Lue keskustelun säännöt.
Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?
29.12.2022 |
Jos siltä tuntuu, olet tervetullut mukaan painonpudotushaasteeseen vuodelle 2023. Ei ole väliä, onko pudotettavia kiloja 1, 10 tai 100, kannustan Sinua mukaan. Tämä ei ole kilpailu, vaan tarkoitus on tukea, jakaa kokemuksia - ja onnistua!
Olen itse m45, pituus 184 ja paino 139,7. Minulla ei ole mitään hyvää tekosyytä sairaalloiselle ylipainolleni, minulla ei ole normaalia painavammat luut eikä aineenvaihduntahäiriötä. Rehellisesti sanottuna syön aivan väärin enkä liiku yhtään. Syön valtavat määrät makeita herkkuja, sekä valmisruokaa. Liikun autolla joka paikkaan. Kaikki tämä on niin väärin ja haluan siihen nyt muutoksen.
Tiedän, että ei ole nopeaa eikä helppoa poppakonstia. Olen valmis pitkään, järkevään ja tasaiseen elämänmuutokseen, jossa poistan ruokavaliostani epäterveelliset osat ja otan tilalle kasviksia, hedelmiä, täysjyväviljatuotteita, hyviä rasvoja, proteiinia jne oikeassa suhteessa.
Lisään myös arkiliikuntaa päivittäisissä toimissani ja aloitan säännöllisen liikunnan 2-4 kertaa viikossa, vaihdellen aerobista liikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämä ei nyt ole varsinainen uudenvuodenlupaus, mutta ajankohta auttaa kyllä kun aihe on monella ajankohtainen, joulukilot on monelle harmistuksena ja kuntosaleilla on hyviä aloitustarjouksia. Haluan sitoutua muutoksiin pitkäksi aikaa. Jos haluat olla mukana muutoksessa, jakaa kokemuksia ja tsemppiä, saada hyvän startin vuoteen 2023 ja saada hyvää oloa ja terveyttä niin hienoa! Onnistutaan yhdessä!!
Kommentit (3110)
Positiivinen juttu tapahtui tänään: Kävin vesijuoksemassa. Mun on vaikea saada aikaiseksi lähteminen liikuntaan. Kun siinä onnistun, liikkuminen sujuu ja sen jälkeen on hyvä olo. Pitäisi vain useammin unohtaa väsymys ja muut hommat töiden jälkeen.
Paino on pysytellyt lähes viikon samoissa lukemissa eli normaalipainon ylärajalla. Täytynee tiukentaa ruokavaliota, että saan sen taas liikkeelle. 6 kg olisi vielä tarkoitus karistaa.
Onko kukaan teistä kokeillut 5/2 -paastoa tai vastaavaa jossa jonakin päivänä syödään hyvin rajoitetusti (500 kcal)? Mietin kokeilisinko tuota 6/1 -versiona ja kuinkahan heikko olo tulisi rajoituspäivänä En haluaisi saada migreenikohtausta, vahva alttius siihen on.
Jatkuvasti on muuten Hesarissa laihdutusaiheisia juttuja. Tänään jälleen kerrottiin miksi painonpudotus ei ole helppoa, kun keho pyrkii kaikin keinoin ylläpitämään kerran saavutettua painoa. Pysykäämme vahvoina taistelutoverit!
Hukkanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tästä ketjusta alkukuusta juuri kiinnostunut, mutta viime viikonloppuna katsoin kaverini ottaman kissavideon, jossa olin mukana taustalla.
Ja millainen maavalas minusta olikaan tullut! Vyötärö oli iso tynnyri, naama pelkkää taikinaa. Se alle 60-kiloinen lenkkeilijä, joka pari vuotta sitten olin, oli vaihtunut 76-kiloiseen talleroon. Se on aika paljon painoa alle 160-senttisen juoksemisesta tykkäävän polville, vaikkakin juokseminen on kieltämättä parina viime vuonna ollut lähinnä laahustamista. (Ja onhan se pituiselleni paljon joka tapauksessa, lenkkeilin tai en)
Olen aina ihmetellyt niitä entisiä hoikkia, jotka yhtenä päivänä tajuaa olevansa hoikan sijasta lihavia. Miten he eivät ole huomanneet aiemmin? No, enpä huomannut minäkään, vaikka viime syksynä totesinkin, että L-koon housut ei enää menneet päälle.
Vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa, mitä aion tehdä. Makean syömisen ajattelin ainakin rajoittaa kertaan/kahteen viikossa, viime viikonloppuun asti olin syönyt "jotain hyvää" päivittäin. Tällä hetkellä ei edes tee mieli herkkuja, se kissavideon minä inhottaa sen verran vielä, enkä halua ylläpitää tällaista painoa. Ehkä otan rutiinikseni katsoa sen videon aina välillä, niin en taas unohda, etten olekaan normaalipainoinen.
Joka tapauksessa paino pitäisi saada normaalipainoon ja siihen pyrin minimissään. Olisi kiva saada vaa'an numero alkamaan vitosella, mutta katsotaan, miten lähtee käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OZ kirjoitti:
Painoa tippunut 8,5 kg reilussa kolmessa viikossa. Ozempic todella auttaa ei yhtään ruokahalua eikä mitään ruokaan tai juomaan liittyviä mielitekoja, paljon vettä päivässä ja paino tippuu silmissä. Tämä on hyvä lääke ja tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Oma tavoite on vähintään -20 kg tämän vuoden aikana, minkä pitäisi toteutua, sillä tämä auttaa pysyvään elämäntapamuutokseen jo sillä että ei edes pysty syömään sellaisia annoksia kuin ennen lääkettä.
Toiset laihduttaa syömällä järkevämmin, omaksumalla terveemmät elintavat loppuelämäksi ja opettelemalla liikkumaan ja nauttimaan siitä. Sitten ne toiset laihduttavat lääkkeillä kuvitellen että se piikki muuttaa automaattisesti myös elintavat.
Ei kukaan laihduttaja muutenkaan syö enää sellaisia annoksia kuin ennen, joten kyse on motivaatiosta tehdä valinta terveytensä eteen. Miten sun ruokalautasen koostumus on muuttunut entisestä tähän päivään lääkkeen kanssa? (Enkä tarkoita nyt määriä vaan ravinnon laatua).Laihdutustavalla ei ole mitään merkitystä kaikkein olennaisinta on se, että palataanko niihin elintapoihin takaisin, jotka toivat alunperinkin ylipainon vai ei. Tupakan poltonkin monet lopettavat kertalaakista, joten täysin mahdollista se on onnistua lääkkeidenkin avulla.
En tarkoittanut kommentointiani pahalla vaan ihan yleisesti ihmettelin että miten lääke voi muuttaa kenenkään elintavat terveemmäksi? Se, että mainitsee että lääkkeen käytön kanssa katoaa ruokahalu (kuten aloittaja itse kirjoitti), ei minusta kuulosta pidemmän päälle kovinkaan hyvältä ja terveelliseltä vaihtoehdolta. Kyllä keho ja aivot tarvitsevat toimiakseen kuitenkin laadukasta ravintoa, vitamiineja, kivennäisaineita jne. Kyllä minun mielestä laihdutustavalla on sikäli merkitystä että jos esim. tuon Ozempicin käytön lopettaa niin kilothan tulee takaisin jos oikeasti sitä elämäntapamuutosta ei ohessa ole jo tehnyt - ja jos olisi, niin lääkkeellekään ei liene silloin tarvetta koska paino putoaisi ilman sitäkin. Edelleen olen itse sitä mieltä että lääkkeisiin turvautuminen ei ole tahtotila tehdä hyvinvointinsa eteen tarpeeksi. Ja kyllä, itsellänikin reippaasti ylipainoa ja siinä vaiheessa kun sokeriarvot alkoi olla nousussa ja esidiabetes oli jo ovella niin itselleni se oli ihan viimeinen hetki tajuta että nyt täytyy viimein ryhdistäytyä ja kiireellä, ajatuskin lääkehoidosta lihavuuteen, jonka olen itse itselleni aiheuttanut, olisi ollut kauhistus. Lääkehoitokaan ei koskaan ole ongelmatonta, omat riskinsä niissäkin. Ozempicin kohdalla pahoinvointi, krooninen ripuli ja sappikivet.
Jos lääkkeellä tippuu paino tuota vauhtia, niin eipä sitä tarvitse pidemmän päälle syödäkkään. Hyvä puoli siinä on se, että paino todellakin tippuu nopeasti ja motivaatio pysyy kunnossa kun tulosta tulee hurjaa vauhtia. Huono puoli on tietysti se, että uuden elämäntyylin opiskelulle ei oikein jää kunnolla aikaa kun se jo pitäisi ottaa osaksi elämää. Mutta, kuten kaikessa muussakin, jotkut onnistuu siinä ja jotkut ei.
Niin ja itse en ole lääkkeitä laihdutukseen syönyt, mutta ymmärrän kyllä jos joku siihen turvautuu kun homma ei muuten suju.
Motivaatio pysyy kunnossa? Motivaatio mihin? Motivaatio lääkkeenkäytön jatkamiselleko?
Eikö tuo Ozempic vähennä ruokahalua ja sitä kautta pienennä annoskokoja joka taas pitemmällä aikavälillä kutistaa vatsalaukkua? Muistaakseni isäni puhui saaneensa tuolla tuloksia. Monellahan joilla on enemmän painoa on vaikeuksia nälänsäätelyn kanssa ja kun on syöty liikaa pitkään niin vatsalaukkukin on venynyt jne.
Yksi mitä en ymmärrä on se miksi tuosta lääkkeestä on nyt niin huono saatavuus jos siitä on apua sekä diabetekseen että ylipainoisten laihdutukseen. En kyllä tiedä mitä pahaa on tässä lääkkeessä jos se auttaa laihdutuksessa. Vai onko laihdutuksen oltava aina hirveän vaikeaa? Tuoko se jotain lisäarvoa urakkaan?
Kyllähän sen tarkoitus on vähentää ruokahalua. Yleisimmät lääkkeen aiheuttamat sivuoireet on tuoteselosteen mukaan pahoinvointi ja ripuli.
Myös "normaali" laihduttaminen kutistaa vatsalaukkua ja muuttaa nälänsääntelyä.
Laihduttaminen voi toki olla vaikeaa ja ennen kaikkea se vie aikaa. Mutta yhtä kaikki: onhan se muutos lopulta keholle kaikkein paras vaihtoehto - kyse on kuitenkin terveydestä ja loppuelämästä. Tottakai se tuo lisäarvoa urakkaan, että olet pystynyt muuttamaan elintapoja - kannattaako asiaa edes kyseenalaistaa? Paras lääke ylipainoon on kuitenkin aina karsia niitä asioita jotka ovat sen ylipainon alun alkaenkin saanett aikaan, olkoonkin se sitten vaikka huono ravinto tai riittämätön lepo tai liikunta.Kaikkein suurin ero tulee siinä, jos prosessissa onnistuu, että saa vapaan suhtautumisen ruokaan. Silloin voi tehdä valintoja vapaasta tahdosta eikä mitään ruokaa tai herkkua ole enää "pakko saada". Kun aikaisemmin en pystynyt esim. buffetpöydässä ohittamaan tiettyjä herkkuja, niin nykyään pystyn siihen varsin mainiosti. Tämä ei tarkoita, että olisin luopunut kaikesta hyvästä, esim. tänään kävin mäkkärissä ensimmäisen kerran varmaan puoleen vuoteen, mutta mitään intohimoa ei sinne ole mennä taas seuraavaan puoleen vuoteen.
Lyhyt aikaisilla dieteillä tähän harvoin päästään tähän kun niissä on ousein hyvin tarkat säännöt mitä saa syödä ja mitä ei. Ja jos paino on tullut mäkkärin ruuilla niin ei se himo niihin mihinkään katoa kun ollaan miinuskaloridietillä, itse asiassa päin vastoin. Ja kun dietti on ohi, niin varsin monesti entinen ruokavalio ja ruokatottumukset palaavat takaisin ja sitä myötä myös paino.
Mutta kysehän ei ollutkaan lyhytaikaisesta dieetistä vaan elämäntapamuutoksesta, joka on ainoa tapa koko laihdutuksen onnistumisessa. Vain elämäntapamuutos pitää ne pudotetut kilot jatkossakin pois, ei dieetit. Olen itse miinuskaloreilla laihduttava eikä minulla ole mitään himoa mäkkärin ruokiin, vaikka en lääkitystä käytäkään. Miinuskaloreilla laihduttaminen ei tarkoita nälässä oloa.
Mitä tarkoitit vapaalla suhtautumisella ruokaan? Kyllähän se vapaus on aina valita mitä buffetpöydästä lautaselleen ottaa. Sehän on vain päätös, etten syö herkkuja, ja jos syönkin niin se ei ole määrällisesti paljoa tai joka päiväistä. Tärkeintähän on ettei sorru niihin vanhoihin tapoihin vaan palaa "raiteilleen" herkuttelun jälkeen.Jos 80 - 90% laihduttajista epäonnistuu laihdutuksessa (tarkistin jonkun esittämän väitteen), niin kovin harva pystyy tuohon. Täälläkin kirjoittavista onnistuu hyvin harva .... jos kukaan.
Mutta eikö juuri sitä pitäisikin miettiä miksi epäonnistumisprosentit ovat niin suuria? Uskon, että lopulta ei tehdä kuitenkaan sitä elämäntapamuutosta vaan laihdutetaan kukin tavallaan joillakin kuureilla ja sitten eletään kuten aiemminkin ja paino nousee taas. Asia kiinnostaa minua koska tottakai sopeutumista, sitoutumista, halua ja opettelua tämä vaatii itseltänikin joka päivä. Muutoksenhan on oltava lopullinen, ei väliaikainen.
Kyse on hyvin pitkälti samantyylisestä asiasta kuin tupakan polton lopettaminen. Jotkut lopettavat kerta laakista, toiset syövät syövät nikotiinipurkkaa yms. eikä silti onnistu. Onnistumisprosentti on siinäkin hommassa aika pieni.
Onnistuminen on täysin kiinni itsestä eikä sitä vastuuta voi valitettavasti ulkoistaa jonkun muun syyksi, kuten nykyään on niin usein tapana. Kaikilla on sosiaalisia tilanteita yms. tekosyitä miksi juuri nyt ei voinut pysyä erossa roskaruuasta tai korvapuusteista, mutta jotkut vaan onnistuvat luovimaan niistäkin.
Tekosyitä on tosiaan ihan jokaiseen tilanteeseen. Esim. kuntoilun aloittamisen lykkäämiseen vakioselitys on ettei siihen ole aikaa. Oikeasti aikaa löytyy jokaiseen itselle tärkeään asiaan jos sitä vaan haluaa järjestää. Syyllinen ylipainoon löytyy 99% tapauksista (eli poislukien jotkut sairaudet) ihan siitä peilin edestä eikä suinkaan mistään geeneistä tai hormoneista.
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Oma lihavuus näkyy peilikuvasta ja ihan itseaiheutetusti olen kiloni kerännyt. Olen toiminut juuri noin, miten kuvailitkin: tekosyitä, liikkumattomuutta, ei aikaa (joka ei pitänyt paikkaansa). Olin ihan loputtoman väsynyt, eikä ihme: Verikokeissa paljastui anemia, puutteita D-vitamiinista, kalsiumista, kaliumista, raudasta jopa siinä määrin että sain infuusioita. Eli itseaiheutettu tilanne sekin - huono ravinto ja huono vointi ja terveyden heikentyminen entisestään.
Hyvät tekosyyt itselleni oli myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja IBD ja niiden lääkitys, eli Thyroxin ja kortisoni - joiden käyttö, etenkin kortisonin aiheuttaa nestekertymää ja turvotusta mutta lopulta eivät ole olleet este painonpudotukselle kun ruoka-asiat saatiin kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevaekonomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OZ kirjoitti:
Painoa tippunut 8,5 kg reilussa kolmessa viikossa. Ozempic todella auttaa ei yhtään ruokahalua eikä mitään ruokaan tai juomaan liittyviä mielitekoja, paljon vettä päivässä ja paino tippuu silmissä. Tämä on hyvä lääke ja tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Oma tavoite on vähintään -20 kg tämän vuoden aikana, minkä pitäisi toteutua, sillä tämä auttaa pysyvään elämäntapamuutokseen jo sillä että ei edes pysty syömään sellaisia annoksia kuin ennen lääkettä.
Toiset laihduttaa syömällä järkevämmin, omaksumalla terveemmät elintavat loppuelämäksi ja opettelemalla liikkumaan ja nauttimaan siitä. Sitten ne toiset laihduttavat lääkkeillä kuvitellen että se piikki muuttaa automaattisesti myös elintavat.
Ei kukaan laihduttaja muutenkaan syö enää sellaisia annoksia kuin ennen, joten kyse on motivaatiosta tehdä valinta terveytensä eteen. Miten sun ruokalautasen koostumus on muuttunut entisestä tähän päivään lääkkeen kanssa? (Enkä tarkoita nyt määriä vaan ravinnon laatua).Itse en ymmärrä sitä, että morkataan lääkkeiden käyttäjiä. Eikö tässä pitäisi juuri olla ylpeä toisen suorituksesta? Jos ei tuntemattoman henkilön onnistuminen kiinnosta, nauti vaikka siitä, että terveydenhuollon kustannukset laskevat kun useampi ihminen on normaalipainoinen. Varmasti kaikki olemme tietoisia ylipainon ja lihavuuden liitännäissairauksista.
Voiko edes sanoa että laihdutuslääkkeen käyttäjä olisi suorittanut mitään? Kuulostaa julmalta mutta tavallaan hän on kuitenkin valinnut sen helpoimman reitin laihduttaa lääkkeellä, ei ravintomuutoksilla tai liikunnalla.
Mihin kuvittelet lääkkeen tehon perustuvan? Ei se niin toimi, että syödään koko ajan liikaa ja lääke estäisi ylimääräisen energian varastoitumisen kehoon.
Ole ystävällinen ja kerro minulle tietämättömälle mihin sen lääkkeen teho perustuu? Sitähän tässä olen yrittänyt kysyä jo parin sivun verran että miten sen lääkkeen käyttö muuttaa automaattisesti elämäntapoja kuten täällä on kirjoitettu? Ja samalla ihmettelen että jos lääkkeen rinnalla kuitenkin vaaditaan sitä pysyvää muutosta ruokailu tottumuksiin niin mihin sitä koko lääkettä enää edes tarvitaan, kun muutoshan tulee jo niillä valinnoilla?
Jos katsoo mailmaa ja sen tapahtumia, onko tässä suomalaisen ajatukset ja tämäkö on tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OZ kirjoitti:
Painoa tippunut 8,5 kg reilussa kolmessa viikossa. Ozempic todella auttaa ei yhtään ruokahalua eikä mitään ruokaan tai juomaan liittyviä mielitekoja, paljon vettä päivässä ja paino tippuu silmissä. Tämä on hyvä lääke ja tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Oma tavoite on vähintään -20 kg tämän vuoden aikana, minkä pitäisi toteutua, sillä tämä auttaa pysyvään elämäntapamuutokseen jo sillä että ei edes pysty syömään sellaisia annoksia kuin ennen lääkettä.
Toiset laihduttaa syömällä järkevämmin, omaksumalla terveemmät elintavat loppuelämäksi ja opettelemalla liikkumaan ja nauttimaan siitä. Sitten ne toiset laihduttavat lääkkeillä kuvitellen että se piikki muuttaa automaattisesti myös elintavat.
Ei kukaan laihduttaja muutenkaan syö enää sellaisia annoksia kuin ennen, joten kyse on motivaatiosta tehdä valinta terveytensä eteen. Miten sun ruokalautasen koostumus on muuttunut entisestä tähän päivään lääkkeen kanssa? (Enkä tarkoita nyt määriä vaan ravinnon laatua).Laihdutustavalla ei ole mitään merkitystä kaikkein olennaisinta on se, että palataanko niihin elintapoihin takaisin, jotka toivat alunperinkin ylipainon vai ei. Tupakan poltonkin monet lopettavat kertalaakista, joten täysin mahdollista se on onnistua lääkkeidenkin avulla.
En tarkoittanut kommentointiani pahalla vaan ihan yleisesti ihmettelin että miten lääke voi muuttaa kenenkään elintavat terveemmäksi? Se, että mainitsee että lääkkeen käytön kanssa katoaa ruokahalu (kuten aloittaja itse kirjoitti), ei minusta kuulosta pidemmän päälle kovinkaan hyvältä ja terveelliseltä vaihtoehdolta. Kyllä keho ja aivot tarvitsevat toimiakseen kuitenkin laadukasta ravintoa, vitamiineja, kivennäisaineita jne. Kyllä minun mielestä laihdutustavalla on sikäli merkitystä että jos esim. tuon Ozempicin käytön lopettaa niin kilothan tulee takaisin jos oikeasti sitä elämäntapamuutosta ei ohessa ole jo tehnyt - ja jos olisi, niin lääkkeellekään ei liene silloin tarvetta koska paino putoaisi ilman sitäkin. Edelleen olen itse sitä mieltä että lääkkeisiin turvautuminen ei ole tahtotila tehdä hyvinvointinsa eteen tarpeeksi. Ja kyllä, itsellänikin reippaasti ylipainoa ja siinä vaiheessa kun sokeriarvot alkoi olla nousussa ja esidiabetes oli jo ovella niin itselleni se oli ihan viimeinen hetki tajuta että nyt täytyy viimein ryhdistäytyä ja kiireellä, ajatuskin lääkehoidosta lihavuuteen, jonka olen itse itselleni aiheuttanut, olisi ollut kauhistus. Lääkehoitokaan ei koskaan ole ongelmatonta, omat riskinsä niissäkin. Ozempicin kohdalla pahoinvointi, krooninen ripuli ja sappikivet.
Jos lääkkeellä tippuu paino tuota vauhtia, niin eipä sitä tarvitse pidemmän päälle syödäkkään. Hyvä puoli siinä on se, että paino todellakin tippuu nopeasti ja motivaatio pysyy kunnossa kun tulosta tulee hurjaa vauhtia. Huono puoli on tietysti se, että uuden elämäntyylin opiskelulle ei oikein jää kunnolla aikaa kun se jo pitäisi ottaa osaksi elämää. Mutta, kuten kaikessa muussakin, jotkut onnistuu siinä ja jotkut ei.
Niin ja itse en ole lääkkeitä laihdutukseen syönyt, mutta ymmärrän kyllä jos joku siihen turvautuu kun homma ei muuten suju.
Motivaatio pysyy kunnossa? Motivaatio mihin? Motivaatio lääkkeenkäytön jatkamiselleko?
Eikö tuo Ozempic vähennä ruokahalua ja sitä kautta pienennä annoskokoja joka taas pitemmällä aikavälillä kutistaa vatsalaukkua? Muistaakseni isäni puhui saaneensa tuolla tuloksia. Monellahan joilla on enemmän painoa on vaikeuksia nälänsäätelyn kanssa ja kun on syöty liikaa pitkään niin vatsalaukkukin on venynyt jne.
Yksi mitä en ymmärrä on se miksi tuosta lääkkeestä on nyt niin huono saatavuus jos siitä on apua sekä diabetekseen että ylipainoisten laihdutukseen. En kyllä tiedä mitä pahaa on tässä lääkkeessä jos se auttaa laihdutuksessa. Vai onko laihdutuksen oltava aina hirveän vaikeaa? Tuoko se jotain lisäarvoa urakkaan?
Kyllähän sen tarkoitus on vähentää ruokahalua. Yleisimmät lääkkeen aiheuttamat sivuoireet on tuoteselosteen mukaan pahoinvointi ja ripuli.
Myös "normaali" laihduttaminen kutistaa vatsalaukkua ja muuttaa nälänsääntelyä.
Laihduttaminen voi toki olla vaikeaa ja ennen kaikkea se vie aikaa. Mutta yhtä kaikki: onhan se muutos lopulta keholle kaikkein paras vaihtoehto - kyse on kuitenkin terveydestä ja loppuelämästä. Tottakai se tuo lisäarvoa urakkaan, että olet pystynyt muuttamaan elintapoja - kannattaako asiaa edes kyseenalaistaa? Paras lääke ylipainoon on kuitenkin aina karsia niitä asioita jotka ovat sen ylipainon alun alkaenkin saanett aikaan, olkoonkin se sitten vaikka huono ravinto tai riittämätön lepo tai liikunta.Kaikkein suurin ero tulee siinä, jos prosessissa onnistuu, että saa vapaan suhtautumisen ruokaan. Silloin voi tehdä valintoja vapaasta tahdosta eikä mitään ruokaa tai herkkua ole enää "pakko saada". Kun aikaisemmin en pystynyt esim. buffetpöydässä ohittamaan tiettyjä herkkuja, niin nykyään pystyn siihen varsin mainiosti. Tämä ei tarkoita, että olisin luopunut kaikesta hyvästä, esim. tänään kävin mäkkärissä ensimmäisen kerran varmaan puoleen vuoteen, mutta mitään intohimoa ei sinne ole mennä taas seuraavaan puoleen vuoteen.
Lyhyt aikaisilla dieteillä tähän harvoin päästään tähän kun niissä on ousein hyvin tarkat säännöt mitä saa syödä ja mitä ei. Ja jos paino on tullut mäkkärin ruuilla niin ei se himo niihin mihinkään katoa kun ollaan miinuskaloridietillä, itse asiassa päin vastoin. Ja kun dietti on ohi, niin varsin monesti entinen ruokavalio ja ruokatottumukset palaavat takaisin ja sitä myötä myös paino.
Mutta kysehän ei ollutkaan lyhytaikaisesta dieetistä vaan elämäntapamuutoksesta, joka on ainoa tapa koko laihdutuksen onnistumisessa. Vain elämäntapamuutos pitää ne pudotetut kilot jatkossakin pois, ei dieetit. Olen itse miinuskaloreilla laihduttava eikä minulla ole mitään himoa mäkkärin ruokiin, vaikka en lääkitystä käytäkään. Miinuskaloreilla laihduttaminen ei tarkoita nälässä oloa.
Mitä tarkoitit vapaalla suhtautumisella ruokaan? Kyllähän se vapaus on aina valita mitä buffetpöydästä lautaselleen ottaa. Sehän on vain päätös, etten syö herkkuja, ja jos syönkin niin se ei ole määrällisesti paljoa tai joka päiväistä. Tärkeintähän on ettei sorru niihin vanhoihin tapoihin vaan palaa "raiteilleen" herkuttelun jälkeen.Jos 80 - 90% laihduttajista epäonnistuu laihdutuksessa (tarkistin jonkun esittämän väitteen), niin kovin harva pystyy tuohon. Täälläkin kirjoittavista onnistuu hyvin harva .... jos kukaan.
Mutta eikö juuri sitä pitäisikin miettiä miksi epäonnistumisprosentit ovat niin suuria? Uskon, että lopulta ei tehdä kuitenkaan sitä elämäntapamuutosta vaan laihdutetaan kukin tavallaan joillakin kuureilla ja sitten eletään kuten aiemminkin ja paino nousee taas. Asia kiinnostaa minua koska tottakai sopeutumista, sitoutumista, halua ja opettelua tämä vaatii itseltänikin joka päivä. Muutoksenhan on oltava lopullinen, ei väliaikainen.
Kyse on hyvin pitkälti samantyylisestä asiasta kuin tupakan polton lopettaminen. Jotkut lopettavat kerta laakista, toiset syövät syövät nikotiinipurkkaa yms. eikä silti onnistu. Onnistumisprosentti on siinäkin hommassa aika pieni.
Onnistuminen on täysin kiinni itsestä eikä sitä vastuuta voi valitettavasti ulkoistaa jonkun muun syyksi, kuten nykyään on niin usein tapana. Kaikilla on sosiaalisia tilanteita yms. tekosyitä miksi juuri nyt ei voinut pysyä erossa roskaruuasta tai korvapuusteista, mutta jotkut vaan onnistuvat luovimaan niistäkin.
Tekosyitä on tosiaan ihan jokaiseen tilanteeseen. Esim. kuntoilun aloittamisen lykkäämiseen vakioselitys on ettei siihen ole aikaa. Oikeasti aikaa löytyy jokaiseen itselle tärkeään asiaan jos sitä vaan haluaa järjestää. Syyllinen ylipainoon löytyy 99% tapauksista (eli poislukien jotkut sairaudet) ihan siitä peilin edestä eikä suinkaan mistään geeneistä tai hormoneista.
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Oma lihavuus näkyy peilikuvasta ja ihan itseaiheutetusti olen kiloni kerännyt. Olen toiminut juuri noin, miten kuvailitkin: tekosyitä, liikkumattomuutta, ei aikaa (joka ei pitänyt paikkaansa). Olin ihan loputtoman väsynyt, eikä ihme: Verikokeissa paljastui anemia, puutteita D-vitamiinista, kalsiumista, kaliumista, raudasta jopa siinä määrin että sain infuusioita. Eli itseaiheutettu tilanne sekin - huono ravinto ja huono vointi ja terveyden heikentyminen entisestään.
Hyvät tekosyyt itselleni oli myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja IBD ja niiden lääkitys, eli Thyroxin ja kortisoni - joiden käyttö, etenkin kortisonin aiheuttaa nestekertymää ja turvotusta mutta lopulta eivät ole olleet este painonpudotukselle kun ruoka-asiat saatiin kuntoon.
Kuten Paasikivi joskus sanoi. "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku". Mokia on tullut tehtyä, ne on tunnustettu myös itselle ja nyt on/oli korjaavien toimenpiteiden aika. Vanhoja ei kannata jäädä murehtimaan ja ruoskimaan itseä vaan virheistä oppia ja eikun suunta kohti uusia tuulia. Tsemppiä sulle
/sama
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään otsikon perusteella uskallan väittää että ajan haaskausta tuon videon katsominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee kuunneltua, kun asiakas valitsi syötävänsä. "Tuleeko muuta?"-kysely tuli, kun baarin myyjä suositteli:
"juuustokakkkua, paljon mustikkaa, jälkiruuaksi?"
" Olen laihdutuskuurilla, en ota juustokakkua". Reilua, rehellistä arkipuhetta.
Sanonta muistuttaa kuuntelemaan omaa kylläisyyttä, ajatuksella, että kerrallansa yksi maha riittää, toinen maha ahneutta.
Ymmärrän täysin myyjääkin, koska sekä raaka-aineet maksavat että lähellä sulkemisaika, lisäksi huomenna taas tuoretta ruokaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään otsikon perusteella uskallan väittää että ajan haaskausta tuon videon katsominen.
Minä katsoin sen puoleen väliin. Videossa kerrotaan insuliinin olen nro. 1 pahis lähes kaikkeen mm. lihomiseen. En ala väittämään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nostin kädet pystyyn tipattoman takia. Aloitan 3kk kehon rutistuksen vk8 jälkeen. Tullut käytyä salilla ja käveltyy 12000 askelta lenkkiä. Siihen muut askeleet päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mukana olen. Mitat on nyt 161/77.
Sokerit ja jauhot minimiin. Rasvaa en pelkää. Yövuoroon olen menossa ja eväänä broileria riisillä ja punainen viili. Mitään karppausta en toteuta, mutta elän hiilihydraattitietoisesti kuitenkin.
Tavoitteena 161/70.
Väliaikatietoja. Paino on ollut 74,5 kg nyt viikon ajan. Punnitsen itseni joka toinen päivä. Pari pizzahömppäpäivää on ollut ja sitten taas olen ollut tiukkana. Hidasta tämä keski-ikäisen laihduttaminen on.
Tavoitteena 161/70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OZ kirjoitti:
Painoa tippunut 8,5 kg reilussa kolmessa viikossa. Ozempic todella auttaa ei yhtään ruokahalua eikä mitään ruokaan tai juomaan liittyviä mielitekoja, paljon vettä päivässä ja paino tippuu silmissä. Tämä on hyvä lääke ja tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Oma tavoite on vähintään -20 kg tämän vuoden aikana, minkä pitäisi toteutua, sillä tämä auttaa pysyvään elämäntapamuutokseen jo sillä että ei edes pysty syömään sellaisia annoksia kuin ennen lääkettä.
Toiset laihduttaa syömällä järkevämmin, omaksumalla terveemmät elintavat loppuelämäksi ja opettelemalla liikkumaan ja nauttimaan siitä. Sitten ne toiset laihduttavat lääkkeillä kuvitellen että se piikki muuttaa automaattisesti myös elintavat.
Ei kukaan laihduttaja muutenkaan syö enää sellaisia annoksia kuin ennen, joten kyse on motivaatiosta tehdä valinta terveytensä eteen. Miten sun ruokalautasen koostumus on muuttunut entisestä tähän päivään lääkkeen kanssa? (Enkä tarkoita nyt määriä vaan ravinnon laatua).Laihdutustavalla ei ole mitään merkitystä kaikkein olennaisinta on se, että palataanko niihin elintapoihin takaisin, jotka toivat alunperinkin ylipainon vai ei. Tupakan poltonkin monet lopettavat kertalaakista, joten täysin mahdollista se on onnistua lääkkeidenkin avulla.
En tarkoittanut kommentointiani pahalla vaan ihan yleisesti ihmettelin että miten lääke voi muuttaa kenenkään elintavat terveemmäksi? Se, että mainitsee että lääkkeen käytön kanssa katoaa ruokahalu (kuten aloittaja itse kirjoitti), ei minusta kuulosta pidemmän päälle kovinkaan hyvältä ja terveelliseltä vaihtoehdolta. Kyllä keho ja aivot tarvitsevat toimiakseen kuitenkin laadukasta ravintoa, vitamiineja, kivennäisaineita jne. Kyllä minun mielestä laihdutustavalla on sikäli merkitystä että jos esim. tuon Ozempicin käytön lopettaa niin kilothan tulee takaisin jos oikeasti sitä elämäntapamuutosta ei ohessa ole jo tehnyt - ja jos olisi, niin lääkkeellekään ei liene silloin tarvetta koska paino putoaisi ilman sitäkin. Edelleen olen itse sitä mieltä että lääkkeisiin turvautuminen ei ole tahtotila tehdä hyvinvointinsa eteen tarpeeksi. Ja kyllä, itsellänikin reippaasti ylipainoa ja siinä vaiheessa kun sokeriarvot alkoi olla nousussa ja esidiabetes oli jo ovella niin itselleni se oli ihan viimeinen hetki tajuta että nyt täytyy viimein ryhdistäytyä ja kiireellä, ajatuskin lääkehoidosta lihavuuteen, jonka olen itse itselleni aiheuttanut, olisi ollut kauhistus. Lääkehoitokaan ei koskaan ole ongelmatonta, omat riskinsä niissäkin. Ozempicin kohdalla pahoinvointi, krooninen ripuli ja sappikivet.
Jos lääkkeellä tippuu paino tuota vauhtia, niin eipä sitä tarvitse pidemmän päälle syödäkkään. Hyvä puoli siinä on se, että paino todellakin tippuu nopeasti ja motivaatio pysyy kunnossa kun tulosta tulee hurjaa vauhtia. Huono puoli on tietysti se, että uuden elämäntyylin opiskelulle ei oikein jää kunnolla aikaa kun se jo pitäisi ottaa osaksi elämää. Mutta, kuten kaikessa muussakin, jotkut onnistuu siinä ja jotkut ei.
Niin ja itse en ole lääkkeitä laihdutukseen syönyt, mutta ymmärrän kyllä jos joku siihen turvautuu kun homma ei muuten suju.
Motivaatio pysyy kunnossa? Motivaatio mihin? Motivaatio lääkkeenkäytön jatkamiselleko?
Eikö tuo Ozempic vähennä ruokahalua ja sitä kautta pienennä annoskokoja joka taas pitemmällä aikavälillä kutistaa vatsalaukkua? Muistaakseni isäni puhui saaneensa tuolla tuloksia. Monellahan joilla on enemmän painoa on vaikeuksia nälänsäätelyn kanssa ja kun on syöty liikaa pitkään niin vatsalaukkukin on venynyt jne.
Yksi mitä en ymmärrä on se miksi tuosta lääkkeestä on nyt niin huono saatavuus jos siitä on apua sekä diabetekseen että ylipainoisten laihdutukseen. En kyllä tiedä mitä pahaa on tässä lääkkeessä jos se auttaa laihdutuksessa. Vai onko laihdutuksen oltava aina hirveän vaikeaa? Tuoko se jotain lisäarvoa urakkaan?
Kyllähän sen tarkoitus on vähentää ruokahalua. Yleisimmät lääkkeen aiheuttamat sivuoireet on tuoteselosteen mukaan pahoinvointi ja ripuli.
Myös "normaali" laihduttaminen kutistaa vatsalaukkua ja muuttaa nälänsääntelyä.
Laihduttaminen voi toki olla vaikeaa ja ennen kaikkea se vie aikaa. Mutta yhtä kaikki: onhan se muutos lopulta keholle kaikkein paras vaihtoehto - kyse on kuitenkin terveydestä ja loppuelämästä. Tottakai se tuo lisäarvoa urakkaan, että olet pystynyt muuttamaan elintapoja - kannattaako asiaa edes kyseenalaistaa? Paras lääke ylipainoon on kuitenkin aina karsia niitä asioita jotka ovat sen ylipainon alun alkaenkin saanett aikaan, olkoonkin se sitten vaikka huono ravinto tai riittämätön lepo tai liikunta.Kaikkein suurin ero tulee siinä, jos prosessissa onnistuu, että saa vapaan suhtautumisen ruokaan. Silloin voi tehdä valintoja vapaasta tahdosta eikä mitään ruokaa tai herkkua ole enää "pakko saada". Kun aikaisemmin en pystynyt esim. buffetpöydässä ohittamaan tiettyjä herkkuja, niin nykyään pystyn siihen varsin mainiosti. Tämä ei tarkoita, että olisin luopunut kaikesta hyvästä, esim. tänään kävin mäkkärissä ensimmäisen kerran varmaan puoleen vuoteen, mutta mitään intohimoa ei sinne ole mennä taas seuraavaan puoleen vuoteen.
Lyhyt aikaisilla dieteillä tähän harvoin päästään tähän kun niissä on ousein hyvin tarkat säännöt mitä saa syödä ja mitä ei. Ja jos paino on tullut mäkkärin ruuilla niin ei se himo niihin mihinkään katoa kun ollaan miinuskaloridietillä, itse asiassa päin vastoin. Ja kun dietti on ohi, niin varsin monesti entinen ruokavalio ja ruokatottumukset palaavat takaisin ja sitä myötä myös paino.
Mutta kysehän ei ollutkaan lyhytaikaisesta dieetistä vaan elämäntapamuutoksesta, joka on ainoa tapa koko laihdutuksen onnistumisessa. Vain elämäntapamuutos pitää ne pudotetut kilot jatkossakin pois, ei dieetit. Olen itse miinuskaloreilla laihduttava eikä minulla ole mitään himoa mäkkärin ruokiin, vaikka en lääkitystä käytäkään. Miinuskaloreilla laihduttaminen ei tarkoita nälässä oloa.
Mitä tarkoitit vapaalla suhtautumisella ruokaan? Kyllähän se vapaus on aina valita mitä buffetpöydästä lautaselleen ottaa. Sehän on vain päätös, etten syö herkkuja, ja jos syönkin niin se ei ole määrällisesti paljoa tai joka päiväistä. Tärkeintähän on ettei sorru niihin vanhoihin tapoihin vaan palaa "raiteilleen" herkuttelun jälkeen.Jos 80 - 90% laihduttajista epäonnistuu laihdutuksessa (tarkistin jonkun esittämän väitteen), niin kovin harva pystyy tuohon. Täälläkin kirjoittavista onnistuu hyvin harva .... jos kukaan.
Mutta eikö juuri sitä pitäisikin miettiä miksi epäonnistumisprosentit ovat niin suuria? Uskon, että lopulta ei tehdä kuitenkaan sitä elämäntapamuutosta vaan laihdutetaan kukin tavallaan joillakin kuureilla ja sitten eletään kuten aiemminkin ja paino nousee taas. Asia kiinnostaa minua koska tottakai sopeutumista, sitoutumista, halua ja opettelua tämä vaatii itseltänikin joka päivä. Muutoksenhan on oltava lopullinen, ei väliaikainen.
Kyse on hyvin pitkälti samantyylisestä asiasta kuin tupakan polton lopettaminen. Jotkut lopettavat kerta laakista, toiset syövät syövät nikotiinipurkkaa yms. eikä silti onnistu. Onnistumisprosentti on siinäkin hommassa aika pieni.
Onnistuminen on täysin kiinni itsestä eikä sitä vastuuta voi valitettavasti ulkoistaa jonkun muun syyksi, kuten nykyään on niin usein tapana. Kaikilla on sosiaalisia tilanteita yms. tekosyitä miksi juuri nyt ei voinut pysyä erossa roskaruuasta tai korvapuusteista, mutta jotkut vaan onnistuvat luovimaan niistäkin.
Tekosyitä on tosiaan ihan jokaiseen tilanteeseen. Esim. kuntoilun aloittamisen lykkäämiseen vakioselitys on ettei siihen ole aikaa. Oikeasti aikaa löytyy jokaiseen itselle tärkeään asiaan jos sitä vaan haluaa järjestää. Syyllinen ylipainoon löytyy 99% tapauksista (eli poislukien jotkut sairaudet) ihan siitä peilin edestä eikä suinkaan mistään geeneistä tai hormoneista.
Olen sun kanssa ihan samaa mieltä. Oma lihavuus näkyy peilikuvasta ja ihan itseaiheutetusti olen kiloni kerännyt. Olen toiminut juuri noin, miten kuvailitkin: tekosyitä, liikkumattomuutta, ei aikaa (joka ei pitänyt paikkaansa). Olin ihan loputtoman väsynyt, eikä ihme: Verikokeissa paljastui anemia, puutteita D-vitamiinista, kalsiumista, kaliumista, raudasta jopa siinä määrin että sain infuusioita. Eli itseaiheutettu tilanne sekin - huono ravinto ja huono vointi ja terveyden heikentyminen entisestään.
Hyvät tekosyyt itselleni oli myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja IBD ja niiden lääkitys, eli Thyroxin ja kortisoni - joiden käyttö, etenkin kortisonin aiheuttaa nestekertymää ja turvotusta mutta lopulta eivät ole olleet este painonpudotukselle kun ruoka-asiat saatiin kuntoon.Kuten Paasikivi joskus sanoi. "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku". Mokia on tullut tehtyä, ne on tunnustettu myös itselle ja nyt on/oli korjaavien toimenpiteiden aika. Vanhoja ei kannata jäädä murehtimaan ja ruoskimaan itseä vaan virheistä oppia ja eikun suunta kohti uusia tuulia. Tsemppiä sulle
/sama
Olipa kaunis kommentti, lämmitti mun mieltä - kiitos paljon.
Kuinkas monena vuonna teillä ollut sama rumba?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkuja sun muita ei tarvitse karsia pois. Vain määrää pitää vähentää
Vierailija kirjoitti:
Kohta kuukausi haastetta takana - onko kukaan laihtunut yhtään? Vai onko kaikki aika mennyt palstalla riitelyyn?? 🤣
56,5 -> 54,5 eli kaksi kiloa. Vähän turhan ripeä tahti, mutta oletan osan olevan nestettä. Vielä pari kiloa niin syksyn ja vuodenvaihteen juhlakauden löysät on kiristelty. Tahti on rauhallinen, kesään saakka annan itselleni aikaa.
Kuis muilla?
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas monena vuonna teillä ollut sama rumba?
Jaa-a, varmaan viimeiset 20 vuotta? Teen vuodenvaihteessa tilannetarkistuksen ja palautan oman hyvän olon painoni, jos on tarvetta. Kyse yleensä 0-5 kilosta per vuosi.
T. tuo normaalipainossa muutamaa kiloa kiristelevä, joka kommentoi tuossa äskettäin. Kuinka itselläsi?
Millä lisäisitte hyvän kolesterolin saantia, kun kovia rasvoja ei mene yhtään eli niitä ei voi korvata pehmeillä? Öljylisä?
Vierailija kirjoitti:
Millä lisäisitte hyvän kolesterolin saantia, kun kovia rasvoja ei mene yhtään eli niitä ei voi korvata pehmeillä? Öljylisä?
Ei ole itsellä ollut ongelmaan sen kanssa mutta tämä Diabetesliiton sivulta:
HDL-kolesterolin määrää veressä voidaan nostaa syömällä pehmeitä kasvisperäisiä rasvoja, kalaa, kasviksia ja hedelmiä sekä juomalla riittävästi vettä. Myös tupakan tumppaaminen sekä liikunnan lisääminen auttavat ja pitävät lisäksi huonon kolesterolin kurissa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas monena vuonna teillä ollut sama rumba?
Ei yhtenäkään. Mulla on mennyt eron jälkeen 5v ihan elämästä selviytymiseen, viiniin ja pari vuotta täysin turhaan väärään ihmiseen. Ei ole tullut pidettyä itsestä huolta, olen tehnyt töitä ja yrittänyt vaan jotenkin selviytyä. Nyt ukko jäi pettämisestä kiinni viime vuoden puolella ja minä päätin, että sohvalle makaamaan jääminen ja viinin avulla itsensä turruttaminen ei ole vaihtoehto. Tämä on oikeastaan paluu omiin vanhoihin tapoihin kun olen treenannut paljon ja muutenkin elänyt fiksummin.
Ja hyvin on mennyt, tällä tiellä aion jatkaa. Muutoksia huomaa jo nyt niin kropassa kuin mielessä
Mihin kuvittelet lääkkeen tehon perustuvan? Ei se niin toimi, että syödään koko ajan liikaa ja lääke estäisi ylimääräisen energian varastoitumisen kehoon.