Elämänvoiman katoaminen keski-iässä

Keski-ikä on nykyisin vähän häilyvä käsite. Omalla kohdallani huomasin tuon elämänvoiman katoamisen viiskymppisenä. Lapset olivat jo aikuisia, mutta jotenkin vaan ajautui tilanteeseen, ettei elämässä ollut oikein muuta kuin töitä ja kotitöitä. Kun sitten vielä koiranikin kuoli, ei tullut enää ulkoiltuakaan kuten aiemmin. Aamulla vaan raahautui bussipysäkille, siitä töihin, pitkä työpäivä toimistolla, kaupan kautta kotiin ja pakolliset kotihommat. Viikonloppuisin - jos jaksoi - "pakolliset" sukulaissuhteiden hoitamiset. 

Samoihin aikoihin työ, josta olin aiemmin tykännyt kuin hullu puurosta, alkoi muuttua merkityksettömäksi. Samaa puurtamista päivästä toiseen ja vieläpä niin, että aika usein hiljaa mielessäni mietin, että ihan älyttömän typerää tehdä tämä homma näin, mutta kun kerran haluttiin, että se tehdään sillä tavalla, mitäpä mä siihen vastaankaan sanomaan. Työstä saatu ilo ja onnistumisen kokemukset vähenivät. Eläkepäivätkään eivät vielä siintäneet edes horisontissa, joten jonkinlaisella "henkisellä keskiajalla" sitä eli. 

Mun kohdallani vaadittiin vakava sairaskohtaus ennenkuin "heräsin". Pitkä sairasloma, sen jälkeen vähitellen osa-aikatyö etänä ja sitten kokoaikatyö etänä. Myöskin huolehtiminen siitä, etten enää tehnyt ylitöitä. Ja uuden koiran hankkiminen. Fyysiset voimat ovat välillä koetuksella nivelreuman ja moninivelrikon vuoksi, mutta on kuitenkin ollut ja on edelleen kaikenlaisia omaa mieltä piristäviä projekteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Siis mitään et voi itse tehdä? Ihmiset yleensä esimerkiksi harjoittelee musiikkia, kerää bändin ja sitten soitetaan yhdessä. Sä tarvitset rahalla hetivalmiin paketin? Ja tuottajan pitää vaan muokata äänesi kelvolliseksi, koska et ole opetellut laulamaan? Jos on rahasta kiinni että ei pysty tuollaista toteuttamaan, niin se kyllä kertoo että oikeaa kiinnostusta asiaan ei ole oikein ollenkaan.

Teen paljonkin itse, mutta voisin tehdä niin paljon enemmän kun ei tarvitsisi tehdä kaikkea alusta lähtien. Käyn michelin-ravintolassa syömässä teknisesti vaikeita annoksia sen sijaan, että opettelen tekemään niitä itse.

Tuskin tekisit kumminkaan, vaikka saisit kaiken avun. Esimerkiksi kieli pitää ihan itse opetella, vaikka olisi maailman paras yksityisopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Siis mitään et voi itse tehdä? Ihmiset yleensä esimerkiksi harjoittelee musiikkia, kerää bändin ja sitten soitetaan yhdessä. Sä tarvitset rahalla hetivalmiin paketin? Ja tuottajan pitää vaan muokata äänesi kelvolliseksi, koska et ole opetellut laulamaan? Jos on rahasta kiinni että ei pysty tuollaista toteuttamaan, niin se kyllä kertoo että oikeaa kiinnostusta asiaan ei ole oikein ollenkaan.

Entä jos haluaisi

- Rakennuttaa talon

- Korjauttaa auton

- Teettää juhlamekon

Mitään ei voi itse tehdä! Ihmiset yleensä opettelee ompelemaan itse! Räätälin täytyy muokata visio toimivaksi ilman että olet käynyt kaavoittajan opintoja?

Ei hyvää päivää kulje alasti jos ei kiinnosta tuon vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ihme kyllä kadonnut ollenkaan, vaikka ikää 48 v ja vaihdevuodet päällä, enkä ole koskaan elänyt terveellisesti, vaan aivan päinvastoin. Alkoholin suurkuluttajakin lähes koko aikuisikäni, sairaalloinen ylipaino tms. 

Mutta olen fyysisesti paljon pirteämpi kuin nuorempana. Tarvin vähemmän unta, herään pirteänä, jaksan paljon ja on energinen olo suurimman osan päivää. Henkisesti on käynyt tuo sama kuin monella, ei enää kiinnosta ne vanhat, nuorempana tavoitellut asiat. Tyyliin matkat, juhliminen, harrastukset - ei kiitos, en tahdo. Mutta mulla se ei ole johtanut mihinkään masennuksentapaiseen, vaan siihen että saan nautintoni siitä arjesta. Hyvästä ruoasta, lämpimästä suihkusta, kävelystä luonnosta ja linnunlaulusta ja kevätkukista - niin naurettavan pienistä asioista, etten niitä edes huomannut nuorempana kun oli niin kiire painaa ja tavoitella kaikenlaista isompaa.

Hienoa. Olen tasan samaa mieltä. Arjessa on taikaa kunhana pysähtyy senverran, että oppii sen näkemään. Olen melkein samanlainen ja pirteä sekä energinen vaikka ikää 72. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Siis mitään et voi itse tehdä? Ihmiset yleensä esimerkiksi harjoittelee musiikkia, kerää bändin ja sitten soitetaan yhdessä. Sä tarvitset rahalla hetivalmiin paketin? Ja tuottajan pitää vaan muokata äänesi kelvolliseksi, koska et ole opetellut laulamaan? Jos on rahasta kiinni että ei pysty tuollaista toteuttamaan, niin se kyllä kertoo että oikeaa kiinnostusta asiaan ei ole oikein ollenkaan.

Teen paljonkin itse, mutta voisin tehdä niin paljon enemmän kun ei tarvitsisi tehdä kaikkea alusta lähtien. Käyn michelin-ravintolassa syömässä teknisesti vaikeita annoksia sen sijaan, että opettelen tekemään niitä itse.

Tuskin tekisit kumminkaan, vaikka saisit kaiken avun. Esimerkiksi kieli pitää ihan itse opetella, vaikka olisi maailman paras yksityisopettaja.

Siis väitteletsä tässä mun kanssani minun elämästäni ja persoonastani? Nyt kyllä naurattaa!

Siinä viidenkympin jälkeen (vasta) tajusin että miksi h....tissä olen koko elämäni ollut tässä oravanpyörässä niin kuin joku ohjelmoitu robotti. Kenelle olen myynyt puolet elämästäni ja minkä ihmeen takia. Mitään en täältä mukaani saa eikä se ole saanut oloani paremmaksi. Ymmärsin hypätä oravanpyörästä pois ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen elämä on alkanut tuntumaan hyvältä ja aurinko lämmittämään kasvoja 🙂

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä aloitus liittyy siihen, että joskus, viimeistään keski-iässä, on kasvettava isoksi ja otettava oma mieli ja mielikuvitus käyttöön mielekkääseen elämään. Ajatelkaa kuinka monta maailmankolkkaa on, joissa tällainen apeilu ei ole mahdollista, koska asiat on koko ajan liian huonosti. 

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Naisella elämänvoiman katoaminen liittyy vahvasti vaihdevuosiin ja ikääntymiseen. Kun vaihdevuodet alkavat, niin naisesta tulee näkymätön, kurttuinen, vanha ja raihnainen.

Pahinta on viisissäkymmenissä iskevä jatkuva väsymys ja uupumus ja loputon unentarve. Väsymys ja uupumus ei parane ulkoilemalla, levolla ja nukkumalla. Tähän liittyy hitaus, aikaansaamattomuus ja tehottomuus. Asioita ei saa tehtyä ajoissa tai asioita ei saa tehtyä ollenkaan. 

Naiselle tulee henkinen lamaannus, kun hän ei voi tulla enää raskaaksi ja synnyttää lapsia. Tunne, että on hyödytön ja tarpeeton. Tunne, että oma elämä on jotenkin jo ohi. Keskittymiskyky on heikko ja muisti pätkii. Ja lähes päivittäin huomaa unohtavansa asioita. Onko asioiden unohtelu ja muistin pätkiminen alkavan muistisairauden oireita?

Monella keski-ikäisellä on myös huono yleiskunto, ylipainoa ja fyysisiä oireita. Uupumus, väsymys ja henkinen lamaannus on kuitenkin pahinta ikääntymisessä.

Mulla ei ainakaan ollut tuollaista elämänvaihetta koskaan. Vaihdevuodetkin menivät melkein huomaamatta ohi. Muistikaan ei pätki yhtään. Nivelrikko sensijaan on aika pirullinen, mutta senkin kanssa tulee toimeen. Henkistä lamaannustakaan en ole huomannut kenelläkään läheiselläni enkä itselläni. Ajattelin, että kirjan tässä voisi vielä kirjoittaa muun touhun keskellä. Niin paljon on kivaa tekemistä ja menemistä. Matkustaa en kyllä viitsi, olen luonut itselleni oman valtakunnan ja viihdyn talossani erinomaisesti. Olen jo elänyt 15 ihanaa eläkevuotta ja toivon että vielä on vuosia edessä. Elämä on lyhyt kuin lapsen paita. Siis nauttikaa elämästänne tehden kaikenlaista, uusia ideoita syntyy itselläni jokaisena päivänä. Tylsyys uuvuttaa, siksi pitää tehdä jotain mielekästä mikä itseä kiinnostaa ja mistä saa hyvän mielen joka päivä. 

Saan varmasti saavikauvalla vettä niskaani, mutta  kyllähän naisten haluttomuus heijastelee laajemmin elämään - ero.  Seksi - onhan se nyt omituista, jos suhteessa toinen ei halua. 

Yleinen haluttomuus elämään, kun toinen haluaisi tehdä jotain ja mennä eteenpäin.

Ymmärrän tavalla hyvin kuvion, että mies hakee vähän nuorempaa seuraa.

Minulla ei 50 - vuotiaana skeittaavana, bändissä soittavana enää riittänyt puhelimen - ja tv:n tuijotus. 

Itselle laitettiin päälle kolmekymppisenä liikenneonnettomuuden seurauksena titaanipolvet.

Kirurgi sanoi että "voi olla kivuttomat kymmenen vuotta tai koko elämän, vaikea sanoa".

Hyvin ovat pelanneet nyt 20 vuotta.

Kylmä on kevät Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.

Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.

En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.

Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.

En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.

Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.

Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.

Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.

Jos olet aktiivisesta ja terveellisestä elämästä huolimatta menettänyt kiinnostuksen elämään etkä saa siitä iloa, käy puhumassa jollekin. Tuo ei ole normaalia.

Ei varmaan joo, mutta masennuslääkkeet tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä niiden vaikutus tutkimuksissa ole plaseboa parempi. Tämä on ihan fakta.

Terapiaa / keskustelua olen kokeillut mutta siitäkin on ollut lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Esim todella moni on vain lopettanut yhtäkkiä hoitosuhteen ilman jatkoa (vaihtanut työpaikkaa, jäänyt äitiyslomalle, todennut että ei ole hänen specialiteettiä...) tai sitten tarjonnut jotain huuhaahoitoja vaikka oli kelan mukaan ammattilainen. Jokainen yritys on siis päättynyt yhä pahempaan luottamuksen horjumiseen ihmisiä kohtaan, enkä pystyisi enää luottamaan yhteenkään tällaiseen. En vaan jaksa enää kokeilla yhtä lisää kun ei ole yhtään positiivista kokemusta näistä "ammattilaisista".

Tekstistäsi huokuu, että haluat avun ulkopuolelta tekemättä itse mitään. Pilleri tai terapeutti on mielestäni sopiva akuuttiin hätään, mutta ei tuollaiseen elämänasenteelliseen ongelmaan kuten sulla.

Se mikä toimii on meditointi, liikunta, lepo ja ravinto. Tärkein näistä on meditointi.

Meditointi on täysin huuhaata, samaa sarjaa homeopatian kanssa. Tämä on just sitä pskaa mitä jotkut terapeutitkin kannattavat. Ehkä seuraavaksi ehdotat enkelihoitoja ja kristalleja? En pysty kunnioittamaan ihmistä joka tarjoaa avuksi näitä huuhaakeinoja.

Ja nimenomaan sanoin että pillerit EIVÄT AUTA, miksi vedät päinvastaisen olkiukon? Jep, ihmiset on ihan turhia kun ette te kuuntele mitä toinen oikeasti sanoo, on vain kivempi toistaa sitä omaa agendaa ja väärin ymmärtää uhallaan. Tästä syystä mieluummin erakoidun täysinm eipä tarte turhautua tyhmyyteen.

En ole se, joka sinua yritti auttaa mutta huutelenpa täältä sivusta, että ongelmasi on ihan vain asenteesi. Täällä vastaavista ongelmista selvinneet ihmiset yrittävät sinua auttaa mutta sinä halusitkin vain marmattaa. Ei se mitään, toiset ovat sellaisia märäntäjiä. Sitten on meitä toisenlaisia, jotka elämän murjomisesta huolimatta ovat jaksaneet etsiä keinon ulos ongelmista. Yleensä se on ihan vain asenteenmuutoksesta kiinni, vähä vähältä kohti valoa.

Sanat agenda, olkiukko, huuhaa ja kristallit kertovat minulle, että elät ihan kierroksilla, teet oletuksia muista etkä pysty avaamaan sydäntäsi muiden avulle. Sinua ei ehkä auta kuin totaalinen murtuminen ja itsesi uudelleen kasaaminen. Jotkut eivät saa tätäkään kokea, vaan ovat mörököllejä omasta tahdosta hautaan asti.

Syyttele vain muita ja pidä tuo asenne, että et voi luottaa kenenkään apuun oletustesi vuoksi. Olet hukassa oleva raukka.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapas ympärillenne. Maailma on täynnä virkeitä ja iloisia 50+ ihmisiä. Te vaan ette osaa.

Missä? Mä en ole kyl nähnyt ketään.

Ja sitähän me tässä just valitetaankin, että miksi emne osaa! 😂

Vierailija kirjoitti:

Menkää reissuun jos mahdollista =) siinä silmät avautuu ja mieli kirkastuu. Tai sitten lääkäriin jos on koko ajan siipi maassa.

Se on hyödyllistä, mutta silti kannattaa myös arkeen tuoda pieniä positiivista tunnetta vahvistavia asioita, ettei arki ole pelkkää velvollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapas ympärillenne. Maailma on täynnä virkeitä ja iloisia 50+ ihmisiä. Te vaan ette osaa.

Missä? Mä en ole kyl nähnyt ketään.

Ja sitähän me tässä just valitetaankin, että miksi emne osaa! 😂

https://m.imdb.com/list/ls092739304/

Aloita tuosta ja etene siitä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä aloitus liittyy siihen, että joskus, viimeistään keski-iässä, on kasvettava isoksi ja otettava oma mieli ja mielikuvitus käyttöön mielekkääseen elämään. Ajatelkaa kuinka monta maailmankolkkaa on, joissa tällainen apeilu ei ole mahdollista, koska asiat on koko ajan liian huonosti. 

Ketjun fiksuin kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 42. Mä tunnen että mulla on mahtavat vuodet edessä.

Etäläpsy! Olen 40 ja sama fiilis. Onko harhoja, kun liian moni ikätoveri näyttää hautaavan itseään elävältä.

Minäkin olin muutama vuosi sitten ihan rekan alle jäänyt. Sitten karsin velvollisuuksia ja aloin nauttia elämästä.

No mäkin olin 40v tosi reipas ja elämäniloinen. Nyt 50v yhdyn aloittajan ajatuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Siinä viidenkympin jälkeen (vasta) tajusin että miksi h....tissä olen koko elämäni ollut tässä oravanpyörässä niin kuin joku ohjelmoitu robotti. Kenelle olen myynyt puolet elämästäni ja minkä ihmeen takia. Mitään en täältä mukaani saa eikä se ole saanut oloani paremmaksi. Ymmärsin hypätä oravanpyörästä pois ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen elämä on alkanut tuntumaan hyvältä ja aurinko lämmittämään kasvoja 🙂

Mitään ei saa täältä mukaan, mutta on hyvä pystyä antamaan hieman materiaalista apua omille nuorilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Sä kuullostat tosi lapselliselta!

Elimistössä raudanpuute?

Tässä 43v töissä, opiskelua aina iltaisin kun lapset nukkuu, onneks ei tartte ryypätä ja juhlia en jaksais yhtään. Siivoominen kotona vaikee aloittaa, ittensä laittaminen ihan miinuksella, ukkokin jos löytäis toisen niin eipä haittais. Kyllä vain minunkin elämästä puuttuu ilo, lapsia ei lasketa kun ne nyt ilahduttaa aina mutta muuten ei ole kiintoisaa mielekästä mitään. Ja se välillä mietityttää et mitä mä voisin tehä et asiat ois toisin.