Lue keskustelun säännöt.
Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.
04.05.2022 |
Tätä on oikea köyhyys.
Kommentit (713)
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö oikeasti köyhä talouspaperia? Minä en ostanut koskaan talouspaperia kun olin opiskelija. Käytin wc paperia sen tilalla.
Talouspaperi helpottaa niin paljon kaikkea, että käytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Sitä kokemusta voi myös hyödyntää uudella alalla tai saman alan sisällä.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Suomessa suurin osa kouluista on ilmaisia. Voit opiskella työttömänä ansiosidonnaisella jos työkkäri katsoo opiskelujen auttavan työnsaannissa. On olemassa myös aloja joissa voit tehdä opiskelijana töitä tai jopa oppisopimuksella jossa alat heti saamaan 80% palkkaa opiskellessa.
Tuollainen blanket statement että työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä on ihan puhdasta sontaa ja tiedät sen itsekin.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Mitä helkuttia tuolla on asian kanssa tekemistä? Nyt puhuttiin siitä että vaihtaa alaa.
Työkkäri hyväksyy vaan ja ainoastaan ammattitutkinnot ja niitäkään ne ei yleensä hyväksy.
Kuka palkkaa 50 vuotiaan vastavalmistuneen pitkään työttömänä olleen ihmisen jolla on maksimissaankin 13 vuotta vaan työuraa jäljellä?
Esim. joku nuori esimies, jonka mielestä sinulla on vielä 13 vuotta työuraa jäljellä?
Ei todellakaan palkkaa. Minä en töitä kaipaa. On jo sellainen. Mutta jos tästä ammatista joutuisi vaihtamaan niin se olisi siinä.
50 vaaditaan pitkää kokemusta alalta. Kukaan täysillä valoilla kulkeva ei palkkaa 50 vuotiasta jolla on sama kokemus kuin 20 vuotiaalla.
Olisi mielenkiintosta tietää, miksi? Jos nyt vaihtaisin alaa, miksi minulla olisi huonompi kokemus kuin sillä parikymppisellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö oikeasti köyhä talouspaperia? Minä en ostanut koskaan talouspaperia kun olin opiskelija. Käytin wc paperia sen tilalla.
Talouspaperi helpottaa niin paljon kaikkea, että käytän.
Ja rätillä säästää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
60 v joka saa toiselta alalta töitä on tilastoihme jolla ei ole merkitystä kokonaisuuteen.
Edelleenkään niitä töitä ei saa.
Tällä hetkellä saa aivan varmasti esim. päiväkodeista, vaikka ei olisi alan koulutustakaan.
Kerro miten? Pääseekö osaksi lapsiryhmän työntekijöitä, mitä sanoo Avi?
Kyllä pääsee. Esimerkiksi Seure rekrytoi jatkuvasti.
Mutta, GASP, jos ei ollenkaan halua töihin mihinkään päiväkotiin!
Jos työttömänä on mukavampaa ja parempi elintaso, niin sittenhän se on ihan ok pysyä työttömänä.
En taida enää tähän ketjuun kirjoitella mitään kun näitä viestejä poistellaan näköjään ihan mielivaltaisesti.
Mutta tässä muutamalla viime sivulla on todistettu taas tämä "mielen köyhyys" ja juuttuminen niihin omiin keloihin jotka ei auta yhtään.
Vaikka antaisi esimerkkejä ihmisistä ketkä ovat vanhempana uudelleenkouluttautuneet ja saaneet parempia töitä ja parantaneet rahallista tilannettaan, ei se kelpaa koska "ei kukaan palkkaa nelikymppistä". Se riittää, nyt voi hyvällä omallatunnolla jäädä työttömäksi tai jäädä sinne minimipalkkaduuniin, koska ei edes kannata yrittää, eihän siitä mitään tulis kuitenkaan.
Ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö oikeasti köyhä talouspaperia? Minä en ostanut koskaan talouspaperia kun olin opiskelija. Käytin wc paperia sen tilalla.
Talouspaperi helpottaa niin paljon kaikkea, että käytän.
Tuskin käyttäisit, jos sulla ei ois rahaa ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
60 v joka saa toiselta alalta töitä on tilastoihme jolla ei ole merkitystä kokonaisuuteen.
Edelleenkään niitä töitä ei saa.
Tällä hetkellä saa aivan varmasti esim. päiväkodeista, vaikka ei olisi alan koulutustakaan.
Kerro miten? Pääseekö osaksi lapsiryhmän työntekijöitä, mitä sanoo Avi?
Kyllä pääsee. Esimerkiksi Seure rekrytoi jatkuvasti.
Kävin katsomassa. Noita paikkoja on vain pääkaupunkiseudulla.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Sitä kokemusta voi myös hyödyntää uudella alalla tai saman alan sisällä.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Suomessa suurin osa kouluista on ilmaisia. Voit opiskella työttömänä ansiosidonnaisella jos työkkäri katsoo opiskelujen auttavan työnsaannissa. On olemassa myös aloja joissa voit tehdä opiskelijana töitä tai jopa oppisopimuksella jossa alat heti saamaan 80% palkkaa opiskellessa.
Tuollainen blanket statement että työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä on ihan puhdasta sontaa ja tiedät sen itsekin.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Mitä helkuttia tuolla on asian kanssa tekemistä? Nyt puhuttiin siitä että vaihtaa alaa.
Työkkäri hyväksyy vaan ja ainoastaan ammattitutkinnot ja niitäkään ne ei yleensä hyväksy.
Kuka palkkaa 50 vuotiaan vastavalmistuneen pitkään työttömänä olleen ihmisen jolla on maksimissaankin 13 vuotta vaan työuraa jäljellä?
Esim. joku nuori esimies, jonka mielestä sinulla on vielä 13 vuotta työuraa jäljellä?
Ei todellakaan palkkaa. Minä en töitä kaipaa. On jo sellainen. Mutta jos tästä ammatista joutuisi vaihtamaan niin se olisi siinä.
50 vaaditaan pitkää kokemusta alalta. Kukaan täysillä valoilla kulkeva ei palkkaa 50 vuotiasta jolla on sama kokemus kuin 20 vuotiaalla.
Olisi mielenkiintosta tietää, miksi? Jos nyt vaihtaisin alaa, miksi minulla olisi huonompi kokemus kuin sillä parikymppisellä?
Se sinun lapsesi ikäinen rekrytoija näkee sinut tulevana eläkeläisenä.
Vierailija kirjoitti:
En taida enää tähän ketjuun kirjoitella mitään kun näitä viestejä poistellaan näköjään ihan mielivaltaisesti.
Mutta tässä muutamalla viime sivulla on todistettu taas tämä "mielen köyhyys" ja juuttuminen niihin omiin keloihin jotka ei auta yhtään.
Vaikka antaisi esimerkkejä ihmisistä ketkä ovat vanhempana uudelleenkouluttautuneet ja saaneet parempia töitä ja parantaneet rahallista tilannettaan, ei se kelpaa koska "ei kukaan palkkaa nelikymppistä". Se riittää, nyt voi hyvällä omallatunnolla jäädä työttömäksi tai jäädä sinne minimipalkkaduuniin, koska ei edes kannata yrittää, eihän siitä mitään tulis kuitenkaan.
Ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Huomasin saman eli viestejä poistuu. Mm se, missä kerroin auttavani sellaisia ihmisiä, jotka edes yrittävät tehdä itsekin jotain parantaakseen tilannettaan. Jos avustusryhmissä ihminen itse kokee, ettei voi tehdä mitään parantaakseen tilannettaan, enhän minäkään silloin voi parantaa hänen tilannettaan. Ja sen vuoksi autan sellaista - isommalla summalla - joka itse edes yrittää jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En taida enää tähän ketjuun kirjoitella mitään kun näitä viestejä poistellaan näköjään ihan mielivaltaisesti.
Mutta tässä muutamalla viime sivulla on todistettu taas tämä "mielen köyhyys" ja juuttuminen niihin omiin keloihin jotka ei auta yhtään.
Vaikka antaisi esimerkkejä ihmisistä ketkä ovat vanhempana uudelleenkouluttautuneet ja saaneet parempia töitä ja parantaneet rahallista tilannettaan, ei se kelpaa koska "ei kukaan palkkaa nelikymppistä". Se riittää, nyt voi hyvällä omallatunnolla jäädä työttömäksi tai jäädä sinne minimipalkkaduuniin, koska ei edes kannata yrittää, eihän siitä mitään tulis kuitenkaan.
Ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Haluatko sinä sitten esimerkkejä, jotka ovat kouluttautuneet neli-viisikymppisinä eivätkä ole saaneet töitä? Minulla on niistä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
60 v joka saa toiselta alalta töitä on tilastoihme jolla ei ole merkitystä kokonaisuuteen.
Edelleenkään niitä töitä ei saa.
Tällä hetkellä saa aivan varmasti esim. päiväkodeista, vaikka ei olisi alan koulutustakaan.
Kerro miten? Pääseekö osaksi lapsiryhmän työntekijöitä, mitä sanoo Avi?
Kyllä pääsee. Esimerkiksi Seure rekrytoi jatkuvasti.
Mutta, GASP, jos ei ollenkaan halua töihin mihinkään päiväkotiin!
Jos työttömänä on mukavampaa ja parempi elintaso, niin sittenhän se on ihan ok pysyä työttömänä.
Ei tietenkään ole! Älä valehtele! Mutta päiväkotityö on vastenmielistä minulle.
Ja työttömänä oleminen vähemmän vastenmielistä. Työttömänä on siis mukavampaa. Ei mukavaa, mutta mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida enää tähän ketjuun kirjoitella mitään kun näitä viestejä poistellaan näköjään ihan mielivaltaisesti.
Mutta tässä muutamalla viime sivulla on todistettu taas tämä "mielen köyhyys" ja juuttuminen niihin omiin keloihin jotka ei auta yhtään.
Vaikka antaisi esimerkkejä ihmisistä ketkä ovat vanhempana uudelleenkouluttautuneet ja saaneet parempia töitä ja parantaneet rahallista tilannettaan, ei se kelpaa koska "ei kukaan palkkaa nelikymppistä". Se riittää, nyt voi hyvällä omallatunnolla jäädä työttömäksi tai jäädä sinne minimipalkkaduuniin, koska ei edes kannata yrittää, eihän siitä mitään tulis kuitenkaan.
Ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Haluatko sinä sitten esimerkkejä, jotka ovat kouluttautuneet neli-viisikymppisinä eivätkä ole saaneet töitä? Minulla on niistä esimerkkejä.
Meillä on esimerkkejä tuon ikäisistä uudelleen kouluttautuneista jotka ovat työllistyneet ja sitten niistä, jotka eivät ole työllistyneet. Osa katsoo esimerkkiä niistä, jotka ovat työllistyneet ja pyrkivät parantamaan omaa elämäänsä ja osa taas katsoo näitä ei työllistyneitä ja toteaa, ettei kannata yrittää.
Se on ihan oma valinta kumpaan porukkaan haluaa kuulua, mutta jos ei ole valmis edes yrittämään, niin sitten on turha valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä "joudun värjätä itse hiukseni ".
Onko se kaupan värihylly siis joku köyhien osasto?Näillä ihmisillä on ihan ihmeelliset kuvitelmat niiden heidän mielestään rikkaiden elämästä.
Ei ole köyhien osasto, mutta kyllä hyvätuloiset ainakin toisinaan käyvät värjäyttämässä kampaamossa hiuksensa.
Kaikki hyvätuloiset eivät todellakaan käy kampaamossa.
No osaatko sitten kertoa, ketkä niissä kampaamoissa käyvät?
Esim. Tim man kautta voi tilata ajan 77 eri kampaamoon kotikaupungissani Turussa (ja luultavasti kaikki eivät edes Tim man piirissä ole). Joten miten nämä puljut pysyvät pystyssä, jos kukaan ei niissä käy? Voisitteko ystävällisesti kertoa?
Varmaan alienit... Koska tämän palstan mukaan hyvätuloisetkin elävät kuin ryysyläiset.
Ilmeisesti myös Suomen BKT on laskettu ihan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä "joudun värjätä itse hiukseni ".
Onko se kaupan värihylly siis joku köyhien osasto?Näillä ihmisillä on ihan ihmeelliset kuvitelmat niiden heidän mielestään rikkaiden elämästä.
Ei ole köyhien osasto, mutta kyllä hyvätuloiset ainakin toisinaan käyvät värjäyttämässä kampaamossa hiuksensa.
Kaikki hyvätuloiset eivät todellakaan käy kampaamossa.
No osaatko sitten kertoa, ketkä niissä kampaamoissa käyvät?
Esim. Tim man kautta voi tilata ajan 77 eri kampaamoon kotikaupungissani Turussa (ja luultavasti kaikki eivät edes Tim man piirissä ole). Joten miten nämä puljut pysyvät pystyssä, jos kukaan ei niissä käy? Voisitteko ystävällisesti kertoa?
Osa hyvätuloisista. Ei suinkaan kaikki.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä "joudun värjätä itse hiukseni ".
Onko se kaupan värihylly siis joku köyhien osasto?Näillä ihmisillä on ihan ihmeelliset kuvitelmat niiden heidän mielestään rikkaiden elämästä.
Ei ole köyhien osasto, mutta kyllä hyvätuloiset ainakin toisinaan käyvät värjäyttämässä kampaamossa hiuksensa.
Kaikki hyvätuloiset eivät todellakaan käy kampaamossa.
No osaatko sitten kertoa, ketkä niissä kampaamoissa käyvät?
Esim. Tim man kautta voi tilata ajan 77 eri kampaamoon kotikaupungissani Turussa (ja luultavasti kaikki eivät edes Tim man piirissä ole). Joten miten nämä puljut pysyvät pystyssä, jos kukaan ei niissä käy? Voisitteko ystävällisesti kertoa?
Osa hyvätuloisista. Ei suinkaan kaikki.
- eri
Eikö? Olen shokissa! Tämän ketjun perusteella olin saanut ihan toisen käsityksen! Kuka nyt korvaa? Kuka?
Mä oon sitten vissiin köyhä, kun korjaan vaatteita (tai käytän jotain vanhoja vääränkokoisia), syön enimmäkseen budjettiruokaa jne. Ja siis ihan oikeasti mulla on alhaiset tulot. En kuitenkaan jaksa ottaa sellaista köyhän mentaliteettia, että joka jutun kohdalla mietin, että olisipa varaa siihen tähän ja tuohon. Masennushan siinä vaan iskee.
Mä saan jotain outoa tyydytystä siitä, kun säästän rahaa. Leikkaan omat hiuksesi, ostan vaatteet alesta ja syön mitä kaapin pohjalta sattuu löytymään, vaikka usein olisi varaa parempaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida enää tähän ketjuun kirjoitella mitään kun näitä viestejä poistellaan näköjään ihan mielivaltaisesti.
Mutta tässä muutamalla viime sivulla on todistettu taas tämä "mielen köyhyys" ja juuttuminen niihin omiin keloihin jotka ei auta yhtään.
Vaikka antaisi esimerkkejä ihmisistä ketkä ovat vanhempana uudelleenkouluttautuneet ja saaneet parempia töitä ja parantaneet rahallista tilannettaan, ei se kelpaa koska "ei kukaan palkkaa nelikymppistä". Se riittää, nyt voi hyvällä omallatunnolla jäädä työttömäksi tai jäädä sinne minimipalkkaduuniin, koska ei edes kannata yrittää, eihän siitä mitään tulis kuitenkaan.
Ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Haluatko sinä sitten esimerkkejä, jotka ovat kouluttautuneet neli-viisikymppisinä eivätkä ole saaneet töitä? Minulla on niistä esimerkkejä.
Meillä on esimerkkejä tuon ikäisistä uudelleen kouluttautuneista jotka ovat työllistyneet ja sitten niistä, jotka eivät ole työllistyneet. Osa katsoo esimerkkiä niistä, jotka ovat työllistyneet ja pyrkivät parantamaan omaa elämäänsä ja osa taas katsoo näitä ei työllistyneitä ja toteaa, ettei kannata yrittää.
Se on ihan oma valinta kumpaan porukkaan haluaa kuulua, mutta jos ei ole valmis edes yrittämään, niin sitten on turha valittaa.
Kyllä tässä järjestelmässäkin on vikaa. Aika tiukat reunaehdot on ainakin työttömille, ja jos vaikka mitään taloudellista tukiverkkoa ei ole, niin kovin isoja riskejä ei voi ottaa.
Jos meillä olisi vaikka viimeiset 10 vuotta ollut perustulo käytössä, en olisi läheskään yhtä köyhä kuin nyt. Mutta omat tavoitteet ja unelmat on pitänyt hylätä, koska niitä ei ole voinut käytännössä toteuttaa. Ne jutut, mitä joskus olisi voinut toteuttaa, eivät yhtään kiinnostaneet.
Nyt olen jo sen verran vajaakuntoinen mm. kaiken stressin jälkeen, että en ole edes kunnolla työkykyinen enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Sitä kokemusta voi myös hyödyntää uudella alalla tai saman alan sisällä.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Suomessa suurin osa kouluista on ilmaisia. Voit opiskella työttömänä ansiosidonnaisella jos työkkäri katsoo opiskelujen auttavan työnsaannissa. On olemassa myös aloja joissa voit tehdä opiskelijana töitä tai jopa oppisopimuksella jossa alat heti saamaan 80% palkkaa opiskellessa.
Tuollainen blanket statement että työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä on ihan puhdasta sontaa ja tiedät sen itsekin.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Mitä helkuttia tuolla on asian kanssa tekemistä? Nyt puhuttiin siitä että vaihtaa alaa.
Työkkäri hyväksyy vaan ja ainoastaan ammattitutkinnot ja niitäkään ne ei yleensä hyväksy.
Kuka palkkaa 50 vuotiaan vastavalmistuneen pitkään työttömänä olleen ihmisen jolla on maksimissaankin 13 vuotta vaan työuraa jäljellä?
Esim. joku nuori esimies, jonka mielestä sinulla on vielä 13 vuotta työuraa jäljellä?
Ei todellakaan palkkaa. Minä en töitä kaipaa. On jo sellainen. Mutta jos tästä ammatista joutuisi vaihtamaan niin se olisi siinä.
50 vaaditaan pitkää kokemusta alalta. Kukaan täysillä valoilla kulkeva ei palkkaa 50 vuotiasta jolla on sama kokemus kuin 20 vuotiaalla.
Olisi mielenkiintosta tietää, miksi? Jos nyt vaihtaisin alaa, miksi minulla olisi huonompi kokemus kuin sillä parikymppisellä?
Niitä samoja työpaikkoja hakee myös ne, joilla on koulutus, alan työkokemusta ja ikää 20-30 vuotta vähemmän mitä sinulla.
Yhdelläkään työnantajalla ei ole tilannetta, jossa hänen pitää valita uusi työntekijä kahden eri ikäisen vastavalmistuneen välillä. Heidän lisäkseen samaa paikkaa hakee 98 muuta, joilla on alan koulutus ja alan työkokemusta. Osalla on jopa vakituinen työpaikka ja nämä ovat sitä ykkösryhmää työnantajan mielestäja joku näistä valitaan.