Elämänvoiman katoaminen keski-iässä

Muistui mieleen, kun itse olin nuori ja aina oli vauhti päällä. Harmittelin äitiäni, joka yht' äkkiä lopetti käymisen joka paikassa. Hän oli kyllä leski ja ollut viimeiset vuodet isän omaishoitaja.

Ajattelin silloin, että äiti on "juuttunut suruun" koska häntä ei enää kiinnostanut mitkään tapahtumat tai tilaisuudet.

Hän sanoi usein että mene sinä, kun vielä olet nuori.

Ihmettelin, mitä iällä on sen asian kanssa tekemistä.

Nyt kun itse alan olla pian viisikymmentä, tajuan mistä hän puhui.

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

Viimeksi opettelin treidaamaan ja teknisen analyysin käytön. Minusta se on äärimmäisen mielenkiintoista. Valitettavasti se ei auta vaihdevuosioireisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

No itelläs ei ole mielikuvitusta vaan suurella rahalla järkkäisit muut tekemään sitä ja tätä. Että ei kieltäkään osaisi itse opiskella? Olet pinnallinen ja toivot kaikkien huvittavan itseäsi kunhan maksat siitä. 

Onpa pinnallinen ja kaikkipätevä asenne sulla. Toisen haaveiden lytistäjä. Sulla varmaan hieno elämä itselläsi, no ei varmaan! Onneton katkero.

Olet aika lapsellinen. Muutaman lauseen perusteella olet tuomitsemassa toista ihmistä onnettomaksi katkeroksi, kaikkipäteväksi ja pinnalliseksi. En ole mitään näistä ja usko tai älä, mulla on tosi mukava, vaihteleva ja energinen elämä edelleenkin vaikka olen jo 72 vee. Kyllähän siinä elämä hukkaan menee sinun kaltaisellasi joka uneksii ja haaveilee lottovoitoista saadaakseen itselleen materialistisen eliittielämän. Mutta senkun haaveilet, ei se ole minulta pois. 

Olisi mielenkiintoa, mutta ei energiaa projektien toteuttamiseen.

Työ vie kaiken energian.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä nyt taas? oletteko naisia kaikki tässä ketjussa?

50v ole vielä mitään, ei muutaku lentokentälle ja menoksi vaan ,akut latautuu kummasti kun käy bailaamassa.

No kuule kun lentäminenkin on pahasta ja laivamatkailu samoin. Ne tuhoavat maapallon luontoa ja edistävät ilmaston lämpenemistä.

Hyveellistä on pysyä kotona ja hoitaa puutarhaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ihme kyllä kadonnut ollenkaan, vaikka ikää 48 v ja vaihdevuodet päällä, enkä ole koskaan elänyt terveellisesti, vaan aivan päinvastoin. Alkoholin suurkuluttajakin lähes koko aikuisikäni, sairaalloinen ylipaino tms. 

Mutta olen fyysisesti paljon pirteämpi kuin nuorempana. Tarvin vähemmän unta, herään pirteänä, jaksan paljon ja on energinen olo suurimman osan päivää. Henkisesti on käynyt tuo sama kuin monella, ei enää kiinnosta ne vanhat, nuorempana tavoitellut asiat. Tyyliin matkat, juhliminen, harrastukset - ei kiitos, en tahdo. Mutta mulla se ei ole johtanut mihinkään masennuksentapaiseen, vaan siihen että saan nautintoni siitä arjesta. Hyvästä ruoasta, lämpimästä suihkusta, kävelystä luonnosta ja linnunlaulusta ja kevätkukista - niin naurettavan pienistä asioista, etten niitä edes huomannut nuorempana kun oli niin kiire painaa ja tavoitella kaikenlaista isompaa.

Hienoa. Olen tasan samaa mieltä. Arjessa on taikaa kunhana pysähtyy senverran, että oppii sen näkemään. Olen melkein samanlainen ja pirteä sekä energinen vaikka ikää 72. 

Eli kun olet ollut sairaalloisen ylipainoinen koko ajan, sulle ei tule sitä keski-ikäisen masennusta, joka tulee ulkonäön romahduksesta ja siitä, että monet vaivat alkavat estää monet lajit, matkat ja harrastukset, joista ennen sai haastetta ja nautintoa elämään, kun et ole niitä sairaallisen ylipainoisena ennenkään pystynyt tekemään? Tuota se on sitten vanhempana: syömistä, vähän ulkona kävelyä, kukkien katselua ja suihkuun. Ja saa olla tyytyväinen, jos edes sen jaksaa. Ymmärrätkö, että jos on esim. harrastanut vaativia lajeja ja tavoitteellisesti, ja jossa ehkä vielä ulkonäköä vaativaa esiintymistä, romahdus tällaiseen hyvin rajoittuneeseen elämään on paljon suurempi, ja se masennus tulee siitä? Sulla alkon suurkuluttajana nyt vielä alkoholi sumentamassa todellisuutta.

Mistä ihmeestä päättelet, että kuluttaisin alkoa. En ole eläissäni kuluttanut. Työni aikoinaan oli todellakin ulkonäköä vaativaa esiintymistä ja minulla ei tapahtunut mitään romahdusta kun lähdin eläkkeelle eikä elämäni ole rajoittunut kovinkaan kummoisesti. En ole istahtanut keinutuoliin valittamaan elämääni vaan porskutan eteenpäin ja vieläpä ilman mitään lääkitystä. Onpa täällä taas negaporukkaa lyttäämässä muita. Itse en vaan anna itseäni lytätä. Piehtaroikaa siinä sitten, usein itsetehdyssä masennuksessanne jos et osaa itseänne sieltä ylös saada.

Onneksi tunnen itse elinvoimaisia neli- viisikymppisiä eikä tarvitse omassa elämässäni kuunnella kaltaistenne muumioiden narinaa. Jotkut maalaisserkut vanhenee jo kolmekymppisenä niin vanhaksi, ette mitään enää voi tehdä. Yäk.

Vierailija kirjoitti:

Muistui mieleen, kun itse olin nuori ja aina oli vauhti päällä. Harmittelin äitiäni, joka yht' äkkiä lopetti käymisen joka paikassa. Hän oli kyllä leski ja ollut viimeiset vuodet isän omaishoitaja.

Ajattelin silloin, että äiti on "juuttunut suruun" koska häntä ei enää kiinnostanut mitkään tapahtumat tai tilaisuudet.

Hän sanoi usein että mene sinä, kun vielä olet nuori.

Ihmettelin, mitä iällä on sen asian kanssa tekemistä.

Nyt kun itse alan olla pian viisikymmentä, tajuan mistä hän puhui.

Meillä sama. Oma äitini 80v sanoo samaa, kun pari vuotta sitten jumiuduin kotiin. Olen yksinäinen, yksin asuva. Nyt ahdistaa kaiken lisäksi sekin etten edes halua mihinkään vaikka vielä kykenisin. Täytin just 50v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Jos mulla olis aidosti ylimääräistä rahaa, ostaisin sellaisia elämyksiä joihin nyt ei raski laittaa

- Kuukauden reissu Italiaan, jonne palkkaan itselleni henk koht kieltenopettajan

- Palkkaisin bändin joka levyttäisi kanssani biisin

- Haamukirjoittaja kirjoittamaan sanelemani kirja

- Reppureissu maailman hämyisiin ja erikoisiin kolkkiin niin, että olen palkannut henkivartijan varjostamaan minua (olen nainen)

- Hienoja juhlia ja konsertteja jonne lennätän lempiartistejani

- Joku toteuttamaan suunnittelemani korumallisto

- Tekisin toinen toistaan ihmeellisempiä taideprojekteja joihin pakkaisin työryhmiä.

Teiltä puuttuu mielikuvitusta.

No itelläs ei ole mielikuvitusta vaan suurella rahalla järkkäisit muut tekemään sitä ja tätä. Että ei kieltäkään osaisi itse opiskella? Olet pinnallinen ja toivot kaikkien huvittavan itseäsi kunhan maksat siitä. 

Onpa pinnallinen ja kaikkipätevä asenne sulla. Toisen haaveiden lytistäjä. Sulla varmaan hieno elämä itselläsi, no ei varmaan! Onneton katkero.

Olet aika lapsellinen. Muutaman lauseen perusteella olet tuomitsemassa toista ihmistä onnettomaksi katkeroksi, kaikkipäteväksi ja pinnalliseksi. En ole mitään näistä ja usko tai älä, mulla on tosi mukava, vaihteleva ja energinen elämä edelleenkin vaikka olen jo 72 vee. Kyllähän siinä elämä hukkaan menee sinun kaltaisellasi joka uneksii ja haaveilee lottovoitoista saadaakseen itselleen materialistisen eliittielämän. Mutta senkun haaveilet, ei se ole minulta pois. 

No huomaa ettei sullakaan järki enää oikein luista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te edesautatte sitä ihan itse. Liikkuminen vähenee, punainen liha ja alkoholi maistuu. Milloin viimeksi teitte kuperkeikan? Onko festareilla käynti sitä, että istutte olutteltassa VIP-alueella? Milloin teitte viimeksi jotain luovaa, jotain ihan omaa? Luetteko enää edes kirjoja? Milloin perehdyitte viimeksi ihan uuteen asiaan? Milloin haastoit itsesi henkisesti tai fyysisesti?

Laittakaapa joku nuori elämään teidän elämäänne, hekin tylsistyvät, tulevat kiukkuiseksi ja masentuvat, vaikka olisi miten paljon elinvoimaa.

Viimeksi opettelin treidaamaan ja teknisen analyysin käytön. Minusta se on äärimmäisen mielenkiintoista. Valitettavasti se ei auta vaihdevuosioireisiin.

Turhaa opettelet. Voisit alkaa valmistella jo kuolinsiivousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ihme kyllä kadonnut ollenkaan, vaikka ikää 48 v ja vaihdevuodet päällä, enkä ole koskaan elänyt terveellisesti, vaan aivan päinvastoin. Alkoholin suurkuluttajakin lähes koko aikuisikäni, sairaalloinen ylipaino tms. 

Mutta olen fyysisesti paljon pirteämpi kuin nuorempana. Tarvin vähemmän unta, herään pirteänä, jaksan paljon ja on energinen olo suurimman osan päivää. Henkisesti on käynyt tuo sama kuin monella, ei enää kiinnosta ne vanhat, nuorempana tavoitellut asiat. Tyyliin matkat, juhliminen, harrastukset - ei kiitos, en tahdo. Mutta mulla se ei ole johtanut mihinkään masennuksentapaiseen, vaan siihen että saan nautintoni siitä arjesta. Hyvästä ruoasta, lämpimästä suihkusta, kävelystä luonnosta ja linnunlaulusta ja kevätkukista - niin naurettavan pienistä asioista, etten niitä edes huomannut nuorempana kun oli niin kiire painaa ja tavoitella kaikenlaista isompaa.

Hienoa. Olen tasan samaa mieltä. Arjessa on taikaa kunhana pysähtyy senverran, että oppii sen näkemään. Olen melkein samanlainen ja pirteä sekä energinen vaikka ikää 72. 

Eli kun olet ollut sairaalloisen ylipainoinen koko ajan, sulle ei tule sitä keski-ikäisen masennusta, joka tulee ulkonäön romahduksesta ja siitä, että monet vaivat alkavat estää monet lajit, matkat ja harrastukset, joista ennen sai haastetta ja nautintoa elämään, kun et ole niitä sairaallisen ylipainoisena ennenkään pystynyt tekemään? Tuota se on sitten vanhempana: syömistä, vähän ulkona kävelyä, kukkien katselua ja suihkuun. Ja saa olla tyytyväinen, jos edes sen jaksaa. Ymmärrätkö, että jos on esim. harrastanut vaativia lajeja ja tavoitteellisesti, ja jossa ehkä vielä ulkonäköä vaativaa esiintymistä, romahdus tällaiseen hyvin rajoittuneeseen elämään on paljon suurempi, ja se masennus tulee siitä?

Mistä ihmeestä päättelet, että kuluttaisin alkoa. En ole eläissäni kuluttanut. Työni aikoinaan oli todellakin ulkonäköä vaativaa esiintymistä ja minulla ei tapahtunut mitään romahdusta kun lähdin eläkkeelle eikä elämäni ole rajoittunut kovinkaan kummoisesti. En ole istahtanut keinutuoliin valittamaan elämääni vaan porskutan eteenpäin ja vieläpä ilman mitään lääkitystä. Onpa täällä taas negaporukkaa lyttäämässä muita. Itse en vaan anna itseäni lytätä. Piehtaroikaa siinä sitten, usein itsetehdyssä masennuksessanne jos et osaa itseänne sieltä ylös saada.

Siis tuo vastaushan on tuolle sinua ennen vastanneelle, joka kertoi olevansa sairaalloisen ylipainoinen alkoholin suurkuluttaja, mutta saavansa iloa syömisestä ja kukista ja suihkusta yms. Sinä vastasit hänelle olevasi "tasan samaa mieltä" ja sanoit olevasi itse melkein samanlainen. Klikkaa boxia enemmän auki, ja lue uudelleen, ketä komppasit.

Jotenkin lohdullista, kun voi samaistua näihin kirjoituksiin. Olen ollut itsestäni huolestunut, kun ei mikään enää säväytä, vaikka olisi mahdollista tehdä asioita.

Olen eronnut, ei ole lapsia. Ero oli vaikea, mutta kun nyt olen siitä toipunut, olen huomannut että osaan nauttia siitä, ettei ole ketään päsmäröimässä. Exäni oli levottomin tapaamani mies ikinä. Nyt on sitten rauhallista eikä tarvitse hosua joka paikkaan. Olen siis aika yksinäinen, sukua ei oikeastaan ole eikä sisaruksia. Vanha isä muistisairaana hoivakodissa.

Minulla on muutama läheinen ystävä, joiden kansss voin puhua kaikesta. Heillä kaikilla on perhekuviot ym joten menee heidän ehdoilla.

Matkustan sujuvasti yksin, mutta se ei ole enää yhtä kivaa kuin ennen. Mikään ei ole.

Ollaan myös kaikki eletty rankkoja aikoja, korona, sota joka jatkuu, ja kaikki näiden mukana tulleet muutokset. Emme ole enää samoja ihmisiä kuin ennen kaikkea tätä.

Toki kävin läpi oman uupumushelvetin eron jälkeen. Elämänarvot ovat muuttuneet täysin.

Yritän muutamana pv viikossa tehdä jotain, mistä todella nautin. Se voi olla ihan joku pieni juttu. Usein jään vain sohvalle tvtä tuijottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Maailmanjärjestys on luonnoton. Ihmistä ei ole luotu olemaan nykyisen kaltaisessa työelämässä ja arjen oravanpyörässä. Ja elämään siten ja siellä, mitä joku viranomainen käskee. Tai sarjadeittailemaan, keskittymään pelkästään itseensä, haalimaan materiaa ja rahaa. Puuttuu vapaus, omaehtoisuus, hidastahtisuus, yhteisöllisyys ja luonnollisuus.

Minkäslainen oravanpyörä se ennen oli kun koko valoisa aika meni joko ruuan keruuseen tai ruumiillisern työhön. Sinä olet vain romantisoinut ajat ennen "oravanpyörää"

Mulla olisi ollut lahjoja yhdellä elämänalueella. Mt-ongelmien takia suuret toiveet kariutui ja minä olen nykyään tavallinen toimistorotta. Elantonsa sillä tienaa, mutta ei muuten innosta. Elämä jäi elämättä. Nyt tässä kituutetaan ja yritetään iloita pienistä asioista, vaihtelevalla menestyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on iskenyt ankeus että kaikki kiva ja mielenkiintoinen on jo nähty ja koettu, pelkkää tylsyyttä edessä...

Hanki vanha mökki maalta.

Sen ylläpidossa ja remontoinnissa aika kuluu rattoisasti. Ei ole aikaa tylsistyä.

Takaan, että alat nähdä elämän uusin silmin!

Terv. Been there, done that

Minusta tässä on kyse enemmän siitä, että vanhetessa ihmisen perusluonne tulee selvemmin esiin. Esim itse olen todella introvertti, joten jätän kaikki mahdolliset menot pois kalenteristani ja olen kotona niin paljon kuin mahdollista. Tunnen itseni ja tiedän, että viihdyn niin parhaiten. Lisäksi kun on jo nähnyt maailmaa, niin tietää, ettei siinä vilkkaammassa sosiaalisessa/harrastuselämässä mitään ihmeitä ole. Nuorena en vielä tiennyt, joten tohotin joka puolella ja olin koko ajan ylikierroksilla ja jaksamiseni rajoilla. Olin myös kunnianhimoinen ja siksi riitti motivaatiota tehdä kaikenlaista, enää en ole.

Eli aika luonnollinen tämä kehitys, ei se tarkoita, että keski-ikäinen olisi jotenkin sairaalloinen, jos ei enää liehu ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

"Rahaa on"   : D

No mikäs tuossa naurattaa? Olen velaton ja palkkani on hyvä. Lapset omillaan. Säästöön jää enemmän kuin on ostettavaa. On ollut toisenlainen aika. Kun piti laskea joka markka eikä ollut rahaa esim talvikenkiin. Vähän epäreilua..nuorena olisi ollut tarpeita ja kiinnostuksen kohteita monenmoisia. Nyt ostan osakkeita. Eikä sekään sydäntä sykähdytä. Tässä iässä ei enää eria inko tilillä 10 000 vai 100 000 kun ei sitä kuitenkaan käytä. Penskat perii..

N53

Huomaan, missä sulla menee vikaan. Elät itsellesi, ostat osakkeita, tylsistyt.

Alapa tehdä jotain vähäosaisempien hyväksi. On monenlaisia mahdollisuuksia, vapaaehtoistyöstä alkaen.

Sellaista on varmaan eniten niillä, jotka joutuvat elämään vähän erilaista elämää kuin mitä itse haluaisivat, jos voisivat päättää.

Sain olla viime kesänä viikon yksin kaupungissa kotona, kun mies, lapset jakoira olivat muualla. Puhkesin oikein kukkaan ja tunsin, miten energia oikein virtasi minussa ja löysin elämänilon. Sain keskittyä itseeni ja niihin asioihin, hoita halusin.

Sitten kun tulivat takaisin, vajosin taas samaan upottavaan ja passivoivaan juoksuhiekkaan kuin ennenkin. Elän enemmän muiden puolesta kuin omasta puolestani ja joka päivä pitää laittaa muiden tarpeet omieni eteen. Se syö elämänilon.

Vierailija kirjoitti:

Jäätävä elämänhaluttomuus iski viisissäkymmenissä. Kaikki se, mikä uralla, perheessä ja harrastuksissa on ollut kantavana voimana menetti rysäyksellä merkityksensä. Ei kiinnosta.

Kuuluu normaaliin viidenkympin kriisiin. Kun 40-kriisissä tajusi ettei ole saanut mitään aikaan niin 50-kriisissä sitten tajuaa ettei vieläkään ole tehnyt mitään ja se saa voimattomaksi. Ja siihen lisäksi vaihdevuodet. Pakota itsesi tekemään jotain mitä olet joskus halunnut tehdä ja elämänhalu palaa pikkuhiljaa. 60-kriisissä tulee taas uudet ongelmat.

itse mies 47v,yksinäinen ja paskassa työssä.kyllä se aamulla ylösnouseminen on käynyt aika vaikeeksi.tekis vaan mieli korkata viinapullo ja olla kännissä kuolemaan asti...