Lue keskustelun säännöt.
Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?
29.12.2022 |
Jos siltä tuntuu, olet tervetullut mukaan painonpudotushaasteeseen vuodelle 2023. Ei ole väliä, onko pudotettavia kiloja 1, 10 tai 100, kannustan Sinua mukaan. Tämä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on tukea, jakaa kokemuksia - ja onnistua!
Olen itse m45, pituus 184 ja paino 139,7. Minulla ei ole mitään hyvää tekosyytä sairaalloiselle ylipainolleni, minulla ei ole normaalia painavammat luut eikä aineenvaihduntahäiriötä. Rehellisesti sanottuna syön aivan väärin enkä liiku yhtään. Syön valtavat määrät makeita herkkuja, sekä valmisruokaa. Liikun autolla joka paikkaan. Kaikki tämä on niin väärin ja haluan siihen nyt muutoksen.
Tiedän, että ei ole nopeaa eikä helppoa poppakonstia. Olen valmis pitkään, järkevään ja tasaiseen elämänmuutokseen, jossa poistan ruokavaliostani epäterveelliset osat ja otan tilalle kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, hyviä rasvoja, proteiinia jne oikeassa suhteessa.
Lisään myös arkiliikuntaa päivittäisissä toimissani ja aloitan säännöllisen liikunnan 2-4 kertaa viikossa, vaihdellen aerobista liikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämä ei nyt ole varsinainen uudenvuodenlupaus, mutta ajankohta auttaa kyllä kun aihe on monella ajankohtainen, joulukilot on monelle harmistuksena ja kuntosaleilla on hyviä aloitustarjouksia. Haluan sitoutua muutoksiin pitkäksi aikaa. Jos haluat olla mukana muutoksessa, jakaa kokemuksia ja tsemppiä, saada hyvän startin vuoteen 2023 ja saada hyvää oloa ja terveyttä niin hienoa! Onnistutaan yhdessä!!
Kommentit (3110)
Vierailija kirjoitti:
Kyselijä kirjoitti:
96.6 aamupaino. Eli 2.2kg on pudonnut nyt päivää vajaassa kahdessa viikossa. Edelliseen punnitukseen ero -0.3kg.
Tällä hetkellä turhauttaa kun tätä painoa on niin paljon, 80 kiloon on kuusitoista! kiloa, 90 kiloon kuusi kiloa. Mutta ei se auta kuin jatkaa päivä kerrallaan. Ja hyvä että paino on selvästi lähtenyt laskuun ja on lähtenyt tavoitetta enemmän, kun tavoitteena on ollut puoli kiloa viikossa.
Tänään taidan tehdä pitkän kävelylenkin kunhan tästä ehtii.
Nopeasti on paino lähtenyt laskuun! Mulla lähti 16 kg puolessa vuodessa ja nopeasti se aika lopulta kului. Nopeamminkin ehkä olisi voinut pudottaa, mutta halusin alusta asti tehdä sen tavalla, jota voi jatkaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Laihtuminen on kuitenkin elimistölle stressitekijä eikä se halua ylimääräisistä kiloista noin vaan luopua, joten maltillinen tahti on pidemmän päälle parempi, jotta keho ja mieli pysyy muutoksessa mukana ja tulokset pysyvät.
Kun paperilla tarkastelee niin onhan se, mutta joku psykologien seikka mieltää 98.8 ja 96.6kg melkein samaksi asiaksi 🙈 kun tätä tahtia mennään niin ensi viikolla on jo 95 puolella, joka tuntuu lukuna jo ihan muutokselta.
Sullakin tosi hyvä tulos tuo 16kg. Samaa tulosta tavoitellessa 😄
Lenkkeily on itse asiassa melko raskasta, kun on melkein sata kiloa painoa. Sitten 70-kiloisena fiilistelen tätä aikaa ja koitan kantaa jotain koiran ruokasäkkiä harteillani 🤣
Joskus oli joku laihdutusohjelma jossa osallistujat puki pudottamansa painon edestä taakkaa ylleen, ja jokainen oli ihan ihmeissään kuinka kamalaa painoa oikein on raahannut kehossaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Xylitol-purkka voi toimia, jos tekee mieli napostella jotain makeaa. Suu jauhaa, mutta kaloreita nolla.
Hahhahaaa
Eikö muka muilla toimi? Purkka vie hyvin ajatuksen pois syömisestä, ja purkkaa pureskellessa voi tehdä jotain muuta. Muutaman minuutin kun on purkka suussa niin ainakin itse huomaa että makeanhimo on lähtenyt.
Mulla ei maha kestä xylitolia, mutta joskus aikaisemmin kun söin sitä, niin purkan jauhamisen jälkeen oli aina hillitön nälkä siis ihan kauhea. Vaihdoin xylitol-pastilleihin ja niillä sitä ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Diatsepamiiniukka kirjoitti:
Itselläni ollut pahin ongelma iltasyöminen. Siis herkuttelu. Kävin kimalaisessa lääkärissä asiaan erikoistuneen lääkärin vastaanotolla ja sain yllätyksekseni diapam kuurin . Yksi 10 mg tabletti illalla kuuden aikaan. Ja totta, se auttaa eikä tee mieli enää napostella herkkuja " ilta-oloon". Se ilta olo on ihmeellinen fiilis että siihen auttaa vaan jotakin jos laittaa suuhun. Vaikka ei olekaan nyt mitään mielenterveys ongelmia edes! Nyt kun on Diapam vaikutus alla iltaisin niin ei ole enää tarvetta ottaa siihen oloon mitään suuhun pantavaa. Paino tippunut viime marraskuusta jo 14 kiloa- vielä olisi matkaa 20 kilon verran ja uskon sen olevan mahdollista jo ennen vuoden loppua tätä menoa. Ihana lääke kyllä toi Diapam ja mainettaan paljon parempi lääke!
Uskomatonta, että joku lääkäri määrää voimakasta riippuvuutta aiheuttavia bentsodiatsepameja laihdutukseen! Ja vielä uskomattomampaa, että joku suostuu niitä syömään kuukausikaupalla! Onnea vaan vieroitukseen, sikäli mikäli aiot lääkkeestä edes päästä eroon. Kannattaa lukea haittavaikutuksista eikä sokeasti uskoa kaiken maailman pörriäistohtoreita.
Et kait sä ihan oikeasti usko, että joku lääkäri on määrännyt pameja laihdutuslääkkeeksi vain, koska joku nettifoorumilla väittääkin niin.
Todennäköisimmin tätä ei ole tapahtunut ollenkaan tai sitten ne Diapamit on määrätty ihan muuhun tarkoitukseen, mutta kirjoittaja on niin harhoissaan, ettei ymmärrä sitä.
Minäkin olen mukana. Olen nainen, 57-vuotias. 171 sm. Pahimmillaan painoa oli yli 150 kg, kotivaaka ei enää vastannut, koska se mittaa vain 150 kg asti.
Verenpaine- ja kolesterolilääke on ja alkava diabetes.
Sain Saxenda-reseptin ja nyt on kolmas viikko menossa. Paino tällä hetkellä 143 kg.
Tietysti tuo on 7 kiloa on nestettä ja lihaksia mutta ryhdyn polkemaan kuntopyörää joka päivä, että yleiskunto nousee ja lihaksia tulee.
Toivon ihan vilpittömästi kaikille teille kärsivällisyyttä ja iloa jokaisesta lähteneestä kilosta.
En uskaltanut lukea koko ketjua läpi, mahdollisten lihavien ihmisten haukkujien vuoksi.
Kyselijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyselijä kirjoitti:
96.6 aamupaino. Eli 2.2kg on pudonnut nyt päivää vajaassa kahdessa viikossa. Edelliseen punnitukseen ero -0.3kg.
Tällä hetkellä turhauttaa kun tätä painoa on niin paljon, 80 kiloon on kuusitoista! kiloa, 90 kiloon kuusi kiloa. Mutta ei se auta kuin jatkaa päivä kerrallaan. Ja hyvä että paino on selvästi lähtenyt laskuun ja on lähtenyt tavoitetta enemmän, kun tavoitteena on ollut puoli kiloa viikossa.
Tänään taidan tehdä pitkän kävelylenkin kunhan tästä ehtii.
Nopeasti on paino lähtenyt laskuun! Mulla lähti 16 kg puolessa vuodessa ja nopeasti se aika lopulta kului. Nopeamminkin ehkä olisi voinut pudottaa, mutta halusin alusta asti tehdä sen tavalla, jota voi jatkaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Laihtuminen on kuitenkin elimistölle stressitekijä eikä se halua ylimääräisistä kiloista noin vaan luopua, joten maltillinen tahti on pidemmän päälle parempi, jotta keho ja mieli pysyy muutoksessa mukana ja tulokset pysyvät.
Kun paperilla tarkastelee niin onhan se, mutta joku psykologien seikka mieltää 98.8 ja 96.6kg melkein samaksi asiaksi 🙈 kun tätä tahtia mennään niin ensi viikolla on jo 95 puolella, joka tuntuu lukuna jo ihan muutokselta.
Sullakin tosi hyvä tulos tuo 16kg. Samaa tulosta tavoitellessa 😄
Lenkkeily on itse asiassa melko raskasta, kun on melkein sata kiloa painoa. Sitten 70-kiloisena fiilistelen tätä aikaa ja koitan kantaa jotain koiran ruokasäkkiä harteillani 🤣
Joskus oli joku laihdutusohjelma jossa osallistujat puki pudottamansa painon edestä taakkaa ylleen, ja jokainen oli ihan ihmeissään kuinka kamalaa painoa oikein on raahannut kehossaan.
Mä oon joskus miettinyt että kun ylipainoisia haukutaan huonokuntoisiksi niin oikeastaanhan me ollaan hyväkuntoisia, vedetään samassa ryhmäliikunnassa kuin 40 kg hoikemmat sama aika.
Itsellä hoikkana kului 3 h liikunnassa vain 600 kcal, nyt ylipainoisena yli 1300 kcal.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyselijä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyselijä kirjoitti:
96.6 aamupaino. Eli 2.2kg on pudonnut nyt päivää vajaassa kahdessa viikossa. Edelliseen punnitukseen ero -0.3kg.
Tällä hetkellä turhauttaa kun tätä painoa on niin paljon, 80 kiloon on kuusitoista! kiloa, 90 kiloon kuusi kiloa. Mutta ei se auta kuin jatkaa päivä kerrallaan. Ja hyvä että paino on selvästi lähtenyt laskuun ja on lähtenyt tavoitetta enemmän, kun tavoitteena on ollut puoli kiloa viikossa.
Tänään taidan tehdä pitkän kävelylenkin kunhan tästä ehtii.
Nopeasti on paino lähtenyt laskuun! Mulla lähti 16 kg puolessa vuodessa ja nopeasti se aika lopulta kului. Nopeamminkin ehkä olisi voinut pudottaa, mutta halusin alusta asti tehdä sen tavalla, jota voi jatkaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Laihtuminen on kuitenkin elimistölle stressitekijä eikä se halua ylimääräisistä kiloista noin vaan luopua, joten maltillinen tahti on pidemmän päälle parempi, jotta keho ja mieli pysyy muutoksessa mukana ja tulokset pysyvät.
Kun paperilla tarkastelee niin onhan se, mutta joku psykologien seikka mieltää 98.8 ja 96.6kg melkein samaksi asiaksi 🙈 kun tätä tahtia mennään niin ensi viikolla on jo 95 puolella, joka tuntuu lukuna jo ihan muutokselta.
Sullakin tosi hyvä tulos tuo 16kg. Samaa tulosta tavoitellessa 😄
Lenkkeily on itse asiassa melko raskasta, kun on melkein sata kiloa painoa. Sitten 70-kiloisena fiilistelen tätä aikaa ja koitan kantaa jotain koiran ruokasäkkiä harteillani 🤣
Joskus oli joku laihdutusohjelma jossa osallistujat puki pudottamansa painon edestä taakkaa ylleen, ja jokainen oli ihan ihmeissään kuinka kamalaa painoa oikein on raahannut kehossaan.
Mä oon joskus miettinyt että kun ylipainoisia haukutaan huonokuntoisiksi niin oikeastaanhan me ollaan hyväkuntoisia, vedetään samassa ryhmäliikunnassa kuin 40 kg hoikemmat sama aika.
Itsellä hoikkana kului 3 h liikunnassa vain 600 kcal, nyt ylipainoisena yli 1300 kcal.
No niinpä. Omat painot aina mukana 😄 tosin vähenemään päin.
Kävin lenkillä ja arvatkaa. Laitoin jalkaan ne toppahousut. Tosin viiletin kyllä nappi auki kun ahdisti. Mutta toppikset oli jalassa!
Koiran kanssa iltalenkillä, jaksoin hiukan pidemmän kuin ennen. Vuoden alusta paino pudonnut 2,2 kg. Iltapalaksi vähän puuroa ja rahkaa. Hyvää viikonloppua! N35 (ennen 83.5kg, nyt 81,3).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittelin tuolla ketjun alkupuolella, ja tulin nyt tekemään tilannekatsausta.
Olen siis N54/160 cm, ja tiristelen pois 3-4:ää kiloa normaalipainossa. (Toivottavasti ei haittaa, että tällainen pikkupudottajakin kertoo kuulumisia.) Lähtöpaino oli 56 kg, ja tänä aamuna näytti vaaka 53,1 kg. Tavoite siis saavutettu. Tahti oli liian ripeä, mutta mutta minun on tavattoman vaikea löytää sitä ns. kultaista keskitietä, ellen laske kaloreita.
Miten tähän päädyttiin: Aloitin perinteisesti laskemalla kaloreita ja sorvasin vajeen tuonne 200 kcal:n tuntumaan, jotta tahti pysyisi rauhallisena. Laskeminen ja mittaaminen oli kuitenkin niin työlästä ja tympeää, että vajaan parin viikon kuluttua siirryin 16/8-pätkäpaastoon. Pätkis sopii sinällään minulle hyvin, koska se on hyvin lähellä omaa luontaista rytmiäni, mutta aikaikkunaa on varmaan vähän avarrettava, jos haluan pysäyttää painon putoamisen. Mitenkään ei tuolla aikavälillä pysty syömään tarpeeksi.
Oikein paljon tsemppiä kaikille keventäjille pudotettavan painon määrään katsomatta! Kevättä, valoa ja lämpöä kohti!
Tämä on mukava ketju, koska kun ohittaa jankkaukset, täällä on hyvä henki. Pidän siitä, että ketjussa keskitytään hyvään oloon eikä niinkään ulkonäköön. Minulla on kuitenkin turhamainen kysymys muille painonhallitsijoille: mitä teette, kun mieleen hiipivät ulkonäölliset kysymykset, toiveet ja turhaumat? Minulla esimerkiksi on niinkin nolo ajatus, että ärsyttää kun painosta riippumatta vatsa tuossa pömpöttelee koko ajan. Toisaalta jos vatsani laihtuisi, se olisi vielä hurjemman näköinen kiristävine leikkausarpineen kaikkineen. Miten päästä eroon ulkonäköpaineista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, koska kun ohittaa jankkaukset, täällä on hyvä henki. Pidän siitä, että ketjussa keskitytään hyvään oloon eikä niinkään ulkonäköön. Minulla on kuitenkin turhamainen kysymys muille painonhallitsijoille: mitä teette, kun mieleen hiipivät ulkonäölliset kysymykset, toiveet ja turhaumat? Minulla esimerkiksi on niinkin nolo ajatus, että ärsyttää kun painosta riippumatta vatsa tuossa pömpöttelee koko ajan. Toisaalta jos vatsani laihtuisi, se olisi vielä hurjemman näköinen kiristävine leikkausarpineen kaikkineen. Miten päästä eroon ulkonäköpaineista?
Mulla myös tulee ulkonäköpaineita. Koitan siirtää huomiota siihen hyvään, mitä painonpudotus tuo tullessaan: energisempi olo ( en vedä kitudiettiä), turvotus vähenee, helpompi liikkua, vaatteet, jotka kiristää, menevät päälle paremmin jne. Pukeudun kivasti ja meikkaan jo nyt pyöreänä. Päätin, että opettelen huolehtimaan ja hoivaamaan itseäni.
Tuli mieleen tuosta taannoisesta lehtijutusta, jossa nainen kertoi laihduttaneensa elämänsä aikana 150 kiloa, mikä tuntui äkkiseltään hurjalta määrältä. Sitten laskeskelin, kuinka paljon itse olen laihduttanut, ja melkoinen määrä siitäkin kertyy, vaikka en ole koskaan ollut ylipainoinen: keskimäärin 3 kg x 30 v = 90 kg! Täällä on joku kertonut laihduttavansa aina vuoden alussa pois jotain viittä kiloa, joten samalla aikavälillä hänelle kertyisi juurikin tuo 150 kg.
Tästä voisi saada uskoa niille, joita arveluttavat nämä jutut siitä, että ylipaino palaa aina takaisin eikä laihduttaminen kannata: Myös normaalipainoiset useimmiten *laihduttavat*, he tekevät sen vain vähän tiuhemmalla aikavälillä. Kukaan ei ota normaalipainoisia laihduttajia lukuun silloin, kun uutisoidaan siitä että laihduttaja lihoo korkojen kanssa niin ja niin monessa prosentissa tapauksista - ei liho! Tilasto vain vääristyy, koska kaikkia laihduttajia ei oteta laskuihin mukaan.
Ihanaa pakkassunnuntaita kaikille keventyjille, tänäänkin on hyvä päivä tehdä hyviä valintoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylen uutisissa on juttu kehon hyväksymisestä. Tämä kommenttina ulkonäköpainekeskusteluun:
- Kehonkoostumuksen mittauksesta
- Säännöllisestä liian vähäisestä syömisestä
- Uusia, hauskojakin rutiineja?
- Kahvakuula keittiössä
- Käytännön ongelmien ratkaisu > > > >
Helou kaikille :) Olen 5 viime vuoden sisään useamman kerran todennut, että olen aivan hilkulla päästää painoni taajuuksille, joista en ehkä saa sitä enää "peruutettua". Keski-ikäinen nainen... koittanut tsempata syömisiä, mutta on myönnettävä, että liian yksipuolista ollut. Kävin viime viikolla kehon koostumuksen mittauksessa ja minulla on 37 % rasvaa. Viskeraalia oli kuitenkin terveellisissä rajoissa. Luulen, että olen säästöliekillä, syön hieman liian vähän. Se on enemmän tapakysymys. Sitten ei oikein ole energiaa, edes ajatella, vaikka kiinnostusta on liikkua enemmän ja perusmyönteinen suhtautuminen liikuntaan. En mitenkään lukemia tuijota, mutta olisihan se mielenkiintoista, jos rasvamäärä tulisi alemmas suhteessa lihasmassaan. Tavallaan tuosta saa konkreettista tavoitetta, mihin tähdätä, jos esim. puolen vuoden tai vuoden kuluttua kävisi mittauksessa uudestaan. Siitä saa motivaatiota, selkeyttä. (Mittauksen saa liikuntakeskuksissa 20 eurolla.)
Syömisiä koitan ratkaista niin, että laitan isossa kattilassa/padassa kunnon ruoan, kasvispitoista plus proteiinia mukana. Hiilarit samassa tai mahdollisesti erikseen keitettynä esim. perunaa, tummaa riisiä tai täysjyväpastaa. Osaan laittaa ja maustan hyvin, että on maistuvaa. Ongelma on, että en vain pysty kokkailemaan montaa kertaa päivässä! Ei toisaalta haittaa syödä samaa, jopa kolme, neljäkin päivää peräkkäin. Hyvä olisi, jos söisi kaksi kertaa! Lisäksi on kohtuuterveelliset aamu-, väli- ja iltapalat. En edes kauheasti tykkää makeasta, mutta teen kanssa jokunen cookie ja ehkä viikonloppuisin herkkua (pulla, karkki tai jäätelö).
Ajattelin tehdä kokeen, kun tähän mennessä on tullut enimmäkseen käveltyä ja lihaspuoli vähän unohtunut, niin tekisin joka päivä jonkin verran lihaskuntoilua. Esim. kun keittiössä pari kertaa päivässä laitan teevettä, siinä menee muutama minuutti, kun odottelee vedenkeitintä.
:D Olen vienyt kahvakuulan 6 kg keittiöön ja sillä voin tehdä liikkeitä kunnes vesi kiehuu...
Uskon enemmän uuden tavan opetteluun kuin liikkeiden laskemiseen. Keittiö ratkaisee myös ongelman, kun lemmikkieläin pörrää jaloissa eli sen vuoksi turvallisinta on tehdä eri huoneessa kahvakuulailu.
Oletteko millaisia "käytännön ongelmia" ratkaisseet näin arkielämässä? Pirteää, valoisaa helmikuuta! Olette ihania <3 <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt painonpudotus tyssännyt vaikka liikun paljon, tällä viikolla jopa 24 h ja pidän pätkäpaastoa aina kun jaksan. Lasken myös kaloreita ja miinuksia tulee runsaasti. Olin toivonut että paino olisi pudonnut 93 kilosta 92 tammikuussa mutta ei, se vain käväisi siellä.
Nyt minulla kuitenkin alkaa sairaalajakso jossa syön muiden valmistamaa ruokaa eli laihdutus nyt katkeaa toviksi. Liikuntaakaan en varmaan pysty harrastamaan samalla tavalla mutta yritän kerätä askelia 20 000 päivässä, tuskin siellä nyt kuitenkaa sänkyyn sidotaan kiinni.
Motivaatiota ja hyviä valintoja kaikille - ja armollisuutta itselle, jos tulee tehtyä ei-niin-hyviä joskus!
Minulla sujuu pääosin hyvin. Kaksi pulmaa on ilmennyt: jokin lihas on tulehtunut/venähtänyt/väsähtäny hartiassa ja se pitää nyt ottaa huomioon liikkumisissa. Js sitten sen sijaan, että vatsa alkaisi sietämään isommissa määrin palkokasveja ja kaaleja, se ilmoittaa nyt että hei rajansa kaikella.
Liikkumisia muokkaan siis nyt niin, että ei tule liikaa esim. punnerruksia, vaan kyykkäilen ja tanssin sen sijaan. Ruokapuolella on helppo; se on just raaka kaali ja erilaiset pavut/linssit vähemmälle. Soija näyttäisi olevan mun vatsalle paha rasti (nyt on useammassa valmisruoassa ollut soijapapuja, esim. uutuudessa susike-bowl).
Voihan flunssa. Keuhkot huutavat kuolemaa ja olo on karsea, joten liikunta nyt tauolla, vain pientä ja kehoa rentouttavaa venyttelyä (kroppaa kuunnellen). Ruoka ei maistu, mutta jotain yritän alas saada, ettei olo sen takia pahemmaksi mene. Ennen olen sairastumista aina itseä rankaissut ja ruuat pitänyt minimissä "kun ei mitään edes tee", nyt yritän opetella tässäkin itselle lempeyttä.
Tää on niin tätä taas. Tammikuu meni kiitettävästi, mutta helmikuu tähän asti ei. Kaikenlaista sairautta ja kremppaa, niin että liikunnat on ollut pakko jättää tauolle. Plus tietysti lipsuminen ruokavaliosta, totta kai! Prkl. 😣
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mukava ketju, koska kun ohittaa jankkaukset, täällä on hyvä henki. Pidän siitä, että ketjussa keskitytään hyvään oloon eikä niinkään ulkonäköön. Minulla on kuitenkin turhamainen kysymys muille painonhallitsijoille: mitä teette, kun mieleen hiipivät ulkonäölliset kysymykset, toiveet ja turhaumat? Minulla esimerkiksi on niinkin nolo ajatus, että ärsyttää kun painosta riippumatta vatsa tuossa pömpöttelee koko ajan. Toisaalta jos vatsani laihtuisi, se olisi vielä hurjemman näköinen kiristävine leikkausarpineen kaikkineen. Miten päästä eroon ulkonäköpaineista?
Liikunta, tanssi. Saan kehoni kautta nautintoa näistä niin paljon että se ylittää sen mitä peilistä näkyy. Eli kokemus siitä että keho on hyvä tulee liikunnan kautta pikemmin kuin peilin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jokos nää 6 tuntia vuorokaudessa paastoovat on laihtunut kymmeniä kiloja huikealla paasto dieetillään? :DDDDDDDDDDDD
No ei tietenkään koska kremppa/ flunssa/ kiire/ tekosyy LMAO
Kiitos, flunssa on ihan hyvä syy olla treenaamatta. Laihuus ei ole sydänlihaksen ongelmien arvoista ja muut salilla kävijät varmasti kiittävät, kun en tule tartuttamaan.
Perjantaina kuitenkin viikon toinen salikerta eli molemmat ehdin vetää ennen sairastumista. Viikonlopun pitkä juoksu ja intervallijuoksu jäivät välistä luonnollisesti, samoin pitkät kävelylenkit. Toivottavasti ensi viikolla pääsee taas näiden pariin, ilmoittauduin juoksutapahtumaankin huhtikuun lopussa.
Dippi-leuanveto supersarjassa huomasi oman vahvuuden olevan leuoissa, dippejä meni heikommin, mutta 10x3 20kg avustus kuitenkin ihan kohtuullinen tulos (leukoja 15x3). Uusi alkulämppä hyppyharjoituksineen myös piristi ja yhdenjalan jalkaprässissä 70kgx15x3 oli hyvä startti, seuraavalla kerralla vaan lisää painoa.
Mitoissa kaikissa muutosta. Vyötärö viikossa -2cm ja alkuun jo -10cm! Lantiolta lähtenyt -2cm/-7cm ja reidet molemmat jo 69cm paksuisia, joten oma ongelma-alue kapenee myös. Paino nyt tasan 87kg eli alkuun -3kg ja helmikuussa -700g (31.1. 87,7kg).
Hyvin siis voi sanoa muutoksen jatkuvan.
Nopeasti on paino lähtenyt laskuun! Mulla lähti 16 kg puolessa vuodessa ja nopeasti se aika lopulta kului. Nopeamminkin ehkä olisi voinut pudottaa, mutta halusin alusta asti tehdä sen tavalla, jota voi jatkaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Laihtuminen on kuitenkin elimistölle stressitekijä eikä se halua ylimääräisistä kiloista noin vaan luopua, joten maltillinen tahti on pidemmän päälle parempi, jotta keho ja mieli pysyy muutoksessa mukana ja tulokset pysyvät.