Elämänvoiman katoaminen keski-iässä

Voi olla ohimenevää. Äidilläni oli tällainen vaihe noin 50-vuotiaana, nyt hän on 74-vuotias ja erittäin elinvoimainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

Ajattelitko viestisi piristävän kohdeyleisöä?

En. Eihän teitä hapannaamoja piristä mikään joten tarjolla on vain kylmä totuus. Ota tai jätä, ei oo mun ongelma :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Ei multa ainakaan puutu mielikuvitusta, puuttuu se INNOSTUS. Voin minäkin keksiä vaikka sata asiaa listalle mutta kun mikään niistä ei KIINNOSTA tehdä. Sä puhut nyt ihan eri asiasta; kyse ei ole tekemisen puutteesta vaan motivaation puutteesta. Tekemisten listaaminen ei lisää motivaatiota pätkän vertaa - itselläni päinvastoin huonontaa oloa, kun listan jokaisen asian kohdalla vain ajattelee "no ei kiinnosta, vmp".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

Ajattelitko viestisi piristävän kohdeyleisöä?

En. Eihän teitä hapannaamoja piristä mikään joten tarjolla on vain kylmä totuus. Ota tai jätä, ei oo mun ongelma :)

Minä en ole hapannaama, mutten myöskään pyri nujertamaan niitä, joilla on hetkellisesti raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Ei multa ainakaan puutu mielikuvitusta, puuttuu se INNOSTUS. Voin minäkin keksiä vaikka sata asiaa listalle mutta kun mikään niistä ei KIINNOSTA tehdä. Sä puhut nyt ihan eri asiasta; kyse ei ole tekemisen puutteesta vaan motivaation puutteesta. Tekemisten listaaminen ei lisää motivaatiota pätkän vertaa - itselläni päinvastoin huonontaa oloa, kun listan jokaisen asian kohdalla vain ajattelee "no ei kiinnosta, vmp".

Miksi te alistutte tuollaiseen elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

Ajattelitko viestisi piristävän kohdeyleisöä?

En. Eihän teitä hapannaamoja piristä mikään joten tarjolla on vain kylmä totuus. Ota tai jätä, ei oo mun ongelma :)

Minä en ole hapannaama, mutten myöskään pyri nujertamaan niitä, joilla on hetkellisesti raskasta.

Mä en voi elää elämääni ja vahtia sanomisiani sen perusteella, että joku nujertuu noinkin pienestä.

Menkää reissuun jos mahdollista =) siinä silmät avautuu ja mieli kirkastuu. Tai sitten lääkäriin jos on koko ajan siipi maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut liikaa. Olen täysin ulkona. Ei kiinnosta enää eläytyä nykyhulluuteen.

Sama. Olen 40-vuotias eikä tämä nykymeno kiinnosta ollenkaan. 

Minä, alkuperäisen kommentin kirjoittaja, olen 52vee ukko.

Siitä Suomesta missä kasvoin ei ole jäljellä henkisesti enää mitään. Se katosi historiaan.

Ensin EU, sitten Euro, ja nyt Nato. Heippa ja kepeät mullat. Suomi ei ole enää olemassa.

Sitten ikä. Juu, 25 vuoden juomisen jälkeen kreisibailaus ei ole se juttu. Nykyään ei tee mieli enää edes juoda, ei pääse enää nousuhumalaan. Tarvitsee viinaa vahvempaa, jos haluaa jotain liikettä pääkoppaan. Sokerin käytön lopettaminen oli helppoa kun makea ei enää maistu oikein miltään. Ulkomaat on jo nähty, olen asunutkin. Terveyttä nyt on vielä on onneksi jollain lailla, ei mitään lääkityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Menkää reissuun jos mahdollista =) siinä silmät avautuu ja mieli kirkastuu. Tai sitten lääkäriin jos on koko ajan siipi maassa.

Nuoriso hus pois ketjusta.

Lukekaa tämä ja lopettakaa se valitus https://divyatoshniwal.com/maintaining-cognitive-health-in-a-mid-life-c…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.

Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.

En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.

Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.

En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.

Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.

Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.

Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.

Jos olet aktiivisesta ja terveellisestä elämästä huolimatta menettänyt kiinnostuksen elämään etkä saa siitä iloa, käy puhumassa jollekin. Tuo ei ole normaalia.

Ei varmaan joo, mutta masennuslääkkeet tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä niiden vaikutus tutkimuksissa ole plaseboa parempi. Tämä on ihan fakta.

Terapiaa / keskustelua olen kokeillut mutta siitäkin on ollut lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Esim todella moni on vain lopettanut yhtäkkiä hoitosuhteen ilman jatkoa (vaihtanut työpaikkaa, jäänyt äitiyslomalle, todennut että ei ole hänen specialiteettiä...) tai sitten tarjonnut jotain huuhaahoitoja vaikka oli kelan mukaan ammattilainen. Jokainen yritys on siis päättynyt yhä pahempaan luottamuksen horjumiseen ihmisiä kohtaan, enkä pystyisi enää luottamaan yhteenkään tällaiseen. En vaan jaksa enää kokeilla yhtä lisää kun ei ole yhtään positiivista kokemusta näistä "ammattilaisista".

Tekstistäsi huokuu, että haluat avun ulkopuolelta tekemättä itse mitään. Pilleri tai terapeutti on mielestäni sopiva akuuttiin hätään, mutta ei tuollaiseen elämänasenteelliseen ongelmaan kuten sulla.

Se mikä toimii on meditointi, liikunta, lepo ja ravinto. Tärkein näistä on meditointi.

Meditointi on täysin huuhaata, samaa sarjaa homeopatian kanssa. Tämä on just sitä pskaa mitä jotkut terapeutitkin kannattavat. Ehkä seuraavaksi ehdotat enkelihoitoja ja kristalleja? En pysty kunnioittamaan ihmistä joka tarjoaa avuksi näitä huuhaakeinoja.

Ja nimenomaan sanoin että pillerit EIVÄT AUTA, miksi vedät päinvastaisen olkiukon? Jep, ihmiset on ihan turhia kun ette te kuuntele mitä toinen oikeasti sanoo, on vain kivempi toistaa sitä omaa agendaa ja väärin ymmärtää uhallaan. Tästä syystä mieluummin erakoidun täysinm eipä tarte turhautua tyhmyyteen.

Minun ajatukset täsmälleen! Ei jaksa kiinnostaa mikään. Toimin kuin robotti, tehden asioita niin kuin ennenkin. Myös asioita, jotka ovat aiemmin kiinnostaneet ja tuottaneet iloa mutta nyt pelkkää uupumusta ja pakkopullaa.

Tämä kevätkin ja kesän odotus ovat ennen olleet parasta aikaa. Nyt ahdistaa kun ei pysty nauttimaan luonnon heräämisestä, lämmöstä ym.

Minun pitäisi tehdä muutoksia elämässäni mutta ei ole voimia eikä rahaa. Ja muuttaisiko se mitään. Tuntuu, että minulla on eksistentiaalinen kriisi, joka ei mene ohi. Jokin elämässä ja minussa on muuttunut.

Kriisiä syvensi tämä Ukrainan sota ja syvä pettymys ihmiskuntaan. Eikö mitään ole opittu. Sielua viiltää tällainen vallanhimo ja tyhmyys ja raakuus, ei riitä sanat.

Kutsun itseäni usein positiiviseksi läheisriippuvaiseksi. Tykkään pitää huolta perheestä. Käyn vuodessa pari matkaa, joille itse haluan. Teen liikuntaa josta itse tykkään. Teen paljon taidetta. Teen ruokaa josta itse tykkään, ja muu porukka syö sitä. Olen saanut viimeisen 15 vuoden aikana osani vastoinkäymisistä, minusta on ihanaa elää ilman syöpiä tai muuta kamalaa, ja se riittää mulle sisällöksi. Taivas on tosiaan maan päällä, jos se itseä kiinnostaa. Helvetiksi muuttuu jos kiinnostus loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Siis mitään et voi itse tehdä? Ihmiset yleensä esimerkiksi harjoittelee musiikkia, kerää bändin ja sitten soitetaan yhdessä. Sä tarvitset rahalla hetivalmiin paketin? Ja tuottajan pitää vaan muokata äänesi kelvolliseksi, koska et ole opetellut laulamaan? Jos on rahasta kiinni että ei pysty tuollaista toteuttamaan, niin se kyllä kertoo että oikeaa kiinnostusta asiaan ei ole oikein ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun ajatukset täsmälleen! Ei jaksa kiinnostaa mikään. Toimin kuin robotti, tehden asioita niin kuin ennenkin. Myös asioita, jotka ovat aiemmin kiinnostaneet ja tuottaneet iloa mutta nyt pelkkää uupumusta ja pakkopullaa.

Tämä kevätkin ja kesän odotus ovat ennen olleet parasta aikaa. Nyt ahdistaa kun ei pysty nauttimaan luonnon heräämisestä, lämmöstä ym.

Minun pitäisi tehdä muutoksia elämässäni mutta ei ole voimia eikä rahaa. Ja muuttaisiko se mitään. Tuntuu, että minulla on eksistentiaalinen kriisi, joka ei mene ohi. Jokin elämässä ja minussa on muuttunut.

Kriisiä syvensi tämä Ukrainan sota ja syvä pettymys ihmiskuntaan. Eikö mitään ole opittu. Sielua viiltää tällainen vallanhimo ja tyhmyys ja raakuus, ei riitä sanat.

Minusta todellisuus sisältää enimmäkseen muuta kuin raakaa sotaa ja kauheita kriisejä. Seuraan aikaa, toiminkin, mutta ei uutisvirran kauheudet ole kuin yksi siivu todellisuudesta. Tietysti mustaan mieleen ne tekee pesän ja ryhtyy kaveriksi. Liian synkkää mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

On varmaan helpottavaa kuvitella että kaikki on omassa hallinnassa.

Liikun keskimäärin 1.5h joka päivä.

En käytä ollenkaan alkoholia, en ole käyttänyt vuosikymmeniin.

Syön tosi terveellisesti, esim lähemmäs kilon kasviksia päivässä.

En ole ikinä tykännyt festareista, inhoan meteliä ja ihmisjoukkoja ja etenkin humalaisia joukkoja.

Työni on hyvin haastavaa, lisäksi opettelen kahta uutta kieltä ja matkustelen paljon.

Silti ei vaan kiinnosta. Kirjoja ei kiinnosta lukea kun ne on joko huonosti kirjoitettu tai aihe on tylsä. Välillä yritän aloittaa jotain ja lopetan parinkymmenen sivun jälkeen kun ei vaan kiinnosta. Luova... mitä hyötyä siitä on, ei ketään kiinnosta tavisten väkerrykset enkä saa iloa väkertää vain itselle. Tuntuu täysin turhalta.

Sä et nyt ymmärrä ettei se auta mitään että pakottaisi itsensä tekemään asioita mitkä ei millään lailla enää innosta eikä motivoi. Kokeiltu on.

Jos olet aktiivisesta ja terveellisestä elämästä huolimatta menettänyt kiinnostuksen elämään etkä saa siitä iloa, käy puhumassa jollekin. Tuo ei ole normaalia.

Ei varmaan joo, mutta masennuslääkkeet tekevät enemmän haittaa kuin hyötyä, eikä niiden vaikutus tutkimuksissa ole plaseboa parempi. Tämä on ihan fakta.

Terapiaa / keskustelua olen kokeillut mutta siitäkin on ollut lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Esim todella moni on vain lopettanut yhtäkkiä hoitosuhteen ilman jatkoa (vaihtanut työpaikkaa, jäänyt äitiyslomalle, todennut että ei ole hänen specialiteettiä...) tai sitten tarjonnut jotain huuhaahoitoja vaikka oli kelan mukaan ammattilainen. Jokainen yritys on siis päättynyt yhä pahempaan luottamuksen horjumiseen ihmisiä kohtaan, enkä pystyisi enää luottamaan yhteenkään tällaiseen. En vaan jaksa enää kokeilla yhtä lisää kun ei ole yhtään positiivista kokemusta näistä "ammattilaisista".

Tekstistäsi huokuu, että haluat avun ulkopuolelta tekemättä itse mitään. Pilleri tai terapeutti on mielestäni sopiva akuuttiin hätään, mutta ei tuollaiseen elämänasenteelliseen ongelmaan kuten sulla.

Se mikä toimii on meditointi, liikunta, lepo ja ravinto. Tärkein näistä on meditointi.

Meditointi on täysin huuhaata, samaa sarjaa homeopatian kanssa. Tämä on just sitä pskaa mitä jotkut terapeutitkin kannattavat. Ehkä seuraavaksi ehdotat enkelihoitoja ja kristalleja? En pysty kunnioittamaan ihmistä joka tarjoaa avuksi näitä huuhaakeinoja.

Ja nimenomaan sanoin että pillerit EIVÄT AUTA, miksi vedät päinvastaisen olkiukon? Jep, ihmiset on ihan turhia kun ette te kuuntele mitä toinen oikeasti sanoo, on vain kivempi toistaa sitä omaa agendaa ja väärin ymmärtää uhallaan. Tästä syystä mieluummin erakoidun täysinm eipä tarte turhautua tyhmyyteen.

Kylve marttyyrinä katkeruudessasi sitten. Sun ongelmat ei kosketa mua eikä sun kitinät auta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

Paras päätös ikinä fyysisen terveyteni kannalta oli palauttaa punainen liha ruokavalioon. Iho, hiukset, kynnet ja mieliala paranivat. Yli kymmenen vuotta jo näin.

T. Energinen keski-ikäinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

Siis mitään et voi itse tehdä? Ihmiset yleensä esimerkiksi harjoittelee musiikkia, kerää bändin ja sitten soitetaan yhdessä. Sä tarvitset rahalla hetivalmiin paketin? Ja tuottajan pitää vaan muokata äänesi kelvolliseksi, koska et ole opetellut laulamaan? Jos on rahasta kiinni että ei pysty tuollaista toteuttamaan, niin se kyllä kertoo että oikeaa kiinnostusta asiaan ei ole oikein ollenkaan.

Teen paljonkin itse, mutta voisin tehdä niin paljon enemmän kun ei tarvitsisi tehdä kaikkea alusta lähtien. Käyn michelin-ravintolassa syömässä teknisesti vaikeita annoksia sen sijaan, että opettelen tekemään niitä itse.

Ihmiset tavoittelevat länsimaissa onnellisuutta jopa pakkomielteeksi asti.

Lajinkehityksen näkökulmasta onnen tavoittelu on kuitenkin turhaa, sillä onnella ei ole biologista pohjaa. Muiden luonnonolentojen tapaan ihminen on rakentunut selviytymään ja lisääntymään - ei olemaan onnellinen eikä edes tyytyväinen.

Onnellisuus ja tyytyväisyys suorastaan heikentävät suojaustamme mahdollisilta uhilta. Näin kirjoittaa australialaisen Melbournen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Brock Bastian teoksessaan The Other Side of Happiness.

Ihmisen aivokudeksesta ei löydy onnellisuuteen yhdistettäviä hermoratoja. Onnellisuutta ei voi myöskään tuottaa kemiallisesti.

Onnellisuus onkin vain ihmisen mielessä syntyvä ajatus.

”Pysyvä onnellisuus on melko banaali ja kauhea idea. Tarvitsemme tuskallisia ja kielteisiä kokemuksia tietääksemme, mitä onnellisuus on. Nämä kokemukset määrittelevät elämäämme ja antavat merkityksen sille”, Bastian arvioi Science Focus -lehdessä.

Tuoreen maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan ihmisten paine tuntea onnellisuutta ja välttää surua yhdistyy mielenterveyden pulmiin.

Kun ollaan onnellisten kasvojen keskellä, se voi entisestään pahentaa onnellisuuden sosiaalista painetta, tutkijat sanovat. Tutkimus julkaistiin Naturen Scientific Reports -lehdessä.

Esimerkiksi Tanskan kaltaisessa maassa se liittyy onnellisuuden sosiaaliseen vaatimukseen.

Suomessakin lähes puoli miljoonaa ihmistä käyttää masennuslääkkeitä, vaikka Suomi on mitattu maailman onnellisimmaksi maaksi.

Onnellisuutta ei metsästetäkään länsimaiden ulkopuolella samaan tapaan, kertoo Journal of Happiness Studies -lehdessä julkaistu tutkimus. Siinä vastaajat saivat valita, millainen käyrä kuvaa ihanteellista onnellisuutta.

Yhdystaltalaiset kuvasivat onnellisuutta suoralla viivalla. He siis toivovat onnellisuuden pysyvän kutakuinkin vakiona.

Kiinalaiset valitsivat mieluummin värähtelevän käyrän, jossa onni ajoittain taantuu. Heidän filosofiansa kuvastaa sanonta ”onni lentää liian nopeasti”.

Erilainen suhtautuminen näyttää liittyvän niin sanottuun weird-ilmiöön. Weird on tässä yhteydessä lyhenne englannin sanoista western, educated, industrialized, rich ja democratic.

Me länsimaisten koulutettujen, teollistuneiden, rikkaiden ja demokraattisten yhteiskuntien asukkaat olemme outoja, weird, kun etsimme onnellisuutta.

Minusta tämä aloitus liittyy siihen, että joskus, viimeistään keski-iässä, on kasvettava isoksi ja otettava oma mieli ja mielikuvitus käyttöön mielekkääseen elämään. Ajatelkaa kuinka monta maailmankolkkaa on, joissa tällainen apeilu ei ole mahdollista, koska asiat on koko ajan liian huonosti.