Lue keskustelun säännöt.
Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?
29.12.2022 |
Jos siltä tuntuu, olet tervetullut mukaan painonpudotushaasteeseen vuodelle 2023. Ei ole väliä, onko pudotettavia kiloja 1, 10 tai 100, kannustan Sinua mukaan. Tämä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on tukea, jakaa kokemuksia - ja onnistua!
Olen itse m45, pituus 184 ja paino 139,7. Minulla ei ole mitään hyvää tekosyytä sairaalloiselle ylipainolleni, minulla ei ole normaalia painavammat luut eikä aineenvaihduntahäiriötä. Rehellisesti sanottuna syön aivan väärin enkä liiku yhtään. Syön valtavat määrät makeita herkkuja, sekä valmisruokaa. Liikun autolla joka paikkaan. Kaikki tämä on niin väärin ja haluan siihen nyt muutoksen.
Tiedän, että ei ole nopeaa eikä helppoa poppakonstia. Olen valmis pitkään, järkevään ja tasaiseen elämänmuutokseen, jossa poistan ruokavaliostani epäterveelliset osat ja otan tilalle kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, hyviä rasvoja, proteiinia jne oikeassa suhteessa.
Lisään myös arkiliikuntaa päivittäisissä toimissani ja aloitan säännöllisen liikunnan 2-4 kertaa viikossa, vaihdellen aerobista liikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämä ei nyt ole varsinainen uudenvuodenlupaus, mutta ajankohta auttaa kyllä kun aihe on monella ajankohtainen, joulukilot on monelle harmistuksena ja kuntosaleilla on hyviä aloitustarjouksia. Haluan sitoutua muutoksiin pitkäksi aikaa. Jos haluat olla mukana muutoksessa, jakaa kokemuksia ja tsemppiä, saada hyvän startin vuoteen 2023 ja saada hyvää oloa ja terveyttä niin hienoa! Onnistutaan yhdessä!!
Kommentit (3110)
Tänään on varmaan tankattava enemmän. Tuntuu että on väsyttänyt ja paleltanut koko päivän sen jälkeen kun treenasin aamulla sekä nälkä ei tunnu loppuvan syömällä. Höh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Ozempic on auttanut minulla , tammikuun alusta tippunut paino jo 9 kg. Tosin olen huomattavan ylipainoinen joten alussa lähteekin helpommin. Mutta olen niin iloinen tuosta lääkkeestä. Harmi että sitä saa metsästää autolla eestakasii silloin kun sitä erä taas tulee apteekkeihin.
Miten muutit ruokailujasi?
Syön nykyään paljon vähemmän kun ei maistu mikään.
Etkö tosiaan muuta muutosta tehnyt? Syöt sitä samaa ruokaa, joka sut lihottikin. Ei kuulosta kovin järkevältä touhulta.
Riippuu siitä, mikä ruoka on lihottanut. Jos on syönyt ns. normaalia ruokaa mutta liian suuria annoksia, niin pelkkä annosten pienentäminen riittää.
Mikä sitten lieneekään se "normaali"
Se voi olla esimerkiksi suositusruokavalio, suosituksia mukaileva tai jotain muuta. Mutta sellaista, mikä hallituissa määrissä pitää painon aisoissa.
Päivittelen omia kuulumisiani, aloitin reipas yli viikko sitten. Olen hankkinut salikortin ja käynyt nyt kaksi kertaa, aion käydä joka toinen päivä. Hyvin on sujunut, paino pudonnut n. Kilon, 73 kiloon. Tsemppiä kaikille!
Lääkkeet voivat aiheuttaa kaikenlaista kiusaa elämäntapamuutosten tyrmäämiseksi.
Itsellä oli aiemmin toisena verenpainelääkkeenä yhdistelmälääke, jossa oli kandesartaanin lisäksi nesteenpoistolääke. Muutamia vuosia se toimi ainakin labratulosten mukaan ihan turvallisesti, mutta lopulta arvot lipsahtivat lievän hypokalemian puolelle. Kun yhdistelmälääke vaihdettiin pelkään kandesartaaniin, niin elämä muuttui kummasti paremmaksi - olin koittanut muutamaan kertaan aloittaa laihduttamisen ja liikunan, mutta jälkimmäinen tökki todella pahasti - syke nousi jo puolenkorttelin kävelyn jälkeen jonnekin 130 hujakoille ja pienessäkin mäessä oli pidettävä tauko pari sykkeen tasaamiseksi - ajattelin vain, että onpa kunto päässyt vajoamaan aivan järkyttävän huonoksi.
Kun nesteenpoistolääke jäi pois, niin varsin pian kävelylenkit sujuivat kuin tyhjää vain - toki syketaso edelleen nousi kohti lenkin loppua, mutta keskisyke jäi jonnekin 110-120 ja mäet menivät kuin tyhjää vain. Toinen minkä huomasi nopeasti oli lihaskipujen katoaminen - aiemmin kuntoilu tyssäsi nopeasti siihen, että pienikin harjoittelu johti pitkittyneihin lihaskipuihin. Tässäkin tietysti ajattelin, että onpa huono lähtökunto ja pitää ottaa entistä varovammin - kyse oli kuitenkin ehkä lääkkeen aiheuttamasta lihasten hapen puutteesta.
No, joskus aiemmin eräs lääkäri halusi välttämättä kokeilla beetasalpaajia verenpaineen hoitoon - kokeilu loppu pariin päivään eli ensimmäiseen lenkiin beetasalpaajien kanssa - enpä ole koskaan muuten tuntenut, että pitäisi käydä jalkakäytävälle makaamaan ja kuolla siihen.
Joku voi tietysti tähän kommentoida, että seli-seli läski - mutta vähän vaikea sitä on innostaa itseään muutokseen, jos ei vaikka tajua miksi liikunnasta ei tule mitään vaan siitä tuntuu ennemmin olevan haittaa.
Kiva että mukaan on löytänyt uusiakin painonpudottajia ja elämänlaadun parantajia! Nuo kuvat ja videot ovat niin totta - sellaisesta voi yllättäen nähdä kilojen kertyneen. Olen kokenut saman! Olin kuvitellut itseni paljon pienemmäksi kuin miltä näytin.
Mulla tänään takana 14vk ja -9kg. Oma olo ja fiilis on hyvä. Toivottavasti muillakin!
Hukkanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitoissa vain pieniä, sentin tai kahden muutoksia, tai ei ollenkaan. Viikon paino -200g. Tällä viikolla mennyt aiempaa enemmän hiilaria ja treenimäärät lisääntyneet, eikä kuitenkaan lisää ole tullut. Menkkaturvotusta myös ilmassa.
Salilla mennyt hyvin ja juoksussa sain taas matkaa hieman lisättyä. Menee kävellen-juosten kombolla, mutta kesää kohti mennään ja metri kerrallaan pidempään. 💪🔥🏃🏋🤸🍓🍒🍉🥥🌶🥬🥑🍆🥜🍵
Fiilikset on korkealla ja vireystila tammikuun aikana kasvanut vaikka mukaan vasta tokalla viikolla.
Pian lähden salille tekemään lihaskuntoa. Lisään pariin liikkeeseen painoja viime kertaan verrattuna ja olen innoissani pelkästä ajatuksesta. Huomaan, että kun paino on laskenut reilusti, huomioni on yhä enemmän jaksamisessa ja kehon koostumuksessa kilojen sijaan. Haluan edelleen rasvaa pois kehosta, mutta ilahduttaa myös, että kestävyyskunto on parantunut, lihakset erottuvat paremmin jne. Kuntoiluinto ei siis vaikuta olevan laantumaan päin, vaikka paino on aivan eri kymmenluvuilla kuin aloittaessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Ozempic on auttanut minulla , tammikuun alusta tippunut paino jo 9 kg. Tosin olen huomattavan ylipainoinen joten alussa lähteekin helpommin. Mutta olen niin iloinen tuosta lääkkeestä. Harmi että sitä saa metsästää autolla eestakasii silloin kun sitä erä taas tulee apteekkeihin.
Miten muutit ruokailujasi?
Syön nykyään paljon vähemmän kun ei maistu mikään.
Etkö tosiaan muuta muutosta tehnyt? Syöt sitä samaa ruokaa, joka sut lihottikin. Ei kuulosta kovin järkevältä touhulta.
Riippuu siitä, mikä ruoka on lihottanut. Jos on syönyt ns. normaalia ruokaa mutta liian suuria annoksia, niin pelkkä annosten pienentäminen riittää.
Mikä sitten lieneekään se "normaali"
Se voi olla esimerkiksi suositusruokavalio, suosituksia mukaileva tai jotain muuta. Mutta sellaista, mikä hallituissa määrissä pitää painon aisoissa.
Suositusruokavaliot ja ravitsemusterapeutithan on täällä manattu jo pohjakuiluihin monet kerrat. Kunpa vaan ihmiset ymmärtäväisivät että mitä vain voi syödä mutta määristä se on kiinni onko niillä vaikutusta vai ei.
Itsellä päivä 5:
Painoa (eli siis nestettä) lähtenyt kokonaiset kolme kiloa. Vaikka kyse on tietenkin pelkästä nesteestä, en voisi olla onnellisempi. Ihana sysäys heti alkuun tuo motivaatiota. Ja hei, onhan se mahtavaa painaa alle 100 kg :)
T: 98kg/181 cm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua niin masentaa laihdutuslääkkeiden kehuminen, olen käyttänyt kaikkia suomessa reseptillä saatavia, nostanut annokset maksimiin ohjeiden mukaan ja käyttänyt muutaman kuukauden. Jokaisen kanssa olen lihonut muutaman kilon, ruuan himo pysynyt (vähän jopa kasvanut). Alkupaino 110kg. Sijoitin noihin paljon rahaa ja oisin niin toivonut muuta. Nyt yritän lautasmallilla ja järjellä. Sokerit ja höttöhiilarit pois. Salilla kävin ja se oli kivaa, ottivat hyvin vastaan tällaisen apua kaipaavan pöntönkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Ozempic on auttanut minulla , tammikuun alusta tippunut paino jo 9 kg. Tosin olen huomattavan ylipainoinen joten alussa lähteekin helpommin. Mutta olen niin iloinen tuosta lääkkeestä. Harmi että sitä saa metsästää autolla eestakasii silloin kun sitä erä taas tulee apteekkeihin.
Miten muutit ruokailujasi?
Syön nykyään paljon vähemmän kun ei maistu mikään.
Etkö tosiaan muuta muutosta tehnyt? Syöt sitä samaa ruokaa, joka sut lihottikin. Ei kuulosta kovin järkevältä touhulta.
Riippuu siitä, mikä ruoka on lihottanut. Jos on syönyt ns. normaalia ruokaa mutta liian suuria annoksia, niin pelkkä annosten pienentäminen riittää.
Mikä sitten lieneekään se "normaali"
Se voi olla esimerkiksi suositusruokavalio, suosituksia mukaileva tai jotain muuta. Mutta sellaista, mikä hallituissa määrissä pitää painon aisoissa.
Suositusruokavaliot ja ravitsemusterapeutithan on täällä manattu jo pohjakuiluihin monet kerrat. Kunpa vaan ihmiset ymmärtäväisivät että mitä vain voi syödä mutta määristä se on kiinni onko niillä vaikutusta vai ei.
Tottakai mitä vaan voi syödä, mutta kannattaakohan silti syödä ihan kaikkea. Kyllä se enemmän on ruuan sisällöstä kiinni. Se sisältö vaikuttaa myös määrään. Kunpa vaan sinäkin tämän ymmärtäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään hyvä päivä. Aerobista liikuntaa ja suunnitelman mukaiset syömiset. Positiivinen ongelma on että housuista on tullut 5 viikossa niin väljät että putoavat jalasta nappia avaamatta. Vyötäröltä lähtenyt 7 cm joten uusien housujen osto edessä. Merkki edistymisestä. Kiitos tuesta. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oze kirjoitti:
Ozempic on auttanut minulla , tammikuun alusta tippunut paino jo 9 kg. Tosin olen huomattavan ylipainoinen joten alussa lähteekin helpommin. Mutta olen niin iloinen tuosta lääkkeestä. Harmi että sitä saa metsästää autolla eestakasii silloin kun sitä erä taas tulee apteekkeihin.
Miten muutit ruokailujasi?
Syön nykyään paljon vähemmän kun ei maistu mikään.
Etkö tosiaan muuta muutosta tehnyt? Syöt sitä samaa ruokaa, joka sut lihottikin. Ei kuulosta kovin järkevältä touhulta.
Riippuu siitä, mikä ruoka on lihottanut. Jos on syönyt ns. normaalia ruokaa mutta liian suuria annoksia, niin pelkkä annosten pienentäminen riittää.
Mikä sitten lieneekään se "normaali"
Se voi olla esimerkiksi suositusruokavalio, suosituksia mukaileva tai jotain muuta. Mutta sellaista, mikä hallituissa määrissä pitää painon aisoissa.
Suositusruokavaliot ja ravitsemusterapeutithan on täällä manattu jo pohjakuiluihin monet kerrat. Kunpa vaan ihmiset ymmärtäväisivät että mitä vain voi syödä mutta määristä se on kiinni onko niillä vaikutusta vai ei.
Tottakai mitä vaan voi syödä, mutta kannattaakohan silti syödä ihan kaikkea. Kyllä se enemmän on ruuan sisällöstä kiinni. Se sisältö vaikuttaa myös määrään. Kunpa vaan sinäkin tämän ymmärtäisit.
Ihan kaikkea ei tosiaan kannata syödä, tai ainakin syödä vain harvoin. Mutta se suositusruokavalio sellaisenaan tai syöjälle sopivaksi fiksattuna on ihan hyvä valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en enää oikeasti tiedä mitä mä teen. Mulla on 80-100 kg ylipainoa. Siis 80-100 kiloa ylipainoa. Olen yrittänyt laihduttaa koko elämäni 13-vuotiaasta lähtien, sillä seurauksella että olen vain lihonut entisestään.
Olen testannut painonvartijat, kaalikeittodieetit, lentoemäntädieetit, karppauksen, ketoilun, vhh:n, virallisterveelliset, lautasmallit, kämmenmallit, ened:it, pussikeitot, paastot, pätkäpaastot, paleon, ravitsemusterapeutit, verkkovalmennukset, Jutta-dieetit, personal trainerit, hyvinvointivalmentajat. Olen lopettanut kaikki dieetit ja aloittanut kokonaisvaltaisen elämäntaparempan. Monta kertaa.
Olen jo niin lihava, että en pysty elämään ns. normaalia elämää. En pysty menemään lattialle, kun en pääse sieltä enää ylös. En pysty käyttämään kenkiä joiden nauhat pitää solmia tai vetoketjut sulkea. En jaksa seistä kauaa, en pysty kävelemään kuin ehkä 100 metriä kerrallaan. Polvet on rikki, selkä on kipeä. Olen vankina omassa kehossani.
Olen etsinyt apua, olen lukenut miljoona elämäntaparemontti-/syömishäiriö-/lihavuuskirjaa. Osaan varmasti ravitsemuksesta vähintään yhtäpaljon, kuin sitä yliopistossa opiskellut. Olen opiskellut hormonitoiminnat ja ihmisen elimistön ja sairaudet ja kaiken, tiedän ihmisen fysiologian ja kaiken sen tieteellisen mikä siihen liittyy. Olen opiskellut psykologiaa ja muutoksen tekoon liittyviä asioita. Olen aloittanut pienin askelin, isoin askelin, hitaasti, nopeasti. Olen testannut kaikki variantit.
Ja silti. En ikinä onnistu. Olen ihan oikeasti niin epätoivoinen, että tekisi mieli vain itkeä. Haluaisin olla normaalipainoinen, pystyä liikkumaan ja elämään kuten tavalliset ihmiset. En halua olla näin lihava! En enää ymmärrä, miksi en onnistu, miksi en pääse lähellekään normaalipainoa, vaikka se on ainoa asia jota haluan. En enää edes tiedä, mikä tai kuka voisi mua auttaa. En tiedä, mitä hyötyä on tännekään tätä kirjoittaa. Olen vain niin totaalisen loppu.
Ainoat asiat, joita en ole testannut on lihavuusleikkaus ja lääkkeet. Lileen en halua, pelkään nukutusta ja leikkausta ja kaikkia niitä negatiivisia leikkauksen seurauksia: olen seurannut leikattujen ryhmiä somessa pitkään, eikä se ole saanut mua muuttamaan mieltäni. Lääkkeitä haluaisin kokeilla, mutta en ole valmis piikittämään itseäni reilun sadan euron lääkettä loppuelämääni, etenkään kun kukaan ei tiedä mitä vaikutuksia sen pitkäaikaisella käytöllä on. Jos lääkettä voisi käyttää vain vuoden tai kaksi, niin sopii mulle. Mutta kun paino tulee takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, huolimatta siitä miten syöt, niin en halua sellaista.
Olen valmis työstämään kaikki mahdolliset syyt ja viat itsessäni, kun joku vain osaisi kertoa mulle, mikä on se juttu miksi mä en vaan onnistu. Olen itse sitä koettanut etsiä vuosikausia, mutta en vain löydä vastausta.
onneton kirjoitti:
Mä en enää oikeasti tiedä mitä mä teen. Mulla on 80-100 kg ylipainoa. Siis 80-100 kiloa ylipainoa. Olen yrittänyt laihduttaa koko elämäni 13-vuotiaasta lähtien, sillä seurauksella että olen vain lihonut entisestään.
Olen testannut painonvartijat, kaalikeittodieetit, lentoemäntädieetit, karppauksen, ketoilun, vhh:n, virallisterveelliset, lautasmallit, kämmenmallit, ened:it, pussikeitot, paastot, pätkäpaastot, paleon, ravitsemusterapeutit, verkkovalmennukset, Jutta-dieetit, personal trainerit, hyvinvointivalmentajat. Olen lopettanut kaikki dieetit ja aloittanut kokonaisvaltaisen elämäntaparempan. Monta kertaa.
Olen jo niin lihava, että en pysty elämään ns. normaalia elämää. En pysty menemään lattialle, kun en pääse sieltä enää ylös. En pysty käyttämään kenkiä joiden nauhat pitää solmia tai vetoketjut sulkea. En jaksa seistä kauaa, en pysty kävelemään kuin ehkä 100 metriä kerrallaan. Polvet on rikki, selkä on kipeä. Olen vankina omassa kehossani.
Olen etsinyt apua, olen lukenut miljoona elämäntaparemontti-/syömishäiriö-/lihavuuskirjaa. Osaan varmasti ravitsemuksesta vähintään yhtäpaljon, kuin sitä yliopistossa opiskellut. Olen opiskellut hormonitoiminnat ja ihmisen elimistön ja sairaudet ja kaiken, tiedän ihmisen fysiologian ja kaiken sen tieteellisen mikä siihen liittyy. Olen opiskellut psykologiaa ja muutoksen tekoon liittyviä asioita. Olen aloittanut pienin askelin, isoin askelin, hitaasti, nopeasti. Olen testannut kaikki variantit.
Ja silti. En ikinä onnistu. Olen ihan oikeasti niin epätoivoinen, että tekisi mieli vain itkeä. Haluaisin olla normaalipainoinen, pystyä liikkumaan ja elämään kuten tavalliset ihmiset. En halua olla näin lihava! En enää ymmärrä, miksi en onnistu, miksi en pääse lähellekään normaalipainoa, vaikka se on ainoa asia jota haluan. En enää edes tiedä, mikä tai kuka voisi mua auttaa. En tiedä, mitä hyötyä on tännekään tätä kirjoittaa. Olen vain niin totaalisen loppu.
Ainoat asiat, joita en ole testannut on lihavuusleikkaus ja lääkkeet. Lileen en halua, pelkään nukutusta ja leikkausta ja kaikkia niitä negatiivisia leikkauksen seurauksia: olen seurannut leikattujen ryhmiä somessa pitkään, eikä se ole saanut mua muuttamaan mieltäni. Lääkkeitä haluaisin kokeilla, mutta en ole valmis piikittämään itseäni reilun sadan euron lääkettä loppuelämääni, etenkään kun kukaan ei tiedä mitä vaikutuksia sen pitkäaikaisella käytöllä on. Jos lääkettä voisi käyttää vain vuoden tai kaksi, niin sopii mulle. Mutta kun paino tulee takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, huolimatta siitä miten syöt, niin en halua sellaista.
Olen valmis työstämään kaikki mahdolliset syyt ja viat itsessäni, kun joku vain osaisi kertoa mulle, mikä on se juttu miksi mä en vaan onnistu. Olen itse sitä koettanut etsiä vuosikausia, mutta en vain löydä vastausta.
Oletko käynyt lääkärissä? Kaikenlaista muura olet kertonut kokeilleesi. Ymmärrän pelkosi leikkauksen tai lääkkeiden suhteen, mutta jos laitat puntariin mahdolliset haitat ja että voisit vielä saada hyvän elämän, niin kumpi painaa enemmän? Pelkojen työstämiseen on saatavilla esimerkiksi psykologin apua.
onneton kirjoitti:
Mä en enää oikeasti tiedä mitä mä teen. Mulla on 80-100 kg ylipainoa. Siis 80-100 kiloa ylipainoa. Olen yrittänyt laihduttaa koko elämäni 13-vuotiaasta lähtien, sillä seurauksella että olen vain lihonut entisestään.
Olen testannut painonvartijat, kaalikeittodieetit, lentoemäntädieetit, karppauksen, ketoilun, vhh:n, virallisterveelliset, lautasmallit, kämmenmallit, ened:it, pussikeitot, paastot, pätkäpaastot, paleon, ravitsemusterapeutit, verkkovalmennukset, Jutta-dieetit, personal trainerit, hyvinvointivalmentajat. Olen lopettanut kaikki dieetit ja aloittanut kokonaisvaltaisen elämäntaparempan. Monta kertaa.
Olen jo niin lihava, että en pysty elämään ns. normaalia elämää. En pysty menemään lattialle, kun en pääse sieltä enää ylös. En pysty käyttämään kenkiä joiden nauhat pitää solmia tai vetoketjut sulkea. En jaksa seistä kauaa, en pysty kävelemään kuin ehkä 100 metriä kerrallaan. Polvet on rikki, selkä on kipeä. Olen vankina omassa kehossani.
Olen etsinyt apua, olen lukenut miljoona elämäntaparemontti-/syömishäiriö-/lihavuuskirjaa. Osaan varmasti ravitsemuksesta vähintään yhtäpaljon, kuin sitä yliopistossa opiskellut. Olen opiskellut hormonitoiminnat ja ihmisen elimistön ja sairaudet ja kaiken, tiedän ihmisen fysiologian ja kaiken sen tieteellisen mikä siihen liittyy. Olen opiskellut psykologiaa ja muutoksen tekoon liittyviä asioita. Olen aloittanut pienin askelin, isoin askelin, hitaasti, nopeasti. Olen testannut kaikki variantit.
Ja silti. En ikinä onnistu. Olen ihan oikeasti niin epätoivoinen, että tekisi mieli vain itkeä. Haluaisin olla normaalipainoinen, pystyä liikkumaan ja elämään kuten tavalliset ihmiset. En halua olla näin lihava! En enää ymmärrä, miksi en onnistu, miksi en pääse lähellekään normaalipainoa, vaikka se on ainoa asia jota haluan. En enää edes tiedä, mikä tai kuka voisi mua auttaa. En tiedä, mitä hyötyä on tännekään tätä kirjoittaa. Olen vain niin totaalisen loppu.
Ainoat asiat, joita en ole testannut on lihavuusleikkaus ja lääkkeet. Lileen en halua, pelkään nukutusta ja leikkausta ja kaikkia niitä negatiivisia leikkauksen seurauksia: olen seurannut leikattujen ryhmiä somessa pitkään, eikä se ole saanut mua muuttamaan mieltäni. Lääkkeitä haluaisin kokeilla, mutta en ole valmis piikittämään itseäni reilun sadan euron lääkettä loppuelämääni, etenkään kun kukaan ei tiedä mitä vaikutuksia sen pitkäaikaisella käytöllä on. Jos lääkettä voisi käyttää vain vuoden tai kaksi, niin sopii mulle. Mutta kun paino tulee takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, huolimatta siitä miten syöt, niin en halua sellaista.
Olen valmis työstämään kaikki mahdolliset syyt ja viat itsessäni, kun joku vain osaisi kertoa mulle, mikä on se juttu miksi mä en vaan onnistu. Olen itse sitä koettanut etsiä vuosikausia, mutta en vain löydä vastausta.
Kun sä kirjoitat, että olet kokeillut läjän erilaisia diettejä, niin mitä se tarkoittaa käytössä? Kuinka kauan olet niitä kokeillut ja oletko oikeasti noudattanut ohjeita? Mun mielipide on se, että jos sulla on yli 80kg ylipainoa, niin keho on monellakin tavalla sekaisin eikä se parane siitä kovinkaan nopeasti.
Itse lähtisin purkamaan tilannetta kahdelta suunnalta. Ensin vähentäisin hiilihydraatteja rankalla kädellä. Sopivia ruokavalioita siihen on vaikka kuinka paljon esim. keto ja iso läjä muita. Toiseksi ottaisin sen pätkäpaaston uudestaan ohjelmaan. Pätkäpaasto ei ole varsinaisesti mikään dietti vaan se auttaa kehoa parantamaan itsensä, mutta toki myös sen avulla paino tippuu. Hitaasti, mutta varmasti. Kolmanneksi ottaisin päivittäisen liikunnan mukaan siinä määrin kuin jaksat sitä tehdä. Ja kaikkein olennainen asia, mä antaisin muutokselle aikaa.
Vierailija kirjoitti:
onneton kirjoitti:
Mä en enää oikeasti tiedä mitä mä teen. Mulla on 80-100 kg ylipainoa. Siis 80-100 kiloa ylipainoa. Olen yrittänyt laihduttaa koko elämäni 13-vuotiaasta lähtien, sillä seurauksella että olen vain lihonut entisestään.
Olen testannut painonvartijat, kaalikeittodieetit, lentoemäntädieetit, karppauksen, ketoilun, vhh:n, virallisterveelliset, lautasmallit, kämmenmallit, ened:it, pussikeitot, paastot, pätkäpaastot, paleon, ravitsemusterapeutit, verkkovalmennukset, Jutta-dieetit, personal trainerit, hyvinvointivalmentajat. Olen lopettanut kaikki dieetit ja aloittanut kokonaisvaltaisen elämäntaparempan. Monta kertaa.
Olen jo niin lihava, että en pysty elämään ns. normaalia elämää. En pysty menemään lattialle, kun en pääse sieltä enää ylös. En pysty käyttämään kenkiä joiden nauhat pitää solmia tai vetoketjut sulkea. En jaksa seistä kauaa, en pysty kävelemään kuin ehkä 100 metriä kerrallaan. Polvet on rikki, selkä on kipeä. Olen vankina omassa kehossani.
Olen etsinyt apua, olen lukenut miljoona elämäntaparemontti-/syömishäiriö-/lihavuuskirjaa. Osaan varmasti ravitsemuksesta vähintään yhtäpaljon, kuin sitä yliopistossa opiskellut. Olen opiskellut hormonitoiminnat ja ihmisen elimistön ja sairaudet ja kaiken, tiedän ihmisen fysiologian ja kaiken sen tieteellisen mikä siihen liittyy. Olen opiskellut psykologiaa ja muutoksen tekoon liittyviä asioita. Olen aloittanut pienin askelin, isoin askelin, hitaasti, nopeasti. Olen testannut kaikki variantit.
Ja silti. En ikinä onnistu. Olen ihan oikeasti niin epätoivoinen, että tekisi mieli vain itkeä. Haluaisin olla normaalipainoinen, pystyä liikkumaan ja elämään kuten tavalliset ihmiset. En halua olla näin lihava! En enää ymmärrä, miksi en onnistu, miksi en pääse lähellekään normaalipainoa, vaikka se on ainoa asia jota haluan. En enää edes tiedä, mikä tai kuka voisi mua auttaa. En tiedä, mitä hyötyä on tännekään tätä kirjoittaa. Olen vain niin totaalisen loppu.
Ainoat asiat, joita en ole testannut on lihavuusleikkaus ja lääkkeet. Lileen en halua, pelkään nukutusta ja leikkausta ja kaikkia niitä negatiivisia leikkauksen seurauksia: olen seurannut leikattujen ryhmiä somessa pitkään, eikä se ole saanut mua muuttamaan mieltäni. Lääkkeitä haluaisin kokeilla, mutta en ole valmis piikittämään itseäni reilun sadan euron lääkettä loppuelämääni, etenkään kun kukaan ei tiedä mitä vaikutuksia sen pitkäaikaisella käytöllä on. Jos lääkettä voisi käyttää vain vuoden tai kaksi, niin sopii mulle. Mutta kun paino tulee takaisin lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen, huolimatta siitä miten syöt, niin en halua sellaista.
Olen valmis työstämään kaikki mahdolliset syyt ja viat itsessäni, kun joku vain osaisi kertoa mulle, mikä on se juttu miksi mä en vaan onnistu. Olen itse sitä koettanut etsiä vuosikausia, mutta en vain löydä vastausta.
Kun sä kirjoitat, että olet kokeillut läjän erilaisia diettejä, niin mitä se tarkoittaa käytössä? Kuinka kauan olet niitä kokeillut ja oletko oikeasti noudattanut ohjeita? Mun mielipide on se, että jos sulla on yli 80kg ylipainoa, niin keho on monellakin tavalla sekaisin eikä se parane siitä kovinkaan nopeasti.
Itse lähtisin purkamaan tilannetta kahdelta suunnalta. Ensin vähentäisin hiilihydraatteja rankalla kädellä. Sopivia ruokavalioita siihen on vaikka kuinka paljon esim. keto ja iso läjä muita. Toiseksi ottaisin sen pätkäpaaston uudestaan ohjelmaan. Pätkäpaasto ei ole varsinaisesti mikään dietti vaan se auttaa kehoa parantamaan itsensä, mutta toki myös sen avulla paino tippuu. Hitaasti, mutta varmasti. Kolmanneksi ottaisin päivittäisen liikunnan mukaan siinä määrin kuin jaksat sitä tehdä. Ja kaikkein olennainen asia, mä antaisin muutokselle aikaa.
Tuossa olikin neljä suuntaa kahden sijaan :)
Mutta, tsemppiä sulle.
Hei Kilpirauhaspotilas N 36!
Minäkin sain tämän sairauden myötä kokea, miten paljon hormonit vaikuttavat mielialaan, ruokahaluun ja painoon. Liikatoiminnalla söin kuin hevonen, mutta ruuansulatus oli supernopeaa. Ylikierroksilla oleminen ja kaikesta ärsyyntyminen tuntui todella ikävältä. Liikuntaa en voinut harrastaa, koska sydänoireet löivät heti päälle.
Vajaalle mentäessä masennuin, mutta pystyinpä sentään kulkemaan portaita ilman että sydän meinasi hypätä rinnasta! Paino alkoi nousta. Lopulta söin ruokaa vain 1/3 liikatoiminnan aikaisiin annoksiin verrattuna.
Vasta kun kilpirauhanen poistettiin ja lääkeannokset saatiin tästä vuoden kuluessa kohdilleen, on tasapaino löytynyt. Ruokahalukin on tasapainossa.
Julman konkreettisesti tuli koettua, miten paljon kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa. Sitä on ihan hormonien armoilla, jos tällaisen sairauden saa. Varsinkin ennen kuin edes tietää sairastavansa tautia...
Tämä nyt vain sattuu olemaan meidän tie. Mitä väliä, jos muut eivät usko, mitä on tullut koettua. Tsemppiä meille!
78.6 vaaka näytti, kun just astuin vaa-alle.
On tässä vähän saatu pudotettua painoa.
81 piste jotain oli lähtöpainoni ja alkuun treenasin kahden tunnin urheilusessioilla ja myöhemmin meni olo laiskemmaksi.
Ehkäpä nämä terveellisemmät ruokailut ovat saaneet itseäni laihtumaan.
M30
Mikä sitten lieneekään se "normaali"