Oletko ollut yksin lomalla ulkomailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

naisten ei tarvitse olla halutessaan missään yksin. miesseuraa löytyy helposti joka puolelta maailmaa

Huoh, ikään kuin se olisi jotenkin toivottavaa.

juurihan ap tuossa ruikutti yksinäisyyttään

Olet varmaan mies. Heistä suurelle osalle yksinäisyys tarkoittaa seksiseuran puutetta.

En ole, mutta yhden työmatkan olen tehnyt yksin. Jännitti kauhean paljon, mutta oli se hienoa liikkua ihan yksin. Voisin lähteä yksin lomalle ihan mielelläni, mutta ei se niin helposti onnistu, kun on perhe huolehdittavana. Ehkä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Samaa mietin. Juuri reissussa täällä lasten kanssa. En tosiaan ole jutellut kuin hotellin henkilökunnalle ja bussikuskille ne pakolliset. Tuo on vähän klisee että yksin tulisi tutustuttua. Oikeastaan vähemmän tulee, koska en mene yksin esim baareihin, minne kaverin kanssa saattaisin mennä.

Lasten kanssa yksin? Jokin tuossa ei nyt täsmää. 😂

Joo unohtui rautalanka ja että olen tällä palstalla. Tilaisuuksia tutustua olisi varmaan tässä ihan samoin kuin jos olisi yksinkin. Lapset on enimmäkseen meressä tai altaassa. Ihmiset kyllä näkee että olen itsekseni lasten kanssa, mutta ei kukaan mitään puhu. Eikä nyt ole niin väliksikään, mutta epäilen kyllä etteivät puhuisi vaikka ei olisikaan lapset jossain siinä lähettyvillä.

Rautalankaa sä olisit tarvinnut ymmärtääksesi, että lasten kanssa matkustaminen ei ole yksin matkustamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Aina ei seuraa tosiaan löydy, ainakaan toivottua (tarkoitan epämukavia pöksyihin pyrkijöitä). Kuitenkin oma kokemus on että kun aktiivisesti hakeutuu kontaktiin niin harvemmin yksin tarvitsee olla. Omassa huoneessa yksinäisyydessä rypeminen kannattaa selättää koska sieltä ei kukaan hae.

Ravintolassa alueella jossa paljon yksin matkaavia, olen joskus kysynyt yksin aterioivalta sopiiko liittyä seuraan ja kerran seurasi pitkäkin yhteinen matkantaitto. Vaikka joogatunnit, paikallisen ruuanlaiton kurssit, ryhmäretket ym. avaa myös helpon tilan tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Ja vaikka ei sen pidempää seuraa sieltä löytyisi nuo ovat minusta olleet mukavia yksinäisyyttä torjuvia kokemuksia.

Hymyt ja neutraalit keskustelunavaukset missä vain tilanteissa toimii etelässä kuitenkin usein paljon Suomea paremmin. Ihmettele torilla vieraita hedelmiä niin saatat olla kohta heidän hedelmätarhalla vierailulla. Minua yllätti kuinka erilainen sosiaalinen kulttuuri monessa paikassa on :D Reissufoorumien ja someryhmien kautta ujompikin voi löytää seuraa ilman että tarvitsee aloittaa keskustelua elävässä elämässä jos se tuntuu vaikealta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Samaa mietin. Juuri reissussa täällä lasten kanssa. En tosiaan ole jutellut kuin hotellin henkilökunnalle ja bussikuskille ne pakolliset. Tuo on vähän klisee että yksin tulisi tutustuttua. Oikeastaan vähemmän tulee, koska en mene yksin esim baareihin, minne kaverin kanssa saattaisin mennä.

Lasten kanssa yksin? Jokin tuossa ei nyt täsmää. 😂

Joo unohtui rautalanka ja että olen tällä palstalla. Tilaisuuksia tutustua olisi varmaan tässä ihan samoin kuin jos olisi yksinkin. Lapset on enimmäkseen meressä tai altaassa. Ihmiset kyllä näkee että olen itsekseni lasten kanssa, mutta ei kukaan mitään puhu. Eikä nyt ole niin väliksikään, mutta epäilen kyllä etteivät puhuisi vaikka ei olisikaan lapset jossain siinä lähettyvillä.

No mä ainakasfn en lähestyisi lasten kanssa matkustavaa. Yksin matkustavaa saattaisin.

Kyllä minulle ainakin tullaan useinkin juttelemaan vieraiden toimesta, kun matkustan yksin. Olinpa missä päin maailmaa tahansa, niin minua luullaan aina ensiksi italialaiseksi.

Ehkä heitä sitten lähestytään usein, en tiedä?

Jos yksin matkustaminen askarruttaa, niin helpoin eka reissu yksin on tehdä johonkin suurkaupunkiin.

Niissä liikkuu paljon yksinäisiä ihmisiä ja sulautuu sekaan hyvin. Ja on tietysti paljon kierreltävää ja nähtävää. Myös vilkasta ilta- ja yöelämää.

Olen muutamia päiviä ollut yksin ennen kuin muut saapuivat. Siitä innostuneena olen nyt viikon päästä lähdössä taas ulkomaille, ensi kertaa täysin yksin. Kaksi viikkoa Euroopassa muutamassa eri kaupungissa.

Yksin sitä on jotenkin aistit enemmän auki, kun ei mene energia ja huomio siihen kaverin kanssa jutteluun. Ja voi tehdä just mitä haluaa! Ja ajattelin (taas) laittaa tinderin laulamaan :D Viimeksikin tapailin tinderin kautta paikallisia miehiä, pääsin heidän kanssaan paikallisiin ravintoloihin joissa he kertoivat paikallisista ruoista ja kulttuurista, ja yksi vei minut kotiinsa idylliselle maaseudulle... Yksin matkustaminen on todellinen seikkailu! 

Vierailija kirjoitti:

Yksin matkustaminen on loistava tapa matkustaa, tosiaan huono puoli on yksin matkustamisessa on kalleus.

Välillä myös ravintoloissa syöminen on tylsää yksin. Mutta se uusien paikkojen tutkiminen on ihan parasta yksin. 

Olen muutaman kerran. Noista matkoista on kirkkaat, selkeät muistot. Olin jotenkin enemmän läsnä!

Kävelin ja luin paljon. Osallistuin hotellin jumppatunneille. Istuin iltaa partsilla lasillisen kanssa. Ja tosiaan, ketään ei tarvi kuunnella eikä odottaa.

Valitse tasokas paikka, jossa hyvät kävelyreitit ja hotellilla jotain ohjelmaa. Hyvä vaihtoehto on adults only ja all incl.

Minä ainakin olen itselleni hyvää seuraa ja viihdyn myös samanhenkisen reissukaverin kanssa.

Olen kyllä, kerran. Ensimmäisenä yönä itkin vähän ja mietin että mitä olen tehnyt. Mutta sen jälkeen oli aivan ihanaa ja viimeisenä päivänä en olisi halunnut lähetä kotiin. Jännitti vähän käydä yksin syömässä, mutta siihen tottui. Ikisinkku olen ja olen aina yksin, niin olen tottunut pärjäämään ja en jaksa odotella että elämääni tulisi joku joka halusi mennä mun kanssa matkalle.

Olen myös ujo ja introvertti mutta osan hyvin englantia. Tänä kesänä lähden taas.

Vierailija kirjoitti:

Hei AP! Voin lähteä matkaseuraksi jos lomasi sattuu elokuun loppupuolelle. Asun Vantaalla lentokentän läheisyydessä ja ikää 39 🙂 en kyllä ole mikään rannalla loikoilija/auringonpalvoja

Tavallaan olisi houkutteleva ajatus. Kiitos, että ehdotit 😊 Loman ajankohta on tosin eri ja tämä saattaa olla nyt matka mikä pitää tehdä yksin, vaikka se nyt vähän pelottaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä, kerran. Ensimmäisenä yönä itkin vähän ja mietin että mitä olen tehnyt. Mutta sen jälkeen oli aivan ihanaa ja viimeisenä päivänä en olisi halunnut lähetä kotiin. Jännitti vähän käydä yksin syömässä, mutta siihen tottui. Ikisinkku olen ja olen aina yksin, niin olen tottunut pärjäämään ja en jaksa odotella että elämääni tulisi joku joka halusi mennä mun kanssa matkalle.

Olen myös ujo ja introvertti mutta osan hyvin englantia. Tänä kesänä lähden taas.

Tuo on totta, alussa jännittää, ja se matkustamisesta johtuva väsymyskin voi nostaa tunteet vahvemmin pintaan. Mutta kun pääsee tuosta alkujännityksestä yli, niin sitten on ihanaa olla yksin! Muistan, että minuakin jännitti pari ekaa päivää mennä yksin vaikka kahvilaan ja puhua vierasta kieltä. Muutaman päivän jälkeen jotenkin rentouduin, eikä enää jännittänyt mikään. Loman lopussa olin kuin eri ihminen.

Matkakuume vain kasvaa kun lukee näitä viestejä! Nyt tuntuu, että jos en lähde niin kaduttaa jälkeenpäin. Vuosia sitten lähdin yksin ulkomaille opiskelemaan. Mutta se oli vähän eri juttu. Vaikka lähdin yksin, tiesin etten olisi siellä yksin. Ihmisten kohtaamiset tuolla matkalla olivat yksiä mieleenpainuvimpia. Eniten varmasti kokisin yksinäisyyttä juuri illallisaikaan. Kun laittaa vähän parempaa mekkoa päälle ja lähtee yksin illallisravintolaan. Siihen hetkeen kaipaisin ehkä eniten sitä matkakumppania. 

Kommentoitiin, että matka kalliimpi. Katselin jo mahdollisia kohteita ja retkiä. Totesin, että retket ainakin tulisi paljon halvemmiksi kun ei tarvitse maksaa kuin itsestä. Voisi siis käydä vähän kalliimmallakin retkellä. 

Ap

Lukuisia kertoja ja menossa tänäkin kesänä. Tykkään kyllä matkustaa myös puolison kanssa, mutta häntä eivät kiinnosta kaikki kohteet, joihin minä haluan, joten silloin menen yksin. Teen omatoimimatkoja, kohteet voivat olla myös rannalla (esim. Barcelona), mutta varsinaisia rantalomia en harrasta. Joko kaupunkiloma tai vuoristo. Koska olen huono kuski, en uskalla vuokrata autoa ulkomailla (monessa paikassa liikennekulttuuri on paljon villimpää kuin Suomessa), joten olen juna- ja bussiyhteyksien varassa. Tänä kesänä lennän erääseen kaupunkiin ja sieltä siirryn junalla toiseen muutamaksi päiväksi, sitten junalla tai bussilla kolmanteen, jossa jälleen vietän muutaman päivän, ja lopuksi yksi yö ennestään tutussa kaupungissa ja sieltä takaisin lentokenttäkaupunkiin..

Lähde ihmeessä matkalle, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi pelkkään haaveiluun!

En ole ollut, mutta kahden kuukauden päästä olen menossa. Lähden Saksaan festareille katsomaan lempibändiäni. En juuri matkustele, käyn ainoastaan konserteissa ulkomailla katsomassa bändejä, joiden kiertue ei Suomeen ulotu. Kyllähän se vähän jo etukäteen jännittää, mutta olen myös todella innoissani. Käyn keikoilla Suomessakin mieluiten yksin, joten se ei ole ongelma. Lähinnä jännittää isolla lentokentällä toimiminen ja se, löydänkö Saksan päässä oikeaan kulkuvälineeseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen matkaillut yksin useinkin. Vain kerran on pelottanut näillä matkoilla ja se tapahtui Pristinassa. Sielläkään ei mitään ikävää onneksi sattunut.

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Yksin reissatessa on muutenkin täydellinen vapaus tehdä mitä huvittaa.

Minä tykkään Pristinasta. Olen ollut siellä sekä puolison kanssa että yksin. En ole kokenut turvattomaksi. En kyllä ole myöskään riekkunut kaupungilla myöhään illalla.

Sen sijaan Dubrovnikin ilmapiiristä en pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Minä olen tutustunut ihmisiin hotelleissa. Majoitun "reppureissaajapaikoissa", en hostelleissa mutta edullisissa hotelleissa, ja niissä tutustuu ihmisiin. Joskus jonkun kanssa voidaan yhdessä jatkaa reissua tai käydä jossain retkikohteessa.

Nykyisin tosin valitsen usein mieluummin apartmentin, koska haluan tehdä aamiaisen itse.

Monta kertaa. Sekä tavallisella etelänmatkalla että organisoidulla urheilulomalla etelässä. Haluaisin mennä nytkin yksin mieluiten, mutten pääse perheen takia.

Mene ja koe, takaisin pääsee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla reissaa aika paljon myös yksin matkustavia, joten juttukavereita löytää kyllä helposti, mikäli niitä kaipaa.

Miten? Minä reissaan yksin useamman kuukauden joka vuosi, eikä kyllä tule edes joka vuosi juttukavereita vastaan. Siis alatteko itse randomisti puhua ihmisille jossain kauppajonossa, tai lounaalla viereiseen pöytään tms vai mistä näitä juttukavereita löytää?

Kysyn ihan aidosti kun näin aina väitetään, mutta oma kokemukseni on aivan päinvastainen.

Aina ei seuraa tosiaan löydy, ainakaan toivottua (tarkoitan epämukavia pöksyihin pyrkijöitä). Kuitenkin oma kokemus on että kun aktiivisesti hakeutuu kontaktiin niin harvemmin yksin tarvitsee olla. Omassa huoneessa yksinäisyydessä rypeminen kannattaa selättää koska sieltä ei kukaan hae.

Ravintolassa alueella jossa paljon yksin matkaavia, olen joskus kysynyt yksin aterioivalta sopiiko liittyä seuraan ja kerran seurasi pitkäkin yhteinen matkantaitto. Vaikka joogatunnit, paikallisen ruuanlaiton kurssit, ryhmäretket ym. avaa myös helpon tilan tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Ja vaikka ei sen pidempää seuraa sieltä löytyisi nuo ovat minusta olleet mukavia yksinäisyyttä torjuvia kokemuksia.

Hymyt ja neutraalit keskustelunavaukset missä vain tilanteissa toimii etelässä kuitenkin usein paljon Suomea paremmin. Ihmettele torilla vieraita hedelmiä niin saatat olla kohta heidän hedelmätarhalla vierailulla. Minua yllätti kuinka erilainen sosiaalinen kulttuuri monessa paikassa on :D Reissufoorumien ja someryhmien kautta ujompikin voi löytää seuraa ilman että tarvitsee aloittaa keskustelua elävässä elämässä jos se tuntuu vaikealta

Eli tiivistettynä: yksin matkaillessa tapaa uusia ihmisiä helposti, JOS näkee sen eteen paljon vaivaa ja tekee itse jatkuvasti aloitteita tutustumiseen. Minusta tämä ei kyllä ole "helposti" tai sen helpommin kuin kotomaassakaan. Eli ei kannata odottaa että reissussa jotenkin itsestään tutustuisi ihmisiin vaan pitää mennä kaiken maailman ryhmäjuttuihin mukaan ja itse tehdä siellä itseään tykö.

PS. "yksinäisyydessä rypeminen" oli aika ikävästi sanottu, eihän tässä kukaan ole rypenyt, ihmettelin vain väitettä joka kuulosti kuin seuraa tulisi vastaan ihan itsestään kunhan lähtee yksin reissuun. Itse en tykkää yhtään ryhmäjutuista ja majoitun asunnoissa, joten todellakaan jossain museoissa tai (päivä)ravintoloissa ei seuraa vastaan tule (enkä sitä kaipaakaan huom)

Kyllä pitäs olla aika pihi mies jos pattayalle ottas vaimonsa mukaan.