Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämänvoiman katoaminen keski-iässä
02.05.2023 |
Onko biologinen merkki kuolemasta? Minä olen aivan lopussa.
Kommentit (294)
Pettymys ihmisten pa*skuuteen ja jonnijoutavuuteen. Kulttuurin ja sivistyksen rappio. Lukutaitokin alkaa kadota. Journalismin rappio. Lukekaa vertailun vuoksi vanhoja lehtiä vielä 90-luvulta. Tai ulkomaisia laatulehtiä, niitäkin vielä on. En tajua maailmasta yhtään mitään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei usko lainkaan vitamiineihin, mutta itse sain keski-iässä katoavaa elinvoimaani takaisin lisäravinteilla ja sama koskee miestä, jonka ikääntyminen tuntuu keskeytyneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä unelmoin kaikenlaista vielä joitain 5-10 vuotta sitten, esim. säästin rahaa New Yorkin matkaa varten. Nyt on rahaa kasassa sen verran että matkan voisi tehdä ja elämän tilanne sallisi pitemmänkin reissun, mutta ei kiinnosta enää pätkääkään koko New York tai muukaan reissaaminen. Ajatuksena myös rasittava.
Tiedän niin tämän! Oikein suutuin (!), kun puoliso ehdotti Kreikkaan lomaa. Eikö se tajua, että jo pelkkä ajatus saa minut kuolemakooman kaltaiseen uupumukseen, saatika että oikeasti pakkaisin kimpsuni ja kampsuni ja siirtäisin habitukseni ei maahan! Ei! En pysty!
Mikä on ikäsi?
Viinan voimalla vielä viimeinen nousu. Pari kolme vuotta rairai ja sitten kaput.
Miksi keski-ikäiset käsitetään aina sellaisina yli viisikymppisinä henkilöinä? No niitähän sillä termillä pääsääntöjään kuvataankin, mutta nämä henkilöt eivät keskimäärin ole enää elinkaarensa puolessa välissä, vaan lähinnä ovat aloittaneet sen elinkaarensa viimeisen kolmanneksen. Tämä on minusta hiton outoa.
Tosin kyllähän Suomessakin maantieteellinen Keski-Suomi käsitetään Pohjois-Suomena, joten kait tuo keski-ikäisyyskin menee käsitteenä näiden muiden omituisuuksien joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?
Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.
On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.
Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.
En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.
Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.
En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.
Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.
Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.
Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.
Olen monessa asiassa hyvin samanlainen, ei alkoholia, omatejkemää terveellistä ruokaa nautin, liikun riittävästi. Kuuntelen äänikirjoja todella paljon,mutta hipasen heti kirjan pois, jos ei ole mun mieleen. Kiinnostavaa lukeista löytyy i padista kaikeksi ajaksi, jollen ole kuntoilemassa/ulkoilemassa ja ikää vasta on 74 v.
46v mies. Tunsin samanlaista kaiken turhuutta ja rappiota ympärillä, vanhat ystävät pienessä sievässä kinaamassa keskenään kuin pahaiset kakarat, yhteiskunta, lääkärit, kauppiaat, ihan kaikki arkiset ja juhlalliset asiat samaa rappiota. Aloin syömään vitamiineja, vaihdoin ruokavalion terveelliseen, kävin lenkillä, myin auton pois ja liikuin vain julkisilla tai pyörällä, kävin ammattiauttajalla, kaikki vaikutti olevan valjua ja säälittävää jopa, hyödytöntä räpellystä missä ei ole kunnon yritystä takana. ei tulevaisuutta, ei toivoa mistään paremmasta eikä mitään suuntaa elämällä ihan sama mitä yritin tai tein tai kenen kanssa aikaa vietin. kaiken tyhjyys. olen paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan ja nukun yöni hyvin ja mikään ei ole vialla, silti, tässä maailmassa ei ole järjen hiventäkään jäljellä. tämä vain on totuus joka ajan kanssa valkenee ihmisille. Lopulta auttoi että lopetin välittämästä siitä että millään ei ole merkitystä. Olen onnellisempi kuin vuosiin enkä enää haikaile kiiltävän tulevaisuuden tai menneisyyden perään. On vain tämä hetki eikä mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
46v mies. Tunsin samanlaista kaiken turhuutta ja rappiota ympärillä, vanhat ystävät pienessä sievässä kinaamassa keskenään kuin pahaiset kakarat, yhteiskunta, lääkärit, kauppiaat, ihan kaikki arkiset ja juhlalliset asiat samaa rappiota. Aloin syömään vitamiineja, vaihdoin ruokavalion terveelliseen, kävin lenkillä, myin auton pois ja liikuin vain julkisilla tai pyörällä, kävin ammattiauttajalla, kaikki vaikutti olevan valjua ja säälittävää jopa, hyödytöntä räpellystä missä ei ole kunnon yritystä takana. ei tulevaisuutta, ei toivoa mistään paremmasta eikä mitään suuntaa elämällä ihan sama mitä yritin tai tein tai kenen kanssa aikaa vietin. kaiken tyhjyys. olen paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan ja nukun yöni hyvin ja mikään ei ole vialla, silti, tässä maailmassa ei ole järjen hiventäkään jäljellä. tämä vain on totuus joka ajan kanssa valkenee ihmisille. Lopulta auttoi että lopetin välittämästä siitä että millään ei ole merkitystä. Olen onnellisempi kuin vuosiin enkä enää haikaile kiiltävän tulevaisuuden tai menneisyyden perään. On vain tämä hetki eikä mitään muuta.
Juuri näin. Ei sillä jonninjoutavalla self help-kirjallisuudella, salaatin puputtamisella tai reippaalla lenkkeilyllä saavuta mitään oikeaa ymmärrystä maailmasta taikka rauhaa sielun tasolla Tai ehkä todella pinnalliset ja yksinkertaiset ihmiset saavat kaiken tarvitsemansa niiden avulla.
Ihmettelen, näin eläkeikäisenä. Työelämäkö vie niin ihmisiltä voimat? Minusta kun elämä on oikein kivaa. Ehkä tänne kaivattais pikkusota, sota-aikoina ei tunnetusti ole mielenterveysongelmia, kun on niitä oikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..
N53"Rahaa on" : D
No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..
N53Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa
- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan
- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin
- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja
- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)
- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani
- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto
- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.Teiltä puuttuu mielikuvitusta.
No itelläs ei ole mielikuvitusta vaan suurella rahalla järkkäisit muut tekemään sitä ja tätä. Että ei kieltäkään osaisi itse opiskella? Olet pinnallinen ja toivot kaikkien huvittavan itseäsi kunhan maksat siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on iskenyt ankeus että kaikki kiva ja mielenkiintoinen on jo nähty ja koettu, pelkkää tylsyyttä edessä...
No, eipä ole kaikkea koettu sinullakaan. Maailmassa on vaikka mitä ihmeellisiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, näin eläkeikäisenä. Työelämäkö vie niin ihmisiltä voimat? Minusta kun elämä on oikein kivaa. Ehkä tänne kaivattais pikkusota, sota-aikoina ei tunnetusti ole mielenterveysongelmia, kun on niitä oikeita.
Monilla työelämä vie voimat. Ei tietenkään kaikilla. Ja myös muitakin syitä on. Omalla kohdallani kyllä aikoinaan vaikutti se, että siinä missä ennen olin tehnyt tuottavaa työtä ja vielä siten, että asiakaskin oli tekemääni työhön tyytyväinen, jouduinkin tekemään suurimmaksi osaksi kaikenlaista diipadaapaa. Ja tuolla tarkoitan mitä erilaisimpien dokumenttien, joita jokin EU-direktiivi tai viranomaismääräys edellytti, kirjoittaminen. Dokumenttien, joita kirjoittaessani jo tiesin, että kukaan ei tule niitä ikinä lukemaan. Sellaiset vain piti olla olemassa. Joskus teki mieli kirjoittaa dokumentin sekaan "Mikki Hiiri mättähältä mättähälle käy" ja katsoa, huomauttaako kukaan asiasta. Ts lukeeko kukaan koko dokumenttia. Nyt mua ei enää haittaa, koska alimpaan eläkeikään enää 3 vuotta ja mulle on ihan sama, vaikka kirjoittaisin pelkkää tuota Mikki Hiiri -lausetta miljoona kertaa.
Elämässä loppujen lopuksi on kaikki aika turhaa, onnellisin on se jolla on hyvä päänsisäinen maailmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
46v mies. Tunsin samanlaista kaiken turhuutta ja rappiota ympärillä, vanhat ystävät pienessä sievässä kinaamassa keskenään kuin pahaiset kakarat, yhteiskunta, lääkärit, kauppiaat, ihan kaikki arkiset ja juhlalliset asiat samaa rappiota. Aloin syömään vitamiineja, vaihdoin ruokavalion terveelliseen, kävin lenkillä, myin auton pois ja liikuin vain julkisilla tai pyörällä, kävin ammattiauttajalla, kaikki vaikutti olevan valjua ja säälittävää jopa, hyödytöntä räpellystä missä ei ole kunnon yritystä takana. ei tulevaisuutta, ei toivoa mistään paremmasta eikä mitään suuntaa elämällä ihan sama mitä yritin tai tein tai kenen kanssa aikaa vietin. kaiken tyhjyys. olen paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan ja nukun yöni hyvin ja mikään ei ole vialla, silti, tässä maailmassa ei ole järjen hiventäkään jäljellä. tämä vain on totuus joka ajan kanssa valkenee ihmisille. Lopulta auttoi että lopetin välittämästä siitä että millään ei ole merkitystä. Olen onnellisempi kuin vuosiin enkä enää haikaile kiiltävän tulevaisuuden tai menneisyyden perään. On vain tämä hetki eikä mitään muuta.
Hyvin kirjoitat. Itse yritän ajatella samalla tavalla, mutta aika ajoin silti v*tuttaa kaiken turhuus ja sellanen ... keskinkertaisuus. Olisi esim. niin kiva työskennellä huippuosaajien kanssa, joista tietää, että ne tietää ja osaa enemmän kuin minä. Siis olisi kiva edelleen oppia jotain (olen 50v)!
Itsellä on muuten hieman erilainen tilanne kuin tämän ikäisillä yleensä, koska mulla on pieni lapsi. Se tuo kummasti motivaatiota tehdä asioita hyvin ja elää kunnolla. Jos lasta ei olisi, niin en kyllä tiedä millä motivoisin itseäni elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..
N53"Rahaa on" : D
No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..
N53Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa
- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan
- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin
- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja
- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)
- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani
- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto
- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.Teiltä puuttuu mielikuvitusta.
No itelläs ei ole mielikuvitusta vaan suurella rahalla järkkäisit muut tekemään sitä ja tätä. Että ei kieltäkään osaisi itse opiskella? Olet pinnallinen ja toivot kaikkien huvittavan itseäsi kunhan maksat siitä.
Onpa pinnallinen ja kaikkipätevä asenne sulla. Toisen haaveiden lytistäjä. Sulla varmaan hieno elämä itselläsi, no ei varmaan! Onneton katkero.
Maailmanjärjestys on luonnoton. Ihmistä ei ole luotu olemaan nykyisen kaltaisessa työelämässä ja arjen oravanpyörässä. Ja elämään siten ja siellä, mitä joku viranomainen käskee. Tai sarjadeittailemaan, keskittymään pelkästään itseensä, haalimaan materiaa ja rahaa. Puuttuu vapaus, omaehtoisuus, hidastahtisuus, yhteisöllisyys ja luonnollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..
N53"Rahaa on" : D
No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..
N53Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa
- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan
- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin
- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja
- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)
- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani
- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto
- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.Teiltä puuttuu mielikuvitusta.
No itelläs ei ole mielikuvitusta vaan suurella rahalla järkkäisit muut tekemään sitä ja tätä. Että ei kieltäkään osaisi itse opiskella? Olet pinnallinen ja toivot kaikkien huvittavan itseäsi kunhan maksat siitä.
Ei Elonkaan ole mikään sutomekaanikko tai rakettitieteilijä, mutta niin sekin vain menestyy ja tekee kaikenlaista. Sun itkuista huolimatta. Pointti on ymmärtää, ettei kannata keksiä pyörää aina alusta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v mies. Tunsin samanlaista kaiken turhuutta ja rappiota ympärillä, vanhat ystävät pienessä sievässä kinaamassa keskenään kuin pahaiset kakarat, yhteiskunta, lääkärit, kauppiaat, ihan kaikki arkiset ja juhlalliset asiat samaa rappiota. Aloin syömään vitamiineja, vaihdoin ruokavalion terveelliseen, kävin lenkillä, myin auton pois ja liikuin vain julkisilla tai pyörällä, kävin ammattiauttajalla, kaikki vaikutti olevan valjua ja säälittävää jopa, hyödytöntä räpellystä missä ei ole kunnon yritystä takana. ei tulevaisuutta, ei toivoa mistään paremmasta eikä mitään suuntaa elämällä ihan sama mitä yritin tai tein tai kenen kanssa aikaa vietin. kaiken tyhjyys. olen paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan ja nukun yöni hyvin ja mikään ei ole vialla, silti, tässä maailmassa ei ole järjen hiventäkään jäljellä. tämä vain on totuus joka ajan kanssa valkenee ihmisille. Lopulta auttoi että lopetin välittämästä siitä että millään ei ole merkitystä. Olen onnellisempi kuin vuosiin enkä enää haikaile kiiltävän tulevaisuuden tai menneisyyden perään. On vain tämä hetki eikä mitään muuta.
Hyvin kirjoitat. Itse yritän ajatella samalla tavalla, mutta aika ajoin silti v*tuttaa kaiken turhuus ja sellanen ... keskinkertaisuus. Olisi esim. niin kiva työskennellä huippuosaajien kanssa, joista tietää, että ne tietää ja osaa enemmän kuin minä. Siis olisi kiva edelleen oppia jotain (olen 50v)!
Itsellä on muuten hieman erilainen tilanne kuin tämän ikäisillä yleensä, koska mulla on pieni lapsi. Se tuo kummasti motivaatiota tehdä asioita hyvin ja elää kunnolla. Jos lasta ei olisi, niin en kyllä tiedä millä motivoisin itseäni elämään.
Kiitos =) toki minuakin häiritsee ajoittain nuo asiat yhä eikä vähiten sen vuoksi etten voi vaikuttaa niihin mutta en anna sen enää syödä mun sisintä. Lapsi tai lapset toki muuttaa asioita mutta et voi sitä omaa pikkuista suojella loputtomiin kaikelta, itse ajattelin että kunhan pyyhkii pahimmat kurat pois ja katsoo että perusasiat on kunnossa niin ihan samanlainen hyvä ihminen siitä tulee ku muistakin hyvistä ihmisistä =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46v mies. Tunsin samanlaista kaiken turhuutta ja rappiota ympärillä, vanhat ystävät pienessä sievässä kinaamassa keskenään kuin pahaiset kakarat, yhteiskunta, lääkärit, kauppiaat, ihan kaikki arkiset ja juhlalliset asiat samaa rappiota. Aloin syömään vitamiineja, vaihdoin ruokavalion terveelliseen, kävin lenkillä, myin auton pois ja liikuin vain julkisilla tai pyörällä, kävin ammattiauttajalla, kaikki vaikutti olevan valjua ja säälittävää jopa, hyödytöntä räpellystä missä ei ole kunnon yritystä takana. ei tulevaisuutta, ei toivoa mistään paremmasta eikä mitään suuntaa elämällä ihan sama mitä yritin tai tein tai kenen kanssa aikaa vietin. kaiken tyhjyys. olen paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan ja nukun yöni hyvin ja mikään ei ole vialla, silti, tässä maailmassa ei ole järjen hiventäkään jäljellä. tämä vain on totuus joka ajan kanssa valkenee ihmisille. Lopulta auttoi että lopetin välittämästä siitä että millään ei ole merkitystä. Olen onnellisempi kuin vuosiin enkä enää haikaile kiiltävän tulevaisuuden tai menneisyyden perään. On vain tämä hetki eikä mitään muuta.
Juuri näin. Ei sillä jonninjoutavalla self help-kirjallisuudella, salaatin puputtamisella tai reippaalla lenkkeilyllä saavuta mitään oikeaa ymmärrystä maailmasta taikka rauhaa sielun tasolla Tai ehkä todella pinnalliset ja yksinkertaiset ihmiset saavat kaiken tarvitsemansa niiden avulla.
Ai että totuus makaa siinä, että lakkaa välittämästä mistään ja antamatta merkitystä millekään sen sijaan, että opettelisi lapsuudessa saamien väärien mallien sijaan self helpistä uudet, toimivat ja rakentavat mallit?
Alue: Aihe vapaa
Koska kyynisyys ja kalkkeutumien on kypsää? Unelmat on lapsille. Tanssi ja nauru humalaisille. Onnea elämään, luuseri.