Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Hei Kilpirauhaspotilas N 36!

Minäkin sain tämän sairauden myötä kokea, miten paljon hormonit vaikuttavat mielialaan, ruokahaluun ja painoon. Liikatoiminnalla söin kuin hevonen, mutta ruuansulatus oli supernopeaa. Ylikierroksilla oleminen ja kaikesta ärsyyntyminen tuntui todella ikävältä. Liikuntaa en voinut harrastaa, koska sydänoireet löivät heti päälle.

Vajaalle mentäessä masennuin, mutta pystyinpä sentään kulkemaan portaita ilman että sydän meinasi hypätä rinnasta! Paino alkoi nousta. Lopulta söin ruokaa vain 1/3 liikatoiminnan aikaisiin annoksiin verrattuna.

Vasta kun kilpirauhanen poistettiin ja lääkeannokset saatiin tästä vuoden kuluessa kohdilleen, on tasapaino löytynyt. Ruokahalukin on tasapainossa.

Julman konkreettisesti tuli koettua, miten paljon kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa. Sitä on ihan hormonien armoilla, jos tällaisen sairauden saa. Varsinkin ennen kuin edes tietää sairastavansa tautia...

Tämä nyt vain sattuu olemaan meidän tie. Mitä väliä, jos muut eivät usko, mitä on tullut koettua. Tsemppiä meille!

Kiitos, tämä on ollut tosiaan jopa kamalampaa kuin lyhyt kokeilu nuorena e-pillereiden kanssa tai masennuslääkitys. Jälkimmäisestä oli joskus aikanaan lyhytaikaista hyötyäkin. Siksi on ärsyttänytkin lukea ketjusta jonkun kirjoittajan vähättelyä kilpirauhasongelmista. Se että jollain on tietynlainen sairaus kun ei kerro vielä mitään. Eikä vajaa- tai liikatoiminta ole mitenkään harvinaista vaan lähipiiristäkin löytyy. Tsemppiä myös sinne ja muillekin!

Jos kommentoin vielä aihetta niin olen viimeiset kaksi päivää sitten eilisaamun treenin keskittynyt lepoon ja syömiseen. Nyt olo on jo ok ja tänään söin aamustakin. Eli täytyy jatkossakin pitää viikossa pari päivää taukoa pätkäpaastosta ja raskaasta treenistä. Oli jotenkin tukkoinen ja kamala olo sekä pistävä tunne vatsassa (ihan selvä kunnon nälkä).

Vierailija kirjoitti:

onneton kirjoitti:

Mä en enää oikeasti tiedä mitä mä teen. Mulla on 80-100 kg ylipainoa. Siis 80-100 kiloa ylipainoa. Olen yrittänyt laihduttaa koko elämäni 13-vuotiaasta lähtien, sillä seurauksella että olen vain lihonut entisestään. 

Olen testannut painonvartijat, kaalikeittodieetit, lentoemäntädieetit, karppauksen, ketoilun, vhh:n, virallisterveelliset, lautasmallit, kämmenmallit, ened:it, pussikeitot, paastot, pätkäpaastot, paleon, ravitsemusterapeutit, verkkovalmennukset, Jutta-dieetit, personal trainerit, hyvinvointivalmentajat. Olen lopettanut kaikki dieetit ja aloittanut kokonaisvaltaisen elämäntaparempan. Monta kertaa. 

Olen jo niin lihava, että en pysty elämään ns. normaalia elämää. En pysty menemään lattialle, kun en pääse sieltä enää ylös. En pysty käyttämään kenkiä joiden nauhat pitää solmia tai vetoketjut sulkea. En jaksa seistä kauaa, en pysty kävelemään kuin ehkä 100 metriä kerrallaan. Polvet on rikki, selkä on kipeä. Olen vankina omassa kehossani. 

Olen etsinyt apua, olen lukenut miljoona elämäntaparemontti-/syömishäiriö-/lihavuuskirjaa. Osaan varmasti ravitsemuksesta vähintään yhtäpaljon, kuin sitä yliopistossa opiskellut. Olen opiskellut hormonitoiminnat ja ihmisen elimistön ja sairaudet ja kaiken, tiedän ihmisen fysiologian ja kaiken sen tieteellisen mikä siihen liittyy. Olen opiskellut psykologiaa ja muutoksen tekoon liittyviä asioita. Olen aloittanut pienin askelin, isoin askelin, hitaasti, nopeasti. Olen testannut kaikki variantit. 

Ja silti. En ikinä onnistu. Olen ihan oikeasti niin epätoivoinen, että tekisi mieli vain itkeä. Haluaisin olla normaalipainoinen, pystyä liikkumaan ja elämään kuten tavalliset ihmiset. En halua olla näin lihava! En enää ymmärrä, miksi en onnistu, miksi en pääse lähellekään normaalipainoa, vaikka se on ainoa asia jota haluan. En enää edes tiedä, mikä tai kuka voisi mua auttaa. En tiedä, mitä hyötyä on tännekään tätä kirjoittaa. Olen vain niin totaalisen loppu. 

Ainoat asiat, joita en ole testannut on lihavuusleikkaus ja lääkkeet. Lileen en halua, pelkään nukutusta ja leikkausta ja kaikkia niitä negatiivisia leikkauksen seurauksia: olen seurannut leikattujen ryhmiä somessa pitkään, eikä se ole saanut mua muuttamaan mieltäni. Lääkkeitä haluaisin kokeilla, mutta en ole valmis piikittämään itseäni reilun sadan euron lääkettä loppuelämääni, etenkään kun kukaan ei tiedä mitä vaikutuksia sen pitkäaikaisella käytöllä on. Jos lääkettä voisi käyttää vain vuoden tai kaksi, niin sopii mulle. Mutta kun paino tulee takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, huolimatta siitä miten syöt, niin en halua sellaista. 

Olen valmis työstämään kaikki mahdolliset syyt ja viat itsessäni, kun joku vain osaisi kertoa mulle, mikä on se juttu miksi mä en vaan onnistu. Olen itse sitä koettanut etsiä vuosikausia, mutta en vain löydä vastausta. 

Kun sä kirjoitat, että olet kokeillut läjän erilaisia diettejä, niin mitä se tarkoittaa käytössä? Kuinka kauan olet niitä kokeillut ja oletko oikeasti noudattanut ohjeita? Mun mielipide on se, että jos sulla on yli 80kg ylipainoa, niin keho on monellakin tavalla sekaisin eikä se parane siitä kovinkaan nopeasti. 

Itse lähtisin purkamaan tilannetta kahdelta suunnalta. Ensin vähentäisin hiilihydraatteja rankalla kädellä. Sopivia ruokavalioita siihen on vaikka kuinka paljon esim. keto ja iso läjä muita. Toiseksi ottaisin sen pätkäpaaston uudestaan ohjelmaan. Pätkäpaasto ei ole varsinaisesti mikään dietti vaan se auttaa kehoa parantamaan itsensä, mutta toki myös sen avulla paino tippuu. Hitaasti, mutta varmasti. Kolmanneksi ottaisin päivittäisen liikunnan mukaan siinä määrin kuin jaksat sitä tehdä. Ja kaikkein olennainen asia, mä antaisin muutokselle aikaa. 

Samaa mieltä. Jos paino on tullut sokeria syömällä niin ainoa keino on vähentää sokerin saantia ja mahdollistaa jo olemassa olevan sokerista syntyneen rasvan poistuminen kehosta. Itse keinoja tähän on monia, mutta mikään kalori-appsien kanssa puuhastelu ja 6 kertaa päivässä syöminen jne, ei ongelmaan tuo ratkaisua vaan insuliinivastetta on pakko pienentää ja antaa keholle mahdollisuus polttaa olemassa olevia varastoja.  

onneton kirjoitti:

Mä en enää oikeasti tiedä mitä mä teen. Mulla on 80-100 kg ylipainoa. Siis 80-100 kiloa ylipainoa. Olen yrittänyt laihduttaa koko elämäni 13-vuotiaasta lähtien, sillä seurauksella että olen vain lihonut entisestään. 

Olen testannut painonvartijat, kaalikeittodieetit, lentoemäntädieetit, karppauksen, ketoilun, vhh:n, virallisterveelliset, lautasmallit, kämmenmallit, ened:it, pussikeitot, paastot, pätkäpaastot, paleon, ravitsemusterapeutit, verkkovalmennukset, Jutta-dieetit, personal trainerit, hyvinvointivalmentajat. Olen lopettanut kaikki dieetit ja aloittanut kokonaisvaltaisen elämäntaparempan. Monta kertaa. 

Olen jo niin lihava, että en pysty elämään ns. normaalia elämää. En pysty menemään lattialle, kun en pääse sieltä enää ylös. En pysty käyttämään kenkiä joiden nauhat pitää solmia tai vetoketjut sulkea. En jaksa seistä kauaa, en pysty kävelemään kuin ehkä 100 metriä kerrallaan. Polvet on rikki, selkä on kipeä. Olen vankina omassa kehossani. 

Olen etsinyt apua, olen lukenut miljoona elämäntaparemontti-/syömishäiriö-/lihavuuskirjaa. Osaan varmasti ravitsemuksesta vähintään yhtäpaljon, kuin sitä yliopistossa opiskellut. Olen opiskellut hormonitoiminnat ja ihmisen elimistön ja sairaudet ja kaiken, tiedän ihmisen fysiologian ja kaiken sen tieteellisen mikä siihen liittyy. Olen opiskellut psykologiaa ja muutoksen tekoon liittyviä asioita. Olen aloittanut pienin askelin, isoin askelin, hitaasti, nopeasti. Olen testannut kaikki variantit. 

Ja silti. En ikinä onnistu. Olen ihan oikeasti niin epätoivoinen, että tekisi mieli vain itkeä. Haluaisin olla normaalipainoinen, pystyä liikkumaan ja elämään kuten tavalliset ihmiset. En halua olla näin lihava! En enää ymmärrä, miksi en onnistu, miksi en pääse lähellekään normaalipainoa, vaikka se on ainoa asia jota haluan. En enää edes tiedä, mikä tai kuka voisi mua auttaa. En tiedä, mitä hyötyä on tännekään tätä kirjoittaa. Olen vain niin totaalisen loppu. 

Ainoat asiat, joita en ole testannut on lihavuusleikkaus ja lääkkeet. Lileen en halua, pelkään nukutusta ja leikkausta ja kaikkia niitä negatiivisia leikkauksen seurauksia: olen seurannut leikattujen ryhmiä somessa pitkään, eikä se ole saanut mua muuttamaan mieltäni. Lääkkeitä haluaisin kokeilla, mutta en ole valmis piikittämään itseäni reilun sadan euron lääkettä loppuelämääni, etenkään kun kukaan ei tiedä mitä vaikutuksia sen pitkäaikaisella käytöllä on. Jos lääkettä voisi käyttää vain vuoden tai kaksi, niin sopii mulle. Mutta kun paino tulee takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, huolimatta siitä miten syöt, niin en halua sellaista. 

Olen valmis työstämään kaikki mahdolliset syyt ja viat itsessäni, kun joku vain osaisi kertoa mulle, mikä on se juttu miksi mä en vaan onnistu. Olen itse sitä koettanut etsiä vuosikausia, mutta en vain löydä vastausta. 

Tarvitset lääkäriä. Ensin kattavat verikokeet, koska hyvin todennäköisesti sinulla on jo sairauksia, mitkä saattavat vaikuttaa laihduttamiseen. Ja jos kerran olet jo kokeillut kaikkea, niin mieti ihan oikeasti sitä lihavuusleikkaustakin. Ja psyykkistä apua. Tarvitset varmastikin ravitsemusterapeuttia, mutta saatat tarvita myös psykoterapeuttia.

Kilpirauhaspotilas N 36 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpirauhaspotilas N 36 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulevaekonomi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OZ kirjoitti:

Painoa tippunut 8,5 kg reilussa kolmessa viikossa. Ozempic todella auttaa ei yhtään ruokahalua eikä mitään ruokaan tai juomaan liittyviä mielitekoja, paljon vettä päivässä ja paino tippuu silmissä. Tämä on hyvä lääke ja tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Oma tavoite on vähintään -20 kg tämän vuoden aikana, minkä pitäisi toteutua, sillä tämä auttaa pysyvään elämäntapamuutokseen jo sillä että ei edes pysty syömään sellaisia annoksia kuin ennen lääkettä. 

Toiset laihduttaa syömällä järkevämmin, omaksumalla terveemmät elintavat loppuelämäksi ja opettelemalla liikkumaan ja nauttimaan siitä. Sitten ne toiset laihduttavat lääkkeillä kuvitellen että se piikki muuttaa automaattisesti myös elintavat.

Ei kukaan laihduttaja muutenkaan syö enää sellaisia annoksia kuin ennen, joten kyse on motivaatiosta tehdä valinta terveytensä eteen. Miten sun ruokalautasen koostumus on muuttunut entisestä tähän päivään lääkkeen kanssa? (Enkä tarkoita nyt määriä vaan ravinnon laatua).

Itse en ymmärrä sitä, että morkataan lääkkeiden käyttäjiä. Eikö tässä pitäisi juuri olla ylpeä toisen suorituksesta? Jos ei tuntemattoman henkilön onnistuminen kiinnosta, nauti vaikka siitä, että terveydenhuollon kustannukset laskevat kun useampi ihminen on normaalipainoinen. Varmasti kaikki olemme tietoisia ylipainon ja lihavuuden liitännäissairauksista. 

Voiko edes sanoa että laihdutuslääkkeen käyttäjä olisi suorittanut mitään? Kuulostaa julmalta mutta tavallaan hän on kuitenkin valinnut sen helpoimman reitin laihduttaa lääkkeellä, ei ravintomuutoksilla tai liikunnalla.

Mihin kuvittelet lääkkeen tehon perustuvan? Ei se niin toimi, että syödään koko ajan liikaa ja lääke estäisi ylimääräisen energian varastoitumisen kehoon.

Ole ystävällinen ja kerro minulle tietämättömälle mihin sen lääkkeen teho perustuu? Sitähän tässä olen yrittänyt kysyä jo parin sivun verran että miten sen lääkkeen käyttö muuttaa automaattisesti elämäntapoja kuten täällä on kirjoitettu? Ja samalla ihmettelen että jos lääkkeen rinnalla kuitenkin vaaditaan sitä pysyvää muutosta ruokailu tottumuksiin niin mihin sitä koko lääkettä enää edes tarvitaan, kun muutoshan tulee jo niillä valinnoilla?

Lääke säätelee insuliinin eritystä ja pitää verensokerin tasaisempana. Näin jää pois äkillisen verensokerinlaskun aiheuttamat vahvat syömishimot ja toisaalta elimistö ei niin hanakasti talleta sokereita verestä rasvaksi. Nämä uudet lääkkeet siis tekevät oikeanlaisen ruokavalion ylläpitämisen helpommaksi, koska elimistö ei taistele niin hanakasti vastaan. Monelle tämä on hyvä tapa eroon esimerkiksi sokerikoukusta.

Tarkoitus on tukea ja auttaa alkuun paremman ruokavalion suhteen (plus insuliinin vaikus), ne eivät mahdollista laihdutusta huonolla ruokavaliolla.

Itse en koe tuomittavaksi, jos ihminen saa näillä helpotusta laihdutuksen fyysisiin ja psyykkisiin ongelmiin. Prosessi on rankka niidenkin kanssa ja monille mahdoton.

Liikunnalla ja ruokarytmeillä sama asia, eli verensokereiden heilahtelut hoituisi myös. Se ei ole väheksyntää, vaan faktaa. Sokerikoukku häviää jättämällä sokerin, siinä ei mene kuin muutama päivä. Jos sokerikoukku jää päälle niin silloinhan keho ei saa riittävästi ruokaa tai muita ravinteita mikä ylläpitää sokerin himoa. Edelleenkään en saa vastausta siihen miten se ravinnon laatu on muuttunut lääkehoidolla? Yksikään ei valitettavasti ole antanut esimerkkiä. Eli mistä koostuu se mainitsemasi oikeanlainen ravinto jonka lääkehoito saa aikaan?

Kuten sinulle on jo moneen kertaan sanottu, lääke auttaa hormonitasapainon säätelyssä niin, että nälkäpiikit eivät ole yhtä voimakkaita ja kehon reagointi ravintoon on tasaisempaa. Kukaan sinua lukuunottamatta ei ole väittänyt lääkehoidon muuttavan ruokavaliota itsestään.

Monessa viestissä on kirjoitettu että elintapamuutos on automaattista lääkehoidon yhteydessä. Tottakai hormonitoiminta on sekaisin ylipainosta. Samat ongelmathan on myös heillä jotka eivät lääkehoitoon päädy. Fakta on se ettei kaikilla ole kykyä vaatia itseltään sitä mitä se elämäntapamuutos vaatii, eli aikaa ja sitoutumista. Säännöllistä liikuntaa ja terveellistä ravintoa. Luopumista liiallisesta sokerista, rasvasta tai muista huonoista elintavoista. Paino-ongelmat eivät ole hormonaalinen ongelma vaan itseaiheutettua.

Pysäyttäkää painokoneet ja soittakaa pikimmiten suurelle joukolle endokrinologeja ja lihavuustutkijoita ja kertokaa, että he ja heidän tekemänsä tutkimus ovat väärässä ja turhaa. Totuus ja viimeinen sana löytyi jälleen kerran anonyymilta av-asiantuntijalta. 

En ole missään väittänyt että tutkimukset ovat harhaa tai vääriä. Kyseenalaistan edelleen elintapamuutoksia en mitään muuta. Käyn säännöllisesti itsekin endokrinologin vastaanotolla koska sairastan peräti neljää hormonituotantoa sekoittavaa sairautta: liikalihavuutta (kyllä, se on sairaus), tulehduksellista suolistosairautta, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja reumasairautta. Ja ensimmäinen mihin hoitojen alussa on pureuduttu on ollut lääkehoidon (Thyroxin, kortisoni, rautainfuusio, D-vitamiini, Pentasa ja biologinen Zessly-infuusio) lisäksi nimenomaan ravinto ja ruokavalio. Mikään sairaus tai lääkitys näistä mainitsemistani ei ole ollut este painonpudotukselle.

Mä lihoin reippaasti ennen kuin sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnalle. En ollut sitä ennen ollut koskaan ollut ylipainoinen vaan päinvastoin, hoikka tai normaalipainoinen koko ikäni. Painoa kertyi 15-20 kiloa. En tiedä tarkasti kun en omista vaakaa mutta ystävän luona punnitsin itseni sen jälkeen kun olin pari kiloa jo saanut pois. Vasta kun sain lääkityksen sain painon lähtemään laskuun, mutta minkä työn se vaati!

Minulla meni vuosia että sain diagnoosin ja lääkityksen. Ja ylipainon kertyminen oli vain yksi oire monista, vaikkakin ulospäin näkyvin, mutta toisaalta ei se, mikä kaski eniten elämänlaatua. Vieläkin, vaikka lääkitys ja arvot ovat kohdillaan, osa oireista on ja pysyy. Paino on yksi niistä. Hallitsematon nousu loppui, mutta kroppa pitää kertyneistä kiloista tiukasti kiinni. Jos tämä ei olisi painonpudotusketju, antaisin (taas kerran) rajua kritiikkiä meidän terveydenhuoltojärjestelmälle, mutta olkoon nyt.

Tsemppiä, itsellä paino lähti ensin hyvin hitaasti pätkäpaastolla ja sitten kun tein kuukausia raskasta työtä lähti enemmän. Siinäkin mentiin kyllä terveyden kustannuksella (epäsopiva työ). Mullekin on selitetty lääkärissä ties mitä "subkliinisestä" kilpirauhasen vajaatoiminnasta kun olen kuulemma oireeton vaikka olen seikkaperäisesti lääkärissä käynyt läpi kaikki oireet. Oikeasti pelottaa nykyään puhua lääkärissä koko asiasta kun ei ikinä tiedä millainen lääkäri on vastassa.

Kiitos, tsemppiä sinullekin. Lääkitys ja arvot on olleet kohdillaan nyt muutaman vuoden, mutta tosiaan kaikki oireet eivät ole hävinneet siitäkään huolimatta. Esimerkiksi kynnet katkeilevat ja liuskoittuvat edelleen tosi helposti. Paino kyllä putoaa, mutta hitaasti, eikä mitenkään itsestään, vaikka jotkut ilmeisesti kuvittelevat että lääkitys laihduttaisi mitään tekemättä. Siitä olen iloinen, että se halvaannuttava väsymys on helpottanut ja nykyään jaksan pitää itsestäni parempaa huolta. Silti usein tuntuu katkeralta, että kuinka asiat olisivat, jos olisin saanut hoitoa aikaisemmin, eikä olisi vain katseltu niin pitkään.

Kilpirauhaspotilas N 36 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kilpirauhaspotilas N 36!

Minäkin sain tämän sairauden myötä kokea, miten paljon hormonit vaikuttavat mielialaan, ruokahaluun ja painoon. Liikatoiminnalla söin kuin hevonen, mutta ruuansulatus oli supernopeaa. Ylikierroksilla oleminen ja kaikesta ärsyyntyminen tuntui todella ikävältä. Liikuntaa en voinut harrastaa, koska sydänoireet löivät heti päälle.

Vajaalle mentäessä masennuin, mutta pystyinpä sentään kulkemaan portaita ilman että sydän meinasi hypätä rinnasta! Paino alkoi nousta. Lopulta söin ruokaa vain 1/3 liikatoiminnan aikaisiin annoksiin verrattuna.

Vasta kun kilpirauhanen poistettiin ja lääkeannokset saatiin tästä vuoden kuluessa kohdilleen, on tasapaino löytynyt. Ruokahalukin on tasapainossa.

Julman konkreettisesti tuli koettua, miten paljon kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa. Sitä on ihan hormonien armoilla, jos tällaisen sairauden saa. Varsinkin ennen kuin edes tietää sairastavansa tautia...

Tämä nyt vain sattuu olemaan meidän tie. Mitä väliä, jos muut eivät usko, mitä on tullut koettua. Tsemppiä meille!

Kiitos, tämä on ollut tosiaan jopa kamalampaa kuin lyhyt kokeilu nuorena e-pillereiden kanssa tai masennuslääkitys. Jälkimmäisestä oli joskus aikanaan lyhytaikaista hyötyäkin. Siksi on ärsyttänytkin lukea ketjusta jonkun kirjoittajan vähättelyä kilpirauhasongelmista. Se että jollain on tietynlainen sairaus kun ei kerro vielä mitään. Eikä vajaa- tai liikatoiminta ole mitenkään harvinaista vaan lähipiiristäkin löytyy. Tsemppiä myös sinne ja muillekin!

Jos kommentoin vielä aihetta niin olen viimeiset kaksi päivää sitten eilisaamun treenin keskittynyt lepoon ja syömiseen. Nyt olo on jo ok ja tänään söin aamustakin. Eli täytyy jatkossakin pitää viikossa pari päivää taukoa pätkäpaastosta ja raskaasta treenistä. Oli jotenkin tukkoinen ja kamala olo sekä pistävä tunne vatsassa (ihan selvä kunnon nälkä).

Joo vaikea vaiva on nuo kilpparijutut. Minä sain pari kk sitten lisäyksen lääkkeeseen ja se on helpottanut laihduttamista. Minulla on vielä toinenkin hormonaalinen lääke joka kerää rasvaa soluihin ja joku lääke nestettä.

Tykkään pätkäpaastosta ja rankasta liikunnasta, niillä pysyinkin ennen sairauksia hoikkana. Mutta kilppari- ja syöpäpotilaana elimistö vain ei enää kestä sitä. Minulle tuli tällä viikolla terveysongelmia, ehkä liian rankasta liikunnasta ja dietistä. Joudun tutkimuksiin.

Jatkossa ehkä lyhyempää pätkäpaastoa ehkä 14 h paasto. Ja reilummin ruokaa ja proteiinia niinä päivinä kun tulee paljon liikuntaa, esim. kun ohjaan liikuntaa.

Sängyssä on tämä viikko mennyt vaivoissa, kävelyä hieman päivittäin, ei ole paino noussut onneksi.

Taas viikossa -0,8 kg lähtenyt. Tässä vaiheessa tuntuu helpolta kun ei tee mieli mitään herkkuja. Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!

Pullervo2023

Täällä joku  kertoi, ettei enää tiedä mitä tehdä, kun on yrittänyt laihduttaa 13-vuotiaasta asti ja nyt on ylipainoa ainakin 80 kg. Niinhän se on, että osa ihmisistä vanhenee ja lopulta kuoleekin ylipainoisina. Kaikki eivät laihduta ja osa niistäkin, jotka haluaisivat laihtua, eivät siihen koskaan kykene. Sen ymmärtäminen on kaiken pohjana, että vain sinä/minä itse voin tehdä asialle jotain. Päivittäiset valinnat, hetken mielihyvä vai pitkän tähtäimen asialliset valinnat, ovat ne päätökset, jotka pitää tehdä päivittäin. Ja niiden seurauksena keho muuttuu suuntaan tai toiseen. Ne, joilla lihavuus ei ole jo pahoin kroonistunut, saavat luultavasti eniten apua tsemppiviesteistä ja vertaistuesta ja pysyvä laihtuminen voi onnistua kohtuudella, mutta kaikille tämä ei riitä. Ei tietenkään, kun sinä/minä itse ne arjen päivittäiset päätökset teen. Sanoisin tuolle viestin kirjoittajalle, että lakkaa luettelemasta itsellesi että mitä olet tehnyt ja epäonnistunut. Aloita uusi päivä sillä, että teetät itsellesi ateriakalenterin ja liikuntaohjelman, jota noudatat RIITTÄVÄN pitkän aikaa eli loppuelämäsi. Alat odottaa tuloksia vasta muutaman kuukauden päästä. Se helpottaa heti jos tässä hetkessä, kun tiedät, että homma on nyt hanskassa. Hae apua ateriansuunnitteluun ja liikuntaohjeet on niin helpot, kuin että liiku niin paljon kuin pystyt ja hieman vielä päälle. Nyt tiedät mitä sinun pitää tehdä. tiesit sen jo aiemminkin, mutta kun on vaikea sitoutua epämiellyttäviin asioihin. Mutta jonkun ajan päästä on, on täysin mahdollista, että innostut valtavasti ja siitä se sitten kantaa eteenpäin! Tsemppiä!

Oma päivitys: tammikuussa lähtenyt 4,8kg. Milläpä muullakaan kuin hiihtämällä ja tavallisella syömisellä. Ei alkoholia eikä extrasokeria. Joka päivä vähintään tunti liikuntaa, kävelyä tai hiihtoa. Pisimmät lenkit reilut parituntia, joka menee hujahtamalla suksien päällä upeissa pohjoisen maisemissa. Nyt jo surettaa kun kesä väistämättä aikanaan tulee ja hiihtäminen pitää korvata muulla. Kävely on vain palautumista varten. Omaan tavotteeseen vielä rapiat 6kg matkaa, mutta en ajattele sitä niinkään, vaan nautin jokapäiväisestä hyvästä olosta ja pidän tätä kokemusta arvokkaana. 

Hiihtäjä

Ymmärrän hyvin teitä toiset kilpparipotilaat ja näitä katsotaan-lääkäreitä. En ymmärrä mitä he oikein odottelevat ja katsovat. Ja mitä on tämä tyroksiinin panttaus, jos sitä määrätään vajaatoimintapotilaalle liikaa niin se näkyy kyllä olossa. Olen myös samaa mieltä siitä ettei lääke yksin laihduta. Täysin hulluahan se olisi. Pätkäpaasto kyllä auttaa ainakin itseäni sillä olen ainakin aamuisin energinen.

Ihrapossu kirjoitti:

Mitoissa vain pieniä, sentin tai kahden muutoksia, tai ei ollenkaan. Viikon paino -200g. Tällä viikolla mennyt aiempaa enemmän hiilaria ja treenimäärät lisääntyneet, eikä kuitenkaan lisää ole tullut. Menkkaturvotusta myös ilmassa.

Salilla mennyt hyvin ja juoksussa sain taas matkaa hieman lisättyä. Menee kävellen-juosten kombolla, mutta kesää kohti mennään ja metri kerrallaan pidempään. 💪🔥🏃🏋🤸🍓🍒🍉🥥🌶🥬🥑🍆🥜🍵

Fiilikset on korkealla ja vireystila tammikuun aikana kasvanut vaikka mukaan vasta tokalla viikolla.

2cm ero mittanauhassa on jo paljon noin lyhyessä ajassa. Liikunta sitoo nestettä ja kasvattaa lihasmassaa joten tiukka treeni voi jopa nostattaa painoa, lihas painaa enemmän kuin läski. Hyvä sinä!

Kehopositiivisuusaikana ei pitäisi puhua lainkaan painonpudotuksista. Se on epäkorrektia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei,

Luin koko ketjun ja kiinnitin huomiota siihen, ettei viesteissä puhuta mitään mielenterveydestä. Yksi mainitsi lohtusyömisen.

Suuri ylipaino johtuu mielenterveyden ongelmista; stressi, kelpaamattomuuden tunne, huono parisuhde tai muut kuormittavat tilanteet johtavat syömiskierteeseen ja/tai liikunnan laiminlyöntiin. Kannattaa miettiä, mikä itseä kuormittaa, ja hakea tähän apua.

Samassa veneessä ollaan, N57 163cm 82kg

Ihan asiaa.pääkoppa kuntoon ensin. Lyhyt terapiian.Poistaksen muiden sylistäminen ja saadaksen työkalut jatkaa elämää.Pois savuket naiset sotkee hormonitoimintaane kuin viini kalja,siideri.Vimestään silloin kun olette 50v.Vaihdevuodet ohitanut nainen laihdutti 30 kg. kesti 3v. Otti ohjeet siralan kellon ajat ja syöminen.Keräsi ja kerää yhä 12 000 asketa päivässä.Toinen samanlainen nainen laihdutti samalla systemillä 40 kg.Kesti 5v. Helpoa katsotte netti mitä sairalassa päivässä kelon ajan mukaan syödään.Koko perhe saman rytmiin.Ette liho kun lppu elämänne syötte kellon mukaan kotiruoka.Sokeri pois ja tupakka,kalja viini.Uskallatte kieltäytyä työt,kerhot,ystävät kylä paikassa kahvitarjouilut.Sanovat ei 1 kakku pala lihota,tai pulla, jäätelö.kyllä.Koska alatte nitä hankii kotianne taas ja pädytte samaan miksi alunperin lihositte.

Ei ole minua lihottanut kakku, pulla, jäätelö, siideri, kalja, viini tai tupakka koska en käytä näitä. Ei syö kahvitarjoiluilla mitään enkä ole syönyt 30 vuoteen. Askelia 20 000 päivässä tai 4 h muuta liikuntaa.

Olen ollut runsaasti sairaalassa ja se syöminen on ihan hirveää, heti kun on toipunut yhdestä ateriasta niin tuodaan jo välipalaa. Ihan hullua. Ei voinut kuin nauraa sitä syömisen määrää! Kyllä lihoisin jos söisin noin joka päivä. Itselle toimii pätkäpaasto, ei aamiaista.

Terapia ei minun pääkoppaan auta. Liian vaikeita tapahtunut elämässä, niistä ei toivu. Mutta niiden kanssa oppii elämään kun on pakko.

Itse olen parhaillaan osastolla kolmatta viikkoa ja painoa lähtenyt 7,4kg (punnitus on joka aamu). Syön kaikki mitä eteen on kannettu ja pakon edessä olen täysin vuodepotilas eli kulutus ei ole lepokulutusta kummempi. Ruoka on ollut maittavaa, en valita ja juomista seurataan, 2l tultava täyteen. Lääkityksenä vielä kortisoni muiden ohella vaan eipä ainakaan oainoa nostata sekään. N49

Onneksi on Yazio, nimittäin sen vuoksi ei mennyt ihan täysin läskiksi viikonloppuna.

Yazion mukaan kalorit meni la ja su molempina yli (150 ja 400). Mutta olisi mennyt PALJON isommin yli, jos ei olisi ollut mitään seurantaa niihin. 🤦🏻 mulla siis 1850 kcal tavoite. Tosin liikunta lisää siihen varaa (eilinen aktiivisuus 400kcal ja silti meni 400 vielä yli 😨).

Kyllä toisaalta harmittaa mutta nämäkin tietysti kuuluu elämään.

Virhe oli mulla siinä se, että olin nälkäinen. Olisi pitänyt syödä päivällä kunnolla ennen illan kuvioita (viikonloppuna oli vieraita).

Miksi kyttään kaloreita? Koska mulla on ollut tämä ruokailu täysin retuperällä jo vuosia.

Yksi syy on ollut mulle sopimaton työ, jossa aina kiire, ei ole ehtinyt pitämään taukoja jne ja muutenkin ylipäätään todella masentava ja stressaava työ. Joten siihen masennukseen olen myös syönyt. Koin jonkinasteinen loppuun palamisen, en kuitenkaan niin pahana että olisin menettänyt toimintakyvyn.

Siispä lähdin jokin aika sitten sieltä pois ja vaihdoin kokonaan alaa.

Tämän ansiosta mulla on nyt enemmän aikaa ja resursseja laittaa nää peruasiat kuntoon. Uskokaa pois kun sanon että voin huonosti vuosia. Elämän laatu on ollut erittäin heikkoa. Tyyliin 90% elämästäni meni töihin tai siitä palautumiseen (tiedätte varmasti ainakin osa mitä tarkoitan kun joku aasi suunnittelee vuorot tyylillä ilta-ykkösvapaa-aamu, kun muutenkin pitkiä työputkia).

Onneksi ei tarvitse sitä enää. Nyt on aika tehdä korjausliike ennenkuin tulee sairauksia 🙈 tietääkseni olen vielä terve. Paitsi verenpainetta tietysti ollut jne.

Tuun mukaan!

171/61.1kg tämän aamun mitat. Vielä viime kesänä olin 58-kiloinen eli nyt on niskasta kiinni -hommat menossa, ettei repsahda lisää ylöspäin. Ainakin tuonne 58 takaisin pyrin, mutta ei haittaa, vaikka pääsisi 55 kg:n saakka. Innolla matkassa!

Vierailija kirjoitti:

Kyselijä kirjoitti:

Onneksi on Yazio, nimittäin sen vuoksi ei mennyt ihan täysin läskiksi viikonloppuna.

Yazion mukaan kalorit meni la ja su molempina yli (150 ja 400). Mutta olisi mennyt PALJON isommin yli, jos ei olisi ollut mitään seurantaa niihin. 🤦🏻 mulla siis 1850 kcal tavoite. Tosin liikunta lisää siihen varaa (eilinen aktiivisuus 400kcal ja silti meni 400 vielä yli 😨).

Kyllä toisaalta harmittaa mutta nämäkin tietysti kuuluu elämään.

Virhe oli mulla siinä se, että olin nälkäinen. Olisi pitänyt syödä päivällä kunnolla ennen illan kuvioita (viikonloppuna oli vieraita).

Miksi kyttään kaloreita? Koska mulla on ollut tämä ruokailu täysin retuperällä jo vuosia.

Yksi syy on ollut mulle sopimaton työ, jossa aina kiire, ei ole ehtinyt pitämään taukoja jne ja muutenkin ylipäätään todella masentava ja stressaava työ. Joten siihen masennukseen olen myös syönyt. Koin jonkinasteinen loppuun palamisen, en kuitenkaan niin pahana että olisin menettänyt toimintakyvyn.

Siispä lähdin jokin aika sitten sieltä pois ja vaihdoin kokonaan alaa.

Tämän ansiosta mulla on nyt enemmän aikaa ja resursseja laittaa nää peruasiat kuntoon. Uskokaa pois kun sanon että voin huonosti vuosia. Elämän laatu on ollut erittäin heikkoa. Tyyliin 90% elämästäni meni töihin tai siitä palautumiseen (tiedätte varmasti ainakin osa mitä tarkoitan kun joku aasi suunnittelee vuorot tyylillä ilta-ykkösvapaa-aamu, kun muutenkin pitkiä työputkia).

Onneksi ei tarvitse sitä enää. Nyt on aika tehdä korjausliike ennenkuin tulee sairauksia 🙈 tietääkseni olen vielä terve. Paitsi verenpainetta tietysti ollut jne.

Täysin vanhanaikaista ja turhaa touhua

Kaloreiden laskeminen vai työnteko? :D

En aloita sun kanssa jankkaamista nyt tätä yhtä vastausta pidemmälle:

Mun tapauksessa on vielä näin alussa erittäin hyvä olla perillä siitä kuinka paljon energiaa on missäkin ja kuinka paljon tai vähän mitäkin kannattaa syödä, kun olen vuosien ajan korvannut kokonaisia aterioita roskalla. Ruokailutottumukset ovat olleet melko hillittömiä jo pitkään. Siksihän mulla on se 30-40kg pudotettavaa. Tarvitsen tavallaan jotkut raamit, jonka sisällä voin tehdä sitten valintoja. Tämä raami ja realiteetti olkoon nyt Yazion käyttö.

Varmasti jossain vaiheessa kun olen aidosti oppinut uusia, terveellisiä tapoja ja metodeja, voi tästä luopua.

Ja mun tavat eivät tosiaan ole vielä muuttuneet. Jos menisin kropan(ja mielen) kulloisenkin fiiliksen ja vanhojen tottumusten mukaan, se johtaisi taas siihen samaan sokerikierteeseen.

Myöskin toinen tärkeä pointti, itselleen valehtelu ja itseltään ikäänkuin salaa syöminen (esim juuston napostelu ruokaa tehdessä) on vaikeampaa, jos niistä pitää kirjaa. Niistä tulee ihan helkkaristi turhaa energiaa huomaamatta.

Tässä olikin kaikki sanottavani tämän jankkauksen alkuun, toivottavasti muutkaan eivät lähde mukaan.

Laihis22 kirjoitti:

Tuun mukaan!

171/61.1kg tämän aamun mitat. Vielä viime kesänä olin 58-kiloinen eli nyt on niskasta kiinni -hommat menossa, ettei repsahda lisää ylöspäin. Ainakin tuonne 58 takaisin pyrin, mutta ei haittaa, vaikka pääsisi 55 kg:n saakka. Innolla matkassa!

Nimenomaan, erittäin hyvä jos kykenee havahtumaan ja toimimaan jo ajoissa 👍 on varmasti paljon mukavampi pudottaa 5kg kuin sellaiset 35kg 😄

Hyvä mieli, viides peräkkäinen pudotusviikko. Nyt paino 130,1 ja pudotusta 1,8. Lähtöpaino 139,7 joten pudotusta 9,6kg. Viikon sisällä siis uudelle kymmenluvulle ja sekin kannustaa. Tänään lihaskuntoharjoitus kuntosalilla. Olen huolehtinut eritoten monipuolisesta ravinnosta. Erittäin reipas olo. Huono kolesteroli oli aiemmin huolestuttava, nyt laskenut reippaasti. Tuntuu että valinnat on oikeita. Paljon tsemppiä alkaneeseen viikkoon. Kiitos tuesta! AP

Hei, te jotka käytätte maksullista Yaziota. Onko silmiinne sattunut rahkasta ja mustikoista tehtyä uunissa paistettavaa vanukasta/kohokasta? Mikäli resepti on sattunut silmiinne, niin olisi upea saada se lyhykäisyydessään tälle sivustolle. Kalorit olivat kohtuulliset, hyvää lämpimänä tai kylmänä esim. aamiaisella tai välipalaksi. tein sitä ennen usein, mutta kun lopetin Yazion, niin resepti meni siliän tien enkä enää muista mitä ainesosia siinä oli. Mutta hyvää oli ja proteiinipaukku tarvittaessa. On hyvä olla jotain varastossa, kun iskee huiko tai hiuka ja hakuaa tehdä jotain hyvää. Kiitos jo etukäteen jos jollekin tämä oli tuttu välipala.

Kiitos AP kun aloitit tämän ketjun! Aloituksesi oli niin mukaansatempaava ja kannustava, että tähän halusin ehdottomasti liittyä mukaan. <3 Kiitos myös kaikille muille kuulumisten jakamisesta ja tsemppauksista. Tästä tulee hyvä mieli ja motivaatio pysyy yllä!

Hukkanen

Hiihtäjä kirjoitti:

Hei, te jotka käytätte maksullista Yaziota. Onko silmiinne sattunut rahkasta ja mustikoista tehtyä uunissa paistettavaa vanukasta/kohokasta? Mikäli resepti on sattunut silmiinne, niin olisi upea saada se lyhykäisyydessään tälle sivustolle. Kalorit olivat kohtuulliset, hyvää lämpimänä tai kylmänä esim. aamiaisella tai välipalaksi. tein sitä ennen usein, mutta kun lopetin Yazion, niin resepti meni siliän tien enkä enää muista mitä ainesosia siinä oli. Mutta hyvää oli ja proteiinipaukku tarvittaessa. On hyvä olla jotain varastossa, kun iskee huiko tai hiuka ja hakuaa tehdä jotain hyvää. Kiitos jo etukäteen jos jollekin tämä oli tuttu välipala.

Löytyy kohokas rasvattomasta maitorahkasta ja mustikoista. Olisiko tämä?

500g maitorahkaa

2 kananmunaa

38g vanukasjauhetta

250ml maitoa (rasvaa 1,5%)

75g mustikoita

makeutusainetta maun mukaan

Vatkaa rahka, kananmuna, vanukasjauhe ja maito yhteen sähkövatkaimella, kunnes seos on tasainen.

Sekoita mustikat joukkoon lusikalla.

Lisää makeutusainetta makusi mukaan ja kaada seos kohokasvuokaan. Paistetaan 160 asteessa noin 60 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oze kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oze kirjoitti:

Ozempic on auttanut minulla , tammikuun alusta tippunut paino jo 9 kg. Tosin olen huomattavan ylipainoinen joten alussa lähteekin helpommin. Mutta olen niin iloinen tuosta lääkkeestä. Harmi että sitä saa metsästää autolla eestakasii silloin kun sitä erä taas tulee apteekkeihin.

Miten muutit ruokailujasi?

Syön nykyään paljon vähemmän kun ei maistu mikään.

Etkö tosiaan muuta muutosta tehnyt? Syöt sitä samaa ruokaa, joka sut lihottikin. Ei kuulosta kovin järkevältä touhulta.

Riippuu siitä, mikä ruoka on lihottanut. Jos on syönyt ns. normaalia ruokaa mutta liian suuria annoksia, niin pelkkä annosten pienentäminen riittää.

Mikä sitten lieneekään se "normaali"

Se voi olla esimerkiksi suositusruokavalio, suosituksia mukaileva tai jotain muuta. Mutta sellaista, mikä hallituissa määrissä pitää painon aisoissa.

Suositusruokavaliot ja ravitsemusterapeutithan on täällä manattu jo pohjakuiluihin monet kerrat. Kunpa vaan ihmiset ymmärtäväisivät että mitä vain voi syödä mutta määristä se on kiinni onko niillä vaikutusta vai ei.

Tottakai mitä vaan voi syödä, mutta kannattaakohan silti syödä ihan kaikkea.  Kyllä se enemmän on ruuan sisällöstä kiinni. Se sisältö vaikuttaa myös määrään. Kunpa vaan sinäkin tämän ymmärtäisit.

Hoh hoijaa, pakko tarttua joka lillukanvarteen taas? Eiköhän jokainen muu tajunnut mitä tekstissäni tarkoitin?