Aina ei seuraa tosiaan löydy, ainakaan toivottua (tarkoitan epämukavia pöksyihin pyrkijöitä). Kuitenkin oma kokemus on että kun aktiivisesti hakeutuu kontaktiin niin harvemmin yksin tarvitsee olla. Omassa huoneessa yksinäisyydessä rypeminen kannattaa selättää koska sieltä ei kukaan hae.
Ravintolassa alueella jossa paljon yksin matkaavia, olen joskus kysynyt yksin aterioivalta sopiiko liittyä seuraan ja kerran seurasi pitkäkin yhteinen matkantaitto. Vaikka joogatunnit, paikallisen ruuanlaiton kurssit, ryhmäretket ym. avaa myös helpon tilan tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Ja vaikka ei sen pidempää seuraa sieltä löytyisi nuo ovat minusta olleet mukavia yksinäisyyttä torjuvia kokemuksia.
Hymyt ja neutraalit keskustelunavaukset missä vain tilanteissa toimii etelässä kuitenkin usein paljon Suomea paremmin. Ihmettele torilla vieraita hedelmiä niin saatat olla kohta heidän hedelmätarhalla vierailulla. Minua yllätti kuinka erilainen sosiaalinen kulttuuri monessa paikassa on :D Reissufoorumien ja someryhmien kautta ujompikin voi löytää seuraa ilman että tarvitsee aloittaa keskustelua elävässä elämässä jos se tuntuu vaikealta
Introverttimatkaajan painajainen. Seurankipeä hölöttäjä, ehkä narsistista huomiota kaipaava kiusankappale, juuri sellainen jota karkuun on matkalle lähtenyt.
Minä introverttina nautin satunnaisista kohtaamisista ihmisten kanssa esimerkiksi aamiaisella, retkillä, kahviloissa jne. Ja teen itsekin keskustelunavauksia. Pääasia on, että ne ovat nimenomaan satunnaisia ja aika on rajallinen ja aikaa on myös ladata yksin akkuja. Sen sijaan en voisi kuvitellakaan majoittuvani jonkun kanssa samaan huoneeseen (paitsi tietysti puolisoni silloin, kun matkustamme yhdessä). Silloinkin, jos matkustan ystävieni kanssa, otamme erilliset hotellihuoneet.
Narsismin kanssa tuolla ei taas ollut yhtään mitään tekemistä.
Kiertomatkat on kiva tapa opetella yksin matkustamista, ne tehdään ryhmässä ja melkein kaikki on valmiiksi suunniteltu. Ne on kalliimpia mutta kaikki matkat joilla olen ollut ovat olleet sen arvoisia.
Tosiaan ainoa pieni miinus on tuo tavaroista huolehtiminen esimerkiksi rannalla.
Itse kannan rahapussia kaulan t-paidan sisällä yksin matkustaessa. Rannalla pitää olla
joku vedenpitävä pussukka, johon mahtuu kännykkä ja rahat.
Paikalliset miehet oikein lyöttäytyvät matkaoppaaksi kun huomaavat yksin olevan naisen. Reissusta kannattaa ottaa kaikki ilo irti!
En muista, että kukaan olisi koskaan kysellyt. Seuraava lähtö noin viikon kuluttua. Suosittelen, elämä on niin lyhyt ettei kannata jättää tekemättä asioita, joista haaveilee (ja jotka ovat järkeviä, tavallisia asioita; en kehota ketään tekemään älyttömyyksiä, vaikka niistä haaveilisi).