Lue keskustelun säännöt.
Heli näyttää kahden päivän ruokansa nämä 11 kuvaa suomalaisten arjesta kiteyttävät rahapulan.
04.05.2022 |
Tätä on oikea köyhyys.
Kommentit (713)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä enää. Sen ikäiseltä vaaditaan jo pitkää kokemusta alasta mutta kaikki alan osaajat on jo töissä.
Kouluun ei voi mennä sillä se pitää itse maksaa.
Sitä kokemusta voi myös hyödyntää uudella alalla tai saman alan sisällä.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Suomessa suurin osa kouluista on ilmaisia. Voit opiskella työttömänä ansiosidonnaisella jos työkkäri katsoo opiskelujen auttavan työnsaannissa. On olemassa myös aloja joissa voit tehdä opiskelijana töitä tai jopa oppisopimuksella jossa alat heti saamaan 80% palkkaa opiskellessa.
Tuollainen blanket statement että työnantajat ei palkkaa yli nelikymppistä on ihan puhdasta sontaa ja tiedät sen itsekin.
Sukulaismies oli huoltoyhtiössä alkuun apumiehenä ja huoltomiehenä hädin tuskin amiksesta valmistuneena. Päätti opiskella ja päivittää osaamistaan ja on nyt teknisenä isännöitsijänä ja tienaa paremmin kevyemmistä hommista. Siinä työkokemuksesta oli apua.
Mitä helkuttia tuolla on asian kanssa tekemistä? Nyt puhuttiin siitä että vaihtaa alaa.
Työkkäri hyväksyy vaan ja ainoastaan ammattitutkinnot ja niitäkään ne ei yleensä hyväksy.
Kuka palkkaa 50 vuotiaan vastavalmistuneen pitkään työttömänä olleen ihmisen jolla on maksimissaankin 13 vuotta vaan työuraa jäljellä?
Harva ihmininen nykyään haluaa pysyä 13 vuotta samassa yrityksessä muutenkaan. Todennäköisemmin se 50 v pysyisi siellä yrityksessä pidempään kuin senuorempi, jolla on muutenkin enemmän mahdollisuuksia saada uusi työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 vuotta vanhat farkut, mulla on paljon vanhempia farkkuja eivätkä ole edes kuluneet uusimmat taitaa olla just sen 5 vuotta vanhat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyi noista kuvista myös se, että ne vähät rahansa voisi käyttää paremminkin. Jääkaappi on tyhjä, mutta siellä on jotain majoneeseja ja valmiskastikkeita. Tai toisella oli kuiva-ainekaapissa poppareita ja jotain pientilan luomujauhoja.
Ja mistä sinä tiedät, ettei nuo tuotteet ole leipäjonosta tai saatu joltakulta? Ruoanjakelussa voi olla mitä vaan randomia tuotetta, joka on menossa vanhaksi. Tai ne voi olla kaupan 60% alesta ostettu. Vai onko niin, että sun mielestä köyhät ei saa syödä majoneesia tai poppareita? Ei mitään herkkuja heille koskaan?
Köyhän ruokakaapissa saa olla vaan näkkileipää, kunhan se on halvinta ja pussiherneitä?
Käytätkö sinä aina rahasi 100% järkevästi?
Majoneesi voi hyvin olla ruokajonosta tai tarjouksesta. Saa kummasti pelkän riisin tai pastan maistumaan kun ei ole vara muuhun, kokemuksella sanon tämän :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida enää tähän ketjuun kirjoitella mitään kun näitä viestejä poistellaan näköjään ihan mielivaltaisesti.
Mutta tässä muutamalla viime sivulla on todistettu taas tämä "mielen köyhyys" ja juuttuminen niihin omiin keloihin jotka ei auta yhtään.
Vaikka antaisi esimerkkejä ihmisistä ketkä ovat vanhempana uudelleenkouluttautuneet ja saaneet parempia töitä ja parantaneet rahallista tilannettaan, ei se kelpaa koska "ei kukaan palkkaa nelikymppistä". Se riittää, nyt voi hyvällä omallatunnolla jäädä työttömäksi tai jäädä sinne minimipalkkaduuniin, koska ei edes kannata yrittää, eihän siitä mitään tulis kuitenkaan.
Ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Haluatko sinä sitten esimerkkejä, jotka ovat kouluttautuneet neli-viisikymppisinä eivätkä ole saaneet töitä? Minulla on niistä esimerkkejä.
Meillä on esimerkkejä tuon ikäisistä uudelleen kouluttautuneista jotka ovat työllistyneet ja sitten niistä, jotka eivät ole työllistyneet. Osa katsoo esimerkkiä niistä, jotka ovat työllistyneet ja pyrkivät parantamaan omaa elämäänsä ja osa taas katsoo näitä ei työllistyneitä ja toteaa, ettei kannata yrittää.
Se on ihan oma valinta kumpaan porukkaan haluaa kuulua, mutta jos ei ole valmis edes yrittämään, niin sitten on turha valittaa.
Sitäpaitsi vaikka ei työllistyiskään, kouluttautuminen pitää mielen virkeänä ja tarjoaa ajankulua. Oppiminen on useimpien ihmisten mielestä kiinnostavaa ja hauskaa.
On aika mielenkiintoista, että minun tuttavapiirissäni on aika tavallista, että 40-60 -vuotiaat kouluttautuvat. Ihan työn ohessa. Osa vaihtaa sitten alaakin ihan tyystin, osa opiskelee jonkun perustutkinnon huvikseen.
Itsekin opiskelen työmarkkinatuella. Minulla on niin pahoja terveysongelmia, että en usko työllistyväni, minulle on jouduttu jopa tekemään erityisen tuen suunnitelma kouluun että saan olla tosi paljon pois. Mutta on tämä nyt silti parempi kuin kotona makaaminen. Vaikka en tekisi päivääkään alan töitä, en käsitä, miten tämä koulutus "ei olisi kannattanut". Olen oppinut hyödyllisiä ja käytännöllisiä asioita, tutustunut uusiin ihmisiin (osan ei kyllä olisi ollut niin väliksi), ja hyödyksi lasken senkin, että pääsin koulun lääkärin kautta nopeammin tutkimuksiin mistä löytyi taas yksi perussairaus. Työttömän statuksella en olisi päässyt, kun ei olisi ollut näyttöä alentuneesta toimintakyvystä.
Oikeasti pelkästään tuon terveydenhuollon paranemisen takia kannattaa kouluttautua eikä olla työttömänä. Lisäksi saat joka paikassa parempaa kohtelua kun kerrot olevasi opiskelija, eikä työtön. Jopa näin 45-vuotiaana.
Jos on työsskäyvä köyhä, voi nähdä sen opiskelun ilmaisena harrastuksena. Josta vielä maksetaan: jokaisesta suoritetusta perustutkinnosta saa aikuiskoulutusrahastosta jotain 400 e. Ja koska perustutkintokoulutus on nykyään rakennettu monella alalla niin, että kuluja ei tule... Tällähän tienaa! :)
Ruokakaupat vetää välistä hirveet voitot. Ruoka on suomessa järkyttävän hintaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää korjaan farkkuni jatkuvasti itse ommellen, vaikka olisi varaa ostaa uudetkin. Ei se ole mikään nolo asia.
Mistä kohtaa sulta yleensä hajoaa farkut ja miten saat sen nätisti korjattua niin ettei muut huomaa sitä?
Mulla aina hajoaa haaroista, tulee sellaiset oikein isot aukot ja niitä on aika mahdoton saada siististi korjattua. 😔
En ole edellinen kommentoija. Olen itse tienannut elantoni vaiheompelijana (ammattikunta, joka lähes täysin katosi Suomesta yhdessä välissä) ja sen jälkeen muutosompelijana, joten todennäköisesti osaan korjata ja paikata ja muokata vaatteita paremmin kuin keskiverto kotiompelija, joka jättää mielummin vetoketjun vaihtamatta (tosin olen myös harrastanut kotiompelua noin 40v, välillä harrastuksena, välillä pakosta).
kut nykyään yleensä hapertuvat haaroista, ja niitä on sinällään mahdoton paikata, se hapertunut kangas repeää vain lisää ja lisää.
Parasta on, jos ehtii puuttua asiaan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit hapertumisesta tulevat. Jos ei ehdi, niin sama periaate pätee silti: Otetaan mahdollisimman saman väristä farkkukangasta kuin mitä ne paikattavat housut ovat - minulla on aina leikattuja puntteja tallessa, olen lyhyt ja farkut pitkät, ne täytyy aina lyhentää. Mutta tässä voi sitten hyödyntää niitä säkkikaupalla ilmaiseksi facebookista saatuja kuivausrummussa raikastusliinan kanssa hajuttomaksi saaatuja farkkuja. (olen muuten nähnyt monella kirpputorilla "ota ilmaiseksi" laatikoissa farkkuja, joissa on esimerkiksi vetoketju hajalla tai nappi revennyt - en ole facebookissa, joten en tiedä, miten sieltä noita vaatteita saa säkkikaupalla ilmaiseksi).
Se paikkapala tulee olla SUURI, sen pitää ylettyä reilusti sen hapertuneen kohdan yli joka suuntaan. Todennäköisesti joudut laittamaan sitä paikkaa myös taka/haarasauman yli. Kiinnitä se paikkakangas nuppineuloilla nurjalle puolelle myös sen reiän reunoista (kohdista se repeämä mahdollisimman tarkkaan umpeen takaisin). Sen jälkeen joko ompelukoneella siksakilla tai käsin mahdollisimman lähelle kankaan värisellä langalla kiinnitetään se paikka, ensin ulkoreunat, sitten sen repeämän reunat. Sitten lähdetään ompelemaan joko koneella siksakkia tai ihan tavallisia pistoja käsin sen paikan alueelle. Tämä vahvistaa sitä hapertunutta kangasta ja se paikka pysyy paikoillaan, ja se repeämäkin pysyy aloillaan eikä lähde laajenemaan.
Jos ompelee koneella , niin kannattaa vetää edestakaisin siksakkia enemmän pystysuunnassa, se uppoaa enemmän farkkukankaan rakenteeseen kuin sivuttain ommeltu. Jos ulkonäöllä ei ole väliä, niin sitten fifty-fifty, ristikkäin niitä ompeleita.
Toisaalta, jos paikkaus joka tapauksessa näkyy, sitä kannattaa korostaa. Ompelee siihen poikkeavalla värillä tikkausta tehosteeksi (japanilainen tekniikka).
Tämä ON hidasta, etenkin käsin tehtynä, eikä sitä kannata lähteä tekemään kauheassa kiireessä tai kun tekee jotain muuta huomiota vaativaa. Minä laitan usein Yle Areenasta jonkun kivan dokumentin tai podcastin taustalle kuunneltavaksi. Nuppineulat pistelevät, se on ihan väistämätöntä.
Parhaimmillan (pahimmillaan?) olen paikannut samoja farkkuja viisi-kuusi kertaa. Miehellä on parit lempifarkut, joista ei luovu. Olen niitä paikannut useasti, ja jossain niissä on varmaan enemmän paikkakangasta kuin alkuperäistä farkkua. Parempi se silti noin on kuin reiät vilkkuen...
Teinityttö taas laittaa mielellään paikaksi jotain tehostekangasta (siis jotain kirkkaanväristä tai mielestä kuviota, kuten USA:n lippu).
Hei, kertoisitko, mikä on vaiheompelija? En ole ikinä kuullut tuota sanaa, eikä nettihaulla löydy selitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En taida enää tähän ketjuun kirjoitella mitään kun näitä viestejä poistellaan näköjään ihan mielivaltaisesti.
Mutta tässä muutamalla viime sivulla on todistettu taas tämä "mielen köyhyys" ja juuttuminen niihin omiin keloihin jotka ei auta yhtään.
Vaikka antaisi esimerkkejä ihmisistä ketkä ovat vanhempana uudelleenkouluttautuneet ja saaneet parempia töitä ja parantaneet rahallista tilannettaan, ei se kelpaa koska "ei kukaan palkkaa nelikymppistä". Se riittää, nyt voi hyvällä omallatunnolla jäädä työttömäksi tai jäädä sinne minimipalkkaduuniin, koska ei edes kannata yrittää, eihän siitä mitään tulis kuitenkaan.
Ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Haluatko sinä sitten esimerkkejä, jotka ovat kouluttautuneet neli-viisikymppisinä eivätkä ole saaneet töitä? Minulla on niistä esimerkkejä.
Meillä on esimerkkejä tuon ikäisistä uudelleen kouluttautuneista jotka ovat työllistyneet ja sitten niistä, jotka eivät ole työllistyneet. Osa katsoo esimerkkiä niistä, jotka ovat työllistyneet ja pyrkivät parantamaan omaa elämäänsä ja osa taas katsoo näitä ei työllistyneitä ja toteaa, ettei kannata yrittää.
Se on ihan oma valinta kumpaan porukkaan haluaa kuulua, mutta jos ei ole valmis edes yrittämään, niin sitten on turha valittaa.
Sitäpaitsi vaikka ei työllistyiskään, kouluttautuminen pitää mielen virkeänä ja tarjoaa ajankulua. Oppiminen on useimpien ihmisten mielestä kiinnostavaa ja hauskaa.
On aika mielenkiintoista, että minun tuttavapiirissäni on aika tavallista, että 40-60 -vuotiaat kouluttautuvat. Ihan työn ohessa. Osa vaihtaa sitten alaakin ihan tyystin, osa opiskelee jonkun perustutkinnon huvikseen.
Itsekin opiskelen työmarkkinatuella. Minulla on niin pahoja terveysongelmia, että en usko työllistyväni, minulle on jouduttu jopa tekemään erityisen tuen suunnitelma kouluun että saan olla tosi paljon pois. Mutta on tämä nyt silti parempi kuin kotona makaaminen. Vaikka en tekisi päivääkään alan töitä, en käsitä, miten tämä koulutus "ei olisi kannattanut". Olen oppinut hyödyllisiä ja käytännöllisiä asioita, tutustunut uusiin ihmisiin (osan ei kyllä olisi ollut niin väliksi), ja hyödyksi lasken senkin, että pääsin koulun lääkärin kautta nopeammin tutkimuksiin mistä löytyi taas yksi perussairaus. Työttömän statuksella en olisi päässyt, kun ei olisi ollut näyttöä alentuneesta toimintakyvystä.
Oikeasti pelkästään tuon terveydenhuollon paranemisen takia kannattaa kouluttautua eikä olla työttömänä. Lisäksi saat joka paikassa parempaa kohtelua kun kerrot olevasi opiskelija, eikä työtön. Jopa näin 45-vuotiaana.
Jos on työsskäyvä köyhä, voi nähdä sen opiskelun ilmaisena harrastuksena. Josta vielä maksetaan: jokaisesta suoritetusta perustutkinnosta saa aikuiskoulutusrahastosta jotain 400 e. Ja koska perustutkintokoulutus on nykyään rakennettu monella alalla niin, että kuluja ei tule... Tällähän tienaa! :)
Miten ihmeessä sinun on mahdollista työmarkkinatuella opiskella "huviksesi"? Yleensähän työkkäri antaa mahdollisuuden ainoastaan, jos opiskeltu tutkinto parantaa työllistymismahdollisuuksia. Käsittääkseni seula on hyvin tiukka.
Sairaille ja vajaakuntoisille annetaan ohjeeksi yleensä hakea sairauslomaa, sitten vähitellen kuntoutustuelle ja ehkä eläkkeelle. Tai sitten tarjotaan jotain pientä palkkatukihommaa tai työkokeilua.
Itse asiassa en usko sinua. Tai sitten sulla on kaveri töissä siellä työkkärissä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää korjaan farkkuni jatkuvasti itse ommellen, vaikka olisi varaa ostaa uudetkin. Ei se ole mikään nolo asia.
Mistä kohtaa sulta yleensä hajoaa farkut ja miten saat sen nätisti korjattua niin ettei muut huomaa sitä?
Mulla aina hajoaa haaroista, tulee sellaiset oikein isot aukot ja niitä on aika mahdoton saada siististi korjattua. 😔
En ole edellinen kommentoija. Olen itse tienannut elantoni vaiheompelijana (ammattikunta, joka lähes täysin katosi Suomesta yhdessä välissä) ja sen jälkeen muutosompelijana, joten todennäköisesti osaan korjata ja paikata ja muokata vaatteita paremmin kuin keskiverto kotiompelija, joka jättää mielummin vetoketjun vaihtamatta (tosin olen myös harrastanut kotiompelua noin 40v, välillä harrastuksena, välillä pakosta).
kut nykyään yleensä hapertuvat haaroista, ja niitä on sinällään mahdoton paikata, se hapertunut kangas repeää vain lisää ja lisää.
Parasta on, jos ehtii puuttua asiaan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit hapertumisesta tulevat. Jos ei ehdi, niin sama periaate pätee silti: Otetaan mahdollisimman saman väristä farkkukangasta kuin mitä ne paikattavat housut ovat - minulla on aina leikattuja puntteja tallessa, olen lyhyt ja farkut pitkät, ne täytyy aina lyhentää. Mutta tässä voi sitten hyödyntää niitä säkkikaupalla ilmaiseksi facebookista saatuja kuivausrummussa raikastusliinan kanssa hajuttomaksi saaatuja farkkuja. (olen muuten nähnyt monella kirpputorilla "ota ilmaiseksi" laatikoissa farkkuja, joissa on esimerkiksi vetoketju hajalla tai nappi revennyt - en ole facebookissa, joten en tiedä, miten sieltä noita vaatteita saa säkkikaupalla ilmaiseksi).
Se paikkapala tulee olla SUURI, sen pitää ylettyä reilusti sen hapertuneen kohdan yli joka suuntaan. Todennäköisesti joudut laittamaan sitä paikkaa myös taka/haarasauman yli. Kiinnitä se paikkakangas nuppineuloilla nurjalle puolelle myös sen reiän reunoista (kohdista se repeämä mahdollisimman tarkkaan umpeen takaisin). Sen jälkeen joko ompelukoneella siksakilla tai käsin mahdollisimman lähelle kankaan värisellä langalla kiinnitetään se paikka, ensin ulkoreunat, sitten sen repeämän reunat. Sitten lähdetään ompelemaan joko koneella siksakkia tai ihan tavallisia pistoja käsin sen paikan alueelle. Tämä vahvistaa sitä hapertunutta kangasta ja se paikka pysyy paikoillaan, ja se repeämäkin pysyy aloillaan eikä lähde laajenemaan.
Jos ompelee koneella , niin kannattaa vetää edestakaisin siksakkia enemmän pystysuunnassa, se uppoaa enemmän farkkukankaan rakenteeseen kuin sivuttain ommeltu. Jos ulkonäöllä ei ole väliä, niin sitten fifty-fifty, ristikkäin niitä ompeleita.
Toisaalta, jos paikkaus joka tapauksessa näkyy, sitä kannattaa korostaa. Ompelee siihen poikkeavalla värillä tikkausta tehosteeksi (japanilainen tekniikka).
Tämä ON hidasta, etenkin käsin tehtynä, eikä sitä kannata lähteä tekemään kauheassa kiireessä tai kun tekee jotain muuta huomiota vaativaa. Minä laitan usein Yle Areenasta jonkun kivan dokumentin tai podcastin taustalle kuunneltavaksi. Nuppineulat pistelevät, se on ihan väistämätöntä.
Parhaimmillan (pahimmillaan?) olen paikannut samoja farkkuja viisi-kuusi kertaa. Miehellä on parit lempifarkut, joista ei luovu. Olen niitä paikannut useasti, ja jossain niissä on varmaan enemmän paikkakangasta kuin alkuperäistä farkkua. Parempi se silti noin on kuin reiät vilkkuen...
Teinityttö taas laittaa mielellään paikaksi jotain tehostekangasta (siis jotain kirkkaanväristä tai mielestä kuviota, kuten USA:n lippu).
Hei, kertoisitko, mikä on vaiheompelija? En ole ikinä kuullut tuota sanaa, eikä nettihaulla löydy selitystä.
Looginen päätelmä olisi se, että ompelee jotain tiettyä vaihetta vaatteesta.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää korjaan farkkuni jatkuvasti itse ommellen, vaikka olisi varaa ostaa uudetkin. Ei se ole mikään nolo asia.
Mistä kohtaa sulta yleensä hajoaa farkut ja miten saat sen nätisti korjattua niin ettei muut huomaa sitä?
Mulla aina hajoaa haaroista, tulee sellaiset oikein isot aukot ja niitä on aika mahdoton saada siististi korjattua. 😔
En ole edellinen kommentoija. Olen itse tienannut elantoni vaiheompelijana (ammattikunta, joka lähes täysin katosi Suomesta yhdessä välissä) ja sen jälkeen muutosompelijana, joten todennäköisesti osaan korjata ja paikata ja muokata vaatteita paremmin kuin keskiverto kotiompelija, joka jättää mielummin vetoketjun vaihtamatta (tosin olen myös harrastanut kotiompelua noin 40v, välillä harrastuksena, välillä pakosta).
kut nykyään yleensä hapertuvat haaroista, ja niitä on sinällään mahdoton paikata, se hapertunut kangas repeää vain lisää ja lisää.
Parasta on, jos ehtii puuttua asiaan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset merkit hapertumisesta tulevat. Jos ei ehdi, niin sama periaate pätee silti: Otetaan mahdollisimman saman väristä farkkukangasta kuin mitä ne paikattavat housut ovat - minulla on aina leikattuja puntteja tallessa, olen lyhyt ja farkut pitkät, ne täytyy aina lyhentää. Mutta tässä voi sitten hyödyntää niitä säkkikaupalla ilmaiseksi facebookista saatuja kuivausrummussa raikastusliinan kanssa hajuttomaksi saaatuja farkkuja. (olen muuten nähnyt monella kirpputorilla "ota ilmaiseksi" laatikoissa farkkuja, joissa on esimerkiksi vetoketju hajalla tai nappi revennyt - en ole facebookissa, joten en tiedä, miten sieltä noita vaatteita saa säkkikaupalla ilmaiseksi).
Se paikkapala tulee olla SUURI, sen pitää ylettyä reilusti sen hapertuneen kohdan yli joka suuntaan. Todennäköisesti joudut laittamaan sitä paikkaa myös taka/haarasauman yli. Kiinnitä se paikkakangas nuppineuloilla nurjalle puolelle myös sen reiän reunoista (kohdista se repeämä mahdollisimman tarkkaan umpeen takaisin). Sen jälkeen joko ompelukoneella siksakilla tai käsin mahdollisimman lähelle kankaan värisellä langalla kiinnitetään se paikka, ensin ulkoreunat, sitten sen repeämän reunat. Sitten lähdetään ompelemaan joko koneella siksakkia tai ihan tavallisia pistoja käsin sen paikan alueelle. Tämä vahvistaa sitä hapertunutta kangasta ja se paikka pysyy paikoillaan, ja se repeämäkin pysyy aloillaan eikä lähde laajenemaan.
Jos ompelee koneella , niin kannattaa vetää edestakaisin siksakkia enemmän pystysuunnassa, se uppoaa enemmän farkkukankaan rakenteeseen kuin sivuttain ommeltu. Jos ulkonäöllä ei ole väliä, niin sitten fifty-fifty, ristikkäin niitä ompeleita.
Toisaalta, jos paikkaus joka tapauksessa näkyy, sitä kannattaa korostaa. Ompelee siihen poikkeavalla värillä tikkausta tehosteeksi (japanilainen tekniikka).
Tämä ON hidasta, etenkin käsin tehtynä, eikä sitä kannata lähteä tekemään kauheassa kiireessä tai kun tekee jotain muuta huomiota vaativaa. Minä laitan usein Yle Areenasta jonkun kivan dokumentin tai podcastin taustalle kuunneltavaksi. Nuppineulat pistelevät, se on ihan väistämätöntä.
Parhaimmillan (pahimmillaan?) olen paikannut samoja farkkuja viisi-kuusi kertaa. Miehellä on parit lempifarkut, joista ei luovu. Olen niitä paikannut useasti, ja jossain niissä on varmaan enemmän paikkakangasta kuin alkuperäistä farkkua. Parempi se silti noin on kuin reiät vilkkuen...
Teinityttö taas laittaa mielellään paikaksi jotain tehostekangasta (siis jotain kirkkaanväristä tai mielestä kuviota, kuten USA:n lippu).
Hei, kertoisitko, mikä on vaiheompelija? En ole ikinä kuullut tuota sanaa, eikä nettihaulla löydy selitystä.
Olen eri, mutta vaiheompelijalla on ns. Tylsä työ, eli hän ompelee pelkkää yhtä työvaihetta koko tuotteen valmistamisen sijaan. Jos tehdään vaikkapa miesten kauluspaitoja, yksi vaiheompelija ompelee pelkkiä savusaumoja, toinen pelkkiä napinläpiä jne. Tällä saavutetaan suurempi tuottavuus, kun työ sujuu automaatin tavoin ajattelematta ja huomattavan nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne facebookin ilmaistavarat voi olla paikassa, jonne ei pääse edes bussilla. Tai sitten vaatteet on persty hajustetuilla pyykinpesuaineilla, sitä hajua ei vaatteista saa pois millään.
Niinhän ne voi olla - tai sitten ne voi olla ihan naapurissa.
Niissä voi olla pesuaineen haju - tai sitten ei ole.
Niissä voi olla pesuaineen haju - joka on ihan poistettavissa.
Mutta olennaisintahan on kököttää kotona marisemassa, eikä edes yritä tehdä mitään millekään. Paitsi tietenkin keksiä loputtomia loputtomia tyhmiä tekosyitä.
p. s. Minä olen tänä talvena saanut kahdelle opiskelijalleni kerättyä vaatehuoneellisen hyvää ilmaista vaatetta, mm kaksi vanhojen tanssipukuakin.
Pyykinpesuaineiden haju ei lähde tekstiileistä mitenkään, kun haju on tarttunut.
Itse hommaan vaatteita vain tarpeeseen, en kaappien täytteeksi.
Kyllä se lähtee. Tuulettaa hyvin, pesee lianpoistoliinan kanssa ja laittaa kuivausrumpuun raikastetta mukaan. Been there, done that, all the time.
Mun opiskelijat tarvitsee nuo vaatteet, koska käyvät koulussa, töissä, vapaa-ajalla kaverien kanssa, liikkumassa, matkoilla, festareilla, tanssimassa. Ei siellä mitään turhaa ole.
Ja on järkevää hankkia vaatetta, kun siihen on aikaa. Sen sijaan että jatkuvasti on tekemässä viime hetkellä jotain hankintaa, jolloin helposti hankkii jotain josta ei oikeastaan edes pidä ja/tai jotain joka maksaa liikaa koska valinnanvaraa ei ole.
Nytkin mun opiskelijoilla on bikinit, lentolaukut, kesävaatteet sekä kesätyövaatteet jo valmiina. He keskittyy opintoihin ja minä keskityn vapaa-ajallani puutarhan laittoon - jossa muuten kasvatan ilmaiseksi syötävää.
Sen ilmaisen vaatteen joutuu siis pesemään moneen kertaan, ostamaan lianpoistoliinoja, raikastetta ja kuivausrummun. Niin missä se säästö nyt on? Kuivausrummun hinnalla ja sen vaatimalla sähköllä ostaa jo monta vaatetta, kun tulee tarve uusia niitä.
Si-nä et o-saa lu-ke-a.
Miten ihmeessä sait tuon luettua niin, että YKSI VAATE pestään MONTA KERTAA ja käytetään MONTA LIINAA?
Kerropa mulle nyt sitten, että paljonko se kuivausrumpukerta maksaa, jos se on tässä niin oleellinen. Ja montako uutta vaatetta sillä muka saat.
Ja jos se kuivausrumpu on sulle se kriittinen, ne voi muuten kuivattaa myös narulla. Ihan ilmaiseksi.
Älä nyt raivoamaan rupea. Hajustetuilla pesuaineilla pestystä vaatteesta ei saa sitä hajua pois. Jos sen laittaa muun pyykin mukaan koneeseen, ne omatkin vaatteet haisevat. Sitten onkin koko koneellinen haisevaa pyykkiä, joista pitää saada haju pois. En käytä mitään lianpoistoliinoja, joten en tiedä, myydäänkö niitä yksitellen vai paketissa. Itse kerroit, että vaatteet saa hajuttomiksi, kun ne kuivattaa kuivausrummussa. Narukuivatuksella haju ei lähde.
En minä raivoa. Ta-vu-tin si-nul-le, kos-ka si-nul-la on sel-ke-äs-ti on-gel-mi-a lu-ke-a.
Olen nyt jo useaan kertaan kertonut, että sen saa pois.
Kas kun minä pesen ne voimakkaasti haisevat kaikki kerralla. En niin että pesisin yhtä kerrallaan enkä myöskään niin että erottelisin sieltä yhden haisevan vaatteen muiden vaatteiden sekaan.
Tuuletan ne, pesen koneellisen "haisevaa" pyykkiä kerralla, yhden lianpoistoliinan kanssa. Kuivausrumpuun laitan edelleen ne kaikki kerralla, ilmaiseksi saamani raikasteen kanssa. Vaihtoehtoisesti ne voi kuivata ulkona telineillä.
Lianpoistoliinat myydään paketissa.
En kertonut että vaatteet saa hajuttomiksi kuivausrummussa. Tässä tuli taas si-nul-le se lu-ki-vai-keus.
Nyt alkoi oikeasti naurattaa. :D. Olen myös eri vastaaja, mutta kuinka paljon sinä luulet, että köyhillä niitä hajunpoistoa tarvitsevia vaatteita on?
En tietenkään voi vastata kuin omasta puolestani, mutta minä ostan kirpparilta (useimmiten UFF:sta) vahvempaa hajunpoistoa tarvitsevia vaatekappaleita ehkä yhden kahdessa vuodessa. Kerääpä siinä sitten kunnon koneellinen! :D
Ja nuo lianpoistoliinat näyttävät ainakin Tokmannin verkkokaupassa maksavan 5,49 €/paketti. Aika iso kynnys olisi ostaa tuollainen, koska normaalisti pyykkiä pestessä ei ole mitään tarvetta käyttää. Ja laskeskelin, että samalla hinnalla saisin esim. 6 kilon pakettia kaurahiutaleita tai ison läjän vaikka pakastevihanneksia (8 sekavihannespussia tai 15 keittojuurespussia).
Joten enköhän minä vain edelleenkin tyydy ruokasoodaan ja etikkaan, ne ovat riittäneet yleensä aina hajunpoistoon. Ainoastaan kerran oli niin tuju satsi hajuvettä upotettu vaatteeseen, että ei noilla lähtenyt. Laitoin uudelleen kierrätykseen.
Miksi ihmeessä te sitten ostatte niitä haisevia vaatteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne facebookin ilmaistavarat voi olla paikassa, jonne ei pääse edes bussilla. Tai sitten vaatteet on persty hajustetuilla pyykinpesuaineilla, sitä hajua ei vaatteista saa pois millään.
Niinhän ne voi olla - tai sitten ne voi olla ihan naapurissa.
Niissä voi olla pesuaineen haju - tai sitten ei ole.
Niissä voi olla pesuaineen haju - joka on ihan poistettavissa.
Mutta olennaisintahan on kököttää kotona marisemassa, eikä edes yritä tehdä mitään millekään. Paitsi tietenkin keksiä loputtomia loputtomia tyhmiä tekosyitä.
p. s. Minä olen tänä talvena saanut kahdelle opiskelijalleni kerättyä vaatehuoneellisen hyvää ilmaista vaatetta, mm kaksi vanhojen tanssipukuakin.
Pyykinpesuaineiden haju ei lähde tekstiileistä mitenkään, kun haju on tarttunut.
Itse hommaan vaatteita vain tarpeeseen, en kaappien täytteeksi.
Kyllä se lähtee. Tuulettaa hyvin, pesee lianpoistoliinan kanssa ja laittaa kuivausrumpuun raikastetta mukaan. Been there, done that, all the time.
Mun opiskelijat tarvitsee nuo vaatteet, koska käyvät koulussa, töissä, vapaa-ajalla kaverien kanssa, liikkumassa, matkoilla, festareilla, tanssimassa. Ei siellä mitään turhaa ole.
Ja on järkevää hankkia vaatetta, kun siihen on aikaa. Sen sijaan että jatkuvasti on tekemässä viime hetkellä jotain hankintaa, jolloin helposti hankkii jotain josta ei oikeastaan edes pidä ja/tai jotain joka maksaa liikaa koska valinnanvaraa ei ole.
Nytkin mun opiskelijoilla on bikinit, lentolaukut, kesävaatteet sekä kesätyövaatteet jo valmiina. He keskittyy opintoihin ja minä keskityn vapaa-ajallani puutarhan laittoon - jossa muuten kasvatan ilmaiseksi syötävää.
Sen ilmaisen vaatteen joutuu siis pesemään moneen kertaan, ostamaan lianpoistoliinoja, raikastetta ja kuivausrummun. Niin missä se säästö nyt on? Kuivausrummun hinnalla ja sen vaatimalla sähköllä ostaa jo monta vaatetta, kun tulee tarve uusia niitä.
Si-nä et o-saa lu-ke-a.
Miten ihmeessä sait tuon luettua niin, että YKSI VAATE pestään MONTA KERTAA ja käytetään MONTA LIINAA?
Kerropa mulle nyt sitten, että paljonko se kuivausrumpukerta maksaa, jos se on tässä niin oleellinen. Ja montako uutta vaatetta sillä muka saat.
Ja jos se kuivausrumpu on sulle se kriittinen, ne voi muuten kuivattaa myös narulla. Ihan ilmaiseksi.
Älä nyt raivoamaan rupea. Hajustetuilla pesuaineilla pestystä vaatteesta ei saa sitä hajua pois. Jos sen laittaa muun pyykin mukaan koneeseen, ne omatkin vaatteet haisevat. Sitten onkin koko koneellinen haisevaa pyykkiä, joista pitää saada haju pois. En käytä mitään lianpoistoliinoja, joten en tiedä, myydäänkö niitä yksitellen vai paketissa. Itse kerroit, että vaatteet saa hajuttomiksi, kun ne kuivattaa kuivausrummussa. Narukuivatuksella haju ei lähde.
En minä raivoa. Ta-vu-tin si-nul-le, kos-ka si-nul-la on sel-ke-äs-ti on-gel-mi-a lu-ke-a.
Olen nyt jo useaan kertaan kertonut, että sen saa pois.
Kas kun minä pesen ne voimakkaasti haisevat kaikki kerralla. En niin että pesisin yhtä kerrallaan enkä myöskään niin että erottelisin sieltä yhden haisevan vaatteen muiden vaatteiden sekaan.
Tuuletan ne, pesen koneellisen "haisevaa" pyykkiä kerralla, yhden lianpoistoliinan kanssa. Kuivausrumpuun laitan edelleen ne kaikki kerralla, ilmaiseksi saamani raikasteen kanssa. Vaihtoehtoisesti ne voi kuivata ulkona telineillä.
Lianpoistoliinat myydään paketissa.
En kertonut että vaatteet saa hajuttomiksi kuivausrummussa. Tässä tuli taas si-nul-le se lu-ki-vai-keus.
Nyt alkoi oikeasti naurattaa. :D. Olen myös eri vastaaja, mutta kuinka paljon sinä luulet, että köyhillä niitä hajunpoistoa tarvitsevia vaatteita on?
En tietenkään voi vastata kuin omasta puolestani, mutta minä ostan kirpparilta (useimmiten UFF:sta) vahvempaa hajunpoistoa tarvitsevia vaatekappaleita ehkä yhden kahdessa vuodessa. Kerääpä siinä sitten kunnon koneellinen! :D
Ja nuo lianpoistoliinat näyttävät ainakin Tokmannin verkkokaupassa maksavan 5,49 €/paketti. Aika iso kynnys olisi ostaa tuollainen, koska normaalisti pyykkiä pestessä ei ole mitään tarvetta käyttää. Ja laskeskelin, että samalla hinnalla saisin esim. 6 kilon pakettia kaurahiutaleita tai ison läjän vaikka pakastevihanneksia (8 sekavihannespussia tai 15 keittojuurespussia).
Joten enköhän minä vain edelleenkin tyydy ruokasoodaan ja etikkaan, ne ovat riittäneet yleensä aina hajunpoistoon. Ainoastaan kerran oli niin tuju satsi hajuvettä upotettu vaatteeseen, että ei noilla lähtenyt. Laitoin uudelleen kierrätykseen.
Miksi ihmeessä te sitten ostatte niitä haisevia vaatteita?
Ei kai niitä kukaan osta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kuukauden tulot ja menot listattuna?
Vierailija kirjoitti:
Elin yli kymmenen vuotta toimeentulotuella ja kertaakaan ei ollut puutetta rahasta - itse asiassa rahaa jäi säästöön niin paljon, ettei kukaan täällä uskoisi sitä. Kerran sosiaalityöntekijä soitti ja ihmetteli saldoani kysyen, että mihin säästän noin ahkerasti.
Nämä nyyhkytarinoiden henkilöt tulevat olemaan rahattomia ihan sama miten paljon heille rahaa annetaan. Opiskellessa tuli juuri kyseisiä vastaan; kuukauden ensimmäinen viikko elettiin leveästi käyden baareissa yms ja sen jälkeen itkettiin kun ei ole varaa ja käytiin vanhempien kanssa kaupassa.
Normaali ihminen voi helposti syödä hyvää, terveellistä ruokaa alle 50e per viikko. Jos oikeasti haluaa kitsastella 10-15e on tehtävissä. Eikä tämä edes vaadi makaronia.
Suomessa ei ole oikeaa köyhyyttä. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät hallitse rahankäytön perusteita ja olettavat enemmän rahan korjaavan sen. Harmillista että jos joskus menevät töihin, tulevat pettymään karvaasti.
Sinä siis ilmeisesti vain nukuit ja söit, vai? :) Kyllähän siihen ns. normaaliin elämään kuuluu yleensä muitakin asioita ja sisältöjä, eivätkä kaikki todellakaan täysin ilmaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne facebookin ilmaistavarat voi olla paikassa, jonne ei pääse edes bussilla. Tai sitten vaatteet on persty hajustetuilla pyykinpesuaineilla, sitä hajua ei vaatteista saa pois millään.
Niinhän ne voi olla - tai sitten ne voi olla ihan naapurissa.
Niissä voi olla pesuaineen haju - tai sitten ei ole.
Niissä voi olla pesuaineen haju - joka on ihan poistettavissa.
Mutta olennaisintahan on kököttää kotona marisemassa, eikä edes yritä tehdä mitään millekään. Paitsi tietenkin keksiä loputtomia loputtomia tyhmiä tekosyitä.
p. s. Minä olen tänä talvena saanut kahdelle opiskelijalleni kerättyä vaatehuoneellisen hyvää ilmaista vaatetta, mm kaksi vanhojen tanssipukuakin.
Pyykinpesuaineiden haju ei lähde tekstiileistä mitenkään, kun haju on tarttunut.
Itse hommaan vaatteita vain tarpeeseen, en kaappien täytteeksi.
Kyllä se lähtee. Tuulettaa hyvin, pesee lianpoistoliinan kanssa ja laittaa kuivausrumpuun raikastetta mukaan. Been there, done that, all the time.
Mun opiskelijat tarvitsee nuo vaatteet, koska käyvät koulussa, töissä, vapaa-ajalla kaverien kanssa, liikkumassa, matkoilla, festareilla, tanssimassa. Ei siellä mitään turhaa ole.
Ja on järkevää hankkia vaatetta, kun siihen on aikaa. Sen sijaan että jatkuvasti on tekemässä viime hetkellä jotain hankintaa, jolloin helposti hankkii jotain josta ei oikeastaan edes pidä ja/tai jotain joka maksaa liikaa koska valinnanvaraa ei ole.
Nytkin mun opiskelijoilla on bikinit, lentolaukut, kesävaatteet sekä kesätyövaatteet jo valmiina. He keskittyy opintoihin ja minä keskityn vapaa-ajallani puutarhan laittoon - jossa muuten kasvatan ilmaiseksi syötävää.
Sen ilmaisen vaatteen joutuu siis pesemään moneen kertaan, ostamaan lianpoistoliinoja, raikastetta ja kuivausrummun. Niin missä se säästö nyt on? Kuivausrummun hinnalla ja sen vaatimalla sähköllä ostaa jo monta vaatetta, kun tulee tarve uusia niitä.
Si-nä et o-saa lu-ke-a.
Miten ihmeessä sait tuon luettua niin, että YKSI VAATE pestään MONTA KERTAA ja käytetään MONTA LIINAA?
Kerropa mulle nyt sitten, että paljonko se kuivausrumpukerta maksaa, jos se on tässä niin oleellinen. Ja montako uutta vaatetta sillä muka saat.
Ja jos se kuivausrumpu on sulle se kriittinen, ne voi muuten kuivattaa myös narulla. Ihan ilmaiseksi.
Älä nyt raivoamaan rupea. Hajustetuilla pesuaineilla pestystä vaatteesta ei saa sitä hajua pois. Jos sen laittaa muun pyykin mukaan koneeseen, ne omatkin vaatteet haisevat. Sitten onkin koko koneellinen haisevaa pyykkiä, joista pitää saada haju pois. En käytä mitään lianpoistoliinoja, joten en tiedä, myydäänkö niitä yksitellen vai paketissa. Itse kerroit, että vaatteet saa hajuttomiksi, kun ne kuivattaa kuivausrummussa. Narukuivatuksella haju ei lähde.
En minä raivoa. Ta-vu-tin si-nul-le, kos-ka si-nul-la on sel-ke-äs-ti on-gel-mi-a lu-ke-a.
Olen nyt jo useaan kertaan kertonut, että sen saa pois.
Kas kun minä pesen ne voimakkaasti haisevat kaikki kerralla. En niin että pesisin yhtä kerrallaan enkä myöskään niin että erottelisin sieltä yhden haisevan vaatteen muiden vaatteiden sekaan.
Tuuletan ne, pesen koneellisen "haisevaa" pyykkiä kerralla, yhden lianpoistoliinan kanssa. Kuivausrumpuun laitan edelleen ne kaikki kerralla, ilmaiseksi saamani raikasteen kanssa. Vaihtoehtoisesti ne voi kuivata ulkona telineillä.
Lianpoistoliinat myydään paketissa.
En kertonut että vaatteet saa hajuttomiksi kuivausrummussa. Tässä tuli taas si-nul-le se lu-ki-vai-keus.
Köyhä usein asuu kerrostalossa ja usein alueella jossa ei voi tai kannata vaatteita kuivattaa ulkona. Eri
Lähde tälle?
Ihan joka puolella Suomea pääsee ulos.
Ne vaatteet voi kuivattaa myös sisällä.
Ei tässä puhuttu ulos pääsemisestä vaan vaatteiden ulkona kuivattamisesta. Vai lähdetkö jonkun lipputangon kanssa lenkille mihin olet laittanut vasta pestyt pikkarit kuivumaan ja sitä sitten heilutat ympäriinsä?
Sisällä kuivattaminen ei oikein poista hajua jos se on pinttynyt vaatteeseen.
Jokaisessa parvekkeellisessa asunnossa voi kuivattaa pyykkiä ulkona. Taloyhtiön järjestyssääntö voi sen periaatteessa toki kieltää, mutta vain jos pyykkiteline näkyy kaiteen yli. Useimmat eivät näy, ja pirustako ne tietävät ovatko oskarin oksaan ripustetut pyykit kuivumassa vai tuulettumassa -jälkimmäistä en ole nähnyt missään kielletyn.
Erittäin monissa kerrostaloissa on myös vajaakäytössä olevat pyykkinarut pihalla.
Terv. nimim. kerrostalossa asuva, köyhyysrajan alapuolella elävä, joka todellakin kuivaa pyykkinsä ulkona.
Tästä on muuten alle 500 metriä hyvään mustikkametsäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin yli kymmenen vuotta toimeentulotuella ja kertaakaan ei ollut puutetta rahasta - itse asiassa rahaa jäi säästöön niin paljon, ettei kukaan täällä uskoisi sitä. Kerran sosiaalityöntekijä soitti ja ihmetteli saldoani kysyen, että mihin säästän noin ahkerasti.
Nämä nyyhkytarinoiden henkilöt tulevat olemaan rahattomia ihan sama miten paljon heille rahaa annetaan. Opiskellessa tuli juuri kyseisiä vastaan; kuukauden ensimmäinen viikko elettiin leveästi käyden baareissa yms ja sen jälkeen itkettiin kun ei ole varaa ja käytiin vanhempien kanssa kaupassa.
Normaali ihminen voi helposti syödä hyvää, terveellistä ruokaa alle 50e per viikko. Jos oikeasti haluaa kitsastella 10-15e on tehtävissä. Eikä tämä edes vaadi makaronia.
Suomessa ei ole oikeaa köyhyyttä. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät hallitse rahankäytön perusteita ja olettavat enemmän rahan korjaavan sen. Harmillista että jos joskus menevät töihin, tulevat pettymään karvaasti.
Sinä siis ilmeisesti vain nukuit ja söit, vai? :) Kyllähän siihen ns. normaaliin elämään kuuluu yleensä muitakin asioita ja sisältöjä, eivätkä kaikki todellakaan täysin ilmaisia.
Nukuin, söin ja istuin tietokoneella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin yli kymmenen vuotta toimeentulotuella ja kertaakaan ei ollut puutetta rahasta - itse asiassa rahaa jäi säästöön niin paljon, ettei kukaan täällä uskoisi sitä. Kerran sosiaalityöntekijä soitti ja ihmetteli saldoani kysyen, että mihin säästän noin ahkerasti.
Nämä nyyhkytarinoiden henkilöt tulevat olemaan rahattomia ihan sama miten paljon heille rahaa annetaan. Opiskellessa tuli juuri kyseisiä vastaan; kuukauden ensimmäinen viikko elettiin leveästi käyden baareissa yms ja sen jälkeen itkettiin kun ei ole varaa ja käytiin vanhempien kanssa kaupassa.
Normaali ihminen voi helposti syödä hyvää, terveellistä ruokaa alle 50e per viikko. Jos oikeasti haluaa kitsastella 10-15e on tehtävissä. Eikä tämä edes vaadi makaronia.
Suomessa ei ole oikeaa köyhyyttä. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät hallitse rahankäytön perusteita ja olettavat enemmän rahan korjaavan sen. Harmillista että jos joskus menevät töihin, tulevat pettymään karvaasti.
Sinä siis ilmeisesti vain nukuit ja söit, vai? :) Kyllähän siihen ns. normaaliin elämään kuuluu yleensä muitakin asioita ja sisältöjä, eivätkä kaikki todellakaan täysin ilmaisia.
Nukuin, söin ja istuin tietokoneella.
Veikkaan, että tämä on itse asiassa totuus. :( Ei kummoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noissa pistin merkille että monet ovat aika nuoria, yksikin 40v siivooja joka ymmärrettävästi pelkää alan vaihtoa, mutta hän on vielä nuori ja ehtii hyvin opiskelemaan uuden ammatin ja olemaan työelämässä vielä 20+ vuotta.
Nelikymppinen ei ole varsinaisesti nuori, eikä ole todellakaan helppoa tulla palkatuksi, kun opinnot ovat ohi (alasta riippuen) 3-5 vuoden päästä. Ja vaikka palkattaisiin, voi aivan hyvin saada potkut 5-kymppisenä ja sitten ei ainakaan enää pääse töihin.
Toki hän voi hakea sote-alalle, mutta kannattaako tosiaan?
Toki ikääntyminen tapahtuu ihmisillä eri tahtiin riippuen elintavoista ja geeneistä, mutta kyllähän nelikymppinen nyt vielä on nuori ihminen isossa mittakaavassa katsottuna.
Ihmisten eliniät pidentyvät koko ajan, ja tuon ikäisellä virallinen eläkeikä taitaa olla jotain 64 luokkaa ehkä. Eli ihan helposti pystyy opiskelemaan uuden ammatin tai hankkimaan taitoja joilla voisi vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja pystyy olemaan työelämässä vielä helposti 20 vuotta, mikä on todella pitkä aika.
Tuollainen asenne että ei kannata koska kuitenkin tapahtuu sitä ja tätä, ja että nelikymppinen on jo ihan ikäloppu ja kukaan ei palkkaa nyyh nyyh, on ihan saakelin toksista.
Mikä on parempi vaihtoehto? Maata sohvan pohjalla kelarottana seuraavat 40 vuotta, vai tehdä jotain mistä tykkää ja mistä saa rahaakin?
Meidät ihmiset on luotu tekemään ja olemaan aktiivisia. Ei vielä muutama vuosikymmen sitten ollut ihmisillä edes mahdollisuutta jäädä noin passiiviseksi.
Nelikymppinen on nuori muiden paitsi työnantajien mielestä. Uuden koulutuksen hannkinen on monesti rahasta kiinni, uuteen tutkintoon ei saa tukea.
Riippuu ihan alasta ja työnantajasta. Ei nelikymppinen ole kaikkien työnantajien silmissä mikään ikäloppu. Osaavalle tekijälle kyllä löytyy töitä.
Aikuisena voit opiskella omaehtoisesti työttömänä esimerkiksi ansiosidonnaisella, jos työkkäri katsoo uudelleenkouluttautumisen auttavan työnsaannissa.
Tää maa on täynnä mahdollisuuksia ja tukiverkkoja, ihan oikeesti kaikki on mahdollista jos haluut niin. Se on omasta asenteesta kiinni. Voi itkeä vauvapalstalla köyhyyttä ja jäädä sinne matalapalkka-alalle duuniin tai asialle voi tehdä jotain. Oma valinta. Ja jos ei onnistukaan niin ainakaan ei ollut omasta yrittämisestä kiinni.
Älä puhu asioista joista et mitään tiedä.
Mistäs sinä tiedät mistä minulla on kokemusta tai tietoa?
Luuletko, että nykyaikana kukaan ei opiskelisi tai uudelleenkouluttautuisi keski-ikäisenä? Ei enää eletä vanhoja aikoja jolloin suoraan koulun penkiltä mentiin Firma Oy Ab:lle ja oltiin sielä 40v töissä ja sitten jäätiin eläkkeelle. Nykyään on ihan normaalia että alaa saatetaan vaihtaa monta kertaa työuran aikana, ja välillä uudelleenkouluttaudutaan ja hankitaan uusia taitoja, myös saman alan sisällä.
Itse tiedän yhden tuttavan joka oli jo lähemmäs 60 kun päätti kouluttautua kokonaan uudelle alalle, ja sai töitä kuusikymppisenä. On nyt onnellinen kun saa tehdä mielekästä hommaa.
Nykyajan työelämässä on melkeinpä pakko opiskella ja ylläpitää ammattitaitoa vuosien varrella, oman alan sisällä tai kokonaan uudelta alalta.
Ei tämä koske vain nykyaikaa. Ei mikään ammatti ole sellaine, että olisi pärjännyt 40 vuotta vastavalmistuneen opeilla.
Vierailija kirjoitti:
Elin yli kymmenen vuotta toimeentulotuella ja kertaakaan ei ollut puutetta rahasta - itse asiassa rahaa jäi säästöön niin paljon, ettei kukaan täällä uskoisi sitä. Kerran sosiaalityöntekijä soitti ja ihmetteli saldoani kysyen, että mihin säästän noin ahkerasti.
Nämä nyyhkytarinoiden henkilöt tulevat olemaan rahattomia ihan sama miten paljon heille rahaa annetaan. Opiskellessa tuli juuri kyseisiä vastaan; kuukauden ensimmäinen viikko elettiin leveästi käyden baareissa yms ja sen jälkeen itkettiin kun ei ole varaa ja käytiin vanhempien kanssa kaupassa.
Normaali ihminen voi helposti syödä hyvää, terveellistä ruokaa alle 50e per viikko. Jos oikeasti haluaa kitsastella 10-15e on tehtävissä. Eikä tämä edes vaadi makaronia.
Suomessa ei ole oikeaa köyhyyttä. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät hallitse rahankäytön perusteita ja olettavat enemmän rahan korjaavan sen. Harmillista että jos joskus menevät töihin, tulevat pettymään karvaasti.
Siinä trolli taas valehtelee ja lietsoo vihaa ja kadehdintaa toimeentulotukiasiakkaita kohtaan.
Toimeentulotukiasiakas ei voi säästää tilille. Tiliotteet on toimitettava tasaisin väliajoin ja säästöt laitetaan käyttämään pois ennen toimeentulotuen myöntämistä. Pölhö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin yli kymmenen vuotta toimeentulotuella ja kertaakaan ei ollut puutetta rahasta - itse asiassa rahaa jäi säästöön niin paljon, ettei kukaan täällä uskoisi sitä. Kerran sosiaalityöntekijä soitti ja ihmetteli saldoani kysyen, että mihin säästän noin ahkerasti.
Nämä nyyhkytarinoiden henkilöt tulevat olemaan rahattomia ihan sama miten paljon heille rahaa annetaan. Opiskellessa tuli juuri kyseisiä vastaan; kuukauden ensimmäinen viikko elettiin leveästi käyden baareissa yms ja sen jälkeen itkettiin kun ei ole varaa ja käytiin vanhempien kanssa kaupassa.
Normaali ihminen voi helposti syödä hyvää, terveellistä ruokaa alle 50e per viikko. Jos oikeasti haluaa kitsastella 10-15e on tehtävissä. Eikä tämä edes vaadi makaronia.
Suomessa ei ole oikeaa köyhyyttä. Suomessa on ihmisiä, jotka eivät hallitse rahankäytön perusteita ja olettavat enemmän rahan korjaavan sen. Harmillista että jos joskus menevät töihin, tulevat pettymään karvaasti.
Siinä trolli taas valehtelee ja lietsoo vihaa ja kadehdintaa toimeentulotukiasiakkaita kohtaan.
Toimeentulotukiasiakas ei voi säästää tilille. Tiliotteet on toimitettava tasaisin väliajoin ja säästöt laitetaan käyttämään pois ennen toimeentulotuen myöntämistä. Pölhö!
Se on jännä, että ihmiset eivät tiedä perusasioita. Toimeentulotuesta saat säästää aivan vapaasti. Tiliotteet katsotaan tilille panojen takia.
Mä käytän vahvaa talouspaperia esim. vessanpöntön putsauksessa. En pidä rättejä tarpeeksi hygieenisenä tuohon hommaan.