Elämänvoiman katoaminen keski-iässä

Olet unohtanut ladata itseäsi.

Käy lenkillä, kylvyssä, ajattele omia ajatuksiasi, lue kirjaa. Hemmottele itseäsi. Kyllä se siitä, loppu on uusi alku.

Huomaan samaa. Mikään ei kiinnosta. Ei ole unelmia ei projekteja. Rahaa olisi mutta ei mitään mihin sitä kiinnostaisi kuluttaa..

N53

Mulle on iskenyt ankeus että kaikki kiva ja mielenkiintoinen on jo nähty ja koettu, pelkkää tylsyyttä edessä...

Minä uskon myös että on. Kaikelta on kadonnut merkitys, fyysisesti olen kunnossa mutta myös täysin voimaton.

Jossain luki, että yksi aamu heräät väsyneenä, etkä enää ikinä piristy. Minusta se kuvaa hyvin sitä kun on aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on iskenyt ankeus että kaikki kiva ja mielenkiintoinen on jo nähty ja koettu, pelkkää tylsyyttä edessä...

Minä en pelkää edes tylsyyttä, mutta turhuus kauhistuttaa. Ja hiljalleen hiipii turhan usein ajatus, miksi helvetissä jatkaa tällaista.

Sama juttu, ikää 50v. Tuttu houkuttelee meemään tinderiin yms. Ei kiinnosta enää mikään.

Oon 42. Mä tunnen että mulla on mahtavat vuodet edessä.

Laita hampaat kuntoon.

Maailma on muuttunut liikaa. Olen täysin ulkona. Ei kiinnosta enää eläytyä nykyhulluuteen.

Tarkista, ettei ole uniapneaa.

Vierailija kirjoitti:

Jossain luki, että yksi aamu heräät väsyneenä, etkä enää ikinä piristy. Minusta se kuvaa hyvin sitä kun on aikuinen.

Kuulostaa aivan kamalalta, mutta kamalampaa on, että se on ihan totta.

Mul oli vielä kk sitten samat ajatukset. Tajusin, että olin todella huonossa parisuhteessa joten päätin sen.

Pikkuhiljaa alkaa näkymään toivoa ja valoa!

Ihanaa aikaa miettiä kuka olen, mitä haluaa jne.

Keskityn itseeni, varaan vuoden täysin itselleni.

Teeppä listaus mikä elämässä tökkii ja keskity siihen mihin itse voit vaikuttaa.

Jos elää vain itseään varten. ei elämässä olekaan mieltä. Muiden ihmisten auttaminen, palveleminen ja ilahuttaminen on se juttu. Tietysti myös muu tärkeä, kuten luonnonsuojelu, elänten suojelu ja kultturiaarteiden vaaliminen tulevia sukupolvia varten.

Vierailija kirjoitti:

Oon 42. Mä tunnen että mulla on mahtavat vuodet edessä.

Etäläpsy! Olen 40 ja sama fiilis. Onko harhoja, kun liian moni ikätoveri näyttää hautaavan itseään elävältä.

Minäkin olin muutama vuosi sitten ihan rekan alle jäänyt. Sitten karsin velvollisuuksia ja aloin nauttia elämästä.

Ei ole kadonnut vielä myöhemminkään, toki lihasvoima katoaa iän myötä ja palautuminen vaatii aikaa rasituksesta

BMW kirjoitti:

Ei ole kadonnut vielä myöhemminkään, toki lihasvoima katoaa iän myötä ja palautuminen vaatii aikaa rasituksesta

Minä käyn salilla ja liikun muutenkin, silti aivan järkyttävä voimattomuus. Pahinta on kuitenkin sisäinen voimattomuus, totaalinen hyytyminen. Se ei ole edes kärsimystä, vaan pystyynkuolleisuutta, merkityksettömyyttä, näköalattomuutta. Turhuuden turhuutta, kaikki.

Jäätävä elämänhaluttomuus iski viisissäkymmenissä. Kaikki se, mikä uralla, perheessä ja harrastuksissa on ollut kantavana voimana menetti rysäyksellä merkityksensä. Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 42. Mä tunnen että mulla on mahtavat vuodet edessä.

Etäläpsy! Olen 40 ja sama fiilis. Onko harhoja, kun liian moni ikätoveri näyttää hautaavan itseään elävältä.

Minäkin olin muutama vuosi sitten ihan rekan alle jäänyt. Sitten karsin velvollisuuksia ja aloin nauttia elämästä.

Kyllä mullakin oli kivaa vielä 42-vuotiaana. Jokin käänne tapahtui viime kesänä kun täytin 47v. Pohjalla vietävä stressi ja muutto uuteen kotiin ja rysäyksellä myös paljon merkkejä siitä, että vaihdevuodet ovat alkaneet. Koko ajan pitää jonkin vaivan takia lääkitä itseä. Mikään ei huvita eikä kiinnosta, kaikki on niin nähty jo. Talvella alkoi myös migreeni. Tuntuu että koko vapaa-aika menee siihen, että yritän lääkitä ja venytellä itseäni kuntoon että jaksan seuraavan työpäivän. Ja tiedän, tämä istumatyö ei auta terveyttä vaan rypistää tähän tuolille. Nytkin päätä taas särkee. Näinä kolmena edeltävänä vapaana ei muuten särkenyt. Edellinen särky oli perjantaina. Jos ei koko ajan sattuisi tai saisi joskus nukuttua yön heräämättä, niin elämä todellakin hymyilisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 42. Mä tunnen että mulla on mahtavat vuodet edessä.

Etäläpsy! Olen 40 ja sama fiilis. Onko harhoja, kun liian moni ikätoveri näyttää hautaavan itseään elävältä.

Minäkin olin muutama vuosi sitten ihan rekan alle jäänyt. Sitten karsin velvollisuuksia ja aloin nauttia elämästä.

Kyllä mullakin oli kivaa vielä 42-vuotiaana. Jokin käänne tapahtui viime kesänä kun täytin 47v. Pohjalla vietävä stressi ja muutto uuteen kotiin ja rysäyksellä myös paljon merkkejä siitä, että vaihdevuodet ovat alkaneet. Koko ajan pitää jonkin vaivan takia lääkitä itseä. Mikään ei huvita eikä kiinnosta, kaikki on niin nähty jo. Talvella alkoi myös migreeni. Tuntuu että koko vapaa-aika menee siihen, että yritän lääkitä ja venytellä itseäni kuntoon että jaksan seuraavan työpäivän. Ja tiedän, tämä istumatyö ei auta terveyttä vaan rypistää tähän tuolille. Nytkin päätä taas särkee. Näinä kolmena edeltävänä vapaana ei muuten särkenyt. Edellinen särky oli perjantaina. Jos ei koko ajan sattuisi tai saisi joskus nukuttua yön heräämättä, niin elämä todellakin hymyilisi.

Ammatinvaihdos?